tiistai 12. marraskuuta 2013

VARJELLAAN LAPSIA!

Oon tässä viikon sisään alkanut pohtiin tarkemmin mun syitä minkä takia mä olen niin kovin kiehtoutunut lapsiin ja heidän ajatusmaailmaan. Rakastan seurata vaikka tuntitolkulla kun lapset leikkii, ajattelee ääneen, kiistelee ja tekee päätöksiä nopeemmin kun ykskään aikuinen. Ihailen sitä hetkessä elämistä ja aitoutta. Ääretöntä viattomuutta ja tietämättömyyttä elämästä. Mä olen lapsen mielestä se päikkytäti, joka asuu päiväkodissa. Mä olen siellä aina kun lapsi tulee ja kun lapsi lähtee. Joka päivä. Mä olen se ihminen lapselle jonka etunimi on yksi ensimmäisten opittujen sanojen joukossa, se ihminen johon lapsi tukeutuu päivän aikana heti toiseksi eniten oman vanhemman jälkeen. Mä saan aidoimmat hyvän olontunteet töissä kun lapsi kysyy jotain niin sponttaania tai ilmaisee asian niin aidosti. 

"Mihin sä meet nukkumaan Jonna?" - Eräs lapsi kysäisi päivälevolle mennessä.

Mun päivässä isoimpia aitoja onnenhetkiä on se kun lapsi tekee pissan pottaan ja sitä riemuitaan yhdessä vessa raikaen, lauletaan tihkusateessa lapsen kanssa sylikkäin jotain tuttua laulua jo kun alkaa ilta pimenemään ja alkaa jo väsyttämään pitkä päikkypäivä, kun lapsi tulee päiväunilta unenpöpperössä ja haluaa syliin. Se kun lapsi on lapsi. Se tekee musta niin onnellisen. Mä saan joka päivä seurata monen kymmenen pienen ja vähän isomman lapsen iloa, itkuja, riitoja, oivalluksia, puuhaa ja toiveita. Musta on rentouttavaa olla itse siinä pisteessä, että oon ansainnut jonkun luottamuksen ja sen kun ansaitsee lapselta, niin ei parempaa fiilistä ole. Lapsi ei teeskentele eikä vääristele tunteitaan. Sen takia mä olen päiväkodissa töissä. Mä en voisi sietää teeskenteleviä ja mielisteleviä ihmisiä työssäni. 


Musta on joka päivä ihana mennä töihin. Mä saan joka päivä nähdä mun mielestä yksiä maailman ihanempia tyyppejä eli pikkuihmisiä. Onneksi näitä pikkuihmisiä on myös mun perheessä. Viikonloppuna vietetty erityinen aika mun pikkusisaruksien kanssa oli parasta hetkeen. Aitoa tunnetta riitti ja musta on vaan niin parasta kun sä voit olla just niin oma ittes ja lapsi kyllä hyväksyy sut just sellasena kun sä oot. Ehkä musta on vaan tämän kohta viisi vuotisen päiväkotityökokemuksen saattelemana kasvanut sellanen mammahahmo ihan sisaruksillekkin, että nään heissä niitä piirteitä joihin moni sisarus ei kiinnitä huomiota. Mä nään mun sisaruksissa paljon samaa kun mussa ja se on välillä hyvinkin rankkaa mutta taas niin mahtavaa. Välillä niihin menee totaallisesti hermo ja välillä niitä rakastaa enemmän kun mitään muuta asiaa koko maailmassa niin paljon, että voisit kävellä niiden puolesta rekan alle. Rakastan lapsia ihan niin paljon, että mua melkeen kauhistuttaa se ajatus, että ne kasvaa. Tuntuu myöskin turhauttavalta, että vaikka kuinka paljon annat hyvää ja parastas niin joku päivä joku menee ja tuhoo niiden viattomuuden ja aitouden. Se isoin joku on elämä itse. Mä mieluusti käärisin kaikki lapset pumpuliin ja lähettäisin Mikä-Mikä-Maahan. 

Seurasin pikkuveljeni touhuja viikonloppuna erityisen tarkasti kun pikkusiskolleni ostamat huulikiillot synttärin kunniaksi oli isoa riemua niin siskon mutta myös veljenkin osalta. Kyllä! Mun pikkuveli iloitsi niistä niin sanotuista tyttöjen jutuista. Se laitto huuliinsa huulikiiltoa ja hei mun veljeni oli se poika pihapiiristä, joka käveli tyttöjen mukana isosiskon röyhelömekon kanssa. Mun pikkuveli on mahtava tyyppi. Niin aito ja stereotypioista vielä tietämätön. Se ei pelkää muiden reaktioita ja sen takia se ei ymmärtänyt myöskään mun naurukohtauksia kun täyttelin sen kanssa pikkusiskon ystäväkirjaa mihin kirjasin veljeni vastauksia. Hän kun on kovan luokan Robin-fani, lehdistä lähtien löytyy vaikka mitä ja omassa puhelimessaankin hänellä on Robinin biisejä. Ihan mahtavaa ja koska toi ei tuu kauaa kestämään niin halusin ikuistaa sen kuvaan, että joskus voin näyttää pikkutyypille, että kyllä - joskus sä olit vielä puhdas kaikesta sonnasta.


Toivottavasti kaikki nykyvanhemmat kasvattaa lapsista lapsia eikä yritä yhtään edesauttaa niiden aikuistumista ja itsenäistymistä. En halua, että kenestäkään tulee sellasia ihmisiä liian aikasin mitä meitä on jo ihan liian monta tähän yhdelle maapallolle. Lapsien ideologian vallankumousta odotellessa.

4 kommenttia :

∞ Siistiä kielenkäyttöä ja muistetaan toisten kunnioitus.
∞ Otan mieluusti vastaan palautetta hyvässä ja pahassa, mutta kritiikinomaisesti.