maanantai 20. heinäkuuta 2015

KUUDES SYTOKUURI TAKANA

20.7
20.720.7

Kolmas kotipäivä meneillään kuudennen hoitokuurin jälkeen. Takana siis on jo aika pitkä matka sytostaattien kanssa ja vielä olisi edessä ainakin pari kertaa ennen pientä breikkiä. Olo on mitä mainioin tällä hetkellä vaikka väsynyt tietenkin on ja kortisoonin aiheuttama jatkuva nälkä riesana kokoajan. On tämä kuitenkin huomattavasti mukavampaa kuin se, että oon yli viisi kiloa kevyempi sairaalaviikon jälkeen kun en ole mitään syönyt ja näytän todellakin pelottavalta. Stereotyyppiseltä syöpäpotilaalta eli riutuneelta. Tällä hetkellä näytän jopa itseltäni jos vaan heitän peruukin päähän (kyllä, hankin sen) ja hieman meikkiä naamaan. Täydellinen kulissi kuten aina sanon. Kulissi kuitenkin mahdollistaa mulle suhteellisen itsevarman olon kun vaatteetkin istuu paremmin kun on tukka päässä. Tämä tukka varsinkin kun on niin aidon ja oman näköinen. Monet ihmiset ei ole edes tajunneet, että mulla on peruukki kun ovat nähneet. Onnistunut hankinta vaikka iso investointi olikin. Kiitos kuitenkin sairaalalle maksusitoumuksesta koska en mä ala yksin maksaan puolta tuhatta peruukista. On tämä kuitenkin sen arvoinen.

Hoidoissa on siis mennyt aikaa ja nyt kotona levätessä. Joka päivä yritän tehdä jotain mukavia juttuja ja aloitin jo tällä viikolla ajoissa vaikka suositusten mukaan näin ei kannata tehdä. Veriarvot ja hemoglobiini on alhaset koska sytostaatit myllää vielä kropassa ja senpä vuosi infektioriskit on paljon korkeemmat tällä hetkellä. Koitan ottaa rauhassa vaikka tekisi mieli kimpoilla joka paikassa kun olo on hyvä. Elämisen tahto puskee läpi. Pidetään silti järki päässä, että ei tule mitään infektioo koska yhtään ylimääräsiä sairaalapäiviä en kaipaa. Enkä halua pahentaa mun uutta diagnoosia eli anemiaa. Se kun tästä puuttuikin hämmentämästä soppaa.

Viimeinen päivä tätä kuuta mulla on kropan CT-kuvauskin. Toinen kuvaus nyt hoitojen ajalta ja kieltämättä jännittää aivan helvetisti jos rumasti voi sanoa. Se on kuitenkin sellainen pieni etappi aina tässä hoitojen ajalla kun nähdään, että onko hoidot edelleen jatkuneet hyvin vaikuttavina vai onko mitään muutoksia edes tapahtunut. Rukoilen, että olisivat vaikuttaneet positiviisesti. Se kuitenkin saattaa tarkoittaa, että mulla on leikkaus edessä jos kasvain on pienentynyt. Ainakin näin mulle ilmaisi eräs alkuaikojen sairaanhoitaja kun tavattiin yksi päivä sairaalan kahviossa. Kuulemma jonkinlainen tapaaminen on lääkäreillä musta ja käydään läpi mun edistymistä, hoitoa ja tulevaa. Apua. Onko edessä taas sairaalassa sänkypotilaana makaaminen ja uudestaan kuntoutuminen? En halua.

Koitan ja aionkin sysätä nyt hetkeksi suurimmat sairaalajutut pois mielestä ja keskittyä jokaiseen päivään hyvillä mielin. Tästä viikosta kun on tulossa niin kiva. Tarkoituksena olisi Viikinsaaressa vierailu, elokuvissa käynti, meksikolaisessa ravintolassa herkuttelu ja shoppailu. Aurinko voisi vielä paistaa kovemmin!

10 kommenttia :

  1. En oo pitkään aikaan kommentoinut tänne sun blogin puolelle mitään, vaikka oonkin vanha lukija. Instan puolella oon välillä jättänyt jälkeni. :) Nyt oli taas pakko istahtaa ja lukea ihan ajatuksella ja ajan kanssa sun postaukset uusiks.

    Ihanaa, että jaksat kirjoitella tänne kaikkien iloksi. Monella ois sairastumisen myötä jäänyt tän kaltaiset jutut samantein unohduksiin.

    Kuulostaa varmaan hassulta, mutta mie välillä ihan pysähdyn ajattelemaan sua ja toivon että paranisit pian. Vaikka ei ees mitenkään tunneta tai mitään! :D mutta silti, jotenki välillä juolahdat mieleen.

    Tää oli tällänen random sekamelskakommentti. Mut sun kaima lähettelee täältä terkkuja ^_^ <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monella todellakin varmasti jäis blogi pienemmälle huomiolle jos sairastuu. Ymmärtäähän sen. Mä kuitenkin haluun pitää kiinni kaikesta rakkaasta ja "omasta" koska en halua vaan masentua ja pyöritellä ikäviä asioita päässä. Tää kuitenkin on juttu mikä antaa tekemistä ja kivoja ajatuksia. Onneks jotkut on kiinnostunut lukeenkin näitä juttuja! Se vasta piristääkin. :D

      Ja ei kuulosta hassulta vaan ihan sairaan ihanalta. Oot ihana! ♥

      Poista
  2. Vau. Jotenkin vetää vaan sanattomaksi. Ihanaa, että pystyt olla tollasella superwoman-asenteella - pidä siitä kiinni!
    Sun sivupalkissa lukee, että syöpä on parantumaton.. Onko kuitenkin sellainen mahdollisuus, että se pirulainen saataisiin susta pois, ja voisit viettää terveen loppuelämän?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina on mahdollisuus parantua parantumattomasta syövästä. Se kuulostaa lopulliselta kun se sanotaan mutta todellisuudessa lääketiede on niin kehittynyt, että vaikka lääkärit sanoo ennusteen olevan mitä vaan niin monesti se ei edes mene niin. Nykyään parantumattomista syövistä parantuu tosi moni. :) Eli toivoa on.

      Kaikki riippuu yksilöllisistä asioista. Joihinkin hoidot tehoo ja joihinkin ihmisiin ei.

      Poista
  3. Mä aina jaksan ihmetellä tuota sun kaunista kotiasi <3 Mä en itse osaa ollenkaa sisustaa, en tunne sitä omaksi jutukseni, mutta mielelläni antaisin jonkun sisustaa kotiani :D Ihanaa ku jaksat blogata, tykkään sun blogistasi paljon !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ihana Niina. ♥ Mä voin tulla koska vaan sisustaan sun luo, haha. Se on ihan parasta vaikka en mäkään mikään "supersisustaja" oo. Lähinnä säädän kauniita asioita yhteen ja vaihtelen niin kauan, että miellyttää silmää. :D

      Poista
  4. Täällä on kissojen ja koirienkin peukut pystyssä, että kaikki menis hyvin! Ihana kuulla, että olo on hyvä. :) Ja täältäkin: on sulla sisustaminen niin hallussa, että melkeen itkeä tekis mieli, kun katsoo omaa huushollia :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aww. ♥ Haha! En usko, että se niin hirveeltä näyttää. :'D

      Poista

∞ Siistiä kielenkäyttöä ja muistetaan toisten kunnioitus.
∞ Otan mieluusti vastaan palautetta hyvässä ja pahassa, mutta kritiikinomaisesti.