keskiviikko 22. lokakuuta 2014

KODINYKKÖSEN LÖYDÖT

uutukaisia
uutukaisia2

Kodinykkösestä ei koskaan voi lähteä ostamatta mitään. En ainakaan minä. Voisin vaan pyöriä siellä koko päivän ja hipelöidä kauniita sisustustavaroita sekä pehmeitä pyyhkeitä väsymättä. Useesti tiedän mitä sieltä olen etsimässä ja piti tänään ennakkoon käydä katselemassa jos joulukuusia olisi jo saapunut valikoimaan ja hieman puntaroimaan minkä itselleni tulen ostamaan mutta koska sinne ei oltu vielä kuusia tuotu muiden joulukoristeiden rinnalle niin päätin käydä kurkkaamassa löytyisikö löytönurkkauksesta mitään ennen kuin lähden muuten kauppaa kiertämään.

Koko löytönurkkaus on yleensä täysi floppi mutta tänään oli omaksi ilokseni sellainen kerta kun sieltä jotain huippua löytyikin. Löytönä oli Amanda B:n kaksi sievää kynttilänjalkaa ja voitteko uskoa, että "säästin" viisikymmentä euroa ostaessani nuo. Normaalihinnaltaan ne olisivat olleet yhteensä 60 euroa ja sain kummatkin kymmenellä eurolla. Entistä onnekkaamman tuosta löydöstä teki vielä se, että neljästä kynttiläjalasta kaksi oli ehjiä ja ne on nyt mulla.

Kynttiläjalkojen lisäksi ostin kaksi valkoista valokuvakehystä ja liikaa kynttilöitä varastoon. Kuolasin myös ihanaa metallista lehtitelinettä mutta jätin sen vielä takaraivoon kummittelemaan koska harkinta on hyvän ostoksen esityötä. Tulevat hankinnat ei ole kuitenkaan nyt ekana mielessä kun jäätyneiden sormien takia on huutava tarve päästä kuumaan suihkuun ja sen jälkeen tekemään koko päivän himoittua fetasalaattia sekä tietenkin odottelemaan hömppäohjelmien alkamista. 

Tsemppiä ihmiset, kaksi herätystä perjantaihin!

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

KUUSIKYMMENTÄKUUSI YÖTÄ

sunnuntai

Ensimmäiset jouluvalot haettu varastosta sisälle ja nyt taitaa olla alkanut jouluun valmistautuminen tämän katon alla. Tontut ja kuusen koristeet jäivät vielä odottelemaan marraskuuta mutta niin pian kuin vaan löydän täydellisen joulukuusen niin haen muutkin koristeet sisälle. Joulu menee muutenkin aina nopeesti ohi niin miksi ei aloittaa jouluun valmistautumista reilusti etuajassa. Kerkeää vietteleen sitä tarpeeksensa ja ei harmita niin paljon Tapaninpäivänä kun joulu alkaa oleen menneisyyttä. Herttinen sentään, pitäähän sitä ottaa ilo irti ensimmäisestä joulusta omassa kodissa.

Kylmenneet ilmatkin vaan voimistaa joulusähellysintoa ja oon poltellut tuikkuja viidenkymmenen kappaleen viikkotahtia sekä ylikuluttanut pehmeää vilttiä ja suklaapäärynän makuista teetä. Pienin askelin joulua kohti. Haaveleilen jo uppoutuvani Disneyn joululeffoihin kuin kymmenen vuotias ja suklaakonvehdeista, joista en edes suuresti pidä. Aion pysyä tiukkana ja odottaa marrasjoulukuuta. Tässä on syytä alkaa keksimään muuta tekemistä tai muuten menen jo ensi viikolla ostamaan sen penteleen joulukuusen ja viritän sen täyteen loistoonsa. Hulluudella ei taas ole rajaa.

Joululahjatarvikkeiden tilauspuuhin änyyteenyt! 

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

KUOLINHETKELLÄ

sunnuntai

Luonto tekee väliaikaista kuolemaa. Lehdet on jo lähes kaikista puista pudonneet ja harmaat puunrungot paistaa erityisen selvästi teiden varsilla. Viimeinen hetki on räpsiä syksyisiä kuvia ja tänään oli se päivä kun piti vaan ottaa kamera kainaloon ja lähteä ajamaan ympäri kyliä, että löytäisi jonkun sopivan kuvauspaikan. Veljen kanssa ajettiin tunti pitkin poikin Nokialle, pitkin Säijää ja ties kuinka paljon peltomaisemia jäi taakse joiden reunustoilla lehmät mussutti tyytyväisenä heiniään. Kaiken sen jälkeen kuitenkin löytyi sopivat paikat ottaa kuvia. Sain otettua parisataa kappaletta silmää miellyttäviä kuvia pitkin mutaisia rinteitä kosken vierellä sekä venekanavan varrella. Valkoiset converset ei ehkä ollut kaikista järkevin popovalinta noihin olosuhteisiin. Ennakoinnin mestari ei onnistunut tällä kertaa.

Viimeiset limulasilliset, hiusten letitys ja laukun pakkaaminen vielä. Alkaa viikonloppu olemaan sitten siinä ja alkaa kello viiden herätyksen odottaminen. 

Kauniita unia kaikille.

lauantai 11. lokakuuta 2014

STRESSIMÖRKÖILYÄ

lauantai1

Kerroin teille toissapäivänä miten hieman stressasin tämän päiväistä isovanhempien vierailua. Kaikki meni ihan nappiin eikä pullat palanut uunissa poroiksi eikä pahemmin tapetti repsottanut vääristä kohdista. Vaati tämä itseasiassa aika paljon itseltäni eikä varmasti seuraava kahvihetki ole tämän kaltainen. Aina se ensimmäinen kerta jännittää kaikessa ja tämä oli ensimmäinen kerta kun näytin ylpeyden aiheeni ihmisille, jotka ovat todella niitä laadunvalvojia. Pappani hyväksyntä sekä reaktio oli ehdottomasti arvoikkain itselleni koska häntä oon aina katsonut ylöspäin koska turhaa hehkutusta häneltä ei saa. Ensimmäinen kommentti mitä häneltä tuli ovesta sisään astuessa oli, että "onpa tumma sisustus!". Painava stressimörkö tipahti olkapäiltä kun kaikki alkoi huumorilla. Häkeltyneitähän isovanhemmat oli siitä miten olin saanut tästä asunnosta aivan vastakohdan edelliseen mustaan tanssistudioon. Peiliseinä, isot ikkunat ja valkoisuus todella sai positiivisia kommentteja ja asuinalue sai yllättävän hyvää palautetta vaikka odotin slummikommentteja.

Viime iltana siivosin monta tuntia asuntoa ja panikoin kun moni asia oli tekemättä. Aamulla nousin kymmeneltä sängystä ja tein puolentoista tunnin viimeistelysiivouksen, joka sisälsi esimerkiksi verhojen suoristelua sekä rätin kanssa lattiaa pitkin ryömimistä. Asia saattaa kuulostaa huvittavalta mutta kyllä se on oikeesti aika helvetinmoinen paikka kun on perfektionisti tässä asiassa ja koska haluan aina vakuuttaa ihmiset niin oli siinä kaksi isoa tavoitetta saavutettavana. Näinkin pienessä mittakaavassa kuin isovanhemmille ensimmäisen oman kodin esittely. Onneksi asia on nyt taputeltu kunnialla kasaan.


lauantai2

Kaiken tämän lisäksi olisi joulukuussa näillä näkymin tiedossa katon maalausta, kaikkien huoneiden tapetointi sekä kattolistojen asennukset papan kanssa. Mahtava helpotus oli kyllä kun pappa innokkaasti tarjosi apuaan pyytämättä sekä oli puhelimensa kanssa kuvailemassa ovien karmeja ja mittailemassa ties mitä uusien ovien hankintaa varten. Papalla on niin paljon suhteita eri paikkoihin ja tietoa asioista, että eiköhän asuntoon löydy oikeanlaiset ovet mitä haluankin. Makuuhuoneeseen ikkunallinen ovi, eteiseen äänieristetty ovi ja sitä rataa. Katsotaan löytyykö sellaisia mitä ideoimme. Helpottaa suuresti kun saa apua asioihin mistä ei paljoa tiedä.

Stressi tästä kaikesta johtui varmasti siitä, että vertailen hyvin helposti itseäni muihin tämmöisissä asioissa. Pelkäsin, että jollain tasolla tuotan pettymyksen kun lähtökohdat näiden asioiden kanssa oli aika takeltelevat. Jätin ostamatta enon asunnon ja tartuin hetken mielijohteesta johonkin Oikotien upeeseen ilmestykseen. Onhan se hämmentävää mutta se ratkaisu oli oikea ja uskon isovanhempienkin ajattelevan nyt näin. Toinen pelko oli se, että miten vakuuttaa ihmiset, joiden rannekello kärjistetysti maksaa enemmän kuin mun televisio ja farmariautossa kuljettaisi nappulaliigan joukkueen.

Helpottunut, kiitollinen ja rentoutunut.

torstai 9. lokakuuta 2014

PELASTETUT AIVOSOLUT

torstai1

Oikea hyvän mielen torstai ollut tämä päivä eikä edes ananaksilla pilattu pizza saanut mun hyvää mieltä tuhottua. Viimeinen rutistus huomenna töiden osalta ja taas olisi tiedossa pari vapaapäivää. Isovanhemmatkin tulossa ensimmäistä kertaa mun kotia katsomaan. Menihän siinäkin puoli vuotta. Stressattu on siis ominaiseen tapaani jostain ja se oli kaupassa tänään tarjottavien takia. On ostettu mutakakusta rahkapulliin ja on pohdittu mitähän maitokermaa sitä ostaisi, että pappa saa edes kahvinsa alas. Pitäähän sitä nyt isovanhemmat sentäs vakuuttaa, että jonkinlaista konkreettista aikuistumista on tapahtunut. Oh my.

 Huomasin myös, että en oo katsonut viime päivien aikana edes telkkaria kun oon ollut niin rakastunut mun sängyn uuteen paikkaan makuuhuoneessa ja siinä ohessa tulleeseen ihanaan yksityiskohtaan, taivaaseen. Viime yönäkin tuijotin kuuta kuin sekopää ja kattelin miten kaunis taivas on. Aitiopaikalla mun sänky siis taivaan tuijotukseen. Voiko kliseisemmin (sekopäisemmin) tuotakaan asiaa sanoa mutta taivas on voittanut telkkarin kymmenen nolla viime päivien aikana. Kuolleita aivosoluja on ainakin vähemmän jos ei mitenkään muuten tervejärkisesti voi tuota asiaa perustella. Ei huolta, en katsele taivasta tavasta. Viime yönä ei vaan tullut uni.

Ihanaa iltaa ja kauniita unia! ♥
Onneksi taas kohta pääsee taivasta katteleen.

maanantai 6. lokakuuta 2014

SISUSTUKSEN TARVETTA

taso kynttilät

Uuden viikon starttaus!  Sain viiden aikaan omituisen inspiraation alkaa muokkailemaan makuuhuoneen järjestystä heti kun pääsin ulko-ovesta sisään. Siirsin sängyn ikkunan eteen vaikka kiven kovaa väitin, että sänky pysyy edellisessä paikassa varmasti pitkään sekä tyhjensin meikkipöytäni ja tein siitä pelkän tason. Tuikut, selkeys huoneessa ja ulkoa heikosti valoa loistavat katulamput sänkyä vasten teki suuren muutoksen huoneeseen jonka kanssa mulla on ollut ongelmia. Ongelmia on lähinnä tilan käytön suhteen koska makuuhuone on olohuoneen kokoinen eli suhteessa aika iso makuuhuoneeksi omasta mielestäni. Skandinaavista mutta kodikasta linjaa sisustukseen tavoitellessa tarvitsee karusti vaan tuhlata. Kiikutan kotiin kaikki asiat mitä haluan kuten unelmapehmeän pörrömaton, jotain kaunista seinille sekä ennenkaikkea haluan eroon kaikesta mitä oon joutunut tuijottelemaan puoli vuotta paremman toivossa. Kerran se kirpaisee kun rahansa menettää.

Asetellessani tuikkuja tänään peilialustalle annoin henkistä psyykkausta tehdessä itselleni myötäntuntoisia olkapään taputuksia koska samalla mielessä pyöri kuvitelma kauniista kynttilöistä kolmen euron tuikkujen tilalla. Aion reippaalla tahdilla kiriä kiinni pimeän kauden sisustukseen - kauniiseen semmoiseen.

Parin viikon aikana en ole avannut nettikauppoja kun vasta eilen ensimmäisen kerran. Sisustamisinto on ollut ihan kadoksissa koska sairastelun ja kiireiden takia tuntu, että ainut kiinnostus kotia kohtaan oli se, että mihin pääsee nopeiten nukkuun tai istumaan mahdollisimman mukavasti. Sohvatyynyt on lentänyt kaaressa olohuoneen nurkkaan ja ruokapöytä on ollut meikki - ja työpöytänä sekä keittiössä on vähintäänkin ollut Gordon Ramsayn raivokohtauksen tarvetta. Niskasta on otettu kiinni ja tälläkin hetkellä selailen lukuisia nettikauppoja tuhlailu mielessä. Viime kuussa en tainnut ostaa oikeestaan mitään merkittävää kotijuttua vaikka tarkoitus tietenkin oli, joten ehkä tässä kuussa on syytä hankkia jotain hehkutuksen arvoista senkin menetetyn kuukauden edestä.

Tsemppiä uuteen viikkoon!

lauantai 4. lokakuuta 2014

HENGÄHDYSTAUKOA ETSIMÄSSÄ

kollaasi

Viikko numero neljäkymmentä on ollut fyysisesti sekä henkisesti rankka. Mikään muu asia ei ole mua auttanut yhtä hyvin jaksamaan tällä viikolla yhtä hyvin kuin se, että ulkona alkaa olemaan jo todella kylmä ja kynttilöitä saa alkaa hamstraamaan kaupoista. Motivaatio kaikkea kohtaan on ollut tipotiessään ja erityisesti työmotivaatio. Asiaa ei auta kyllä se, että työpäivät on pahimmillaan ylttänyt päälle yhteentoista tuntia tällä viikolla eikä lepposia hengähdystaukoja ole päässyt viettämään. Onneksi rankkoja viikkoja on vuodessa reilusti vähemmän kuin siedettäviä. Kaikki inhottava loppuu onneksi aikanaan. Se on inhottavuuden hyvä puoli.

Pakkasasteiset aamut, ruska, teen juonti, Pretty Little Liarsin viides tuotantokausi, edessä häämöttävä joulusesonki, mielenkiintoinen uusi tuttavuus, Lidlin karkkijugurit, äidiltä saadut kukat, puhtaat petivaatteet ja tänään yövaatteissa tehty parituntinen kylppärin tehopesu on piristänyt onnistuneesti. Aion nauttia nyt täydellisestä tekemättömyydestä, yrittää saada kiinni taas sisustusintohimoon ja kokeilla tämän kirjoittamisen jälkeen miltä hypetetyt macaron-leivokset maistuvat sekä juoda jääkylmää pepsiä kymmenen jääpalan kanssa niin kauan kunnes simahdan. Pienistä asioista tulee suuri onni.

Pian voi alkaa kuuntelemaan tiuhaan joululauluja, aiheuttaa itselleen konkurssin joululahjaostoksilla sekä verhoilla kodin jouluvaloilla, joten eiköhän tästä rankasta kaudesta selvitä ehjin nahoin loppujen lopuksi. Tuntuu kertakaikkisen ihanalta tuntea jouluintoilua ensimmäistä kertaa moneen vuoteen. Suru on alkanut ilmeisen selvästi jollain tavalla helpottamaan joulun osalta kun osaa jo nähdä siinäkin asiassa ihaniakin puolia enemmän kuin niitä masentavia.

Intoilen varmasti taas yhtä pian sisustamisesta ja kaikista turhista asioista kuin muutamia viikkoja sitten. Välillä vaan ihmisen tarvitsee luopua kaikesta tärkeästäkin kun pakolliset asiat elämässä vie kaiken ajan, energian ja motivaation. Kun vielä saisi järkkärin juurtumaan takaisin kiinni käsiin niin olisi asiat hyvin.

Syksy osaa olla yhtä aikaan rakkainta aikaa sekä hermostuttavaa kiirettä.