torstai 18. kesäkuuta 2015

TALLINNAN OSTOKSIA

kollaasi

Lupailin viime viikolla tekeväni postausta ostoksista mitä Tallinnasta löysin mutta sitten tuli pieni muutos matkaan ja sainkin tietää, että mulla on mahdollisuus lähteä uudestaan Tallinnaan shoppailemaan tällä viikolla. Enhän mä nyt siitä voinut kieltäytyä, joten toistamiseen viikon sisään mä lähdin Viron puolelle. Viimeisimmällä kerralla mentiin autolla, joten mahdollisuus oli lähteä jonnekkin muualle kuin Sataman lähistölle. Suunnattiin heti suoraan Rocca Al Mareen ja siellä vierähtikin yli nelisen tuntia. Ostelin mukavan määrän uusia koruja sieltä mutta muuten ei oikein muuta lähtenyt mukaan paitsi Iittalan kaksi uutta mukia kokoelman jatkoksi sekä uusi musta lompakko. Kaikkia ostoksia en siis viitsinyt tähän postaukseen laittaa koska tästä olisi tullut kerrassaan liian iso kuvamateriaaliltaan.

Laivalta ostin kummallakin reissulla valtaosan kaikesta. Victoria's Secretiltä muutaman bodymistin, kaksi uutta O.P.I:n kynsilakkaa, kaksi huulipunaa, neljä eos huulirasvaa sekä Escadan uuden kesätuoksun. Karkkia myöskin lähti valtavat määrät kotiin laivalta mutta niin se kuuluukin. Risteilyt tai muuten laivalla olemiset ei oo mitään ilman laivakarkkien ostamista. Ne on vaan sen verta spesiaaleja vaikka ei normaalisti karkkeja edes ostelisi kaupasta. Tätä mieltä mä oon. ;)

Shoppaileminen Viron puolella on aina jotenkin ollut mun mielipuuhaa vaikka Suomessa se ei nappaa niin suuresti. Vaikuttaako siihen sitten eri liikkeet vai alhaisempi hintataso mutta se on silti sellainen juttu mikä ei oo ikinä muuttunut. Se on pysynyt näin ihan nuoresta lähtien kun muistelen mummunkin kanssa tehtyä reissua aikoja sitten. Silloinkin innoistuin vaatekaupoista mutta Suomessa ei vaan nappaa. Haen Suomen kaupoista sen mitä tarvii ja that's it enkä edes katsele huvikseni mitään muuta oikeestaan. Virossa kuitenkin viihdyn kaikissa kaupoissa pitkään. Hintatason alhaisuus Suomeen verrattuna sen taitaa kyllä tehdä.

Tykkäättekö te käydä Tallinnassa?

lauantai 13. kesäkuuta 2015

KESÄ, SYÖPÄ JA ITSENÄISYYS

13.6. 13.6.

Aluksi on pakko kertoa, että risteilyreissu meni hyvin. Oli hauskaa käydä jossain muuallakin kun sairaalassa kodin lisäksi. Paljon tuli shoppailtua ja ostoksista taidankin tehdä postauksen vanhaan tuttuun tapaan muutaman päivän sisällä tai heti kun pääsen kipeiden jalkojeni kanssa maahan polvilleen kuvaamista ajatellen.

Haluni kirjoittaa ei tällä kertaa kuitenkaan kohdistunut reissuun vaan kesään ja siihen kun lisukkeena on syöpä. Kesä kun tunnetusti on suomalaisilla vuoden kohokohta koska silloin meillä on edes pieni mahdollisuus luopua toppatakeista ja nauttia kesäruokaa terassilla ilman sateenvarjoo pään päällä. Murheeni on lähes joka kesä aika pieniä ollut kun en oikeestaan stressaa nykyään rusketuksesta sun muista kesähömpötyksistä. Tänä kesänä erityisen vähän välitän rusketuksesta koska syövän vaarat ei ole mulle enää vaaroja vaan todellisuutta. Toisaalta kun alkukesästä mökillä auringossa maatessani huopien alla ja muiden huolehtiessa, että kasvoilleni laitetaan aurinkorasvaa - tokaisin mummulleni, että sehän on vähän turhaa laittaa aurinkorasvaa kun syöpä on jo mussa. En kuitenkaan vähättele aurinkorasvan tärkeyttä todellisuudessa vaikka kuinka itselläni olisi jo tämä sairaus. Oon entistä tarkempi vaan noiden asioiden suhteen ja haluaisin, että mun ympärillä olevat muutkin ihmiset ovat. Äitini, joka on ollut aina auringonpalvoja - ei sitä enää ole diagnoosini jälkeen.

Itse oon todella innoissani kesästä koska lämpimät kelit, luonnon kauneus ja "elämän helppous" kiehtoo. Asiat ei kuitenkaan ole niin yksinkertaisia enää ja tähän varmasti pystyy samaistumaan jokainen syöpää sairastava, jotka kärsivät selvistä fyysisistä oireista tai hiuksettomuudesta. Monet sytostaatteja saaneet naiset varmasti ovat joskus tai tälläkin hetkellä stressanneet, että huivi vai peruukki päähän +25 asteiseen paahteeseen. Rohkeimmat vetävät sitten ilman mitään. Itselle vastaus on huivit koska peruukkia en ole vielä edes käynyt ostamassa vaikka sairaala jo lippulappuset antoi aikoja sitten. Peruukki ei ole vaan oma juttuni ainakaan tällä hetkellä vaikka huivitkin on "vaikeita" ja varsinkin kun miettii tulevia helteitä. Onko pää märkä aina kun astuu ulos paahteeseen? Siinäpä mukava riesa jos näin tulee oleen. Itsellä kun on jonkun verran hiuksia mutta ei täydellisen peittävästi niin en ole julkisilla paikoilla ilman huivia. Eri asia voisi olla jos olisin uskaltanut leikata kaiken pois jo silloin kun hiukset alkoivat lähtemään sinä eräänä hirveenä päivänä äidin vessassa. Ajatellut oon kokoajan, että parempi tämäkin vähä on kun sitten joskus hoitojen loputtua hiukset alkavat kasvaa niin on jotain pohjaa jo valmiiksi.

Huivistressin lisäksi on mielessä käynyt myös se, että mitä jos en koko kesänä pääse nautiskelemaan lämmöstä. Itselle tämä sairaus kun on tuonut ikävän lämmönsäätelyongelman. Palelen tai olen kuumissani kokoajan, hyvä olo on harvinaista herkkua. Saatan palella peiton alla sohvalla mutta 35 sekunnin päästä hiki valuu niskaa pitkin mutta silti iho on kananlihalla koska palelu on kuitenkin päällä. Tämäkin on ilmeisen yleistä koska mummuni veljellä todettiin myös syöpä alkuvuodesta ja mökillä jutellessamme hänkin kertoi, että palelee ja siihen päälle on tuskasen kuumissa olotiloissa. Onkohan näin kaikilla sytoja saavilla? Vaihtaisin tämän pois mistä hinnasta tahansa. Olisin niin iloinen jos pääsisin pitämään ulkona t-paitaa ilman palelua ja siihen päälle hikoilua. Kuulostaa mystiseltä, että miten voi palella ja hikoilla samaan aikaan mutta voi kuulkaa, tämä piru on tuonut niin paljon kummallisia oireita ja vaivoja, että mikään ei enää yllätä.

Pienempi stressi mutta stressi kuitenkin kohdistuu sitten kesävaatteisiin ja huivien yhdistelyyn. Miten huivi ja kesämekko sopii yhteen vai sopiiko ollenkaan? Kuinka peitän unettomuudesta johtuvat tummat silmänaluset ilman, että joudun käyttämään meikkiä kilotolkulla? Pääsenkö millään tavoin nauttimaan kesästä niinkuin muut? Kaikki pienet kysymykset mutta silti kuitenkin niin isot jutut pyörii päässä ja ei näistä oikein terveiden  kavereiden kanssa voi puhua kun miten he nyt osaisivat samaistua ilman kokemusta tähän. En edes voisi vaatia sitä heiltä vaikka välillä suututtaa pienesti kun saan kutsun lähtemään johonkin. En mä voi vaikka kuinka haluisin. Kesä on niin huoletonta aikaa muille mutta nyt tuntuu itsellä, että koko maailma on mua vastaan ja koko tämä sairaus on vienyt multa lähes kokonaan kaiken mahdollisuuden olla itsenäinen sekä kykenevä aikuinen nainen. Menetin itsenäisyyden lähes heti kun sen sain. Kiitos vaan syöpä.

Aion kuitenkin pian hankkia uuden bussikortin Tampereen sisällä liikkumista varten ja toivon, että se olisi jonkinlainen portti menneeseen elämään edes pienin tavoin. Oon ollut täysin äidin kuskattavana helmikuusta lähtien. Bussissa istunut kertaakaan helmikuun jälkeen ja ennen sitä mun koko elämä oli yhtä busseilua päivittäin. Se on iso ja merkittävä ero kun elämässä kun ei pääse liikkumaan niinkuin ennen.

Haluan itsenäisyyden takaisin jollain tavoin edes kesän lepoviikkojen ajaksi.

sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

TÄMÄN HETKINEN VOINTI

1
2 3

Heippa pitkästä aikaa! On kirjoittelut jäänyt vähemmälle tässä viimeisen kuukauden aikana koska on ollut rankkaa hoitokuurien takia ja muutenkin lepoviikot olen käyttänyt pääosin vaan itse lepäämiseen ja akkujen lataamiseen. Olo on tällä hetkellä kuitenkin mukava ja sen vuoksi on syytä kertoa teille ihanille vähän mun olotiloja ja miten hurisee. Tosissaan viime kuuri oli viime viikolla ja se viikko pääosin meni osastolla maatessa. Ja voi kuinka inhoan viiden päivän kuureja rankkuudenkin vuoksi. En tykkää yhtään yöpyä sairaalassa vaikka ennen nuorempana pidin sairaalaa sellaisena turvapaikkana, johon menen jos olisi kova hätä. Vaikka pääosin inhoan koko paikkaa niin on pakko myöntää, että siellä on mahtavia ihmisiä töissä, jotka auttaa jaksamaan siellä olemisen. Pääsin meinaan kesken tiputusten käymään sukulaisen ylioppilasjuhlissakin vaikka kova pettymys pääsi ensiksi iskemään päälle kun kuulin kuurin olevan viisi päivää eikä kolme, joka olisi mahdollistanut lauantaiseen juhlaankin pääsemisen. Eräs ihana hoitaja oli lohduttamassa mua kyseisellä hetkellä ja meni sitten ja järjesti mun seläntakana lääkärin kanssa, että lähtisin tiputusten välissä käymään juhlissa. Sain kolmen tunnin vapaan ja se oli ihan kohokohta koko viikossa. Yksi parhaimpia asioita mitä tämän vuoden puolella on tapahtunut ja niitä on oikeestaan aika vähän, joten sillä on suurta painoarvoa. Ihailen tuollaisia ihmisiä, jotka näkee toisen pahan olon ja tekee pienillä teoillaan toiselle paljon paremman mielen ihan vaan koska on hyvä ihminen ja osaa asettua toisen asemaan.

Viime viikolla mulle myös asennettiin keskuslaskimokatetri rintaan, joka on lievästi sanottuna syöpäsairaan paras kaveri. Ei enää kivuliaita kanyylivaihdoksia käsissä. Suonetkin alkaa haurastumaan sytostaattien takia, joten oli se kai aikakin asennuttaa kyseinen portti rintaan. Itse asennushan oli aivan jäätävä kokemus koska tyypillisesti mun tuurilla se epäonnistui ensimmäisellä kerralla. Se oli lähes jo koomista kun heräämössä tajuttiin, että hupsista keikkaa - se on liian lähellä sydäntä. Onneksi oli kerrassaan ihania hoitajia leikkaussali täynnä, jotka huolehti musta kun mä siellä peitteiden alla mietin, että tuleeko tässä kuolema ja koskahan tunnen leikkausviillot kun ensimmäisen leikkauksen puudutuksistahan on jo hyvä aika ja tässä pitäisi vielä maata toinenkin erä. Selvisin kuitenkin tästä "nopeasta" tunnin operaatiosta vajaalla neljällä tunnilla eikä suurempia traumoja jäänyt vaikka paikallispuudutusleikkaukset ei mulle kovin mieluisia ole.

Ensimmäinen lepoviikko alkaa olemaan kohta takana päin ja pahimmat olot toivottavasti sen mukana myös jäävät. Kaksi viikkoa vielä jäljellä. Oon kiitollinen, että sain kolmen viikon tauon. Tarkoituksena on nauttia nyt tulevista viikoista parhaimpani mukaan koska seuraava kuuri on kuulemma taas entistäkin rankempi. Nauttimisesta puheenollen!  Lähden risteilylle ensi viikolla ja odotan sitä kun kuuta nousevaa. Matkalaukku on jo kaivettu hyvissä ajoin eteiseen esiin, kovasti tehty ostoslistaa laivan nettisivuilla ja Rimin herkkupuolen jututkin kovasti mielessä. Tätä reissua mä tarvitsen juuri nyt. Tarvitsen pienen pakomatkan pois kaikesta tästä todellisuudesta. Onneksi mulla on matkaseurana maailman paras isä, äitipuoli ja pikkusisarukset. Monta kärpästä yhdellä iskulla.