AHDAS KODIKASTA?

Muistan, että mulla on ollut teini-iästä asti yksi omituinen rakkaussuhde pieniin ja ahtaisiin huoneisiin. En puhu nyt mistään arkkuahtaasta vaan tarkoitan sillä sitä, että itseni mielestä kodeissa näyttää suloiselta kun huoneet on kodikkaan ahtaita. Itselläni kun oli toiveena, että ensimmäisessä kodissani olisi mahdollisuus pitää ruokailutila olohuoneessa eli ei niin isoa keittiötä, että sinne mahtuisi edes ruokailuryhmä. En tunne ainuttakaan ihmistä joka erityisesti toivoisi pientä keittiötä, joten olen siis omituinen. Se toive toteutui tässä mutta ei olisi toteutunut siinä asunnossa mihin olin muuttamassa yli puoli vuotta ennen kuin löysin tämän.

Asuntoni oli aikaisemmalla omistajalla tanssistudiona, joka selittää olohuoneen peiliseinän. Peiliseinä tuplaa olohuoneen tilan silmissä mutta silti se ei tee siitä liian suuren oloista omaan makuuni. Voisin sijoittaa peiliseinänkin kohdalle huonekaluja mutta pidän siitä noin, että se on ihan paljaana. Monista peilipinnoista ja valkoisuudesta huolimatta toivon tällä hetkellä oman kotini olevan kuin nukkekoti  kuten tätä asuntoa kuvailen. En uskoisi, että samoja adjektiiveja irtoaisi hieman uudemmasta asunnosta koska tämä missä nyt asun on alkujaan rakennettu seitsemänkymmentä luvulla. Kodikkuus siis moninkertaistuu sillä kun seinissä ja muutenkin asunnon yleisilmeessä on niin sanotusti sitä ajanpatinaa. Siloiteltu sisustus jotenkin tekee tästä asunnosta niin paljon arvokkaamman kun suuret ovenkarmit ja vanhat patterit nousee silmille eikä kaikki ole jo automaattisesti niin viimeisen päälle laitettua.

Eilen väänsin ja käänsin olohuonetta jonka tuloksena telkkaritaso ja sohva vaihtoivat päikseen paikkoja. Telkkaritaso sopi kuin tehty isojen seinähyllyjen alle ja jotenkin omille silmille näyttää kotoisammalta näin. Sohva on yksinään pienellä seinällä hetken ennen kuin alan rakentamaan tauluseinää sen ylle.

Vuoden päästä voi olla ihan eri ääni kellossa ja sitten tämä asunto onkin tyhjyyttä ja pelkistettyä yksityiskohtaa täynnä. Ensimmäiseksi kodiksi tämä on kuitenkin täydellinen enkä haluaisi vaihtaa. Toinen koti voi vuosikausien päästä näyttää aivan vastakohdalta koska silloin saattaa olla suuri huonekorkeus, valtavat tilat ja peililattia. Tämä koti on tällä hetkellä kuitenkin suoraan oman pääni sisäisestä sisustuslehdestä ja se on ainut asia mikä merkitsee. ♥

Ahdas vai avara koti?

ODOTUKSEN ARVOINEN

Maanantaihan se sieltä taas tulla tupsahti rikkoon pyhän viikonlopun mielettömyyden. Ei anneta asian kuitenkaan masentaa koska sieltä on taas neljän päivän päästä tulossa uusi perjantai. Perjantait on aina odottamisen arvoisia mutta niin oli myös tänään töistä kotiinpaluu koska tiesin, että viimeistään tänään on saapunut Poster Misteriltä tilaamani sitaattijuliste. Riemunkiljahduksia ehkä rääkäisin ilmoille kun huomasin lattialla odottamassa pahvisen kirjekuoren. Melkeen tukehduin jännityksestä kun päätin avata kirjeen vasta kun olen käynyt suihkussa, ruokkinut marsut ja vaihtanut asialliset vaatteet Gina Tricotin varhaisteinilökäreihin. En oo ikinä tehnyt noita kolmea asiaa näin nopeesti mitä tänään. Hävettää ehkä myöntää mutta nyt kun on tunti kirjeen avaamisesta, niin edelleen eteisen kivilattialla on pikasuihkun jälkeiset litimärät jalanjäljet. En minä malttamaton ole.

Viikon piinaava odotus oli täysin sen arvoista. Juliste oli juuri sellainen mitä halusin. Murehdin kyllä jonkin aikaa, että miten tekstit menee riveille kivasti kun heidän nettisivuillaan tosiaan saa itse päättää rivitykset tekstille minkä valitsee ja yritin kuvanmuokkausohjelman avulla katsoa, että sanat menee järkevästi. Menihän ne ja nyt kyllä on astetta rakkaampi sitaatti kehyksissä. Miten näin pienet asiaa saa koko ihmisen niin onnelliseksi? Pienistä asioista munkin elämänlaatu paranee.


Oon hieman hämmentynyt tällä hetkellä. Mulla on meinaan aivan tolkuton bloggausinto, aivan tolkuton. Voisin kirjoittaa teille vaikka postauksen mun tummansinisestä imurista. Tätä fiilistä ei ole pitkään aikaan näkynyt näin voimakkaana kuin nyt. Haluaisin täyttää koko blogin sisustusaiheilla koska mun pää kirjaimellisesti räjähtää näistä inspiraatioista. Alan hyvin pian toteuttamaa yhtä isointa sisustusprojektia syyskuun alusta ja se on varmaan kaikista pisin haave sisustamisen saralla. Teen pienistä ja isoista sitaattijulisteita sekä tietenkin muutenkin inspiroivista julisteista ison kollaasiseinän kauniiden kehyksien avulla. Katseenvangitsija seinä siis ajatuksena ja en kyllä kestä tätä odotusta, että pääsen tilailemaan ensimmäisiä julisteita mitä oon iskenyt jo Etsyssä lemppareihin.

Toivon myös suuresti, että nämä sisustusjutut inspiroi teitäkin. Haluan sisustaa ja näyttää teille, että kaunista saa myös edullisesti eikä kaiken tarvitse olla hintaluokaltaan sitä kalleinta. Ei tavallisilla alle keskipalkkaisilla nuorilla aikuisilla ole varaa ostella Kartellin huonekaluja tai pienen pieniä sisustusesineitä joiden arvolla ostaisi jo uuden maton. Haluan sisustaa järkeä käyttäen ja toivon, että täältä saa monet vinkkiä miten voi sisustaa nuoren ihmisen budjetilla - vaikkeikaan välttämättä ihan opiskelijan budjetilla. I think you get the point! Tavoitteena kun ei ole saada tästä mitään sisustusblogia vaan haluan näyttää teille tämänkin puolen mun elämästä ja senpä takia koen tärkeenä tietää, että onko ketään joka silti pitää näidenkin juttujen lukemisesta. :)

Saako kukaan näistä sisustushöpinöistä jotain irti? 

PINTAREMONTTI VALMIS!

Tältä näyttäisi tällä hetkellä mun pikkukeittiössäni pienen pintaremontin jälkeen. Itselle muutos on ainakin huumaavan iso vaikka mitään en oikeestaan tehnyt tummien pintojen ja kaakelien saumojen uusimisen lisäksi. Tuntuu, että vähintään parikymmentä vuotta nuoreni keittiön yleisilme pienillä muutoksilla. Alle 100 euron keittiöremontti on niin mieleinen, että jaksan tuijotella tätä nyt toivottavasti jonkun aikaa ennen kuin se varsinen jättiremontti pääsee repimään koko keittiön rakenteita myöten pois. Enää ei tarvitse keittiössä kuin uusia liesituuletin jollain kikalla ja hankkia sievät vetimet kaapistoihin. Sisustusjuttuja unohtamatta.

Tuosta alla olevasta kollaasista näkee hieman eroa mitä pinnoille tapahtui. Kiinteä keittiötaso sai siis DC-Fixillä tumman pinnan, pesin kaakelit sekä saumat uusin valkoisella Saumafixillä. Pyökkihirvitysvetimet poistin kaapistoista ja laatikoista. Toistaiseksi ne toimivat nyt ponnahdusmenetelmällä, että vetimiä ei tarvitse ennen kuin löydän uudet. Keittiöön tuotu ylimääräinen työtaso sai uuden tumman maalipinnan mikä Bauhauksessa tehtiin lähes identtiseksi DC-Fixin sävyn kanssa. Laatikostoille ei tarvinnut tehdä mitään koska olin ne maalannut aikaisemmin valkoiseksi. Pieniä muutoksia siis eikä mitään sen ihmeellisempää.

Paljon raikkaampi ilme, eikö?

PIENTÄ PINTAREMONTTIA

Pitihän se joku pienoinen remppakärpänen iskeä muhunkin rankimman aamuvuoropätkän päälle. Malttamaton ihminen kun olen niin eilen päähäni saaneet visiot lähtivät tänään toteutumaan heti Bauhausreissun jälkeen. Tarkoituksena olisi siis tehdä pientä pintaremonttia mun keittiöön jonka aikaisempi asukas on laiminlyönyt niin mestarillisesti, että kyllä vähän kyyneliä ja euroja pitää sen eteen tuhlata jotta saadaan tuosta muuhun kotiin sopiva huone.

Ainakin jonkun hetken pysyvää pintaa työtasoille, kaakelien saumojen vaalennusta ja erillisen työtason maalausta edessä sekä kammottavien pyökkivetimien maalaus koska ihania vetimiä en ole vielä löytänyt mistään. Sain onneksi tänään jo työtasot valmiiksi toiselle puolelle keittiötä ja huomenna on kaakeleiden vaalennusta sekä erillisen työtason maalausta. Tykkään ihan tolkuttoman paljon nyt tästä vaikka kaikki on niin kesken kun voi vaan olla.

DC-Fixillä (en säästellyt kirosanoja) tehty päällyste työtasoille nyt on vähän köyhän miehen kikka mutta en missään nimessä raaski alkaa tekemään juuri nyt mitään kunnon keittiöremonttia kun se on muutenkin edessä muutaman vuoden päästä. En aio siltikään katsella "huonoa" keittiötä vaikka pari vuotta on odoteltava täydellisen keittiön ilmestymistä tänne. Tummat työtasot, valkoisuus ja pienet kauniit yksityiskohdat piristää tarpeeksi.

Tulevien päivien aikana tulee laajempaa kuvamateriaalia esiteltäväksi!

Ootteko kokeillut DC-Fixiä?

ABSURDI HANKINTA ATEISTILTA

Absurdia mutta totta. Ateisti meni ja osti kauan haaveilemansa Buddhan pään koristamaan omaa kotiaan. Voiko tämän mieltää vähän samaksi kuin sen, että ihmiset kantaa ristiä kaulassa vaikka eivät usko mihinkään uskonnolliseen. Moni kantaa sitä muun merkityksen vuoksi ja itsellä on sama perustelu tälle Buddhan päälle.

Oon vilkuillut Buddha tyylisiä koriste-esineitä jo hyvinkin pitkään mutta en ole saanut käsiini yhtäkään mieleistä tai tarpeeksi naisellista yksilöä. KodinYkkösestä tänään kuitenkin löysin ihan sattumalta tämän kaunokaisen vähän yli parilla kympillä. Budjettiinkaan ei tullut siis isoa lovea tämän haaveen toteuduttua. Buddhan läheisyydessä seisoskeli myös pari kivestä tehtyä koristetta missä luki joko love  tai home. Halusin niistä ehdottomasti ainakin toisen ja lopulta kun mun oli niin vaikeeta päättää kumman otan niin mun oli keksittävä keino yksinkertaisesti vaan karsia toisen mahdollisuudet. Päänsisäinen perusteluni lopulta muodostui sellaiseksi, että kyllä on kaltaistaan vailla. "Love" näyttää tekstinä paljon paremmalta kuin "home" vaikka merkitys yhtä tärkeä. Turhamainen turhamaisuus.

Seuraavaksi olisi tarkoituksena tilailla Poster Misteristä yhdellä itselleni tärkeällä Gandhin sitaatilla koristetun laadukkaan julisteen jonka saan laitettua kehyksiin väliaikaisen  Elle-lehden lehtileikkeen paikalle. Uskonnollisia yksityiskohtia vaan lisää Ateistin valtakuntaan. Entistä absurdimpaa mutta sitäkin kauniimpaa.

Mitä mieltä ootte kaunokaisestani?

SISUSTAMINEN BUDJETILLE

Lauantait on mulle muodostunut koko kodin suursiivouspäiväksi ja välillä oon kelaillut päässäni, että mähän käyttäydyn kuin jonkin sortin kotiäiti. Jääkaapin totaalipesu, sohvatyynyjen imurointi, tavaroiden paikkojen muuttaminen ja peiliseinän pesua. Suussa maistuu pesuaine ja hiukset näyttää siltä kun niillä olis luututtu koko lattia. Mun siivoominen voisi olla samanlaista miten neljä vuotias lapsi siivoaisi. Turha kuvitella, että kykenen johonkin seurapiirinaisen pölyn huiskintaan vaan se on likaista ja veristä työtä. Kuusi päivää viikosta kun eletään pellossa ja seitsemäntenä siivotaan kuuden päivän sotkut niin kyllä nyt vähintään mustelmia saa.

Siivouksen ohella iski tänään filosofinen olo kun tuijotin melkein tuhannen euron arvoista televisiota ja mietin miten kallis maku mulle on kehkeytynyt. On viisikymmentä tuumaista telkkaria ja metallijalkaista divaanisohvaa eikä pidä unohtaa kiiltopintaisten huonekalujen paljoutta. Ei pidä antaa mahdollisuutta itsensä vetää överiksi ja tämän päiväinen oivallus sai todella mut tekemään pitkästä aikaa kohtuullisen järkevän ja hyvän päätöksen. Haluan kyetä myöhemminkin ostamaan juttuja ilman, että joudun valtaviin taloudellisiin ongelmiin. Pienistä euroistani aion huolehtia aikuismaisesti viimeiseen hengenvetoon asti.

Aion asettaa itselleni kuukausibudjetin sisustamiselle. Peruskoulun kutosen matikalla päädyin tiettyyn summaan mikä voisi olla sopiva vaikka turhauttaa kieltämättä budjetoida yhtään mitään kun oon tottunut elään niin, että ostan juuri sen mitä haluan. Ei tarvitse katsella hintalappuja sen suuremmin mutta onhan sisustaminen todella kallista puuhaa pidemmän päälle. Turha mun on aktiivisesti selailla mitään sisustusblogeja joissa puolet vanhemmat naiset tekee unelmakauniita asuntoja uusilla hankinnoilla viikottain ja mä pyöritän mun tavaroita ympäriinsä täällä väliaikaisuuteen kyllästymisen vuoksi. Tulee vaan paha mieli. En saa hankittua mun ostoslistan tuotteita yhtä ripeesti kuin he tai muuten todella eläisin ihan eri tasoisesti kuin nyt. Oon tosi malttamaton ihminen tämän asian suhteen ja se ei varmasti blogin lukijoiltakaan ole jäänyt huomaamatta ainaisten valitusten jälkeen. Hitaasti hyvä tulee ja sitä rataa mutta järkihän tässä lähtee.

Katsotteko te paljon käytätte rahaa sisustamiseen?