Kuukausi siinä sitten taas melkein päivälleen vierähti. Ja siihen on mahtunut paljon, liiankin paljon. Jouluaatto lähestyy kovaa vauhtia ja se on hieman jopa ahdistanut koska en olisi kuvitellut tästä kuukaudesta tulevan niin vaikea kuin siitä tuli vaikka osasin odottaa sitä. Tähän kuukauteen siis on mahtunut tolkuttomasti valvottuja öitä, pään sädehoitoa, kipulääkkeiden syömistä ja tikkusuorana pedissä makaamista kovien tuskien takia. Kävelykyky on lähes lähtenyt kovien lääkkeiden takia (jotka onneksi nyt loppuu kun sädehoitokin loppui) ja liikun pääosin kodin ulkopuolella pyörätuolilla jos johonkin nyt jaksan edes lähteä koska asun hissittömässä talossa ja tänne kolmoseen kipuaminen avun kanssakin on todella tuskaista ja raskasta. Muutamia kertoja siis olen pystynyt kotini ulkopuolella käymään joululahjaostoksilla ja mitä nyt sädehoidoissa kymmenen kertaa joka arkipäivä mutta siinäpä se. Seinät kaatuu, ahdistaa ja harmittaa kun ei ole päässyt kunnolla hösäämään ja törsäämään lahjoihin. Aika odotettavissa olevia tunnetiloja.
Sädehoito tehosi lääkärin mukaan hienosti ja iso patti päästä on "kadonnut" ja vielä se siitä varmasti pieneneekin kun sädehoito vaikuttaa pitkään hoitojen päättymisenkin jälkeen, että hyvä mieli ainakin sen suhteen vaikka kivut ei hirveesti anna syytä hymylle tai millekkään muullekaan positiiviselle ajattelulle. Makaaminen on pitkässä juoksussa niin raskasta, että antaisin mitä vaan jos pystyisin istumaan tuolilla ja vaikka paketoimaan lahjapaketteja normaalisti mutta ei - tässä mä nytkin selällään makaan läppäri sylissä ja sydän hakkaa ties kuinka kovaa kun sattuu lantiosta alaspäin niin kovaa, että tekisi mieli huutaa. Kipulääkkeitä, lihasrelaksantei, sydänlääkkeitä ja rauhottavia vaan nassuun kun muut vetelee hymyissä suin joulutorttuja ja fiilistelee joulua. Tapahtuisipa se ihme tässä muutamassa päivässä ja mäkin saisin lisää voimia ja kivut helpottuisi vaikkapa nyt edes virallisten joulupäivien ajaksi.
Onneksi kuitenkin oon saanut jotain pientä jouluista aikaiseksi - tietenkin apujoukkojen avulla. Oon saanut hankittua lähes kaikki lahjat läheisille, oon tehnyt piparkakkutalon hurjasta määrästä karkkia, saanut joulukuusen pystyyn ja tehnyt itse jopa joulukortit. Ei tämä nyt ihan tyypillinen joulukuu mulle ole ollut mutta tämä oli nyt tällainen ja toivottavasti ensi vuonna huomattavasti parempi ja mun näköisempi. Eiköhän tästäkin joulusta tule ihan kiva. Lääkkeet on tänä jouluna iso osa sen viettoa mutta antaa niiden olla. Aina elämä ei voi mennä niin kuin toivoisi tai on tottunut.
Onko teillä jo kova joulufiilis?
Ps. Haluaisin pitää hieman "taukoa" syövästä ja sen takia en ehkä vielä jaksaisi kirjoittaa syöpätarinaan jatkoa. Kaipaan hieman jotain muutakin. Yritän ainakin keskittyä muuhun kun muuten elämä pyörii niin suuresti tämän kaiken ympärillä.
