lauantai 17. elokuuta 2013

NUORENA ÄIDIKSI, MIKSI?

Tämän ei pitäisi olla shhh-aihe nykypäivänä ja silti sitä yritetään hirveesti työntää pöydän alle koska onhan se nyt vähän edelleen ristiriitaisia tunteita herättävä asia. Joskushan se oli aivan normi hankkia lapsia lähes itsekkin ollessaan lapsia mutta nykyään se on jotenkin omituista ja herättää kysymyksen: miksi?

Itselle kyseinen sana pongahtaa mieleen kun alan miettimään minkälaisia mahdollisuuksia ihmisillä on kehittää itseään, tehdä mahtavia asioita joita ei voi tehdä välttämättä vanhempana ja kuinka hirveesti meillä on ihan oikeesti aikaa myös perustaa se perhe. Mikä kiire valmiissa maailmassa on? Perustellaanko se aina sillä, että jotkut on valmiita nuorena äidiksi tai että kun koskaan ei tiedä mitä elämä tuo tullessaan? Jos kaikki asiat ajateltaisiin noin niin eihän me tehtäisi mitään tai sitten tehtäisiin kaikkea tyhmää ihan vaan koska on vaan yksi elämä ja kokee olevansa valmis. Miten 14-20-vuotias voi tietää olevansa täysin valmis kun ei siihen mennessä ole nähty isoakaan osaa elämää. Monet ei ole edes olleet kunnon töissä ikinä. Monet ei edes suorittaneet ammattitutkintoa tai lukiota loppuun tai kerenneet aloittaa edes opintoja. Monet ei edes osaa elättää itseään ja elelee vanhempien nurkassa lapsen ja poikaystävän kanssa tai sitten stereotyyppisesti vuokralla kidutaan pienillä tukirahoilla ja mietitään mites helvetissä maksetaan (kalliin) lapsen eläminen kun ei edes omiin menoihin voi käyttää vapaasti rahaa? 

Onko se siis valmiutta vai vaan tahtoa? Mun mielestä se näyttää erittäin epäkypsältä toiminnalta jos se on harkittua ja tahdottua. Vahinkolapset nyt on tarina erikseen ja siihen aiheeseen en edes lähde koska se saa mun hermon kireelle. Mua kiinnostaa se miksi ihmiset hankkiutuvat tietentahtoen äidiksi nuorena ja vielä kykenemättömänä edes elättämään itseään saati lasta ja mitkä on sen asian todelliset syyt? Kiinnostaa ihan työnikin vuoksi koska varmasti tulevaisuudessa mun asiakkaina tulee oleen entistä enemmän nuoria vanhempia ja olisi kiva tietää mitkä asiat johtaa noihin tekoihin ja valintoihin.



Lisäpointtina haluisin nostaa esiin sen, että minkä takia nuoria äitejä halutaan hyysätä ja taputella päähän kun lähetään puimaan tätä aihetta tai se miksi nuoret äidit oikeesti saavat jäätäviä hermokohtauksia jos edes joku eksyy puhumaan tästä aiheesta hieman erilaisemmalta kannalta kuin he? Sehän koko asian pointti on. Se asia jakaa ihmiset kahteen kastiin ja se on täysin normaalia saada ilkeitä, halveksuvia ja moralisoivia katseita ja sanoja sekä sitten saada hymyä, onnentoivotuksia ja tsemitoivotuksia samankaltaisilta ihmisiltä. Sitä se on ja mun mielestä on hassua nyt jos joku saa tästä postauksesta jonkun henkilökohtaisen iskun koska näitä ihmisiä on. Äitien pitäisi kuitenkin oppia suodattamaan niitä vihantunteita ja näkemään asioita laajemmin. Äitiys on semmoista etkä saa enää yhtä helposti anteeksi teiniragekohtauksia vaikka olisit 17-vuotias äiti. Jos olet 17-vuotias äiti niin monen silmissä olet aikuinen vaikka nuori olisit laillisesti.

Olenhan itsekkin halunnut äidiksi niin kauan kun osaan muistella ja se ajatus on todella vahvana joka päivä. Haluan äidiksi joskus tulevaisuudessa ja se on varmempaa kun mikään muu asia mitä tahdon joskus saavuttaa. Mulla on kuitenkin itsehillintää sen asian suhteen koska se ei vaan ole valinta mikä tehdään tahdon tai valmiuden takia. Mulle on monesti sanottu, että musta tulee yksi parhaimpia äitejä ikinä monien syiden takia miten olen osoittanut kykeneväisyyteni edes huolehtimaan itsestäni. Edes tätä mulle iso kehu ei ole saanut mua motivoitumaan hankkiutumaan äidiksi nuorena. Oman kodin hankkiminen on herättänyt monet ihmiset huomaamaan, että okei olen parikymppinen ja hyvin nuori mutta silti kykenen tähän. Kukaan ei epäile tai ole epäillyt mun kykeneväisyyttä ikinä tulla äidiksi, hankkia omaa kotia tai hakeutua Yliopistoon opiskelemaan. Ei kukaan koska olen todistanut pystyväni ihan vaan järkevillä valinoillani ja tietoisuudella elämästä.

Mä tiedän mitä lastenhoito on, mä jumankauta tiedän. Mä hoidan työkseni toisten ihmisten lapsia puolet omasta päivästäni ja niitä lapsia on parhaimmillaan vajaa kaksikymmentä. Kasvatan kirjaimellisesti työkaverieni kanssa monta lasta ja olemme vastuussa niistä. Työpäivämme ei keskity meihin vaan lapsiin. Me olemme vastuussa lapsista kokoajan, joka hetki ja jokaikinen nanosekuntti. Rakastan sitä työtä todella ja vastuutta mutta olenko valmis tuomaan sen saman kotiin töiden jälkeen? - Ehdottomasti en. Olen itsekäs parikymppinen tyttö, joka haluaa kipeiden jalkojen kanssa nopeesti kotiin ja heittäytyä sängylle läppärin kanssa ja syödä koska huvittaa. Mä en halua lapsen kasvatusvastuuta viellä itselleni. Se on liian paljon. Se ei todellakaan ole sama kuin lemmikki tai uusi harrastus. Se on uusi elämä johon ollaan joko valmiita tai ei ja se viimeistään huomataan siinä vaiheessa kun se nyytti on käsillä tai samoin kun minä eli kokemuksen kautta. Hankkiudu töihin lasten kanssa, paina duunia pienten vauvojen kanssa ja pyöritä sitä arkea edes se kahdeksan tuntia ja mieti sitten jaksatko sitä samaa loputkin tunnit päivästä ja jaksatko tehdä sitä niin kauan kun lapsesi on täysikäinen. Oletko valmis 18 vuoden kasvatusurakkaan?



Musta on aivan ihanaa, että on olemassa nuoria vanhempia. Nuoria isiä ja äitejä, jotka tekevät töitä, opiskelevat sekä samalla kykenevät kasvattamaan lasta siinä rinnalla ja olemaan vastuullisia vanhempia. Se on ihailtavampaa kun vanhemmuus 40-vuotiaana. Se saa multa todellista kunnioitusta. En näe siinä mitään pahaa, en todellakaan. Se on valmiutta, kykeneväisyyttä ja tahtoa. Se on hienoa ja ehdottomasti tavoiteltavaa jos on siihen kykenevä. Mulle kuitenkin lapsen kasvatus on erittäin tärkeä asia. Näen kasvatuksen yhtenä tärkeimpänä asiana ihmisen elämässä ja jos se kusetaan, niin siinä vaiheessa peli on jo puoliksi menetetty. Lapsuus on ihmiselle tärkeintä aikaa ja se kehitys mitä saadaan esimerkkinä 0-3 vuoden iässä on todella kriittisen tärkeetä ja jos silloin on sekavat elinympäristöt, äiti onkin yhtäaikaa oma biologinen äiti, biologisen äidin äiti tai isän äiti tai jos ainoot virikkeelliset toimet tapahtuu päiväkodissa niin voin sanoa, että sääliksi käy lapsi raukkaa. Miten siis joku nuori äiti tai isä osaa antaa lapselle hyvät puitteet kehitykselle ja virikkeellistä toimintaa kun ollaan niin naiiveja ja kokemattomia ettei osata edes maksaa laskuja, keittää perunoita ja jos tekee mieli lähteä festareille niin vauvan voi heittää matkalla omille vanhemmille ilman omantunnontuskia.

Mussa herää järkyttävän vihasia fiiliksiä kun tiedostan, että maailmassa on aikuisia, jotka kehottavat ja kannustavat omia lapsiaan hankkimaan lapsia nuorena ja käytännössä edes kun itse olevat laillisesti täysikäisiä. Mitä helvettiä sekin oikeesti on? Ei ole kaukaa haettua jos todetaan, että nämä ihmiset ovat itsekkin teinivanhempia olleet. Ei omena kauas puusta putoa. Kasvatus nostaa taas arvoaan tässäkin tapauksessa. Se mitä sulle lapsena opetetaan ja iskostetaan päähän, niin sinnehän se jää jollain osin ja valitettavasti näissä tapauksissa on juuri kyse semmoisista ihmisistä, jotka on saanut hienon mallin omasta äidistään ja sitten ihannoidaan nuorena äidiksi tulemista ja ei edes tiedosteta miten isosta ja vakavasta asiasta on kyse. Missä on vanhempi silloin? Onko vanhempi itsekkin todella niin vastuuntunnoton ettei aio edes suoristaa lapselleen faktoja tiskiin vaan pyörittelee teini-ikäistä lastaan jossain pumpulimeressä eikä kerro miten iso asia on lapsen kasvatus? Kato kyllä äiti auttaa sua ja äitille voit tuoda vauvapulleroisen koska haluat jos tytöt pyytää rimpsalle! Sitähän on perheen auttaminen. 

Ei varmaan ole ketään tässäkään asiassa joka ei tietäisi jotain nuorta joka olisi hankkiutunut raskaaksi lapsena tai teininä. Se on normaalimpaa kun moni muu asia nykypäivänä. Maailmassa tuntuu olevan paljon isompia ongelmia kun tää nouseva teiniäitiyden prosentti. Kyllä teiniäitejä hyysätään mutta aikuiset ihmiset vaikkapa huumeongelmineen työnnetään nurkkaan ja annetaan moraalinen paskamyrsky mutta kyllä teiniäitejä autetaan ja kannustetaan mutta missä on niiden moraalinen paskamyrsky todellisilta tahoilta, jotka todella herättelisivät nuoria jotka ihannoivat nuorena äidiksi tulemista. Mun mielestä vaan paras opetus olisi se, että kylmilleen kylmään maailmaan. Siinähän oppii sitten mihin liemeen itsensä sekotti. Kyllä jos äidiksi ryhtyy, niin se on kestettävä kun mies. Ei aina itkun tullessa voi soittaa omalle äidille ja pyytää hoitoapua yöksi tai hankkia lapselle hoitopaikkaa päiväkodista heti kun lapsi alkaa lähenemään sallittua "luovuttamisikää"

Ps. Ajatelkaa hieman tätä postausta toiselta kantilta jos alko hiillostuun aivoissa ennen kun revitte lastenne suusta tutin ja vedätte sen nenäänne. Kiitos.  
Joko helpotti? Nyt voit sitten varmaan kertoa miksi sinä olet ryhtynyt nuorena äidiksi ja miksi jos siis olet?
Te, jotka ette ole nuoria vanhempia niin jaammeko samoja ajatuksia aiheesta vai mitä sulla on mielen päällä?

Rakkaudella, teiniäitejä moralisoiva mutta samaan aikaan eräitä ihaileva.

19 kommenttia :

  1. Tässä sairastaessani ja tylsistyessäni eksyin blogiisi ja luin pari postaustasi ja minua alkoi älyttömästi ärsyttää mielipidekirjoituksesi, vaikka ne eivät suoranaisesti minua koskekaan. Tekstisi tuntuvat todella henkilökohtaisilta, ja niistä pursuu huonoa energiaa. Piti vain saada tämä paha energia purattua takaisin :) En kyllä eksy tähän blogiin uudestaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kun sait purettua! :) Blogin mielipidekirjoitukset ei ole tarkoitettu herkkänahkaisille ja sen takia tekstit ovat merkitty mielipidepostauksiksi. Mielipiteet kun tuottavat niin negatiivisia kuin positiivisia tunteita niin kirjoittajassa kuin lukijassa.

      Poista
  2. Minun mielestäni olet puhunut tästä asiasta aikaisemminkin jo, jotenkin ärsytti nähdä että nostit taas saman aiheen pintaan joka tuntuu muutenkin oudolle aiheelle ylipäätään tavallisessa blogissa käsitellä. En oikein päässyt mukaankaan tekstiin kun melkein kaikki lauseet alkoivat tai loppuivat kysymykseen, enkä ymmärtänyt minkälaista vastaanottoa/keskustelua hait noin monen kysymyksen kautta. Itse en jaksaisi lukea tekstiä uudelleen edes sen takia että pääsisin kommentoimaan jotain itse asiaan liittyen.

    Mainoskuvat olivat hyviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En muista että olisin tästä aikaisemmin kirjoittanut erikseen mielipidepostausta. Aika huvittavaa, että voin kirjoittaa kaikesta muusta mielipidepostauksen paitsi tästä aiheesta? Miten esimerkiksi mun uskonto-mielipidepostaus sopii paremmin "tavalliseen blogiin" kuin tämä? Herättää suurta ihmetystä mussa.

      Kirjoitan mielipidepostaukseni kysyen ja kyseenalaistaen. Se ei tarkoita, että lukijan kuuluu vastata niistä jokaiseen tai yhteenkään. Se on keskustelua ja asioiden pohtimista kirjoituksen ohessa.

      Mielestäni jokaiseen blogiin saa kirjoittaa aivan mistä kirjoittaja itse haluaa. Aihe voi olla vaikka puutarhanhoidosta, teiniäideistä, juuston hinnasta tai meikkituotteiden ostamisesta. Mun blogia ei ole määritelty tiettyjen kategorioiden alle ja sen lukee selvästi jo oikeesta sivupalkista kun vähän näkee vaivaa ennen kommentointia.

      Poista
  3. Mitä oikein tarkoitit tuolla, että "vanhemmuus on ihaltavampaa nuorena kuin 40-vuotiaana? miten niin? ihan yhtä ihailtavaa se on vähän vanhempana kun nuorempana...esimerkiksi oma äitini sai minut 40-vuotiaana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuorempana on paljon haastavampaa olla vanhempi. 15-vuotiaana on aivan erilaiset lähtökohdat kuin 40-vuotiaana. Sen takia pidän sitä ihailtavampana jos noinkin nuoret siihen kykenevät.

      Poista
    2. Siellä lapseton taas huutelee. :D

      Vanhemmuudessa on omat haasteensa olit sitten minkä ikäinen tahansa. 40-vuotias on ehtinyt elämään monta vuotta ns. itsekseen, jolloin ei ole tarvinnut ajatella kuin omia ja esim. mahdollisen puolison mielitekoja. Kun siihen soppaan heitetäänkin yhtäkkiä lapsi, joka tullessaan muuttaa joka tapauksessa koko elämän, voi siihen olla hankala sopeutua. Vanhemmalle äidille äitiys voi olla myös fyysisesti paljon rankempaa kuin hieman nuoremmalle, esimerkiksi vaikka yövalvomiset tai juoksentelu pikkulapsen perässä. Sekin on tosin niin yksilöllistä, ettei se kaikkien kohdalla toki mene näin.

      Postauksen muihin epäkohtiin en jaksa edes paneutua. On kuitenkin hullua lähteä vertailemaan 14- ja 20-vuotiasta, jotka ovat lähtökohdiltaan todennäköisesti ihan eri tilanteissa olemaan hyviä vanhempia lapsilleen. Olisin ymmärtänyt paremmin jos olisit kirjoittanut postauksen teiniäideistä, mutta parikymppinen ei ole enää teini.

      t. reilu parikymppinen kahden äiti

      Poista
    3. Tottakai nyt äitiys ja isyys on rankkaa jokaisella elämänvaiheella ja joka iässä. En sanonut etteikö olisi mutta teini-ikäisenä se on EHDOTTOMASTI tasoittain rankempaa ja erilaisempaa koska elämänkokemus ja muutenkin ajatukset on aivan eri tasolla kun nelikymppisellä. Mitä epäselvää tuossa on? Oletko muka todella eri mieltä?

      Ehkä kuule pointtina sille vanhemmuuden vaikeudelle asetin tuossa juuri sen, että ollaan niin paljon nuorempia ja kokemus muutenkin kaikelta osin on paljon vähäisempää kuin aikuisilla ihmisillä. Tottahelvetissä se vanhemmuus on aina haaste ja rankkaa, niin kuuluukin olla mutta onhan se nyt teini-ikäiselle paljon isompi kynnys kun aikuiselle ihmiselle joka on kantanut jo itsestäänkin huolta ties kuinka kauan ja osaa pitää taloudenkin pystyssä. Nyt vedät kyllä aivan yli aiheen tätä keskustelua mutta mikäs siinä, on tämäkin mielenkiintoista. Varsinkin parikymppisen äidin suusta.

      Miten susta on HULLUA lähteä vertailemaan 14 tai 20-vuotiasta koska sen ikäiset voivat hyvinkin olla samaisella tasolla. 20-vuotias ei ole nykypäivänä läheskään aina lähempänä aikuisuutta kun 14-vuotias. Nykyään kaikki teinit ja nuoret aikuiset pyörivät samoissa tasoissa koska sitä se maailma teettää ja vaatimukset ovat korkeella todella nuorillakin joten elämänkokemus voi olla 14 tai 20-vuotiaalla aivan samaa luokkaa jos ei lasketa nyt koulu tai työkokemuksia. Eipä ne asiat silti näytä painavan monenkaan 20-vuotiaan mieltä kun hankkiudutaan raskaaksi. Eihän sitä 20-vuotias lähtisi raskaaksi hankkiutumaan työttömänä jos olisi keskiverto 20-vuotiaan tasolla vai lähtisikö?

      Tämäkin kommentti taisi tulla samaisellta IP-osoitteelta kuin aikaisemmin. Voi nämä asiat ihan nimimerkkilläkin sanoa. Ei mitään ihmeellistä ole ilmaista mielipidettään niin. :D

      Poista
    4. Ps. Kirjoitinkin nuorista äideistä en vaan teiniäideistä. ;)

      Poista
  4. "Vahinkolapset nyt on tarina erikseen ja siihen aiheeseen en edes lähde koska se saa mun hermon kireelle. "

    Mikään muu kuin pidättäytyminen ei ole 100 %. Kortsu voi revetä ammattimaisessa käytössä, pillerissäkin on se pienen pieni mahdollisuus, kierukka voi lähteä valumaan jne. Seksi on vastuullinen asia joka rentouttaa mutta tuottaa myös mielihyvää ja joskus käy kurjasti. Jotkut tekevät abortin, jotkut eivät pysty ja näin syntyy se vahinkolapsi. Joillain raskaus ei näy edes loppuvaiheessa. Mutta lapsi on rakas vaikka se olisi vahinko.

    Itselläni ei ole vielä lapsia, olen sinua vanhempi mutta huomaan että mielipidekirjoituksesi ovat hyvin jyrkkiä, näät joitain asioita vielä mustavalkoisina ja olet selvästi vielä hieman naiivi. Lisäksi tunnut hieman loukkaantuvat kun joku eriää oman mielesi kanssa? Kommentoisin vielä tähän:

    "Kasvatan kirjaimellisesti työkaverieni kanssa monta lasta ja olemme vastuussa niistä." Oletko lastenkodissa töissä? Jos et, sinä _hoidat_ lapsia. Kasvatus tapahtuu kotona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu niinpä niin. Kuten sanoin, en lähde puimaan tuota aihetta enempää. Mieluummin olen sitten naiivi ja näen asiat mustavalkoisena.

      Kyllä, mielipidekirjoitukseni ovat jyrkkiä koska nehän ovat mielipidekirjoituksia ja minkä takia kirjoittaisin mielipidekirjoituksen jos mulla ei olisi siihen eroavaa tai kärkästä mielipidettä? Ihan hassuahan se olisi. Hauskaa myös toikin, että "loukkaannun" eriävästä mielipiteestä. En todellakaan vaan huvitun lähinnä siitä miten ihmiset aina kääntävät kaiken toistepäin ja musta on just hauskaa nähdä minkälaista palautetta tulee koska mähän tykkään provosoida ihmisiä mun naiivin luonteenkin takia. ;)

      Viimeiseksi vielä, ihan ammattinimikkeeltäni olen varhaiskasvattaja ja olen päiväkodissa. Se työ on myös kasvatustyötä, joten sovitaanko ettei tästä aiheesta vedetä erikseen mitään monimutkaisia vääntöjä. Päiväkotityö ei todellakaan ole pelkkää hoitamista ja sen luulisi jokainen "minua vanhempi" tietävän. Eikö vaan? Tiedät viimeistään silloin kun saat itse niitä lapsia.

      Ps. Kaikille lapsi ei ole rakas jos se on vahinko.

      Poista
  5. Moikka Jonna.

    Ensinnäkin haluan ihan ensimmäiseks sanoa, että sulla on joku hirveä tarve lytätä ihmisten mielipiteet ja nostaa ittes jalustalle, vaikka monesti väität täällä muiden tekevän niin. Teet sen näköjään huomaamattasi. Sinun mielipiteesi ja sinä olet oikeassa. Sitten kun kysyt muiden mielipiteitä ja sulle tullaan sellasia tarjoamaan niin et pysty mitenkään hyväksymään muiden kommentteja asiaan tai toisten näkemyksiä vaan ne pitää heti torpedoida ja "haukkua pystyyn" (tähänkin varmaan: siis mä en ole ketään haukkunut!!111 SARKASMI)

    Sitten tänne ei ilmeisesti ikinä saa kirjoittaa mitään negatiivista, ettet hiilly ja käytä CAPSLOCKIA joka väliin kirjottaessasi ja hakatessa näppiksiä. Yllätyin, että ensimmäiseen kommentiin olit vastannu suht fiksusti, mutta loppua kohden sekin fiksuus kyllä katosi. Arvostus sun mielipiteitä kohtaan on kyllä nollissa tällä hetkellä.

    Musta mielipiteiden kertominen on sitä, että kerrot oman puolen asiasta, mutta myös hyväksyt toisen osapuolen vastaväitteen. Se ei tarkoita, että teidän pitää asioista olla samaa mieltä. Se osoittaa kypsää suhtautumista mielipide asioihin eikä mitään "mulla on hienompi laukku kun sulla" tyyppistä skenaarioo.

    Sitten jos muutamalla sanalla kommentoisin tätä aihetta:
    1. Olet aikaisemminkin kirjottanut hyviin katkeraan sävyyn samaisesta aiheesta. Ilmeisesti patoutumat eivät sillon lauenneet vai? Yhdyn ehdottomasti ensimmäiseen kommenttiin: Kirjoitat tosi negatiiviseen sävyyn ja alkaa heti aina ärsyttämään nämä sun "mielipide postaukset". Joo, eivät ole herkkänahkaisille ja kuule sitä on itsekkin kuullut vaikka mitä, mutta koska blogeja nyt luetaan niin osuipa silmiini. Ei vissiin tarvitse jatkossa lukea.

    2. Millä perusteella sä arvostat jotain toista 20 vuotiasta äitiä, mutta toista halveksut? Ai, kun pappa betalar ja heillä on 20 miljoonan omaisuus nii on okei jos tytär on 15 vuotiaana paksuna, mutta jos on ite hankkinu koulutuksen ja kämpän ym. niin sitten ei ookkaan enää mitään eikä pysty lasta kasvattamaan?

    3. Musta on tosi huvittavaa, että vaan koska olet töissä lastenkasvatusalalla niin tiedät siitä heti "kaiken" ja olet parempi äiti lähtikohdiltasi. Miten olet parempi äiti kun esim vaatetehtaalla työskentelevä? Ei kaikkea opita kirjoista, usko pois. Ne vaatetehtaallakin työskentelevät äidit kyllä kuulevat sitä, että heistä tulee loistavia äitejä tulevaisuudessa.

    4. Niitä itkuja tulee joka ikisellä ihmisellä aina vaikeuksien tullen elämässä muutenkin. Toisilla siitä kun ripsivärit ei istu hyvin silmään, toisilla siitä kun on huonosti nukuttu yö lapsen takia. That is how it goes. Mene ja kokeile.

    Voisin jatkaa tätä listaa ikuisuuksiin, mutten halua spämmätä tätä täyteen. Musta on oikeastaan ihan mukava, että sä kirjotat näitä, koska ne herättää mussakin niin paljon mielipiteitä. Sehän niiden tarkoitus on, eikö?

    Loppuun vielä: arvostan sun mielipidettä ja arvostan sitä, että oot todella pohtinut asiaa (kahteenkin otteeseen ilmeisesti). Arvostan, että koska et koe olevasi valmis äidiksi, et myöskään sitä tee. Ok, deal. Anna kuitenkin tilaa sieltä aivonsopukoista myös sille mahdollisuudelle, että ne "sunkin tuntemat" "teini"äidit tai nuoret äidit niinkun sanoit, saattavat oikeasti ottaa vastuuta ja pärjätä elämässä. Et ole oikeutettu lyttäämään ketään, kun et ole päivääkään elänyt muiden saappaissa. Mielipiteet on asia erikseen tottakai, mutta muista: mielipiteisiin vastataan aina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitähän ihmettä juuri nyt tapahtui. Missä välissä en ole hyväksynyt muiden mielipiteitä? Tottakai ihminen saa heittää pallon takaisin kommentoijalle jos jokin asia jäi ihmetettymään ja häiritsemään. Se ei tarkoita, että olisi jotenkin lytännyt toisen mielipiteen. Sisälukutaito on oikeesti aika tärkee osa jos lähtee keskustelua vetämään.

      Nostan itseäni alustalle? Siis jos otan itseni esimerkiksi tai viittaan johonkin omaan asiaan, niin nostani itseni alustalle? Mä kun luulin, että mulla on huono itsetunto. Missä kohtaa muuten olen haukkunut toisen kommentit? Haluan ehdottomasti näihin mun kysymyksiin vastaukset.

      Käytin Capslockia kahdesti yhdessä kommentissani ja senkö takia olen nyt hiiltynyt? Jo on hiiltymisen merkit nekin. Toisekseen kun lähdetään lukemaan sun kommenttia niin sanot, että arvostus mun mielipiteitä kohtaan on nollissa ja viimeisessä kappaleesssa sanot, että arvostat mun mielipidettä niin hämmennyn todella, että luitko tämän mielipidepostauksen nyt niin että oisin jotenkin nostanut itseni alustalle ja lytännyt kaikki teiniäidit ja nuoret äidit? - Siinä vaiheessa suosittelen lukemaan postauksen uudestaan koska missään vaiheessa pointtini ei ollut se ja kuten sanoin, ihailen nuoria vanhempia jotka siihen kykenevät.

      Ilmeisesti luulet nyt tietäväsi täydellisesti miten suhtaudun näihin kommentteihin ja asia ei välttämättä ole niin mustavalkoinen miten blogissani lukee. Mikä on siis kypsyyttä tässä kohtaa? Sekö, että uskot silmät suljettuina kaiken mitä nyt vaan luet ja jätät kaiken muun arvuuttelun varaan ja viittaat siihen, että olen vaikka hiiltynyt kun vastasin eriävään mielipiteeseen eriävästi? Se ei kuitenkaan katso tarkoita etteikö toisen mielipidettä hyväksyisi. Sellaista asiaa nyt ei vaan kuulu kirjoittaa kommentin loppuun, että ainiin hyväksyn sun mielipiteen!

      1. Jep. Tähän aiheeseen todellakin on isoja patoumia, siinä olet oikeessa.

      2. Halveksun toista? En mä nyt niin julma sentään ole. Joku roti nyt hei noihin ajatuksiin tästäkin. Ei TODELLAKAAN (anteeksi capslock) ole fine jos joku miljoonärin 15-vuotias saa lapsen mutta ei ole myöskään fine jos ojassa asuva 15-vuotias saa lapsen. Tottakai puitteet kasvattaa on aivan erit ja ei se suoraan tarkoita etteikö ojassa kasvatettu teini voisi kasvattaa omastaan paljon parempaa kansalaista. Lähtökohdat ovat vaan paljon huonommat vai voiko tähänkin nyt vetää kortin ettei se katso elinpaikkaa, oloja tai mitään kun kasvattaa lasta? Kai voi ja näin aavistan, että tämän kommentin jälkeen tulee tapahtumaan.

      3. Tiedän "kaiken"? Vau, en lähellekkään tiedä kaikkea. Sanoinko jossain välissä vai niin? Sanoinko myös olevani "parempi äiti" lähtökohdiltani? En todellakaan. Lue teksti uudestaan jos oikeesti näet mun sanomat noin. Hieman laittaa nyt kyllä närkästymään miten väärin voi ihminen lukea. Ehkä tahdot lukea tekstini näin vai mikä on homman nimi? Miten mun ammatti liittyy siihen, että olisin parempi äiti kuin vaatetehtaalla työskentelevä? Nyt joku roti oikeesti.

      4. Olipas sherlock-oivallus. Anteeksi kun nyt olen niin sarkastinen ja julma mutta oikeesti, miten voi olla näin vakavaa?

      Juu toki mielipidepostauksillani on tarkoitus herättää mielipiteitä ja tunteita, enhän mä niitä muuten kirjottaisi. En halua loukata ketään (en kirjoita kenestäkään esim henkilökohtaisesti) mutta olen kärkäs sanoissani ja tiedostan sen hyvin itsekkin eikä sitä tarvitse erikseen mulle mainita. Mä seison sanojeni takana kerran ne olen kerran kirjoittanutkin ja en näe itsessäni yhtään sen paskempaa ihmistä vaikka ajattelisinkin jonkun mielestä julmasti tai kyynisesti jostain asiasta. Monet ajattelee mutta suurinosa ei vaan sano sitä ääneen tai kirjoita julkisesti. Mä teen niin ja jos se tekee musta jotenkin kusipään niin oon fine asian kanssa.

      En vieläkään käsitä miten en muka ole hyväksynyt toisten mielipiteitä mutta kai tämäkin on joku syytös vaan kun en annakkaan jokaisen kommentin tulla suodatuksesta läpi sellaisenaan. Enkä ikinä anna tulla.

      Poista
  6. Mulla itsellä ei teiniäitiydestä ole mitenkään hirveästi mielipiteitä. En ikinä lyttää ketään 16-vuotiasta äitiä suorilta, mutta tietysti ihmettelen asiaa. Lyttään teiniäidin siinä vaiheessa jos itse näen ettei hän lapsenhoitoon kykene. Oon aika samoissa lähtökohdissa tuossa omien lasten hankinnassa. Ei lapsia vielä, juurikin siksi koska en sitä vastuuta halua. Haluan lösähtää koulun jälkeen rauhassa koneelle. :D

    Nää anonyymikommentit kyllä enemmänki pistää silmään. Harvinaisen huono sisälukutaito on kyllä nyt. Aina näkee näitä jotka yrittää väkisin vääntää joka ikisestä tekstistä jotain negatiivista ja tulla sitten niistä kitisemään, vieläpä anonyyminä vaikka se Blogger-käyttäjä löytyis. Mulle on käynyt niin, etten anonyymikommentteja enää kovin tosissaan jaksa ottaa, ei sitä arvostusta vaan jaksa niille antaa. Jos on valmis sanomaan jotakin netissä anonyymisti, niin sama pitäis voida sanoa myös omalla nimellä. Varmaan kukaan näistäkään kommentoijist ei olisi uskaltanut näitä mielipiteitä tulla sanomaan omalla käyttäjänimellään. Opetelkaa ihmiset lukemaan, teillä on aivan outoja vastauksia ettekä ilmeisesti osaa lukea. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama mulla. En lyttää automaattisesti kaikkia teiniäitejä mutta se ajatus on kuitenkin ihmettelevä ja kyseenalaistava ja se onkin musta ihan tervettä.

      Jep, väkisin vääntämällä saa kaikesta negatiivista ja väärää jos vaan haluaa. Se vaan on niin, että kuka on "anonyymi" ja kuka ei. Ei voi olla niin vaikeeta tulla omilla tunnuksillaan kirjoittaa tai vaikka nimimerkillään jos noin ottaa henkilökohtaisena iskuna näinkin yleisen keskusteluaiheen joka ei edes ole mikään lyttäysteksti. :D

      Poista
    2. Näimpä juuri. :-D Ja tullu huomattua että ihminen näkee sen minkä haluaa nähä, ja ymmärtää lukemansa sillä tavalla kuin haluaa ne ymmärtää. huoh..

      Poista
    3. Meitä ihmisiä on niin saakelin moneen junaan. Eihän noille asioille mitään voi jos joku vetää pultit. Life goes on. Ainakin pitäis.

      Poista
  7. Mielenkiintoinen teksti. Tahtoisin kuitenkin selityksen miten voit verrata nuorta äitiä narkkariin? Aika paksua mielestäni.. Ja huomauttaisin että nuori työtön äiti ei tietääkseni saa yhtään enempää taloudellista apua valtiolta kuin vaikkapa 30-vuotias työtön äiti.. joten miksi korostat juuri nuorten äitien hyysäämistä, etkä yleensä ottaen työttömien tai asunnottomien vanhempien? Hyvä että osaat kertoa mielipiteesi, moni ei siihen pysty :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En vertaa nuorta äitiä narkkariin missään vaiheessa. Vertauskuvallisesti erottelin kaksi ongelmatilannetta/tilannetta mitkä ovat niin eri arvoisia. Se ei ole siis narkkarien ja nuorten äitien vertailu vaan sitä miten asioita hoidetaan.

      Miksikö korostan nuorten äitien hyysäämistä? - Koska kirjoitan tässä nuorista äideistä. Aina voi jokaiseen asiaan lisätä "mitä jos.." koska niin se vaan on. On työttömiä, kodittomia ja vastuuntunnottomia vanhempia ihan joka ikäryhmästä mutta tässä käsitellään nuoria äitejä. Minkä takia se pitää repiä aihepiiristä irti?

      Kiitos kuitenkin kommentista. :)

      Poista

∞ Siistiä kielenkäyttöä ja muistetaan toisten kunnioitus.
∞ Otan mieluusti vastaan palautetta hyvässä ja pahassa, mutta kritiikinomaisesti.