sunnuntai 22. helmikuuta 2015

EI HYVIÄ UUTISIA

kuva

Pitkään aikaan ei ole musta kuulunut ja syyn tulen kertomaan tänään. En aio tehdä tästä pohdiskelevaa tai pitkää tekstiä koska mulla ei ole siihen yhtään voimia. Toivon, että siellä vielä ihmiset on kiinnostuneita seurailemaan mun juttuja vaikka viime aikoina niitä ei ole tullut ja en voi luvata tulevankaan hetkeen.

Monen kuukauden ajan olen kärsinyt järkyttävistä selkäkivuista ja niiden kanssa olen opetellut väkisinkin elämään. Helmikuun alkupäivinä kuitenkin seinä tuli vastaan ja töissä oleminen ei enää ollut mahdollista. Hakeuduin yksityiselle puolelle fysiatrian erikoislääkärille josta mulle määrättiin kovat kolmiolääkkeet sekä tehtiin lähetteet fysioterapiaan välilevynpullistumaepäilyksen vuoksi. Kovat tuskat pahenivat voimakkaiden lääkkeidenkin kanssa ja fysioterapian aloitus ei käynyt edes mielessä. Olin pari viikkoa sairaslomalla ennen kuin menin nyt viikko sitten sunnuntaina uudestaan lääkärille, eri lääkärille, joka huomasi hädän. Sain lisää lääkkeitä, ajan maanantaille ortopedian erikoislääkärille ja magneettikuvaan kiireellisen lähetteen. Maanantaina kävin ortopedillä ja magneeteissa. Odottaa sain tiistaihin kun ortopedi soitti tulokset niinkuin oli luvannut. Se puhelu on ollut nyt hirveän muutoksen alku.

Sain käskyn hakea lähetteen Tayssiin ja sinne sitten kiireellä lähdettiinkiin koska puhelimessa ortopedi sanoi kuvissa löytyneet jotain mikä pystytään vain Taysissa käsittelemään ja mulla on kova riski halvaantumiselle. Se laittoi vauhtia. Keskussairaalassa odotin monta tuntia vuodeosastolla kirurgia, joka heti saapuessaan läväytti vasten kasvoja, että mulla on kasvain joka on murtanut lannerangan nikamia. Se on ollut syy mun tuskaiseen selkäkipuun. Selkäkipu johtui kasvaimesta, ei välilevynpullistumasta mitä epäiltiinkin samankaltaisten kiputilojen takia. Tämä vaihtoehto ei käynyt silti mielessä.

Pari päivää meni täydellisessä epätiedossa asian suhteen. Torstaina kuitenkin sain tiedon, että kasvain on pahanlaatuinen jo pikatuloksien perusteella. Se tieto on vienyt pohjan nyt kaikelta. Asiaa yritän käsitellä yksin ja myös läheisten kanssa, jotka ihanteellisesti mua tukevat kellon ympäri. Yksin en saa ja pysty enää asumaan koska pelkkä sängyssä kääntyminen ja nouseminen on vaikeeta ja tarvitsen siihen apua. Kovien lääkitysten vuoksi makaan päivät sängyssä ja ainoostaan pesulle sekä vessaan nousen tuetusti ja kävelletysti. Syöpäuutisen käsittäminen on vielä kesken ja tunteiden vuoristorata on käsittämätön. Ihmisten suru tässä tuhoo kaikista eniten mutta luojalle kiitos mulla on äiti, joka on mun kanssa kokoajan yötäpäivää. En selviäisi tästä muuten.

Ensi viikolla mulla on heti maanantaina verikokeiden ottaminen ja keskiviikkona on suurempi lisätutkimuspäivä kun kuvataan muu vartalo kasvainten ja etäpesäkkeiden varalta sekä tapaan vanhempieni kanssa patologin ja oman sairaanhoitajani joka tulee olemaan koko hoitoni ajan mun oma hoitaja. Ensi viikon jälkeen on vielä kerran magneettikuvaus jonka jälkeen leikkaavat lääkärit ja hoitajat alkavat tekemään lopullista hoitosuunnitelmaa. Riittääkö pelkkä leikkaus vai tarvitsenko solusalpaajia sekä sädehoitoa. Kaikki on yhtä suurta kysymysmerkkiä paitsi se, että mulla on todella syöpä. Se mitä kukaan ei koskaan uskoisi itse saavan.

Arvostan suuresti teitä, jotka jaksatte odottaa postauksia ja sitä, että palaisin aktiiviseksi blogin suhteen. Ehkä tämä postaus valoittaa miksi musta ei kuulu ja toivon saavani ymmärrystä sen suhteen. Koitan jaksaa jotenkin päivitellä hoidon alkua tai edes ajatuksia tänne. Se on vaan hyvin rankkaa kun monina päivinä ei pääse edes itse vetämään peittoa paremmin. Viikko sitten viimeksi jaksoin tietokoneenkin avata.

Tämän kertominen oli yllättävän vaikeaa. Vähäiset voimatkin kuluivat tähän.

26 kommenttia :

  1. Tämmöseen ei todellakaan osaa sanoa mitään eikä pysty lähellekään kuvittelemaan mitä käyt läpi, mutta ei myöskään tunnu oikealta vain lukea tällaista ja jättää kommentoimatta. Paljon voimia sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvostan suuresti kommenttias. Lämmittää mieltä. :) tiedän kyllä ettei oikein osaa sanoa mitään erikoista. Se ei silti haittaa. Kiitos!

      Poista
  2. Mun piti monta kertaa lukea tää uudelleen ja uudelleen. Mä en voi oikeesti uskoa. Siis en tiedä mitä edes sanoisin. Välillä mietin mitä itse tekisin jos sairastuisin vakavasti ja sen takia mä teen jokaisesta päivästä semmoisen kuin haluaisin. Koitan nauttia elämästä. Tällä hetkellä kaikki omat asiat tuntuu niin turhilta kun toisella on kyse elämästään. Mä en voi muuta kuin toivoa, että voitat ton taistelun ja saat elää vielä pitkän ja ihanan elämän ! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen kun muistais jokainen. Niin se munkin elämä muuttu parilla lauseella.

      Kaikki toivo ja usko vaan nyt laitettava likoon, että tästä selvii. :) kiitos ihanasta kommentista. ♡

      Poista
  3. Oon niin pahoillani sun puolesta. Sä oot kuitenkin vahva ja sinnikäs tyttö, joten selviit kyllä! Kaikkea hyvää sulle <3

    VastaaPoista
  4. Huh..kyyneleethän tässä nousi silmiin. Sylin täydeltä voimaa ja jaksamista! ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei. Mullakin alkaa taas itkettää. :( voimia tässä kyllä tarviikin. Kiitos. ♡

      Poista
  5. Ihan järkyttävää :'(( Ja vielä pahanlaatuinen! Suuresti voimia sulle ja läheisillesi♥ Syöpä koskettaa erityisen läheltä kun omat isovanhemmat ja äitini siihen menehtyivät. Ihan hirveää kun nuoriltakin sitä syöpää silloin tällöin löytyy. Toivon koko sydämestäni että selviät♥ Olisi kiva kuulla täällä blogissa aina välillä missä mennään, silloin kun vain jaksat. Niin suuri asia käsiteltävänä, siinähän ihan oikeasti joutuu miettimään sitä kuolemankin mahdollisuutta. Toivottavasti se saatais leikkaamalla pois kun ne hoidot on ihan uskomattoman rankkoja. Hirveesti tsemppiä ja haleja ja voimia ja kaikkea♥ Ihan hirveen järkyttävää kuulla tällasia uutisia bloggaajalta jota on seurannut jo melkein pari vuotta... Ei se syöpä ole vain vanhojen sairaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koitan välttää kuolemajuttuja koska se ei oo mitenkään ajankohtasta. Taysissa saan sentää parasta hoitoa ja mulle on jo kerrottu että parhaimmisto lääkäreitä alkaa mua hoitaan. Pahanlaatusiakin syöpiä on erilaisia. Syöpä ei oo nykyään kuolemanvaara aina ja varsinkin kun hoitoa oon saamassa heti ja parhaimmilta. Koitan uskoo miten läheiset ja lääkärit sanoo. Muuten mä hajoon palasiks.

      Muutenkin vaikeita ajatuksia niin siks koitan välttää. Ja tiedän senkin et hoidot tulee olee rankkoja niin meen siks askelaskeelta. Muuten kaikki kaatuu päälle.

      Kiitos kommentista Olivia. ♡eiköhän tästä jotenkin selvitä. Koitan jaksaa kirjotella silloin tällöin.

      Poista
  6. huh.. tää teksti todella pysäytti. Ihan varmasti pysymme täällä ja jaksamme odottaa postauksia, se on viimeinen asia josta sun kannattaa stressata. Minäkään en osaa sanoa tähän mitään oikeaa. Olen todella pahoillani sun puolesta ja tuntuu todella vääryydeltä syöpäsi. On varmasti kamalaa nähdä läheistesi suru, mutta muistathan sen, että älä muiden takia tukahduta omia tunteitasi tai pelkojasi, sulla on niihin oikeus ja läheistesi tehtävä on tukea sinua, niinku äitisi tekeekin. Sanon tämän siksi, että kun ystävälläni oli aivokasvain, hän esitti aina reipasta läheistensä vuoksi ja kun he kääsivät selkänsä, ystäväni heitteli tavaroitaan ja purki omaa pelkoaan yksin, kun ei halunnut huolestuttaa läheisiään, tämä kuitenkin teki hänen pelostaan ja taakastaan vielä raskaamman. Yritän siis tässä vaikeasti sanoa, että anna kaikkien tunteidesi tulla, sulla on niihin oikeus. Mieti omaa jaksamista ensisijaisesti. Toivon todella kovasti sulle voimia ja erityisesti parantumista <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jollain tapaa toi oli tosi rohkaiseva kommentti. Tässä on erityisen tärkeetä huolehtia omasta jaksamisesta ja siitä, että kuuntelee omia tunteitaan. Onneksi tiedän ettei mun läheiset jätä mua tänkaa yksin. Ne huolehtii musta kokoajan ja jopa saatan välillä turhautuakin siihen vaikka hyvää tarkottavat. Tää on niin hämmentävää kaikille.

      Kiiitos sulle. Sait lisää toivon kipinää luotuu muhun. :)

      Poista
  7. Niin paljon jaksamisia, voimia, tsemppiä ja kaikkea hyvää sinulle !

    VastaaPoista
  8. Kylläpä pysäytti, elämä osaa kyllä yllättää. Muista pitää toi sun positiivinen asentees, sillä pääsee pitkälle. En osaa sanoa oikein muuta kun että voimia sulle ja sun läheisille. Kaikki selviää kyllä, tän jälkeen oot entistä vahvempi ja kokemusta rikkaampi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän parhaani mukaan pitää ajatukset positiivisina vaikka se on todella vaikeeta kovien kipujen takia. Kyllä se tästä kun pääsee saamaan hoitoa pian. :) kokemus se tämäkin ja varsinkin vahvistava sellanen.

      Poista
  9. Joo, kuten edellisetkin kirjoittaneet niin tämä kirjotus todellakin pysäytti. Vaikka aina sanotaan ettei ongelmia pitäis verrata, niin kyllä omat murheet tuntuu aika pinnallisilta ja siedettäviltä tällaisen rinnalla. Oon seurannut blogiasi useamman kuukauden, lukenut vanhat postaukset läpi. Olen neljää viikkoa vaille lähihoitaja.

    Voimia ja tsemppiä ja toivon sulle tietenkin täytttä parantumista. Onneksi lääketiede on nykyään pitkällä. Ei tällaiseen tilanteeseen oikein oo sanoja, mutta tuntui että jotain on kirjoitettava..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä valmistut siis pian! Hieno juttu. :) ja kiva kun oot löytäny mun blogin pariin.

      Pikku murheet kyllä todella näkyy nyt paremmin kun on tällänen tilanne. Tärkeysjärjestys ainakin koulitaan taas kerran kuntoon.

      Kiitos tsempeistä! Uskon myös lääketieteeseen ja tieto siitä, että parhain tiimi hoitaa mua niin se ainakin helpottaa jonkun verran.

      Poista
  10. Olipas pysäyttävä teksti. Olen jonkun verran lukenut blogiasi ja pidän postauksistasi. Tähän kun törmäsin niin en voinut millään olla kommentoimatta. Toivon sulle kaikkea hyvää, voimia ja jaksamisia tuon kaiken keskellä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti Kiia. :) kommentit kyllä piristää kun nyt on niin mieli maassa muutenkin.

      Poista
  11. Oon ollut kauan blogimaailmasta pois, ja blogisi on ollut seurautuissa ties kuinka kauan. Tämä oli kuitenkin todella, todella järkyttävä uutinen, ja en voi muutakuin sanoa: voimia elämään sekunti kerrallaan, olet ajatuksissani!!

    VastaaPoista
  12. Vetipä hiljaiseksi tämä. ihan kamalaa. Voimia hirmuisesti sinulle ja läheisillesi! Toivon todella että voitat taistelun syöpää vastaan! en oikein tiedä mitä muuta voisi sanoa, mutta oli silti pakko jotain kirjoittaa.
    Olen seurannut blogiasi viimevuoden lopulta lähtien, lukenut läpi kaikki vanhatkin postaukset.
    Tykkään kovasti blogistasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! ♥ Toivotaan parasta ja koitetaan olla pelkäämättä pahinta. :)

      Poista

∞ Siistiä kielenkäyttöä ja muistetaan toisten kunnioitus.
∞ Otan mieluusti vastaan palautetta hyvässä ja pahassa, mutta kritiikinomaisesti.