Torstai on toivoa täynnä ja sen vuoksi tänään joulukalenterin neljännestä luukusta avautuu pientä muistovirtaa lapsuuteni jouluista.
Vahvimmat ja puhtaasti osa rakkaimmasta päästä muistoja elämässä on selkeästi olleet aina lapsuuden joulut. Joulut on lapselle maaginen asia eikä se kyllä ole menettänyt merkitystään vieläkään vaikka tässä viisi vuotta on hieman eri sävelillä jouluja vietetty mutta lopulta olen saavuttanut sitä samaa intoa mitä mulla oli lapsena. Kova ikävä kerkesikin tätä tunnetta tulla. Ihan kuin olisi menettänyt jotain elämästään kun ei ole pitkään aikaan kokenut tätä odotusta mikä kruunaa aina jokaisen vuoden. Elämässä kannattaa säilyttää ripaus sitä lapsuuden viattomuutta ja iloa mitä sen aikaiset joulut sisältää. Ikinä ei kannata aikuistua ja kangistua niin paljon, että joulukuusen koristelu tai joululahjakätköjen löytäminen ei saa hymyilyttämään. Tässä maailmassa pitää olla edes jotain mikä saa ihmiset onnelliseksi kaiken julmuuden ja hektisyyden rinnalla vaikka vain sen kerran vuodessa. Ylläpidetään sitä niin pitkään kuin vain kyetään.
Meillä jouluja vietettiin lähes samalla kaavalla joka vuosi lapsuudessani. Muistan tarkasti joka vuosi toistuvia asioita, asioita jotka merkitsee valtavan paljon näin myöhemmin taaksepäin elämää katsellessa. Jouluisin monet perinteet ja tavat toistuivat ja sen takia ne on piirtynyt niin tarkasti mun henkilökohtaiselle kovalevylle pään sisällä sekä kaikkia niistä toteutan edelleen jouluisin. Haluan antaa teille ripauksen muistoja, jotka ovat pitäneet mun lapsuuden eheänä.
Me asuimme koko lapsuuden ja nuoruuteni hyvin lähellä äitini vanhempia. Vietimme lukuisat joulut mummulassa mutta välillä myös vietimme mummilassa. Emme kuitenkaan koskaan kotona. Olemme olleet niin sanotusti osa sitä suurta porukkaa suomalaisista, jotka viettävät joulun läheisten kanssa eli poikkeuksetta mummulassa tai muuten sukulaisten luona. Joulu on loistava ja muistorikkaampi kun ympärillä on enemmän rakkaita.
Perinteet meillä pysyivät jokainen joulu samana eikä niistä joustettu. Meillä oli suomalaiseen tapaan tuttu joulusauna, hautausmaalla käyminen, jouluruokailu (
monesti...), arpojen jakaminen kaikille sekä lahjojen avaaminen. Aina me lapset toivoimme, että lahjat avataan ihan iltamyöhällä, että se maaginen jännitys pysyy koko päivän korkealla ja lopulta se oli aina kikakika-touhua. Pitkän päivän kestänyt odotus purkautui lopulta lahjojen avaamisen yhteydessä. Villasukkapaketin avaamisenkin aikana sai kirjaimellisia hepulikohtauksia kun oli niin
legendaarinen lahja. Se oli silloin niin aidon puhdasta iloa eikä nirsoiltu turhanpäiväisesti.
... pitsisukkahousut kutitti jalkapohjia mummulan parkettilattiaa vasten.
... mummun Italiansalaattia olisi voinut syödä kahdella haarukalla, kulho sylissä.
... aina hautausmaalle lähtiessämme, joku jäi jostain mysteerisestä syystä mummulaan eikä lähtenyt mukaan. Vasta näin myöhemmin oon tajunnut, että sehän oli selvästi sen takia, että pitihän ne lahjat jonkun roudaa varastosta kuusen alle.
... viikkokausia ennen jouluaattoa kannoin lelulehteä mukanani ja luin sitä kuin raamattua sekä merkitsin kaikki haluamani lelut tussia käyttäen.
... mummulan joulukuusessa roikkui aina hessu-koriste.
... yksi vuosi toivoin palavasti Baby AnnaBellea ja muistan sen takia sen niin vahvasti koska se oli joulu jonka vietimme mummilassa. Sain kyseisen nuken ja sinä samaisena iltana nukutin AnnaBellen vaarin sänkyyn joululauluja laulaen kuin kokenutkin lastenhoitaja.
... aina pikkuveljeni kanssa kilpailimme lahjapakettien määrästä samalla kun lahjojen jakamisen yhteydessä kokosimme mahdollisimman isoja kasoja sohvalle.
... aina menimme mummulaan aattona pulkkien kanssa ja kun yöllä palasimme kotiin niin piti tarkoin valikoida ne "pakko ottaa mukaan"-lelut, jotka pystyi kuljettamaan pulkan avulla koska loput lahjat haimme aina vasta joulupäivänä autolla.
... kerran voitin 500 euroa jouluarvasta mutta jääräpäisenä tyttönä suostuin tarkistamaan arvan vain itse eikä siellä mitään voittoa muka ollut. Toisin oli kun mummu lopulta tonki roskiksesta tarkistukseen arpani ja sieltähän paljastui mukava voitto.
Rakkaita muistoja.
