Helou! Ihanaa alkanutta kesäkuuta kaikille ja kaikille auringonpalvojille: lukekaa tämä postaus! Elikkä ajattelin tehdä postausta kesän keskeisimmästä aiheesta, eli ruskettumisesta ja mitä siitä voi seuraa jos ei toimi järki päässä.
Heinäkuun Kauneus & Terveys lehdessä on iso artikkeli naisesta, joka sairastu syöpään tai paremminkin ihosyöpään vuonna 2010 ja se oli lähtöisin siitä, että hän otti aurinkoa ja paloi minkä johdosta melanooma pääsi kehittymään. Artikkeli oli kokonaisuudessaan ajatuksia herättävä, mikä aika pitkälti olikin syy miksi haluun tehdä tän postauksen. Lukekaa noi tekstit mitä noissa kuvissa näkyy, jotta osaatte vähän oriennoituu mitä postauksessa on tiedossa!
Kesällä ihmiset, varsinkin nuoret sellaset sekoo tuosta taivaalla möllöttävästä vaarallisesta suurest tähdestä joka antaa iholle kivan rusketuksen, mutta muistutuslaskuna voi tulla ihosyöpä. Onko se sen arvoista? Yksinkertainen kysymys yksinkertaiseen asiaan. Kuka todella haluaa elää syöpäpotilaana tai edes siinä vaarassa, että se iskee? Syöpä ei valitse kohteitaan, eikä se tunne armoo, minkä varmasti moni tietää. Sellasella asialla ei parane leikkiä ulkonäön takia, sillä nykyään on mahdollisuus saada ''kauneutta'' myös meikin ja turvallisin itseruskettavin.
Monet varmaan miettii, että onhan se helpompi mennä bikinit päällä rannalle koko päiväks kun laittaa kroppaan itseruskettavaa ja nauttia kesästä turvallisesti. Mikä meiät on oikeesti ohjannu tähän tilanteeseen, että ulkonäkö on tärkeempi kun terveys ja se, minkä takia me ees alkujaankaan täällä maapallolla ollaan. Kauneusihanteita voi varmaan syyttää tästäkin villityksestä, koska eihän ihmiset sille mitään voi, että median painostus kannustaa päivä päivältä sairaampiin tekoihin, sen osalta että jokainen meistä näyttäis samalta kun Hollywoodin naiset, jotka itseasiassa käyttää myös itseruskettavaa, mutta hienompaahan se on tehdä lehtiartikkeleita kun povipommi on Malibun rannalla hankkimassa melanoomaa, kun tehdä lehtiartikkeli julkkisten lempi itseruskettavista. Right?
Luonnollisuus on varmaan myös yks mielipide, mitä ihmiset tästä asiasta omistaa ja ei halua purkista laittaa iholle mitään väriaineita, mutta omasta mielestäni se olis oikeesti kaikista järkevintä, koska terveydellä eletään, mutta kauneudella edetään, eikö niin?
Ite myönnän että rakastan ruskettuu, mutta mä teen sen järkee käyttäen, eli korkeet suojakertoimet iholle ja tarkotan nyt reilusti yli 40 kertoimisii tai sitten se, että ei kauaa suorassa auringossa. Miten te toimitte aurinkoisina päivinä? Käytättekö aurinkorasvaa vai oletteko te ihmisii jotka ei koskaan pala, joten ei tarvi rasvaa?
Muistakaa! Me ollaan pohjosesta kotosin olevii ihmisii, meiän iho ei oo tottunut koviin uv-sätelyihin ja jokainen meistä on vaarassa sairastua ihosyöpään, oli sitten palamaton tai palava ihminen. Suojautukaa!
Tätä mä olen aina ihmetellyt, että miten niin rusketus tekee kauniiksi? Tai ylipäätään, miksi halutaan ruskettua. Maissa, jossa populaatio on luonnostaan tummempi-ihoista, käytetään hengenvaarallisia vaalentavia ihotuotteita. Onkohan tässä ns. ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella -ilmiö, tai tähän soveltaen että erinäköiset ihmiset kuin itse ovat kauniimpia. Vähän sama kuin että monet kiharahiuksiset haluavat suorat hiukset ja suorahiuksiset unelmoivat kiharoista.
VastaaPoistaMä olen sellaista tyyppiä etten rusketu oikeastaan ollenkaan, ja jos jotain mulle auringossa tapahtuu niin palan välillä pahastikin. Itseruskettavaa olen kokeillut, mutta päivettyneempi iho ei edes sopinutkaan mulle! "Kalkkilaivan kapteeni" -kommenteista huolimatta oon tyytyväinen vaaleaihoiseen itseeni, ja mun mielestä kaikki ovat kauneimmillaan luonnollisimmillaan.
Niille, jotka sen sijaan nauttivat auringosta: muistakaa, että pilviselläkin säällä saa aurinkoa (se on itseasiassa itselleni parasta aikaa saada ohut rusketus palaneen ihon sijaan), toisekseen, suojakerroin on oikeasti alle puolet siitä mitä purkin kyljessä sanotaan ja kolmanneksi, täällä pohjoisessa on Etelänapaa lukuunottamatta ohuin otsonikerros joten ne vähäisetkin auringonsäteet on sitäkin kohtalokkaampia!
Sori, mulla on vähän kiire niin nopsaan vaan kirjotin jotain niistä lukuisista ajatuksista, mitä tää aihe mussa herättää :)
Nimenomaan. Ihmiset ihailee omituisia asioita ja samaan aikaan esimerkiksi rasismi lisääntyy jatkuvalla syötöllä, mutta silti ihmiset ihailee tummasta ja eksoottisesta ulkonäöstä. Mikä ei nyt ihan täsmää?
PoistaMiksei ihmiset haluu korostaa omaa ''syntyperäänsä'' ja olla niitä ''kalkkilaivan kapteeneita''. Ite ainakin tykkään ihmisistä, jotka on vaaleita tai tummia, ihan rohkeesti eikä yritä mennä massan mukana ''koska se on kaunista''
Hyvä pointti toi että pilviselläkin säällä ruskettuu! Ihmiset ei yleinsä pysty ymmärtään sitä, että aurinko kyllä tarttuu vaikka se ei helottaiskaan kuumana taivaalla. Meillä vaaleilla on just se suurin riski sairastuu ihosyöpään, just ton asian takia mitä sanoit tosta otsonikerroksesta, mutta eihän täällä sitä ymmärretä kun me katotaan lehtiä, missä on syntyperältään jotain Puerto Ricolaisii naisii ja niiden jalanjälkii pitkin sitten mennään.
Mun kaverin äiti kuoli melanoomaan, ku mun kaveri oli 9v. Samalla sille paljastu muitaki juttuja ja sen koko elämä meni nii erilaiseks. Siks sillon ku olin 8v. ja se muutti siihen kylään mis asun kuulin siltä sitte kuinka tärkeetä on kattoo, ettei pala eikä tulis syöpää, ja samalla kans kuinka paljon mun pitäis arvostaa mun äitiä, jota sillon en vielä tajunnu arvostaa nii paljoa ku nyt arvostan.
VastaaPoistaNykyään en voikkaa enää kuvitella, etten käyttäs paljo aurinkorasvaa. Vaikka oonki "eksoottisempi" ku ihan 100% suomalais syntyperäiset. Ja ihmettelen koko ajan et kuinka monet kaverit ei edes ajattele tällaisia asioita.
Voi ei, toi on kyllä kauheeta ja varmaan tajuaa asiat kymmenen kertaa realistisemmin kun tollasta tapahtuu lähipiirissä. Oot yks niistä jotka oppii, mutta on liikaa niitä ihmisii jotka ei tajua millään, minkään asian seurauksia/vaaroja.
PoistaItse en rusketu, palan heti ja muutun takaisin valkoiseksi. Ihoni on äärimmäisen herkkä auringolle koska punapigmenttiä löytyy älyttömästi. Olen aina haaveillut rusketuksesta mutta purkista saatu ei sovi iholleni ja aurinkoa en uskalla palvoa juuri ollenkaan. Suorassa auringonpaisteessa minun ei tarvitse 10 minuuttia kauempaa istua, kunnes näytän hummerinpunaiselta.
VastaaPoistaSuojakerroin 50 on pop!
Ohho, sulla on kyllä tosi raju toi palamisriski siis :o Hyvä että käytät noin isoo suojakerrointa, Suomesta en kyllä usein löydä noin korkeita suojakertoimii mistään vaikka oon yrittäny ettii monesta paikkaa, aina kitkuttelen vanhalla purkilla, mikä varmaan on vanhentunukki jo.. äh hyvä mä.
Poista