sunnuntai 11. marraskuuta 2012

MUSIC OF MY LIFE: JONAS BROTHERS

Ajattelin jaotella musiikkipostauksen niin, että esittelen teille yksitellen yksiä mun elämään suuriten vaikuttaneita yhtyeitä ja artisteja.



Jonas Brothers on yhdysvaltalainen pop-yhtye. Kokoonpanoon kuuluvat veljekset Joe Jonas, Nick Jonas ja Kevin Jonas. Yhtyeen julkaisemat studioalbumit ovat It's About Time, Jonas Brothers, A Little Bit Longer ja Lines, Vines and Trying Times. Veljekset ovat myös esiintyneet Disney Channelin elokuvissa Camp Rock ja Camp Rock 2: The Final Jam. Heillä oli myös oma TV-ohjelma Disney Channelilla nimeltään JONAS (myöhemmin Jonas L.A.). - Wikipedia

 

Pojat, joita kukaan ei varmasti ole jättänyt huomaamatta, ovat suurin ja vaikuttavin asia mun lapsuudesta ja nuoruudesta, joiden jälkiä näen elämässäni vielä hyvinkin näkyvästi edelleen. Ensimmäinen ja varmasti viimeinen yhtye, joka on saanut musta munlaisen ihmisen aikaseks ja saanu mut pääseen yli monistakin asioista, joita en ois varmasti päässy käsitteleen muuten kuin näiden poikien musiikin kautta ja niiden upeiden luonteiden avulla. Haluatteko kuulla mistä kaikki on lähtenyt? Hang around then.

Olen kuudennella luokalla, juuri kesälomalle siirtymässä ja elokuussa alkaa yläaste, mikä on maailman jännittävin ja iloisin juttu siinä vaiheessa elämääni. Se kesä oli paras monestakin eri syystä ja varmasti yksi vahvin muisto on Jonakset. Pojat joiden ensimmäisen kappaleen kuulin vanhingossa ja uteliaan luonteeni takia, olin tutkimassa jo keitäs nämä pojat oikein ovat ja pikkuhiljaan addiktio lisääntyi ja lisääntyi. En muista tarkkoja aikoja, mutta muistan kuinka pojilta oli tullut jo yksi albumi nimeltään It's About Time, missä he soittivat biisejä, jotka olivat hyvin ''heidän ikäisten'' tasoista ja biisit olivat hyväntahtoisia ja iloisia. Täydellisiä minun ikäiselle tytölle. Muistan kuinka fiilistelin sitä, miten yhtyeen kuopus Nick, on minua vain vuoden vanhempi, eli noin 13-14 vuotias. Uskomatonta.

Jonas Brothers - Year 3000

Jonas Brothers - What I Go To School For

Jonas Brothers - What I Go To School For


Pojilla oli myös toinen albumi, joka oli julkaistu alkuvuodesta 2007 ja sen nimi on Jonas Brothers. Albumi, jonka tietää kaikki jotka ovat edes kuulleet kyseisistä pojista. Heidän läpimurto albuminsa. Mun henkireikäni. Biisit jotka on porautunu mun pään sisään ikuisiksi ajoiks ja joiden sisällä on hyvin paljon tunnelatausta.

Jonas Brothers - S.O.S

Jonas Brothers - When You Look Me In The Eyes

Jonas Brothers - Hold on
   

Yläaste alkoi. Vau, se on kaikkea muuta mitä mä kuvittelin. Pojat kiusaa. Missä on Jonaksien kaltaset pojat? Intoilu yläasteesta oli jäänyt elokuun alkupäiville, enään seuraavana koulupäivänä samanlaisia fiiliksiä ei ollut siitä, että nyt musta kasvaa iso tyttö. Musta kasvo surullinen tyttö hyvinkin nopeesti. Iso harppaus niin elämänilosesta, positiivisesta ja ennenkaikea niin sinisilmäisestä tytöstä. Seiska luokka oli helvettiä, lievästi sanottuna. Oli mahtavaa opetella uusia jännittäviä aineita, kuten ruotsia ja paljon uusia opettajia, mahtavia sellasia. Luokan tytöt pysyivät samana, pojat eivät.. eivät yksikään. Aloin vähitellen upota lisää syvemmin ja syvemmin Jonaksien musiikkiin, uskouduin ja paneuduin sanoituksiin entistä kovemmin.

Ensimmäinen yläaste vuosi oli rankka, erittäin rankka. En ollut tottunut sellaseen elämään, en edes kuvittelun tasolla, koska olin aina ollut kaikkien kaveri niin poikien kuin tyttöjenkin, erittäin sosiaalinen ja iloinen persoona. Kaikki muuttu, ei ollu enää sitä Jonnaa joka ihan oikeesti nauro koulussa tai uskalsi olla oma ittensä. Sillon tuli hiustenvärjäämiset, kova yrittäminen ja kuraattorikäynnit. Joka viikko, useesti jopa joka päivä. Hiljainen salaisuus ekat kuukaudet, lopulta ei enään pojat nielleet tekosyitä mun jatkuvasti tunneilta poissaoloista ja lähtemisistä kesken tuntien tai kun mua ei näkynyt ruokatauoilla. Ahdistuin ja en oikein pystynyt ajattelemaan edes ilman Jonaksien musiikkia. Miten vahva voi olla musiikin vaikutus ihmiseen? Erittäin vahva.  Kesäloma, ensimmäinen kesäloma yläasteella. Jonakset vei mut mukanaan syvemmälle lievään hulluuteen, joka oli täysin positiivista ja hyvää, koska se piti mut tiukasti kasassa.
   

Kasille meno pelotti, mutta epäilen nykyäänkin että ilman poikien musiikkia oisin varmaan vieläkin siinä pisteessä etten osais hallita omia tunteitani ja näkis asioiden edes jotain hyviä puolia. Opin yläasteen ekoina vuosina paljon heistä, asioita jotka ovat vaikuttanu mun nykyseenkin elämänkäsitykseen ja arvomaailmaan, joka eroo hyvinkin vahvasti perussuomalaisesta. Oon niin ylpee itestäni, että nuorena älysin oppia noilta pojilta, niin ylpee. En olis voinu kuvitella parempia esikuvia kun ne vaikka kyseessä on jopa eri sukupuolelta olevii tähtösii, niin silti ne on antanu niin paljon. Ajatuksia, mielipiteitä, tavan hyväksyä oma itteni ees jossain määrin, positiivisuutta jonka menetin sekä kyvyn selvitä koulukiusaamisesta.

Kasi luokalla koulukiusaaminen helpottu kun asioihin puututtiin vakavallakin kädellä, mutta mun ahdistus vaan ei loppunu, ei sitten millään. Mun vapaa-aika oli täysin Jonaksien ympärillä. Kulutin kaikki rahani, energiani ja mielenkiintoni heihin. Ostin lehtiä, joissa oli vaan yksi kuva heistä tai pieni tekstin pätkä ja sain sillä itteni päiviksi iloiseksi, hehkutin kaikille heidän kappaleitaan vaikka monikaan ei ollut ikinä ennen mun kertomista heistä kuulleet, sisustin tainno kirjaimellisesti tapetoin huoneeni heidän kuvillaan ja asettauduin siihen aikaan netissä suomalaiseen Jonas Brothersin fanclubiin, jossa silloin oli vain muutamia kymmeniä. Myöhemmin niitä oli satoja, sitten tuhansia. Kuinkahan monta nykyään, sitä en tiedä ja en välttämättä edes halua tietää. Katkeroiduin hieman siitä, että nelonen näytti poikien Camp Rock elokuvan telkkarissa, koska se tiesi yleistä tietoisuutta pojista ja massaleimaa jota en missään nimessä heille halunnut, koska ne oli mulle paljon enemmän kun joku keskiverto poikabändi joka laulaa rakkaudesta, näyttää söpöiltä ja omistaa lupaussormukset. Se oli niin paljon enemmän, joita ei kukaan tuu koskaan käsittään. Ei ikinä.

Jotain hyvää seurasi siitäkin että yhtye tuli Suomessa tietoisuuteen, koska silloin sain ostettua heidän levyjään ja suomalaisissakin lehdissä oli heistä paljon juttua sekä tietenki telkkarissa, mainoksien kautta. Ei varmasti siinä vaiheessa mun nuoruutta ollu kellekkään epäselvää mistä yhtyeestä pidin ja keidän lauluja hyräilin tai lauloin huomaamattani. Viimeiset yläaste vuodet olivat parempia, ei toki täysin mutta hieman ja mun addiktio ei ollut lähtenyt mihinkään, eikä ole vielkään ja on vuosi 2012. 6 vuotta sitten kuulin heidän ensimmäisen biisinsä ja edelleen saan kylmiä väreitä, itken, palaan ajassa taaksepäin ja nauran heidän biiseille, videoille ja kuville. Osa mun lapsuutta ja nuoruutta, joka ei tuu koskaan särkyyn tai katoon yhtään mihinkään koska se on aina mun lähellä. Mikään muu yhtye ei oo opettanu mua elämässä niin paljon, antanu niin paljon ja auttanu niin paljon kun nää pojat. Hienointahan tässä on se, että 6 vuotta sitten poikien sanomat jutut pitää edelleen paikkaansa ja he seisoo sanojensa takana, kuten mä. Voiko tän enempään lapsi pyytää esikuviltaan? Harmi kun tällaista ei enään oo nykyään ja oon kiitollinen että mä pääsin saamaan sellasen elämänvaiheen, joka oli yhtäaikaa maailman vaikein ja samaan aikaan parhain.


Jonas Brothers - Burning Up

Jonas Brothers - A Little Bit Longer

Jonas Brother - Pushin' Me Away


Pojat julkaisivat vuonna 2008 albumin A Little Bit Longer joka ei jättänyt edelleenkään ketään kylmäksi vaan he saivat jatkuvaa potkua maailmanhuipulle ja ei kauaa mennyt ku he olivat jo yksiä maailman vaikutusvaltaisimpia artisteja, uskomatonta. Eikö? Tyttö Suomen kaltaisesta maasta on rakastunut yhtyeeseen joka lopulta on niin tunnettu, että Yhdysvaltain Presidentti suosittelee lapsille heidän musiikkiaan, Englannin Kuningatar on halunnut heidät tavata, he ovat Back Street Boysien lämppäreistä nousseet jopa samankaltaiseen julkisuuteen, kun mitä bäkkärit olivat parhaimpina vuosinaan. Pojat julkasivat myös vuonna 2009 albumin nimeltään Lines, Vines and Trying Times ja vuonna 2010 vielä viimeisen tähän astisista albumeistaan Jonas L.A.

Jonas Brothers - Fly With Me

Jonas Brothers - Black Keys

Jonas Brothers - Before The Storm


Kuvassa on mun ottamia huippulaatusia räpsyjä mun vanhasta huoneesta, jota oli alotettu tapetoimaan Jonaksien kuvilla. Toikin oli vasta alkusoittoa, Crazy huh? Varmaankin 2007-2008 ajalta noi otokset muistaakseni.

Jonas Brothers - Feeling Alive

Jonas Brothers - Hey You

Jonas Brothers - Make It Right


Upeita muistoja kun näin jälkeenpäin alkaa ihan oikeesti miettimällä miettiin. Miten hienosti oon päässy yli koulukiusaamisesta, hyväksyn virheeni ja puutteeni ehkä hieman kuitenkin niitä ylikorostaen huonon itsetuntoni takia mutta kaikesta huolimatta nään itessäni myös hyviä puolia ainakin sisäisesti ja niistä voin kiittää lopun elämääni yhtä yhtyettä. Eikö oo aika mieletöntä että valtameren takaa olevat kolme nuorta miestä on saanu yhden tytön elämän muuttuun paremmaks pelkästään lyriikoiden, sävellystyn ja sanomiensa avulla. Ei sitä ihminen oikeesti tarvi enempää. Jos ei oo mitään muuta pakoreittiä, niin musiikki on hyvä tapa ees kokeilla.

Tuli mieleen esimerkiks sellanen muisto, kun Jonakset tuli Ruotsiin keikalle maailmakiertueellaan (äh, tuntuu vielkin inhottavalta ajatella tätä! :D) ja tiedostin sen hyvissä ajoin, että miten lähellä he ovat ja kinuin sitä isältäni monen päivän ajan että voisiko hän viedä minut Ruotsiin ja ostaa liput. Eihän se nyt tietenkään onnistu ja muistan kuinka osotin mieltäni itkien pihalla hiekkalaatikolla. Niin kova pettymys oli kyllä ja hei, kyseessä oli vaan keikka joita tulee ja menee, iha varmasti joskus pojat tulee Suomeenkin. Sillon ostan liput vaikka turvautuen mihin keinoihin tahansa jos rahasta on kiinni. Elämässä on monia unelmia ja se on yks niistä. Jos ei onnistu Suomessa niin vaikka Kiinassa sitten.


Nyt kysymys kuuluu, onko sielä ruudun toisella puolella tytsyjä tai vaikka poikia jotka oikeesti muistaa sen kultasen ajan kun Jonakset olivat uunituore tai tuntematon juttu Suomessa ja fanitus oli sellasta itkunauru sekotusta?

Ps. Kyseiseen postaukseen, en aio hyväksyä loukkaavia kommentteja, koska kyse on kuitenkin erittäin henkilökohtaisistakin asioista joista en halua tuntemattomien minulle esittävän ilkeitä mielipiteitään. Kiitos kaunis!

PEACE, LOVE & JONAS ♥

25 kommenttia :

  1. luin koko tekstin ja on hienoa, että toisten tekemä musiikki voi noinkin paljon koskettaa ja sillä on suuri merkitys elämässä ! ois hienoa, jos itse joskus kokisin saman (-:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! On kyllä varmasti aika harvinaista, tai mistä mä tien mutta ainaki luulen niin. Kyllä varmaa jossai vaihees elämää pääsee kokee kaikki jossai tasol sellasen.

      Poista
  2. A-pu-va, apuva! Ihana Jonas Brothers <3 :D Muistan iteki ton ajan. Tuli iteki elettyä tollasta aikaa sillon aikoinaan.

    Ite muistaakseni löysin Jonas Brothersin ku MTV:llä näytettiin se SOS-musiikkivideo ja rakastuin ihan täysin Joe'en :D Mie menin siitä ihan sekasin... Youtubessaki tuli sata kertaa katottua toi SOS-musiikkivideo ja toisinaan tuli vaan replayattua sitä kohtaa missä Joe kävelee "mua" kohti :D (Voi luoja.... :D)

    Sit etiskelin niitten muitaki biisejä ja rakastuin niihinki.

    Sit jonki ajan päästä ilmesty se Jonas Brothers nimeä kantava albumi. Olin kuunnellu ne kaikki biisit netistä ja tykkäsin jokaikisestä. Siis ihan jokaisesta. Se oli ihmeellistä, koska en oo koskaan tykänny jonku levyn KAIKISTA biiseistä. Hehkutin sit tätä bändiä iskälleki ja suostuttelin sen tilaamaan niitten levyn cdon.com:sta. Eihän se sit sitä heti ostanu vaan sano että kattellaan ensin täällä kotipaikkakunnalla myyvät levykaupat. Ja niinhän mie sit kattelin mut en mistään löytäny, joten sit iskä tilas mulle sen tuolta ja olin niin ilonen ku se postissa tuli. Se levy oli (on) vaan niin hyvä.

    Iteki seurailin jotain suomalaista Jonas Brothers fanisivua tän jälkeen.

    Myöhemmin se fanitus sit laantu huomattavasti vaikka kyllä tykkäsin bändistä edelleen. Kuuntelin niitten uudempiaki biisejä ja löysin uusia lemppareita. Varsinki sitä Before the Storm-biisiä tuli kuunneltua todella paljon.


    Ah, ihania muistoja. Kiitos sulle että kirjotit tästä aiheesta. Sulle bändi on ollut paljon isompi juttu kun mulle, vaikka tärkeä myös mullekin. Hienosti kirjoitit pojista :) Ja se on tosiaan jännä kuinka jokin ihminen/ihmiset, joita et ole koskaan nähnyt etkä ole vaihtanut sanaakaan, voi vaikuttaa noin vahvasti sinuun. Ja onneksi vielä hyvällä tavalla :)

    Odottelen kyllä jatko-osia tähän Music of My Life "sarjaan". Ollaan kuitenki suht samanikäsiä, nii tulee varmaan monia samoja, mistä ite tykkään. Nii tuun sit varmaan taas kirjotteleen tämmöstä eeposta :D

    Mut kiitos ja hei! :)

    Ps. Nyt oli pakko ruveta kuuntelemaan Jonas Brothersin klassikkobiisejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaaa Joe on varmaan oikeesti kaikkien suosikki, vaikka ite mun sydän läpättää jostain syystä Nickille kauheen kovasti vaikka tietenkin kaikille noista! ♥ En voi ku oikeesti hymyillä :D Ois se ihme jos joku niiden biisejä kuunnellu ei ois rakastunu niihi, nehä on täydellisiä. Hihii!

      Mulla on kans toi etten oo ikinä tykänny oikein muiden yhtyeiden kaikista biiseistä ja on jännä tajuta että hitto, voin kuunnella koko levyn vaihtamatta yhtäkää biisiä kesken kaiken.

      Sellanen ''hihitys fanitus'' on mullakin laantunu, enkä pissaa hunajaa jos kuulen niiden nimet jostai mut kyl ne silti mus paljo tunteita herättää. Hyvä sinällää, koska en haluu kadottaa musta sitä sekoomista.

      Kiva että joku on kiinnostunu tästä sarjasta, koska oon oikeesti innoissani kertomas varmaa aika monestaki yhtyeestä ja artistista tänne :) Niin ja kiitos itelles tosi kivasta kommentista, piristit päivää!

      Poista
    2. Joe oli tosiaan mun suosikki sillon alussa mut nykyään tykkään enemmän Nickistä :) Sillon alkuaikoina vaan Joen ulkonäkö oli musta parhain, eikä Kevinillä ja Nickillä ollu mitään mahollisuuksia :D Nyt ku Nick'ki on aikuistunu nii se on itsevarmempi ja paremman näkönen :D Ja toki laulutaito on parantunu jne.

      Poista
    3. Yhtä komeita ne on kaikki ;) hihi!

      Poista
    4. Ootko muuten kuullu sitä Wedding Bells-biisiä? Se on kyl tosi koskettava. Ja vielä ku ite tuli fanitettua Nickiä ja Mileya ku ne oli yhessä ja toi kuulemma kertoo Mileysta toi biisi.

      Kumpa vaan löytäisin paremman version siitä, ku ainoot mitä oon löytäny on konserteista taltioituja.

      Poista
    5. Oon! Se on kyl koskettava.. aivan ihana :( Joo mulla on hirmune ikävä sitä vanhaa Mileytä.. nykyään se on jotain aivan muuta. Ei siitä oo kyl spotifyskaan studioversiona. Ei varmaan oo tehty ees.

      Poista
  3. tosi koskettava teksti! hienosti osaat kirjottaa (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jälkeenpäin kun tota lukasee mitä on kirjottanu, nii onha se joo.. en ees tie miten oon kirjottanu noin paljon herkistäki jutuista, mutta mä joskus antaudun. No can do :D Ja kiitos paljon!

      Poista
  4. WAU! Mä harvoin liikutun blogiteksteistä mutta tää oli surullinen ja silti niin kiva tarina! Mäkin haluun nähä loput osat näistä musapostauksista :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voiiiii ei :D suloista! Kiva että on halukkaita näkemään loputkin ;)

      Poista
  5. Oon aina tykänny JBn musiikista paljon ja tää teksti saa mut tosi haikeelle mielelle vaikka ootki kirjottanu tosi kauniisti. Oot tosi rohkee ku uskallat kertoo kiusaamisestas ja siitä että poikien musiikki on sua auttanu! Respect:)

    VastaaPoista
  6. Mun kommentti ei tainnu jostai syystä tulla äske läpi mutta sitä halusin sanoo että oot tosi rohkee ku uskallat kertoo kiusaamisestas avoimesti ja poikien musiikin tärkeydestä! Itekkin pidän JBn musiikista paljon ♥ paljon respectii sulle!:)

    Aloin lukijaks kaikenlisäks, koska haluun lukee lisää tällästa tekstiä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuli kommentti läpi! :) tää vaa takkuilee joskus inhottavasti nii ei tie. Kiitos paljon oikeesti ♥ ihana lukee tollasiiki kommenttei. plus ihanaa että aloit lukijaks!

      Poista
  7. törkeesti julisteita hei!!:D ei oo ainakaaa epäillystä että kuka on suurin jonas brothers fani suomessa haha :D kiva postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah äläpä:D ja niitä tuli vielä paljon paljon lisää! hullu lapsi olin. Joo taidan kyl olla suurin ;) tai ainakin hulluin.

      Poista
  8. very good post! would you like to follow each other? let me know!

    VastaaPoista
  9. heitin sulle haasteen ! (-:

    http://pawenblogi.blogspot.fi/2012/11/some-cds-little-challenge.html

    VastaaPoista
  10. tosi kivan olonen blogi siulla! :-)

    annika-its-all-me.blogspot.com

    VastaaPoista
  11. Itsekkin olen TOSI kova jonas fani. Nämä pojat ovat vieneen suuren osan sydämestäni, ja heidän musiikki todellakin lohduttaa ja tuo hyvää mieltä. Tuntuu kuin kukaan ei ymmärtäisi fanitustani ei äiti tai isä, ei ystävät, ainut on minun yksi siskoni joka pitäää näistä pojista myös mutta ei kummiskaan kuuntele. Mutta tämän blogin kirjoittaja on varmasti ihminen joka ymmärtää minua täysin. Nämä pojat on täydellinen esikuva, ainakin minulle, seiska luokkalaiselle tytölle! Kiitos kun toit näin hyvine esille tämän asian. Itse rakastuin poikiin kun katsoin ensimmäisen kerran camp rockin. Lempi lauluni näiltä pojilta on please be mine ja olen lähettänyt noin kuukausi sitten pojille fanipostia, ja odottaisin vastausta nimmarin kera. (jos pojat kerkeäisi) Toivotaan parasta :) ♥

    VastaaPoista

∞ Siistiä kielenkäyttöä ja muistetaan toisten kunnioitus.
∞ Otan mieluusti vastaan palautetta hyvässä ja pahassa, mutta kritiikinomaisesti.