MINUN VUOTENI 2013

On hienoa huomata, että taas yksi vuosi on takana päin ja monia kokemuksia rikkaampana voi siirtyä pikkuhiljaan jo toisen vuoden pariin. Tämä kyseinen vuosi eli 2013, oli itselleni ehkä kaikista tapahtumarikkain koska tuli tehtyä ja saavutettua kaikenlaista pientä ja isoa. Oli täysin mahdotonta kerätä jokaiselle kuukaudelle erikseen kuvat koska tuntuu, että aina jotain täytyy jättää pois ja paras kompromissi siihen oli se, että teen sekalaisia kollaaseja muutaman missä näkyy ihan satunnaisia kuvia sieltä täältä eikä mitään sen suurempaa perustelua kuville täydykkään olla koska haluan tehdä tästä enemmänkin postauksen jossa itse kerron millainen vuosi tämä oli itselleni kokonaisuudessaan ja mitä käteen on jäänyt vai onko edes jäänyt mitään erityistä. Lyhykäisesti alla siis vuoteni 2013!

Alkuvuodesta en oikein osannut sanoa, että mitä tuleman pitää vaikkakin tiesin, että valmistuminen on edessä keväällä mutta se taisikin olla sitten siinä. Valmistuin keväällä ahdistusta aiheuttavan opinnäytetyömaratonin jälkeen, tarkalleen ottaen toinen päivä toukokuuta jolloin myös samaisena päivänä aloitin virallisesti työurani, joten kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja sen päivämäärän tulen varmasti muistamaan ikuisesti. Valmistuminen ja työuran aloitus on yksiä vahvimpia muistoja siis mielessäni tältä vuodelta sekä tietenkin se kun vihdoista viimein aloin aktiivisäästäjäksi asuntolainaa varten. Se on ollut yksi elämän isoimmista projekteista mutta silti olen elossa ja hyvältä näyttää kaikinpuolin ja tästä tulee lisää varmaan ennen vuoden vaihtumistakin.

Valmistuminen lähihoitajaksi, työuran aloitus, säästötilin aktivoiminen.. mitäs vielä? Positiivisten asioidenkin rinnalla tapahtui harmittavia asioita kuten rakkaan Bella-marsun mysteerikuolema. Marsukuolemat on tullut itselleni nyt muutaman vuoden aikana liiankin tutuksi ja se ei ole kiva lisä elämässä mutta se on osa elämää ja toisaalta se avaa taas uusia mahdollisuuksia kaikinpuolin kuten Bellan poismenon jälkeen oli pakottava tarve hankkia Nannalle leikkikaveri Nella. ♥

Toukokuussa myöskin mulla todettiin sydänvika ja se oli aika pysäyttävä kuukausi sen osin mutta eipä se mitenkään ihmeellisen negatiivisesti ole jäänyt elämään kummittelemaan kun näitä vaivoja löytyy niin ranteidenkin osalta, että mitäs se nyt yksi pieni sydänvaiva siihen matkaan mukaan muka haittaisi.

Tänä vuonna on siis tapahtunut kaikkee ihanaa paljon. Vietin puoli vuotta ihanassa työharjottelupaikassa, valmistuin lähihoitajaksi, pääsin työelämään kiinni, hankin uuden marsupalleroisen, aloin asuntosäästäjäksi, lähennyin läheisten kanssa, sain hyviä kavereita, tein isoja hankintoja joita en olisi vuosi sitten voinut edes voinut kuvitella hankkivani, löysin mahtavia tv-sarjoja katseltavaksi, valokuvasin paljon, minut pyydettiin Indiedaysille inspiration-bloggaajaksi, opin olemaan välittämättä niin suuresti muiden ihmisten mielipiteistä, koin olevani paljon enemmän onnellinen ja ennen kaikkea olen jo valmis siirtymään uuden vuoden puolelle. 

Mahtava vuosi kaikenkaikkiaan jos katsotaan tehtyjä asioita ja saatuja kokemuksia ei sitä arkista yleistunnetta mitä tunnen nykyisen elämäntilanteeni vuoksi koska se nyt latistaa parhaimmankin fiiliksen ihan kellä tahansa mutta jos ajatellaan niin positiivisesti kun voidaan niin tämä vuosi oli hyvä kokonainen viimeinen vuosi ennen omilleen muuttamista. Mitähän ensi vuosi tuo tullessaan. Kovat on odotukset ainakin tämän vuoden jälkeen.