sunnuntai 4. elokuuta 2013

LAPSET ENNEN AVIOLIITTOA

Mielipidepostaukset kiinnostaa ilmeisesti monia, joten mäpäs päätin illan päätteeksi kirjoitella teille aiheesta joka on pyörinyt hyvän tovin mun päässä ja nyt on ehkä jo kunnon eväät lähtee availemaan mun ajatuksia ja mielipiteitä tästä asiasta eli siitä kun ihmiset hankkii lapsia ennen avioliittoa. Blogin vakkarilukijat tietää, että oon vanhainaikasia arvoja arvostava ja sitä en lähde ruotimaan tässä yhtään sen enempää koska voisin perustella kaikki mun mielipiteet sillä ajatusmaailmalla mutta tämä ei nyt liity ainoastaan siihen vaan siihen, että mitkä asiat ihmisille nykypäivänä on vakavia ja vakavia. 
(huffingtonpost)

Keskustelin tästä samaisesta aiheesta todella pitkäaikaisen ystävän kanssa ja meillä on samaiset ajatukset tästä asiasta ja voin huokasta helpotuksesta, että edes joku mun tuntema nuori vielä ajattelee näin. Tv-sarjoissa, elokuvissa ja ihmisten keskusteluissa nään tätä aihetta todella paljon ja se särähtää mun korville jostain syystä älyttömän rumasti. Miten tai koska on asiat muuttunut siihen muotoon, että avioliitto on vakavampi asia kuin lapsen hankkiminen tai yleisesti perheen perustaminen? Miten voi olla "liian aikaista" mennä naimisiin mutta on kuitenkin hyvä aika hankkia lapsia? Kuulostaa musta niin absurdilta ja älyttömän epäkypsältä. Joko taustalla on se, että kummatkaan vanhemmista ei oo kirkossa ja näin ollen ei ole koskaan menossa naimisiin tai ei näe tälle mitään aihetta mutta kun lähinnä näissä tapauksissa on kyse ihmisistä, jotka haluaa naimisiin joku päivä. Parisuhteen "virallistaminen" siis on vakavampaa, tarvitsee vuosikymmenten harkintaa ja suunnittelua kun se, että hankitaan ihminen tähän maailmaan? Missä maailmassa mä elän?

Siinä vaiheessa jos parisuhteessa on lapset mielessä, niin pitäisi olla parisuhteen virallistaminenkin. Mun mielipide on tämä. Tähän varmasti monilla on mielipiteitä ja mihin nyt ei olisi koska sitä varten mielipiteet on ja se on hyvä koska tämän aiheen on hyvä herättää keskustelua. Voihan tähän monen mielestä sanoa, että mitä jos on nuori ja tulee vahingossa raskaaksi, mitä jos ei usko Jumalaan tai mitä jos sitä ja tätä. Kirkossa olevat ja joskus naimisiin menevät voi mun mielestä istua hiljaa nurkassa ja miettiä, että kumpi on vakavampaa: hankkia elävä ihminen tähän maailmaan kun virallistaa parisuhde ennen lapsen tuloa maailmaan.

Pointti siis ei ole se, että parisuhde pitäisi kirkossa virallistaa jotta olisi kykenevä hyväksi vanhemmaksi vaan se, että missä vaiheessa tämä asia on muuttunut tähän muotoon ettei lapsen hankinta ole mitään verrattuna siihen, että sanotaan "tahdon" papin edessä ennen perheen perustamista.

Mä en siis paheksu ihmisiä, jotka ei aio virallistaa suhdettaan avioliittoon asti tai mitään sen tyyppistä vaan ihmettelen ihmisiä, jotka aikovat mutta eivät pidä sitä kevyempänä valintana kun lapsen hankinta. Okei, onhan sitä helpompi lähteä eron tullen omille poluilleen, pitää omat eurot taskussaan ilman että avioehto määrää mitään ja sen semmoista. Jos asiaa ajatellaan näin niin siinä vaiheessa olisi jo hyvä heti lähtee niille omille poluilleen ja miettiä lapsia vasta sen kumppanin kanssa, jonka kanssa haluaa heti pitkän suhteen jälkeen naimisiin eikä lapsia ennen sitä.

Kaveri sanoi todella ytimekkäästi ja hyvin tästä aiheesta mielipiteensä, että oli ihan pakko laittaa tähän.

Miksi siis asia on niin, että monille avioliitto on vakavampi asia kuin lapsen hankinta?
Mitä mieltä itse olet asiasta?

13 kommenttia :

  1. Hyvä pohdinta :)

    Mä luulen, että monille parisuhdetta tärkeämpää on saada se lapsi, etenkin naisille. Naimisiin ei ehkä mennä siksi, että ei olla täysin varmoja parisuhteen kestämisestä, mutta lapsihan luo vanhempaan ikuisen siteen. Lapsi on elämässä varmasti, toisin kuin ehkä kumppani. Monethan tulevat raskaaksi ilman minkäänlaista parisuhdetta.

    Me saatiin lapsi ennenkuin oltiin ehditty naimisiin, kihloissa oltiin. Häät oli suunnitteilla jo ennen kuin lapsi sai alkunsa, mutta ne haluttiin järjestää ajan kanssa ja silloin kun oli rahallisestikin enemmän varaa, ja naimisiin me kyllä mentiikin ja nyt toinen lapsi syntyy onnellisesti avioliittoon :D

    Nykyään on niin kovin yleistä, että on lapsia ja parisuhde kariutunut jo lasten ollessa ihan pieniä. Surullista minusta.

    Pohdinnat on aina hyviä postauksia, niitä harrastan aika paljon itsekin! :D

    http://cindderella.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon samaa mieltä tosta, että on surullista kun suhteet kariutuu jo kun lapsi on pieni taapero. Niin se vaan menee kun hosutaan eteenpäin liian nopeesti. Mun mielestä se parisuhde pitää olla ensijainen ja hyvin rakennettu ennen kun mitään perheenlisäystä aletaan miettimään, juurikin noiden asioiden takia.

      Se on itsekästä hankkia lapsi omaan elämään mutta ei silti ajattelee miten tärkeää se kahden ihmisen läsnäolo lapselle on ja jos mietitään, että lapsi on tärkeämpi kuin parisuhde niin se on aika huolestuttavaa. Siinä toimitaan todella itsekkäästi.

      Tota on paljon, että lapsi on jo tulossa kun mennään naimisiin tai sitä suunnitellaan ahkerasti ja tulossa pian. On myös paljon juuri niitä ihmisiä, jotka pitävät sitä avioliittoa niin kamalan vakavana, joten tehdäänpä lapsia ekana. Todella omituista.

      Poista
  2. Olen itse miettinyt paljon tätä samaa asiaa. Ja olen samalla kannalla kuin sinä; ensin avioliitto ja sitten vasta lapset.
    Lapsiahan ei voi enää ''peruuttaa'' jos mieli muuttuu, mutta avioliiton voi purkaa.

    Kirjoitat muuten todella hyvin; onneksi löysin blogisi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan. Niiden kahden asian välillä on iso ero. Toisen voi peruuttaa muttei toista. Sen takia pidänkin juuri sitä avioliittoa hyvänä pohjana perheen perustamiselle, koska silloin ollaan jo tarpeeksi "vakavissaan" jos se avioliitto on siis tarkoituksena toteuttaa kuitenkin joskus.

      Kiitos muuten! :)

      Poista
  3. Joskus on parempi vaihtoehto, että vanhempia on vain yksi. Useastikin. Monet tahtoo lapsen mutta ei välttämättä parisuhdetta. Pitäisikö lapsi sinun mielestä siis kieltää niiltä ihmisiltä jotka eivät tahdo naimisiin? Parisuhteen voi joka tapauksessa käydä hyvin köpelösti, ja silloin ero on lapsenkin kannalta parempi. Ihmiset muuttuu, yleensä avioliiton aikana. Ikinä et voi tietää oletko naimisissa lopun ikääsi. Sitoutuminen ei minusta ole mikään edellytys lastensaannille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tietääkseni kirjoittanut tässä mitenkään siihen viitaten että lapset pitäisi "kieltää" jos ei tahdo naimisiin. Kuten sanoin, kaikki ei edes halua naimisiin tai pidä sitä tärkeänä vaan pointti oli ihmiset, jotka haluavat varmasti naimisiin ja lapsia mutta pitävät avioliittoa tärkempänä ja vakavampana asiana, jota pitää pohtia todella pitkään toisin kun lapsen hankintaa. Jokainen on eri mieltä tuon sitoutumisen kanssa ja se on ihan yksilöllistä. Itse taas pidän vakaata parisuhdetta ainoana oikeana vaihtoehtona ja siihen on hyvä mun mielestä tavoitella jos samaa asiaa arvostaa itsekkin.

      Poista
  4. Minä kirjoitan nyt vähän asian vierestä, mutta kaippa tämä jollain lailla liittyy asiaan. Jokatapauksessa. Eräs ei niin läheinen kaverini oli seurustellut alle puoli vuotta rakkaansa kanssa. Sitten he ostivat yhdessä talon. Mitä ihmettä? Naimisiin menon olisin ymmärtänyt, sillä eron sattuessa se olisi helpompi purkaa.

    Samoin ajattelen, että jos aikoo naimisiin mennä, niin ilman muuta ennen lapsia. Eron saa melko nopeasti ja "kivuttomasti" (en nyt puhuu siitä henkisestä puolesta, eroaminen on melkein poikkeuksetta kivuliasta), mutta jos suhteessa on mukana lapsi, niin pitää sen entisen kumppanin kanssa olla ainakin jonkin sorttisissa väleissä niin kauan kunnes lapsi on täysi-ikäinen.

    -R

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alle puoli vuotta yhdessä ja jo oma koti? Vou. Onpa.. nopeeta toimintaa. Tossa tapauksessa kyllä itsekkin ehkä avioliitto-uutisen oisin sulattanut helpommin ennemmin kun oman kodin ostamisen perus seurustelupohjalla. Siinäpä ei ole mitään turvaa jos tulee ero, että mites kämppä ja omaisuus jaetaan (jos riitatilanne esim) mutta jokainen tavallaan tosiaan.

      Joo kyllä se vanhemmuus on kaikista parhainta kun on kummatkin osapuolet. Itse olen eroperheen lapsi mutta vanhempani erosivat mun ollessa jo "tarpeeks kypsä käsittään", joten en missannut mitään oleellista tai kasvanut "kieroon" kun ei ollut isähahmoa arjessa jatkuvasti mutta semmoistakin tapahtuu paljon kun lapsen ollessa vielä pieni ja vanhemmat eroavat.

      Poista
  5. Itselläni ei ole kovinkaan jyrkkää mielipidettä tähän; ymmrrän sinun perustelusi, että avioliitto ennen lapsia, mutta sitten toisaalta ymmärrän täysin heitäkin, jotka eivät halua avioliittoa. Oman kummitätini vanhemmat ovat asuneet liki300 vuotta yhdessä, heillä on täysi-ikäinen aikuinen lapsi, mutta he eivät ole naimisissa eikä kihloissa. Perusteluksi he oovat sanoneet, että heille riittä toisen luottamus ja se, että tietää kuinka toinen nukuu onnellisena vieressä.
    Toinen esimerkki on eräs tuttu, jolla on 2 lasta, mutta hän on yksinhuoltaja, eikä hän seurustele. (hyvin kasvattaa lapset, ei ole moittimista)

    Itse en ole törmänyt sellaiseen, jossa ei haluta virallistaa suhdetta, mutta voi hankkia lapsia. Olen aina ajatellut, että he jotka hankkivat lapsia avioliiton ulkopuolella(miten sanoisin sen järkevästi :DD) niin luottavat jo suhteensa vankkuuteen.

    Mutta interesting, interesting. Hyvin kirjoitettu postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla oli hauskaa kun luin tän puhelimella bussissa pienellä näytöllä ja sitten tuli kohta "ovat asuneet liki 300 vuotta yhessä.." melkeen repsahdin väsyneenä. :D Mutta joo siis! Oon sunkaa samaa mieltä tosta, että joillekkin sopii aviottomuus ja joillekkin ei. Se on paljon siitä arvomaailmasta ja periaatteista kiinni ja ei se yhtään sen enempää oikeestaan pahenna tilannetta missä siviilisäädyssä vanhemmat menee lisääntymään vaikka henkilökohtaisesti itse olen avioliiton puolella ehdottomasti.

      Avioton lapsi oli joskus syntiä ja nykyään se on oikeestaan ihan normi. En tiedä onko se hyvä vai huono asia mutta jokaisen ihan oma sellainen. Arvostan itse ehdottomasti avioliittoa vaikka en mitenkään uskonnollinen olekkaan ja pidän sitä arvostettavana jos vanhemmat osaa rakentaa ja kehittää suhdettaan vuosikausia ja vasta sitten edes harkita lapsia. Se kertoo mun mielestä kypsyydestä ja ymmärryksestä koskien niinkin isoo asiaa kun lasta. Sen takia kirjoitin tän kun ihmettelen sellasia ihmisiä, jotka ei "hätkähdä" jos raskaustesti näyttää positiivista mutta jos kumppani edes vitsillä heittää kirkosta ja papista mitään läppää niin johan ollaan eron partaalla ja kriisit päällä kun ei ole vielä aika mennä naimisiin. Sitä mä en vaan ymmärrä.

      Kiitoksia hei muuten oli kiva lukee oikeesti mielipide joka oli vähän erilaisempikin kun oma. :)

      Poista
    2. Ei helekatti :D 300vuotta yhdessä Joo... Sen siitä saa kun kirjoittaa väsyneenä kommentt eikä lue sitä ennen lähettämistä. Juu...

      Poista
    3. Mustakin on aivan käsittämätöntä kun niitä lapsia tehdään nykyään hyvin nuorena ja parisuhdekin voi olla aika tuore. Itse en missään nimessä vielä lapsia halua, monta vuotta varmasti menee ennenkuin niitä hankin. Jotkut ei oikeasti vaan tunnu ymmärtävän, että siitä lapsesta ollaan vastuussa seuraavat 18 vuotta ja senkin jälkeen se lapsi on tiiviisti omassa elämässä mukana.

      Naimisiin en ainakaan näillä näkymin ole edes menossa, ajattelen sen vaan olevan turhaa paperisotaa. :D En tarvi mitään virallisia todisteluja ja sormuksia siitä että toinen rakastaa. Ja poikaystävä ei muutenkaan enää ole kirkossa. :D Eipä siinä, ei sitä tiedä vaikka erottaisiinkin joskus (yritän olla realistinen näissä asioissa) mutta ei tuo naimisiinmeno oikein houkuta.

      Oon kyllä silti samaa mieltä, se lapsenhankinta tuntuu nykyään olevan niin kovin heppoista eikä kunnolla edes ajatella. Naimisiinmeno on sitten niin vakavaa ja sitä pitää niin hirveästi miettiä. Jos ei ole varma haluaako toisen kanssa sitoutua ja mennä naimisiin, niin miten ihmeessä sitä voi yhteisen lapsen haluta siitä huolimatta ettei toiseen välttämättä ole kunnollista luottamusta.

      Niinkuin tuo eräs anonyymi sanoikin niin jotkut tosiaan haluaa vain lapsen mutteivat parisuhdetta. Melko kummallista minusta mutta se on jo oikeastaan asia erikseen.

      Poista
    4. Eka kappale: Täyttä asiaa. Samaa mieltä alusta loppuun.
      Toinen kappale: Ymmärrän, ymmärrän. Avioliitto ei ole kaikkien jutska.
      Kolmas kappale: Ihanaa, että joku tajuaa mun ajatuksen juoksua noinkin hyvin!
      Neljäs kappale: Älä muuta sano. Amen.

      Poista

∞ Siistiä kielenkäyttöä ja muistetaan toisten kunnioitus.
∞ Otan mieluusti vastaan palautetta hyvässä ja pahassa, mutta kritiikinomaisesti.