Mun pieni Bellani on sairastunut pahasti. Kolme päivää ollut yhtä helvettiä ja lääkäreissä ravaamista. Saatiin antibioottikuuri, mutta kun pikkunen ei suostu syömään ja tukiruokinta on vaikeeta, niin tyttönen nukkuu nyt mun sängyllä ja itse töihin en lähde. Odotan jotain pientä ihmettä joka sais tytön sydämen liiallisen hakkaamisen loppumaan. :(
Mä en ois millään halunnu kokee tätä samaa surua vuoden sisään toista kertaa. Napsun kuolemasta on 8 kuukautta ja nyt jos Bellalle sattuu jotain niin tuntuu että ei vois taas paskemmin mennä. Tytöt täytti vielä vuoden kolme päivää sitten ja ei ollu mikään maailman ilosin synttäripäivä viettää eläinlääkärillä.
On nää marsut niin rakkaita mutta niin pirullisia kun sairastaa salassa ja näyttää oireensa vasta kun on jo lähes liian myöhästä. Tänään on soitettava lääkäriin jos tää jaksaa vielä iltapäivään asti ja mietittävä sitten miten toimitaan.
Miten pystyn koskaan oleen äiti jos marsujenkin kanssa mun koko maailma on niin rikki jos niillä on jotain. Liika empaattisuus on maailman hirvein olotila.
Voi sua. ;-( Oon kokenu saman kahden mun edellisen marsun kanssa ja tiiän kuinka hirveetä on menettää tuollainen syötävän söpö ja rakas pallero.. Ne meni yhtäkkiä molemmat tosi huonoon kuntoon, syöminen ja juominen loppui kokonaan ja lopulta ne nukkuivat pois.
VastaaPoistaToivottavasti sun pienokainen paranee täysin ja saa pitkän hyvän elämän sun hoivissa. :-)
Jep. Voi kun ne osais puhua ihmisille mihin sattuu ja mitä ne haluu :( ärh. Ite nyt yritän tukiruokkia 1h välein.. toivottavasti ees auttais mutta ei toisaalta halua kiusatakkaan Bellaa kun se on unessa kokoajan nii ei kiva jos kokoajan revin sen syömään :(
PoistaVoi ei! Mä muistan sen postauksen missä kerroit Napsun kuolleen ja siinä tuli tippa linssiin. Nyt kävi samoin! toivon kaikkea hyvää! <3
VastaaPoistaIhana blogi :)
VastaaPoistahttp://www.pink-sparkling.blogspot.com/