tiistai 31. joulukuuta 2013

ONNELLISTA UUTTA VUOTTA!


Uusi vuosi vaihtuu alle muutaman tunnin sisään ja rauhallisissa merkeissä vietellään sitä hyvän ruuan ja elokuvien kera. Muutaman tunnin päästä kannan jalustan ja järkkärin pihalle koska alkaa ilotulituksien kuvaaminen kunhan vaan joku ois ostanut kivoja raketteja koska sain kameran asetukset täydellisesti laitettua rakettikuvaukseen. Peukut pystyyn, että kuvat onnistuu! Mutta nyt meen jatkamaan iltaa elokuvan pariin. 

Oikein ihanaa ja turvallista uutta vuotta kaikille! ♥ 
Olkaahan fiksusti rakettien kanssa.

maanantai 30. joulukuuta 2013

LIIAN LUOVA LEIPOMAAN

Oon ihan sairaalloisen koukuttunut Cake Bossiin just nyt. Oon kattonut parin päivän sisään yli kolme kautta sitä ja mä saan välillä ihan sairaita inspiraatiokouristuksia kun haluisin myös tehdä yhtä hienoja ja siistejä kakkuja. Aamuyöstä mä sitten pidin kunnolla meteliä skypessä kavereille, että Jonna aikoo leipoo aamulla ihan huikeen kakun ja tein jo luonnoksenkin joka muuten eroo aivan totaallisesti tästä miltä lopputulos näyttää. Ryhdyin leipomaan puolenpäivän aikaan ja siinä menikin sitten sellanen parikolme tuntia kun tein eka normaalin suklaakakun, voikreemit ja sokerimassaa. Ainekset kun loppu kesken niin mä luovutin taas vaihteeksi ja muutin suunnitelmia eikä kakusta tullutkaan mikään hienostunut sokerimassakuorutteinen suklaakakku vaan angstisen 13-vuotiaan taidonnäyte. 

Näätte ihan oikein. Tossa taideteoksessa todellakin on rinnasta revittyjä sydämiä, jotka on murtuneita ja vuotaa verta. Elintarvikeväreillä kun on kiva leikkiä niin mikäs siinä sitten. Ainut hieno puoli tässä kakussa on se, että se oikeesti maistuu ihan mielettömän hyvältä vaikkei uskos! 

Myötähäpeä.

sunnuntai 29. joulukuuta 2013

MINUN VUOTENI 2013

On hienoa huomata, että taas yksi vuosi on takana päin ja monia kokemuksia rikkaampana voi siirtyä pikkuhiljaan jo toisen vuoden pariin. Tämä kyseinen vuosi eli 2013, oli itselleni ehkä kaikista tapahtumarikkain koska tuli tehtyä ja saavutettua kaikenlaista pientä ja isoa. Oli täysin mahdotonta kerätä jokaiselle kuukaudelle erikseen kuvat koska tuntuu, että aina jotain täytyy jättää pois ja paras kompromissi siihen oli se, että teen sekalaisia kollaaseja muutaman missä näkyy ihan satunnaisia kuvia sieltä täältä eikä mitään sen suurempaa perustelua kuville täydykkään olla koska haluan tehdä tästä enemmänkin postauksen jossa itse kerron millainen vuosi tämä oli itselleni kokonaisuudessaan ja mitä käteen on jäänyt vai onko edes jäänyt mitään erityistä. Lyhykäisesti alla siis vuoteni 2013!

Alkuvuodesta en oikein osannut sanoa, että mitä tuleman pitää vaikkakin tiesin, että valmistuminen on edessä keväällä mutta se taisikin olla sitten siinä. Valmistuin keväällä ahdistusta aiheuttavan opinnäytetyömaratonin jälkeen, tarkalleen ottaen toinen päivä toukokuuta jolloin myös samaisena päivänä aloitin virallisesti työurani, joten kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja sen päivämäärän tulen varmasti muistamaan ikuisesti. Valmistuminen ja työuran aloitus on yksiä vahvimpia muistoja siis mielessäni tältä vuodelta sekä tietenkin se kun vihdoista viimein aloin aktiivisäästäjäksi asuntolainaa varten. Se on ollut yksi elämän isoimmista projekteista mutta silti olen elossa ja hyvältä näyttää kaikinpuolin ja tästä tulee lisää varmaan ennen vuoden vaihtumistakin.

Valmistuminen lähihoitajaksi, työuran aloitus, säästötilin aktivoiminen.. mitäs vielä? Positiivisten asioidenkin rinnalla tapahtui harmittavia asioita kuten rakkaan Bella-marsun mysteerikuolema. Marsukuolemat on tullut itselleni nyt muutaman vuoden aikana liiankin tutuksi ja se ei ole kiva lisä elämässä mutta se on osa elämää ja toisaalta se avaa taas uusia mahdollisuuksia kaikinpuolin kuten Bellan poismenon jälkeen oli pakottava tarve hankkia Nannalle leikkikaveri Nella.

Toukokuussa myöskin mulla todettiin sydänvika ja se oli aika pysäyttävä kuukausi sen osin mutta eipä se mitenkään ihmeellisen negatiivisesti ole jäänyt elämään kummittelemaan kun näitä vaivoja löytyy niin ranteidenkin osalta, että mitäs se nyt yksi pieni sydänvaiva siihen matkaan mukaan muka haittaisi.


Tänä vuonna on siis tapahtunut kaikkee ihanaa paljon. Vietin puoli vuotta ihanassa työharjottelupaikassa, valmistuin lähihoitajaksi, pääsin työelämään kiinni, hankin uuden marsupalleroisen, aloin asuntosäästäjäksi, lähennyin läheisten kanssa, sain hyviä kavereita, tein isoja hankintoja joita en olisi vuosi sitten voinut edes voinut kuvitella hankkivani, löysin mahtavia tv-sarjoja katseltavaksi, valokuvasin paljon, minut pyydettiin Indiedaysille inspiration-bloggaajaksi, opin olemaan välittämättä niin suuresti muiden ihmisten mielipiteistä, koin olevani paljon enemmän onnellinen ja ennen kaikkea olen jo valmis siirtymään uuden vuoden puolelle. 

Mahtava vuosi kaikenkaikkiaan jos katsotaan tehtyjä asioita ja saatuja kokemuksia ei sitä arkista yleistunnetta mitä tunnen nykyisen elämäntilanteeni vuoksi koska se nyt latistaa parhaimmankin fiiliksen ihan kellä tahansa mutta jos ajatellaan niin positiivisesti kun voidaan niin tämä vuosi oli hyvä kokonainen viimeinen vuosi ennen omilleen muuttamista. Mitähän ensi vuosi tuo tullessaan. Kovat on odotukset ainakin tämän vuoden jälkeen.

lauantai 28. joulukuuta 2013

ÄRSYTTÄVÄT IHMISET ALEMYYNNEISSÄ

Ensimmäinen kierros alemyynneistä selvitty. Taitaa toinen jäädä tekemättä koska mitä ihmettä oikeesti tapahtuu kun kauppojen ikkunoihin tulee ALE-laput? Ihmiset ihan vinksahtaa ja se todellakin näkyy raivostuttavalla tavalla kun yrittää itse ihan rauhallisesti tehdä kivoja löytöjä niin joku mielipuolinen äksytäti tulee viereen tuijottamaan kuin odottaen, että koska lopetat katselun, että nyt on mun vuoro hipelöidä. Pari kertaa tänään mä vaan katsoin pahasti tämmösiä kiilailijoita ja annoin heidän ihan rauhassa katsella kun ei voi odotella asiallisesti sivulla vaan pitää tulla päivystään viereen. Paras reaktio oli yhdessä leidissä kun nappasin viimesen joulutähden minkä halusin ja se jäi pahasti mua katsomaan siihen niin selvästi. Tais mennä tunteisiin kun ei saanutkaan joulutähteään.

Kuinka moni ihminen oikeesti edes tarvitsee niitä asioita mitä menee kahmimaan alemyynteihin? Ihan uskomatonta se tavaramäärä mitä ihmisetkin vei kärryissään kassoille ja itse vaan tuijotan epäuskosena kun ihmiset lankee ostamaan ihan turhia juttuja ihan vaan siksi koska ne on niin halpoja. Täytyy myöntää, että itellä on myös tapana aina hehkuttaa alemyynneissä sitä, että onko tämä oikeesti näin halpa mutta harvemmin mä mitään turhaa ostan. Tänäänkin menin ihan ostoslistan kanssa kattomaan mitä kivaa löytäs ja löysinkin kaikkea tarpeellista kuten omaan kotiin varastoon joulukoristeita ens joulua varten koska mikäpä paras ajankohta ostaa koristeita olisikaan kun nyt koska kaikki melkeenpä on ilmasia kaupassa. Löysin myös keittiöjuttuja lisää kuten mun ihailemat Sagaformin viinietikka/öljypullot vaikka eka meinasin ottaa Amanda B:n versiot noista mutta onneksi tulin järkiini juuri ennen kassoja. Kyllä noista raaski ihan täyden hinnankin maksaa.

Ihan toiseen aiheeseen pompaten täytyy vähän vuodattaa kun mulla on joku ihmeellinen bloggausinto päällä mutta oonpa saanut aikaiseksi ärsytyksen mun nykyistä objektiivia kohtaan koska se on kertakaikkiaan ihan surkea. Mä joudun taisteleen seitsemän kertaa enemmän kyseisen obsun kanssa, että saan hyviä kuvia kun jos vertaa kittiputkeen. Oon jo miettinyt, että vaihdan Canonin kittiputken takasin ja kuvailen taas sillä ja sitten hyvässä raossa ostan paremman objektiivin vaikkakaan en kyllä pitkään aikaan koska nyt on paljon isompia investointeja edessä ja kyllä mä nyt vaikka väkisin väännän tänne blogiin kuvia vaikka mun vessanpönttöpuhelimella jos se on siitä kiinni. Kyllä vaan laittaa ärsyttämään kun maksat yli puoli tonnia jostain mikä on ihan surkimus muutaman kuukauden ihanauusiobjektiivi-sumun jälkeen. Tai sitten mä oon taas liian vaativa tämänkin asian suhteen ja voisin vähän höllätä kun monet bloggaajista kuvaakin puhelimella.

Ootteko te käynyt menettämässä hermoja ale-myynneissä?

torstai 26. joulukuuta 2013

CHRISTMAS TIME

Kerrassaan ihana joulu vietetty ja en voisi yhtään enempää olla kiitollisempi mun saamista ihanista lahjoista ja se läheisten määrä mitä pääsi näkemään pyhien aikana.. huh, niin ihanaa. Vietin aaton äidin luona, joulupäivän isän luona ja nyt tämä viimeinen päivä on tullut vietettyä sekaisesti kummankin luona sekä isovanhempia moikkaamassakin on tultu käytyä. Tuntuu hienolta havahtua siihen, että samassa tilassa saattaa samalla hetkellä olla jopa neljä tai viisi sukupolvea. Joulu todellakin lähentää ihmisiä ja mun mielestä siltä osin joulu saisi olla vähän useemmin kun kerran vuodessa. Ruokapolitiikkaa voitaisiin silti vähän muuttaa koska en kestä sitä syömiskertojen määrää mitä kokoajan on. Syödään siellä, täällä, tuolla, vähän lisää siellä, vähän lisää täällä ja vähän niidenkin välissä. Nyt en taas vuoteen koske jouluruokaan pitkällä tikullakaan koska yh, varmaan viisi jouluruokailua oon tämän kolmen päivän sisään syönyt ja nyt tuli iso tiiliseinä vastaan.

Ruokailujen ohessa on tullut myös nautittua joululeffoista sekä vähän vähemmän joululeffoista. Eilen katseltiin koko perheen voimin Shrek kolmosta iltamyöhään ja mikään ei oo yhtä parasta kun koko sohva ja lattia täynnä ihmisiä tuijottamassa perheleffaa typerille jutuille nauraen. Pieniä elämäniloja. Yölläkin jatkettiin vielä pikkusten kanssa Shrek joululeffan ja vähän jännemmän Shrekin katselua ja vähän väliä havahduin siihen kun itse nukahtamispisteessä erään sankarin pieni naama ilmesty mun naaman eteen kerrossängyn laitojen välistä ja kuiskaa, että pelottaa. On meinaan aika maratoonisuoritus jos haluaa nukahtaa ennen kun lapset ja aikoo nukkua vielä samassa huoneessa. Sama on meinaan myös aamulla jos haluaa nukkua pitempään kun yheksän koska silloin tarvitsee jo mestarillisia lahjomistaitoja.

Mulla on valtava määrä kuvia mitä oon ottanut muutamien päivien aikana mutta taidan tiivistää mun tämän joulun näihin kahteen pikkuiseen kollaasiin koska en halua, että kaikkia arvokkaita hetkiä pääsee tsiigailemaan lukuisat ihmiset. Nämä kuvat kun erityisen hyvin kertovat mitä on tapahtunut näinä päivinä; rakkaiden muistamista, rakkaiden kanssa aikaa viettäen, jouluruokaa, lasten uusien lelujen koeajoo sekä vähän lisää jouluruokaa. Tahdon vaan pyöriä sängylle lukemaan Anna Kareninaa ja päättää ihan loistavat joulupyhät tänä iltana. Toivottavasti teilläkin oli yhtä ihana joulu kun mulla, kaikesta huolimatta. 

tiistai 24. joulukuuta 2013

GUESS WHAT I GOT

Mä en voinut käsittää tänään, että miten ihania lahjoja mä sainkaan. Sain kirjoja, parhaimman hajuveden, kotia varten juttuja, säästörahaa mukavasti sekä ihan uskomattoman korun. Kliseisesti mun otsikkokin liittyy kyseiseen koruun koska oon ollut niin onnellinen sen saamisesta vaikka en ikinä ole sitä toivonut saavani saati edes unelmoinut sen hankkimista. Mä en voi kun kiittää miten ihania läheisiä mulla on ja ihmisiä, jotka kuuntelee salaa mistä mä pidän ja tarkkailee mun innostusreaktioita eri asioiden kohdalla. Hyvänä esimerkkinä oli jäätelökone minkä sain ja siihen liittyvä tarina. Mä kiljahtelin miten kivalta tuo kyseinen jäätelökone näytti Clas Olhsonilla muistaakseni ja en edes kiinnittänyt mun reaktioon mitään erityistä huomiota tai yrittänyt mitenkään vinkkailla, että tämän haluan joululahjaksi. Sama pätee myös noiden kirjojen kanssa. Toisen kirjan tiesin saavani eli Kalle Päätalon Mustan lumen talvi mutta Anna Kareninaa en todellakaan odottanut saavani ja voi taivas miten kiitollinen oon. Nyt on hyvää luettavaa ainakin hetkeksi meinaan Anna Kareninassa on kepeät tuhat sivua tekstiä.

Sain myös Killer Queen hajuveden sekä veljeltäni - oh my god - Guessin rannekorun. Tiesin, että se oli ostanut mulle jotain tosi siistiä koska se ei meinannut pystyä pitään sitä salassa kun kokoajan pyysi, että vaihdetaan jo joululahjoja ennen aattoa. Oli kyllä odottamisen arvosta koska näki kyllä kummankin kasvoista varmasti, että tuli annettua tosi hyvät lahjat toisillemme. Sheikkeri ja jätskikone tulee oleen mulla kovassa käytössä myöskin mutta huh tämä koru tulee oleen mun ranteessa jokaisessa paikassa tästä lähin. Mulla on ihana pikkuveli sekä ihania läheisiä kaiken kurjuudenkin keskellä.

Vaikka itse sain ihania lahjoja niin täytyy kyllä myöntää, että ne reaktiot mitä sain muilta itse ostamista lahjoistani mitä heille annoin - voitti kyllä kaikki onnellisuustilastot tältä päivältä. Toisen onni on niin mahtava asia, että tästä lähin alan antamaan lahjoja muinakin päivinä kun vaan kerran vuodessa. Huomenna toivottavasti näen lisää onnellisia reaktioita kun vien joululahjoja toisen perheeni luo. Joulusta tulee vielä varmasti siis paljon materiaalia.

Nyt jatkuu jouluelokuvien katselu koska mikään ei voita kunnon Disneyn joululeffoja ja sitä faktaa, että huomenna on uusi jouluaatto itsellä. Ihanaa illanjatkoa!

LOISTAVA AATTOPÄIVÄ

Oikein ihanaa ja vihreää joulua kaikille! Toivottavasti teillä on ollut yhtä ihana päivä kun mulla. On tullut vietettyä rauhassa kotosalla muutamien vieraiden kera oikein kiva jouluaatto. Aamusella haudoilla käynnin jälkeen on keretty syömään ittemme ihan kamalaan ähkyyn ja lahjatkin on tullut jo avattua ja voi että miten ihania ja yllättäviä lahjoja sain. Pakko näyttää teille ne pikimiten mutta nyt mä meen jatkamaan aaton viettoa ja sen enempää en noita kuvattuja otoksiakaan ala muokkailemaan koska jouluhan on kerran vuodessa. Älkää tekään siis istuko blogeja lueskelemassa koko iltaa. Heips!

lauantai 21. joulukuuta 2013

JOULULAHJAT, DONE!

Voi mennyt viikko mitä teit. Mulla on ollut ihan jatkuva kiire kokoajan koska menoja on niin joka illalle ja välillä hätkähdyin ajattelemaan, että koska mä oikein kerkeän nukkumaan. Nukuin aina pieniä pätkiä kun ehdin ja sitten jo taas säntäilin paikasta toiseen. Mulle eilinen päivä oli koko viikon päätöspäivä. Kaikista raskain niistä koska yksi sivu elämästä tuli käännettyä ja siitä en blogissa sen enempää halua puhua. Läheisimmät ihmiset tietää kyllä palasia tämän (eli eilisen) päivän muutoksista. Kyyneleiltä ei kuitenkaan olla vältytty mutta silti kaikki on täydellisen hyvin. Monet muutokset samaan aikaan on vaan joskus too much.


Eilen mä vihdoista viimein kävin Tampere-talossa kuuntelemassa Tampere Filharmonia kuoroa sekä Filharmonian vasket & lyömäsoittajia ja se oli todella hieno kokemus eikä varmasti ollut viimeinen koska mietin jo ekan vartin jälkeen, että haluan uudestaan tänne! Bachin Chaconnen  soittaminen oli koko illan kohokohta ja se kylmien väreiden määrä kun ne soitti niin hienosti. Suomalaiset joululaulutkin kuoron laulamina oli niin kauniita ettei kyllä ensiksi lauletut englanninkieliset ollut mitään niihin verrattuna. Mä vaadin, että pääsen kuuntelemaan myös pian Santtu-Matias Rouvalin johtamana jotain konserttia. Mä niin vakuutuin kyseisen nuorukaisen taidoista Linnan juhlia katsellessa. Taisin mä myös sanoa jollekkin, että haluan samanlaisen aviomiehen tulevaisuudessa. Håkan Hardenberger ei myöskään ollut yhtään huono, mä vaan tuijotin sitä miten se näyttää takaapäin Michael Douglasilta.

Mitä sitten tänään on tapahtunut? Joululahjashoppailua, kärryrallia ihmisten seassa ja paketointia sekä lahjakorien tekoa. Koko päivä meni siinä touhutessa ja nyt voin huokasta, että kaikille hankittu lahjat ja taptap löysin isälleni ihan loistavat lahjat meinaan Tabermanin viinilaseja sekä Iittalan konjakkilaseja. Oon niin tyytyväinen, että löysin ne koska etsin niitä supermarketteja myöten läpi ja viimesessä Prismassa oli viimeiset kappaleet jäljellä näistä mitä etsinkin.

Nyt vaan puuhailen äidin lasipurkkilahjan loppuun tänä iltana ja sitten alan rauhottumaan koska nyt noita paketteja on jo niin paljon, että mulla ei oikeesti ole tilaa edes pukea mun huoneessa enää. Äitekin vaan pyöritteli tänään silmiä kun kokoajan keksin mitä ostan jollekkin ja tänään kassalla mä muka vaivihkaa yritin laittaa rahaa keräyslippaisiin niin näin jo sivusilmällä äitin pyörivät silmät. Eihän tässä itelläkään oo kun monien kymppitonnien rahat kiinni tulevan puolen vuoden sisään. Mitä sitä nyt säästelemäänkään kun kerran vuodessa vaan on joulu. ;) Tammikuusta alkaa armoton säästö. Yritän ainakin.

DIY: RAKKAUDEN LASIPURKKI

Oon ihan todella harmistunut, että en ole kerennyt tekemään tätä aikaisemmin mutta en ruoski itseäni tästä yhtään sen enempää koska en voi tälle faktalle mitään, en nyt enkä aikaisemmin. Elämä valitettavasti on hektistä tähän aikaan vuodesta ja ei mulla vain ole ollut aikaa kuvata ja tuottaa tätä pientäkään postausta missään välissä. On ollut paljon asioita murehdittavana ja paljon muutoksia tapahtunut, että nyt on jäänyt mun himoitut DIY-joululahjapostaukset tekemättä mutta tämän haluan ehdottomasti vaikka väkisin puhelinlaadulla (aika susikuvia näistä tuli vaikka ihan järkkärillä kuvasinkin) näyttämään teille koska ah, rakastan tätä ideaa.

Mulle merkitsee joululahjoissa se, että ihminen on tosissaan ajatellut mua ja tietää mistä pidän. Hyvänä esimerkkinä on se kun sain työkavereilta joululahjoina kaikkea kotijuttuja ensvuotta varten. Se lämmittää mieltä kun tietää, että joku niin sanotusti "välittää" siitä mitä antaa eikä vaan hampaat irvessä juokse kaupoissa ja etsi jotain koska on pakko antaa jotain. Mä kuitenkin vedin tämän huomioimisen vähän pitemmälle kun sain pienen inspiraatiopistoksen. Kyseessä on lahja, joka on lasinen purkki mihin laitetaan lahjan saavasta ihmisestä ihania asioita ja muistoja sekä kehuja. Hyväksikäytin tässä ideassa "52 reasons why I love You" - ideaa mutta vähän toteutin sen eri tyylillä. Halusin ehdottomasti, että lahja on kaunis eli kaikista parhain tapa oli saavuttaa se hankkimalla lasipurkki sekä hilettä. Siitä se ajatus sitten lähti ja nyt haluan jakaa samaa ideaa teidän kanssa jos haluatte vaikka näinä viimeisinä päivinä tehdä pikapikaa tämmöisen rakkaalle ihmiselle.


Minä teen tätä kyseistä lahjaa äidille koska hänestä nyt helpoiten keksin asioita mutta jokainen voi tehdä ihan kelle tahansa ihmiselle josta välittää paljon ja keksii asioita ainakin yli sen 50 kappaletta tai tietenkin suhteutettuna siihen minkä kokoinen lasipurkki on. Puoleen väliin asti ainakin kannattaa lappusia laitella, että ei ihan tyhjältä vaikuta. Itsellä lappusia alkaa purkissa olemaan jo sata ja haluan keksiä vielä lisää, että purkki täyttyy ääriä myöten. 

Itse ajattelen että tämä lahja on oikeesti ihanin mahdollinen joululahja ikinä ja olisi ihan mahtavaa itsekkin saada tällainen kaikkien kauppakrääsien sijasta. Tähän on oikeesti uhrattu sitä aikaa ja ajatuksia. En usko, että tätä lahjaa voi olla unohtamatta koska henkilökohtainen huomioiminen on aina kivaa, oli sitten joulu tai ei.


Tämän tekemiseen et paljoa tarvitse ja paljolti se on itsestäsi kiinni miten haluat toteuttaa. Lasipurkki nyt on ainakin oltava ja paperia mihin kirjoitella asioita. Itsellä on ihan vajaa kolmen euron lasipurkki Prismasta, joten ei tarvitse investoida mitään hirveitä määriä siihenkään. Koristeluun olen käyttänyt valkoista spraymaalia jolla olen mennyt purkin kannen läpi mutta se ei ole välttämätöntä koska esimerkiksi tässä postauksessa käytän purkkia, jonka kantta ei ole maalattu mutta varsinaisen lahjana lähtevän purkin kannen maalaan. Maalauksen jälkeen lisään erittäin hienojakoista hilettä ihan kunnolla ja annan ulkona kuivua hyvän tovin. Itsellä kuivattelin kantea reilu päivän mutta pelkkä yökin riittää hienosti. Hileiden lisäämiseen voi käyttää aivan tavallista liimaakin jos ei halua heitellä hileitä vielä kuivumattomana maalipinnan päälle. Sen takia on kaksi vaihtoehtoa, että jos ei itseltä löydy spraymaalia niin ei tarvitse lähteä sellaista ostamaan vaan voi ihan normiliimalla vedellä kannen todella huolellisesti läpi joka nurkasta ja käyttää vaikka ihan sormia apuna ja sen jälkeen pari kerrosta laitella hileitä. Hileiden päälle kannattaa myös suihkutella runsaasti hiuslakkaa koska se kiinnittää hyvin hileet ja sen jälkeen heivata ulos kuivumaan.

1. Maalaa purkin kansi valkoiseksi tai laita liimaa runsaasti.
2. Laita pari kerrosta hileitä ja kopauttele ylimääräsiä hippusia pois kerrosten laiton välissä.
3. Laita runsaasti hiuslakkaa hilekerroksien päälle ja vie ulos kuivumaan.
4. Kirjoita ajatuslappuja esimerkiksi Pentikin lahjapaperista tehdyille pikkulappusille. Vinkkivinkki! 
5. Pyörittele laput nätisti rullalle tai ihan miten itse tykkäät. Älä nyt kuitenkaan rytistä.
6. Voit koristella purkin reunan koristenauhalla jos haluat ja jos sellaista löytyy.
7. Voit ideoida itse lisää mitä haluat lisää koristeluun. Täysin vapaat kädet! 

Mitä pidätte ideasta?

maanantai 16. joulukuuta 2013

PIPARKAKKUTALOT EI OO MUN JUTTU

Nämä on niitä hetkiä jolloin oikeesti arvostaa elämää. Mulla on tänään ollut hyvä olla, jopa kotona. Se on ihan maksimaalisen mahtava tunne. Tuntuu, että viimeöisen kirjan lukemisen jälkeen ja tänään kiireessä töihin lähtiessä tajusin, että miten himskatin hyvin voi ihmisen asiat olla. Mä voin lukea kirjaa ihan vaikka koko yön tai vaikka katsoa telkkaria, herätä töihin omaan valitsemaan aikaan kunhan kerkeen töihin, voin pukeutua miten haluun ja puhua miten haluun. Koko toi Parakki 10 on opettanu mulle taas jonkinlaista ymmärrystä meiän elämän helppoudesta. Tänään en oo siis jaksanut saati viitsinyt valittaa mistään, paitsi...

Toi sää on jotain järkyttävää. Mä melkein vedin lipat ensimmäisellä askeleella aamulla ja kun me asutaan hienosti semmosen loivan (tänään jyrkän) rinteen päällä mistä autotalleja menee reunoilla niin suoraansanotusti seinäkiipeilin koko rinteen alas pitäen kiinni niistä autotallin seinistä ja kirosin mielessäni, että miten mä pääsen ensimmäiselle bussipysäkille 10 minuutissa kun kävelytahti on senioriluokkaa. Lopulta mä kävelin mettän reunoja pitkin ja välillä vetelin liukumalla pitkin peilijääteitä. Näinä hetkinä toivoo sitä pakkasta ja lunta koska ei ainakaan tarvis pelätä jatkuvaa kaatumista.

Leivottiin myös oman perheen  voimin illalla ja se oli ihanaa! Äidin ja veljen kanssa touhuttiin keittiössä ihan kuin lapsena. Äiti ohjeisti epätoivosesti veljeä tekemään siirappikaurakeksejä ja mä koristelin vielä epätoivosemmin piparkakkutaloa. Mä menetän hermoni tollasessa kun ne seinät alkaa kaatumaan, karkit valuu, sokerimössötahmaa ei saa purkista ulos paitsi kaikilla käsivoimilla rusentaen samalla kun pidän taloo pystyssä. Sitten kun loppu karkit kesken ja äiti iski naaman eteen lakupussin niin mulle oli ihan sama enää miltä talo näyttää. Se on ehkä epäsikiöin piparkakkutalo ihmismuistiin. Ainakin se pysyy pystyssä.

Sanoin varmaan viiskymmentä kertaa taloo rakentaessa, että ranteet kiittää (kaikesta puristamisesta) ja eiköhän nyt sitten äsken pitänyt napsia panacodia jäätävään kipuun. Näillä käsillä kun ei saisi mitään fyysistä tehdä tai heti mun hermot alkaa kipeytymään. Piparkakkutalo 6 - Jonna 0. Surkuhupasaa.

Se siitä valittamasta jättämisestä. Elämä ilman pientä valittamista on sama kun laku piparkakkutalossa.

Osaako joku muka yksin tehdä kauniin piparkakkutalon?

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

JOULU, HIDASTAISITKO TAHTIA?

Marco Hietala - Varpunen jouluaamuna


Kaksi kuvaa tältä päivältä kuvailee loistavasti mitä tänään on tapahtunut. Ei mitään muuta kun DIY-lahjojen esikokeiluja, piparkakkutalon koristelua, sängyssä makaamista sekä ikkunasta lumisadetta ja vitosen ihania elokuvia tuijotellen. Oon myös yltäpäältä hileissä ja kaikenmaailman glitteriliimoissa vaikka kuinka siististi yritän tehdä niin hups välillä hileitä on suussa, hiuksissa, lattiassa, naamassa ja oli niitä jossain välissä kokislasissakin. Kaikki oli kuitenkin sen arvoista koska yhdestä jutusta tuli niin ihana kun ajattelinkin. Toivottavasti kerkeen tulevan alkuviikon aikana nopeesti kuvailemaan teille sen.

Nuorempana en yhtään ymmärtänyt minkä takia ihmiset skitsoilevat joulukiireistä ja kun kaikkea pitäisi tehdä niin nyt mä tiedän mitä se "kiire" on. Joululahjojen ostoa, niiden paketointia, joulukoristelua, valmistautumista jouluun, valmistautumista jouluun, valmistautumista jouluun, valmistautumista jouluun ja vielä kerran valmistautumista jouluun. Mä en ole edes vielä käynyt ostamassa kaikkia lahjoja vaikka mun niin piti olla hyvissä ajoin valmiina mutta hupsis, mä aina keksin jotain uutta ostettavaa. Onneksi ensviikonloppunakin kerkee vielä käymään ostaa viimeiset lahjat kun näyttää tuleva viikkokin olevan niin kiireinen, että turha kuvitella mitään extra kauppareissuja kaiken lisäksi. Varmaan voisi hei kyllä tilata netistä viimeiset paketit niin en täysin menetä viimeistäkin järjenhiventä.

Alkuviikosta yritän kuvailla teille ainakin tuon ensimmäisen DIY-lahjan jos vaan jostain saan revittyä lisää extravalaistusta mun mörköluolaan. Vihaan pikselimössökuvia ja tästä huoneesta saa kuvailtua vaan sellasia. No kyllä mä keksin jotain koska tuon yhden DIY-lahjan mun on saatava teille näytettäväksi koska se voittaa kaikki Vuittonien laukut, kalliit korut ja kaiken sen mitä valtaosan bloggaajien "gifts for him/her" - listoista löytää. Se voittaa kaikki lahjat koska se on kerrassaan niin täydellinen yksinkertaisuudessaan. Mä niin tiedän, että monet teistä tulee tykkäämään siitä!

Nyt menen kirjoittelemaan ja koristelemaan viimeiset huomenna lähtevät joulukortit jonka jälkeen haen koko päivän tonttuilun kunniaksi joulutortun (parasta) ja kokista. Sitten alkaa armoton nettikauppojen lahjatarjonnan tutkiminen. Olisipa joulu vasta kuukauden päästä..

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

HISTORIALLINEN PÄIVÄMÄÄRÄ

Oli aivan pakko otsikoida koko postaus tällä hirmu tärkeällä faktalla koska tänäänhän on 11.12.2013 ja se on viimeinen mahdollisuus mennä pikanaimisiin päivämäärän takia koska hahaa sitä haluville tällaisia ei enää tule. Mullakin on niin paljon sanottavaa, että en tiedä mistä edes alottaisin. On tullut ostettua paljon joululahjoja, paketoitua niitä, nukuttu erittäin huonosti ja jopa nukkumatta meni viime yö, töissä menty pää kolmantena jalkana ja joulu juoksee jo vastaan. Ärh, tänäänkin piti lähteä superväsyneenä keskustaan vielä ostelemaan lisää lahjoja ja kun huomenna olisi pitänyt olla pankkiaika mutta mukavasti taas pankkitätini teki oharit omien virheidensä takia, niin päätin uhrata tämän päivän päikkärit ihan silkasta ketutuksesta. Huomenna otan lepopäivän ja perjantaina taas juoksemaan kaverin kanssa kauppoja läpi. Ehkä sitten alkaa olemaan kaikki hankittuna. Anteliaisuus ei taas tunne rajoja kun mä ostelen ihmisille juttuja. Pankkitili vaan ei hirveesti kiitosta anna. Noooo palkkapäivä on taas loppukuusta niin ei murehdita raha-asioita jouluna!

Käväsin tosiaan The Body Shopissa, Stokmannilla ja Suomalaisessa kirjakaupassa hakemassa muutamia lahjoja sekä itselleni - tattadaa - vihdoista viimein jotain mitä oon halunnut eli kirjan nimeltä Parakki 10 ja sen lisäksi otin vielä Poika 30529 joka myös liittyy samoihin aihepiireihin. Hintaa kirjoilla oli noin 30 euroa kappaleelta ja sitten ostin vielä äitillekkin lahjaksi Dianan kirjan joka oli myöskin 30 euroa. Äitelle näitä lahjoja onkin tullut hankittua taas ihan hirmusesti ja piti käydä stokkalta vielä hakemaan äitille Rihannan hajuvesikin kun niistä hän pitää. Kiharrin ja vaikka mitä on jo paketeissa. Kyllä äidin kelpaa viettää viimeinen yhteinen joulu munkaa! Ensijouluna en toivottavasti joudu täällä olemaan niin pyrin tekemään tästä äitille ikimuistoisen. Mulla on yksi pieni projekti puuhailtavana lahjaksi äidille ja ajattelin tehdä siitä myös DIY-juttua tänne koska tiedän, että monilla on rahat tiukilla ja se on ihana lahja mikä on lähes ilmainen.

Kyllä vai ei DIY-joululahjoille? :)

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

JOULUOSTOKSET ESKALOITUI

Tyypillistä mua. Meinaan se että jouluostokset lähtee lapasesta ja huolella. Pyörin tänään yli kolme tuntia eri kaupoilla Ideaparkissa ja voi hyvä luoja varjele niitä ihanuuksia mitä sieltä keskusaukioltakin löytyi. Sain koottua jo ihan kivasti isovanhempien, enon, enon vaimon, serkkutytön, äitin ja veljen lahjoja mutta kaikista kiinnostavimmat oli tietenkin mulle itselle ostetut ostokset. Oon niin innoissani, että sanoin varmaan viidelle kaverillekkin näistä mun ostoksista viesteillä ja kukaan ei tajua yhtään mitään mitä puhun. Niin suloista ja niin samperin edullista ettei pysty oleen hehkuttamatta!

Ideaparkkiin oli ilmestynyt Muurlan joku myyntipiste ja taisin hieman innostuu siitä koska taisin jopa kiljasta aika kovaa, että miten täällä on näin edullista. Menin varmaan seitsemästi kaikki myyntipöydät läpi ja sen jälkeen lähdin etsimään kärryjä koska uskoin, että sieltä lähtee tasan varmasti kaikki mun mukaan. Onneksi kuitenkin kärryjen hakureissu muuttui myös pari tuntiseksi shoppailuksi ja hieman muita ostellessa mun sekopäisyys laantui ja kun mentiin vihdoin takaisin ihailemaan Muurlan tuotteita niin nappasin matkaani aivan siis jotain sulosta, että melkeen kiljahtelin onnesta kun pakkasin niitä laatikkoon. Disneyn posliinimukeja! Oh my god. Nyt hävisi kaikki muumit ja sun muut kaverit koska mun sydän on myyty näille. Ettekä ikinä usko kuinka paljon näistä maksoin. 15 euroa kuudesta mukista. Kyllä.  Yhden mukin hinta on normaalisti 11,50 euroa joten voitte kuvitella mun onnen sillä hetkellä. Yhdestä jäi vajaaksi, että olisin kerännyt koko sarjan. 

Disney-ihanuuksien lisäksi ostin kaksi todella kaunista Jäälyhtyä jotka maksoivat myöskin ihan tosi vähän ja sain ne kummatkin 16 euron yhteishintaan. Normaalisti yksi maksaa parikymppiä, joten hupsis. Enkä tietenkään lopettanut ostoksia siihenkään kohtaan vaan heti seuraavassa kaupassa mikä sattumalta oli mun rakastama Hemtex niin nappasin matkaani neljä aivan överi pehmeetä koristetyynyä jota oon ihaillu ties kuinka kauan ja nyt sai vielä koko ostoskerrasta -25% kanta-asiakkaana, joten käytinpä tämänkin hyödyksi ja maksoin lopulta tyynyistä jonkun 50 euroa, joten aika kivasti kun normaalisti yksi tyyny on 17 euroa.

Ruokakaupassakin vielä käytiin niin enhän mä sieläkään voinut rauhottua. Lähti Beyoncén törkeen hyvä Heat-hajuvesi koska se oli (ehehe, punasten lappujen metsästäjä oon) -30 alennuksessa. Eikääää siinä vielä kaikki koska ostinhan mä nyt vielä mun kauan kaipaamat täysin tavalliset kympin "timanttikorvikset" Accessorizesta joka on varmaan ihanin edullinen asustekauppa mitä Suomessa on. 

Nyt loppu ostokset koska ei ketään kiinnostaa se mitä muuta ostin koska ne selviää tulevissa DIY-projekteissa. Oh yes! Oon niin innoissani niistäkin, että nyt pitää lähteä rauhottumaan. Suihkun kautta elokuva-iltaan, joten ihanaa illanjatkoa ja kertokaa ihastuitteko tekin noihin ihaniin Disney mukeihin!



Jumankauta ärsyttää kuvailla mun huoneessa mitään kun on niin pimeetä. Rar!

lauantai 7. joulukuuta 2013

RASKAIN AIKA VUODESTA


Joulu on mulle henkilökohtaisesti erittäin raskasta aikaa vaikka ihan äärettömästi tätä taikaa ja fiilistä rakastan. 16 päivää niin on tullut viisi vuotta kun olen nähnyt vaarin viimeisen kerran, 17 päivää niin on tullut viisi vuotta kun vaari tappoi itsensä. 17 päivän päästä tulee viisi vuotta siitä kun joulu menetti merkityksensä. Vaarin kuolemasta oon kirjottanut vajaa puoli vuotta sitten blogiinkin ja tiesin, että koen tarvetta nostaa tämän aiheen vielä lähempänä jouluakin esiin. Nyt se halu kirjoittaa oli vaan mitä vahvin kun selailin vanhoja lapsuuskuvia ja löysin lisää yhteisiä kuvia vaarin kanssa. 

Kaipaan iloisia jouluja mummilassa. En kaipaa edes vanhempien yhdessäoloaikaa yhtä paljon kuin tätä.
Kaipaan isovanhempia yhdessä. Sitä puhdasta rakkautta riitoineen ja kettuiluineen.
Kaipaan turvallista mummilaa. Aina sai tulla ja mennä miten huvitti. 
Kaipaan mummin vanhoja jouluelokuvia. VHS-elokuvat rokkaa.  
Kaipaan vaarin tupakanpolttoa. Sen takia rakastan tupakantuoksua.
Kaipaan mummin ihania pienoistaloja, joissa loistaa kynttilät sisällä. Lapsenlapsien mukaan nimetty ja perintöesineitä tulevat olemaan kunhan mummi kerkiää lähtemään vaarin seuraksi taivaaseen kinastelemaan.  
Kaipaan kun mummi teki meille serkuksille eri värisille muovilautasille perunamuussia ja nakkeja sekä mehua aina saman värisissä mukeissa.
Kaipaan sitä kun me saatiin syödä erityisoikeutetusti telkkarihuoneessa elokuvia katsellessa.
Kaipaan mummin telkkarihuonetta. 
Kaipaan vaarin omaa huonetta missä telkkari oli korkealla katon rajassa ja ihme jumppalaite aina edessä kun huoneeseen yritti päästä sisälle. 
Kaipaan mummilan ovessa olevaa eläintarraa, että me serkukset osasimme vielä lukutaidottomina mennä oikealle ovelle pimpottamaan. 
Kaipaan mummilan yläkerran isoa meteliä pitävää koiraa.
Kaipaan mummilan kierreportaita ja aina oli käveltävä kapeinta kohtaa pitkin ylös. 
Kaipaan sitä kun vaari pyöräili ympäri kaupunkia ja ihan missä vaan mentiin niin vaari tuli vastaan.
Kaipaan sitä kun vaari haki meidän lapulle listaamia K18-elokuvia leffavuokraamosta kun oma ikä ei riittänyt.
Kaipaan sitä kun mummilasta lähdettyä tiesi aina, että vaari ja mummi odottaa parvekkeella ja vilkuttaa meille. 

Enää ei vaari vilkuta, vaari ei pyöräile vastaan, ei ole rakasta mummilaa, ei ole mitään mitä kaipaan paitsi maailman tärkein mummi. Se on ehdottomasti kaikista positiivisinta. On vaan järjetön määrä muistoja ja ne verestää vuosi vuodelta yhä enemmän. Ehkä mä joskus opin siirtämään nämä kaikki kultareunuksiin. Vielä en.

Kaipaan mummilaa ja vaaria.
Sen takia kaipaan joulujakin.

AJATUKSIA TAMPEREEN MELLAKASTA

Keltään ei ole varmaan jäänyt huomiotta tuo eilinen "mellakka" Tampereella Linnan juhlien aikaan ja se onkin syy miksi haluan nyt nostaa tämän aiheen pöydälle ja ilmaista omat mielipiteeni niin näiden Anarkistisesti ajattelevien ihmisten toimesta mutta myöskin kansalaisten reaktioista koskien tätä niin sanottua mielenosoitusta. Mä en koskaan takerru tällaisiin asioihin mutta nyt koen erityistä tarvetta. Halua kuulla teidänkin ajatuksia!

"Pirkanmaan poliisin mukaan itsenäisyyspäivän iltana Tampereella järjestetty mellakka oli helsinkiläis- ja tamperelaisanarkistien järjestämä."

Aloitetaan vaikka siitä, että ketkä koko mellakan takana ovat ja mitä asiaa he oikeasti halusivat nostaa esille koska se puoli tästä koko tarinasta taitaa olla monelle aika pimennossa koska eihän niihin taustoihin tarvitse paneutua kunhan vaan valtavirran mukana leimaa kaikki koko aatetta edustavat kriminaaleiksi ja sekopäiksi. Ei sillä, en minäkään heitä erityisen välkkyinä yksilöinä pidä eilisen idiotismishown jälkeen.

Se mitä anarkismi tarkoittaa on aika yksinkertaisuudessaan vallan tai hallituksen vastaisuutta eli niin sanotusti kaikkien ihmisten pitäisi olla samalla viivalla eikä esimerkiksi Presidentti-instituutio ole tärkeä ja tätähän aatetta ajaa myös monet vasemmistolaiset. Anarkismi ei ole itsessään varsinainen poliittinen puolue vaan siinä on aika paljon viitteitä vasemmistolaisuudesta mutta tämä nyt ei tarkoita, että kaikki vasemmistolaiset ovat anarkisteja tai toisinkaan päin. Äärivasemmisto on varmaan kaikista kuvaavin tähän kohtaan, että sinne mieletään anarkistejakin eli ääriliikkeet vetää tällaista touhua eteenpäin.

Eilinen mellakka perustui karkeasti siihen, että kyseiset ihmiset eivät kestä sitä faktaa kun niin sanotut elitistit juhlivat kansan verorahoilla prameasti Suomen itsenäisyyttä. Kuulostaako enää niin kovin pirullisen kamalalta ja pahalta kun miettii asian noin? Ei todellakaan. Itse olen ihminen joka ei näe positiivisena asiana, että jotkut ihmiset elää elämäänsä kansan verorahoilla kiittämättömästi ja sen voi rinnastaa jossain määrin tähän asiaan. Eilen mailojen kanssa riehuneet yrittivät humalapäissään tuoda tätä aatettaan esiin epäonnistunein tuloksin. Jos he olisivat hakeneet poliisilta mielenosoitusluvan ja tehneet jotain varsinaista tämän asiaan eteen muuta kuin hajoittaneet paikkoja, olleet väkivaltaisia poliiseja kohtaan tai muutenkaan aiheuttaneet pahaa mieltä ihmisille, jotka halusivat juhlistaa meidän oman maamme itsenäisyyttä. Touhu lähti niin sanotusti hanskasta ja erittäin nopeasti.

Musta on täysin fine, että ihmiset osoittavat mieltään hyvän maun rajoissa omista aatteistaan koska mä teen sitä myös tosin pienemmällä äänellä. Me jokainen tehdään sitä. Kun samankaltaiset ihmiset löytävät ison määrän vertaisiaan tulee tällaisia porukoita, jotka päättävät lähteä näyttämään kykyjään muulle kansalle. Niin on jokainen poliittinen puolue syntynyt ja tulee jatkossakin syntymään. Anarkismia ei vaan ole tehty virallisesti puolueeksi ja en yhtään ihmettele sitä. Tämmöisellä toiminalla ei herätetä kuin negatiivisia tunteita ihmisissä ja on ihan turha luulla, että kukaan kiinnostuisi heidän toiminnastaan niin isosti nyt että asioihin tulisi muutoksia joita he toivovat. Presidenttipari pitää varmasti Linnan juhlat ensivuonnakin. 

Mielenkiintoistahan tästä koko touhusta tekee sen, että kun hieman tutkailin noita Iltalehtien julkaisemia kuvia näistä riehujista niin ensimmäinen ajatukseni oli, että johan näyttää aikamoisilta hiippareilta eikä varmasti monellakaan ole kunnollista työpaikkaa. Niin sanotusti valtaosa näytti mun silmissä työttömiltä juopoilta tai ihmisiltä, jotka nyt vaan innostuu kapinoimisesta mutta en voi tuomita koska en tunne heitä ja heistä tiedoitetusti oli valtaosa humalassa ja sehän ei kenestäkään tee automaattisesti juoppoa. Toinen ajatus liittyi tähän huomioon, että kuinkahan moni näistä verorahapuollustajista itse käyttää valtion verorahoja elämiseensä? Onko se sitten hyväksyttävämpää kun se, että kouluampujalta nuoria pelastanut opettaja tai Suomen sodassa sotinut mies saa mahtavan tilaisuuden viettää harvinaisen hienon juhlan 6.12 koko kansan silmien alla. Mun mielestä Linnan juhlissa oli tänä vuonna erityisesti todella tavallisia ja hienoja asioita tehneitä ihmisiä. Ei mikään elitistishow vaan sankareita monesta eri perspektiivistä. Mä maksan mieluusti mun verorahoilla tuollaisille ihmisille juhlat kerran vuodessa.

Toinen itseäni ärsyttävä ilmiö tästä aiheesta oli se miten suoraansanotusti juntit lähtivät tätä kommentoimaan. Mua on hävettänyt suoraansanotusti enemmän toisten ihmisten reaktiot tähän asiaan kun noiden idioottien riehuminen keskustassa. Voitteko uskoa, että ihminen joka ei missään nimessä kannata tuollaista toimintaa, sanoo näin? Oh well. Se että jotkut mesoovat somessa, että miten sairaita, mielipuolisia, rikollisia, tapettavia ja kamalia ihmisiä on kyseessä niin laittaa mut lähinnä ihmettelemään sitä, että onko ihmiset todella näin keskenkasvuisia. On hyvä että jotkut julkisesti tuomitsevat eilistä toimintaa mutta se, että lähdetään henkilökohtaisuuksiin menemään ja uhkaamaan sillä, että heidät pitäisi viedä saunan taakse tapettavaksi ja mailoilla hakattavaksi on ihan uskomatonta. Mulla on yksi ohje tällaisille ihmisille, että vaivautukaa edes perehtymään aiheeseen ja miettikään sen jälkeen vaikka kuudesti, että onko ne ihmiset sittenkään niin kovin erillaisia kun me muut. Todellisuudessa ei ole. Kun ihmisillä on vahvat mielipiteet asioista ja kun samaa mieltä on muutama sataa muutakin niin touhulla voi olla tällaiset seuraamukset ja siinä vaiheessa ei ole kyseessä yksilön valinnat vaan ryhmäpaine ja siitä syntyvä idiotismi. Ja hei ihmiset, onko tämä jotenkin enemmän tuomittavaa kuin se, että jotkut ihmiset humalassa hakkaavat toisiaan joka helvetin päivä baarien edustoilla? Alkoholi muuttaa fiksunkin ihmisen ja harkintakyky sekä valinnat voi olla hitusen eri tasoa kun ihmisillä, jotka selvinpäin osoittavat mieltään. 

Tämä postaus on pintaraapasuja mun ajatuksista, mun näkemyksiä asiasta ja en missään nimessä kannata anarkistisia aatteita enkä pidä hyväksyttävänä väkivaltaa tai virkavallan vastustamista. En allekirjoita kaikkia väitteitäni faktoiksi mutta perehdyin asiaan enemmän kuin 5 minuutin lukemisella. En myöskään katso hyvällä kun ihmiset alkavat arvostelemaan näitä ihmisiä kovalla kädellä ja itse ovat täysin tiedottomia koko touhun perusperiaatteesta. Jokainen voi siis mennä itseensä tässäkin keississä ja miettiä, että olisiko solvauksien sijasta mieluummin vaikka lukenut Wikipediasta aiheesta. 

Aamen.

PAKKASIHON PELASTAJA


Vuosien kaihoisan eron jälkeen kotiutin itselleni Dermosililta käsirasvaa, joka on täynnä muistoja ja mielikuvia ihanista asioista nuoruudesta. Saksanpähkinän tuoksuinen käsirasva Primo-sarjasta tuli itselle tutuksi jo vuosia sitten kun äitipuoleni omisti näitä purnukoita talon jokaisessa huoneessa. Laitoin niitä jatkuvasti iholle ja laitoin jo toista kerrosta ennen kuin ensimmäinen kerkesi kuivua koska yksinkertaisuudessaan tuoksu on niin ihana, että ei malta olla laittamatta kokoajan lisää ja lisää. Tämä tuoksu ei myöskään muuten hälvene itselläni käsiä pesiessä! Ihan loistava ominaisuus.

Mieluisan tuoksun lisäksi on pakko myöntää, että tämä rasva on ainut ihoni pelastaja näin pakkasilla vaikka maailman laiskin ihon rasvaaja olenkin. Ei tarvitse kuin kerran kaksi laittaa päivässä tätä käsirasvaa käsiin niin johan pysyy kädet pehmeänä ja ei ilmesty sellaista "pakkasihoa" joka on ehkä inhottavimman näköistä ikinä. Käsirasvan lisäksi ostin käsien kuorintavoiteen sekä kynsinauhoille rasvaa jota käytän silloin tällöin koska käsirasva mielestäni hoitaa hienosti myös kynsinauhat samalla. Kuorintavoidetta käytän parisen kertaa viikossa ja ei ole kyllä siitäkään mitään negatiivista sanottavaa.

Ainut miinuspuoli tässä on se, että Dermosil veti pois myynnistä pienemmän tuubin tätä käsirasvaa ja nyt joudun kantamaan tuota isoa möhkälettä laukussani pitkin kyliä mutta on se ehkä sen arvoistakin. Suosittelen siis todellakin ostamaan näitä ainakin kokeiluun ja tämä käsirasva on paras mahdollinen yksilö laiskoille rasvaajille kuten itse olen koska ei tarvitse odotella miljoonaa vuotta, että rasva kuivuu. Nopea kuivuminen ei kuitenkaan ei ole kosteutuksen hyvyydestä pois.

Onko teillä kokemuksia näistä? 
Kiinnostaisko kuulla mitä käytän kasvoille talvella?

perjantai 6. joulukuuta 2013

HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ!



96 vuotta takana itsenäisyyttä ja ikuisuus edessä. Edes yhtenä päivän vuodessa on hyvä muistaa ja kunnioittaa meidän kotimaata, joka on yksi harvoista maista koko maailmassa jossa on näin hyvä elää. Viettäkää rauhallinen itsenäisyyspäivän ilta, herkutelkaa ja muistakaa katsella linnanjuhlia!

ITSEMURHIA, REALISTISIA TOIVEITA JA MUOTIMOKIA

Niistä on mun haastevastaukset tehty. Ihanainen Hanna/Hanka Saina (btw, luen sun nimimerkin aina hankala sana) antoi mulle haastetta puuhattavaksi ja sain hermoromahduksen partaalla syyn rauhottua ja kirjoitella pitkästä aikaa blogiin jotain muutakin kun aloitella postauksia missä kerron hajottaneeni telkkarin antennijohdon suutuspäissäni ja sen sellaista kuvailua tervejärkisen ihmisen arjesta. Ehkä mä palaan noihin tunnelmiin seuraavassa postauksessa mutta ennen sitä tässä olisi haastevastauksia! 





Haasteen tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa.
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään. done!
2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen. done!
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille. done!
4. Heidän tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa. viisi ihmistä keksin vain!
5. Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut. done!
6. Ei takaisin haastamista. 


1. Olin lapsena aivan rakastunut Leonardo DiCaprioon. Kirjoista julisteisiin oli vaikka ja mitä.
2. Näkyvästi epävarmat ihmiset häiritsee mua.
3. Koen jatkuvaa tarvetta lahjoittaa hyväntekeväisyyteen. Välillä jopa niin paljon, että ei hyvä ollenkaan.
4. En siedä pakastettuja marjoja. Kesäsin on hotkittava marjoja kun ei taas saa puoleen vuosisataan tuoreita marjoja.
5. Kiljahtelen marsuilleni takaisin kun huutavat keskellä yötä ruokaa. Hiljenee ainakin hämmennyksestä.
6. En kiinnitä tuntemattomiin ihmisiin huomiota. Vaikka vastaan kävelisi päätön mies niin voi olla meinaan hyvin mahdollista, että en ole huomannut koko asiaa.
7. Ärsyynnyn ihmisistä, jotka valittavat tylsyyttä tai yksinäisyyttä. Do something for it!
8. Puhun liikaa.
9. Rakastan vihdoista viimein Suomea, koko elinikäisen Suomi-vihan jälkeen. Hyvää itsenäisyyspäivää Suomi! 
10. Luen blogeja joissa kielioppi on kohdillaan. Suljen heti blogin jos teksti ei ole kohdillaan vaikka kuvat olisivat upeita.
11. Rakastan pyöräilyä.



1. Mikä on intohimosi? Tuliset ja mausteiset ruuat, erilaiset salsakastikkeet, jalapenot.. ah!

2. Mitä toivot tulevaisuudelta? Range Rover Landia, merenrantahuvilaa, palomiesaviomiehen, lapset jotka rekisteröidään virallisesti lapsineroiksi, hovikuskin, hovikokin, hovisiivoojan, hovipalvelijan, hovilastenhoitajan, hovipuutarhurin, hovikosmetologin, hovishoppailijan joka shoppailee mulle vaatteet koska en vihaa mitään yhtä paljon kun ostella vaatteita, hovihammaslääkärin, hovilääkärin..  tiedättekö siis kaikkee vaatimatonta ja perus tylsää! Okei, sarkasmi laitettu off-tilaan.

3. Oletko enemmän järki- vai tunneihminen? Miten se näkyy sinussa? Itseasiassa tämä on aika vaikee koska vaikka ajattelenkin kaiken järjellä niin silti kuitenkin tunteet on mukana vahvasti. Järkeilen kyllä enemmän kuin eläisin hetkessä joten täytyy sanoa, että järki-ihminen olen.

4. Jos saisit elää jollain toisella vuosisadalla, millä vuosisadalla eläisit? Kyllä mä ihan 1900-luvulla eläisin mutta sielä alkupuolella tai välivaiheessa. Ei missään nimessä loppupuolella. 1800-luku on jopa ehkä liian raju mullekkin vaikka en pahemmin niinkään naisten tasa-arvosta miesten rinnalla erityisesti haloota pidä nykypäivänäkään. Rakastan edelleen vanhoja periaatteita ja arvomaailmaa mutta on ne ehkä hieman  modernimmat kuin 1800-luvulla oli. Ainakin toivon niin!

5. Mikä on tärkein esineesi? Läppäri. Okei on puhelinkin mutta emmä niin paljon sitä käytä vaikka tarvitsen ehkä enemmän kun läppäriä.

6. Uskotko yliluonnolliseen? Miksi, miksi et? Jossain määrin kyllä koska tullut koettua vaikka mitä omituista itsekkin. Kuitenkin vedoten kolmoskysymykseen niin kaikkea ei pystytä vain perustelemaan sillä mitä on itse kokenut koska ihmismieli on tunnetusti aika vinksahtanut, että perus asiatkin saa kummitustarinoiksi jos vähän säväyttää omalla mielikuvituksella ja luulosairaudella.

 7. Mikä on lempi vaateyhdistelmäsi? Mukavat farkkulegginsit ja pitkä neule. Mun työssä ei kovin pitkään jaksa farkkujenkaa olla ja en muutenkaan voi sietää farkkuja niin hieman kalliimmat farkkulegginsit on mun juttu koska niistä ei edes huomaa mitään eroa verraten farkkuihin ellei katso onko vetskaria. Maksan enemmän farkkulegginseistä kuin valtaosa tervejärkisistä maksaa normaaleista farkuista, että kai jotkut muotitieteilijät antaa anteeksi mun syntisen muotimokan.

8. Minkälaiset ovat unelmien hiuksesi? Pitkät ruskeat hiukset, jotka on tuuheat ja kauniilla luonnollisilla kiharoilla. Ei kuitenkaan pörrökiharoilla vaan latvakiharoilla. Tiedätte kyllä mitä tarkoitan! Mutta hei näistä hiuksistakin on tullut aika ihanat koska niitä kantaa Demi. Ei ne muilla näyttäskää hyvältä!

9. Kumpi on mielestäsi hienompi näky, auringonnousu vai auringonlasku? Auringonlasku.

10. Mikä biisi saa mieleesi hyviä muistoja? Täytyy kyllä sanoa ekana mieleen tullut Del 1 al 10  koska siitä tulee mieleen Espanjan reissu kun juoksin monet levykaupat läpi etsien tätä tiettyä levyä jossa tämä kappale oli ja kun löysin levyn niin oli kyse viimeisestä mahdollisesta liikkeestä ja heidän viimeisestä levyhyllystä. Suomeen tullessa iskin levyn auton cd-soittimeen,kuuntelin sitä kovaa, lauloin espanjaa takapenkillä ja muut autossa olevat vaan olivat hiljaa parituntisen kotimatkan sekä ihmettelivät miten vajaa voin olla.

11. Mikä tapahtuma on jolloin tapaa muuttanut sinua? Vaarin itsemurha.


1. Kuinka monta kirjaa olet lukenut elämäsi aikana?
2. Mitä eri kieliä osaat puhua äidinkielesi lisäksi?
3. Oletko eläinystävällinen?
4. Koetko huonoa omatuntoa syödessäsi lihaa?
5. Mitä asioita pelkäät?
6. Koetko olevasi rohkea vai ujo?
7. Parhain ja huonoin piirteesi?
8. Pidätkö suomalaisista elokuvista?
9. Oletko kiinnostunut historiasta?
10. Pelottaako kuolema?
11. Miten vietät joulua?