I CANNOT STAND BEING AWAKE, THE PAIN IS TOO MUCH

Kukkuu! Ollu niin häslinki päivä, että en usko vielkään mitä tänään on tapahtunut. Kuten eilen kerroin, kävin kipeän käteni takia lääkärissä missä lääkäri ilmoitti että työharjoittelukielto lankeaa nyt ja leikkaukseen on mentävä. Soittelin eilen sitten heti varauksen leikkausarviointiin missä oltaisiin katottu leikkauspäivä. Noooo tänään valmistauduin lääkäriin, mutta en koskaan olisi uskonu että lääkäri päräyttää huoneessa että nyt olisi hieman kiirettä, miten olisi 17 maissa?, kyllä, tänään. Siinähän sitten suostuttiin ja äidin kanssa ihmeteltiin ja ylistettiin yksityislääkärien mahtavuutta mutta eipä sitten osattukaan ajatella mitä tuleman pitää.

Kävin siinä tunnin sisällä kotona suihkussa ja vaihdoin vaatteet mukaviin ja palattiin takas lääkärille. Pääsin suoraan leikkauspöydälle ja lääkäriä odottelin melkein 20 minuuttia sillä aikaa kun sairaanhoitaja kyseli kaiken mun elämästä ja vähän arvosteli ''homopressaehdokasta'' ja itsellä oli siinä vaiheessa ongelmia ilmasta ärtymystä. Lääkäri aloitti leikkauksen huokaillen ja itsestäni tuntui että olin kuin liukuhihnapotilas että mahdollisimman nopeesti ohi, että pääsee tohtori jatkaan töitään. Ei siinä mitään mutta kun leikkaus tehtiin paikallispuudutuksessa niin en osannut odottaa että saatan tuntea kaiken kivun ja KOKO operaation, pyysin voitaisiinko puudutusta lisätä ja sain naureskelevan huuhdahduksen älä nyt viitsi? leikkasin jo, nyt ompelen kättäsi sisältäpäin. Siinä sitten itkua pidättelin 30 minuuttia ja kuuntelin kuinka lääkäri ja sairaanhoitaja arvostelivat lähihoitajien työtä (olen itse opiskelija), pressaehdokkaita ja muita niin-tärkeitä-asioita, jos mietitään että tilanteessa kuitenkin makaa potilas pöydällä käsi leikattavana.

Tämän kokemuksen jälkeen en enään ikinä halua paikallispuudutuksessa leikkauksia ja voi että kuinka kaipaan omaa lääkäriäni joka on leikannut käteni monesti ja vielä nukutuksesta ja erittäin huolehtivalla tavalla! Tikit poistatan jossain muualla kuin kyseisessä toimipisteessä, sen verta pahat traumat sain ja itku ei meinaa loppua järkyttävien kipujen takia.

Toivotaan että tää helpottais yön aikana ees jonkun verran. Ainiin! Mulla on seuraavan kerran koulua tän jutun takia nyt vasta 19.3, eli paljon on aikaa rentoutua ja hoitaa itteään kuntoon! Nyt sormet turvoksissa lepäilen ja toivon parempaa huomista, kliseistä? Nääh nyt hyväksyn senkin :P