perjantai 31. heinäkuuta 2015

USKO, TOIVO JA TAISTELE

31.7

Katkeruus. Epätietoisuus. Viha. Pelko. Väsymys. Huoli. Tahdonvoima. Elämänhalu. Periksiantamattomuus. 

Tänään oli se päivä, joka saattaa säveltää kaiken uusiksi. Vastekuvaus eli mun toinen CT-kuvaus syöpähoitojen ajalta on nyt takanapäin ja maanantaina saan kuulla tuloksista. Tätä tunnetta on hyvin vaikea laittaa sanoiksi vaikka saan vaikka mitkä tunnetilat yleensä muotoiltua lauseiksi ja kokonaisiksi kirjoituksiksi. Tämä on asia, joka on pelkästään oman pään sisällä vaikea käsitellä. Asia, joka kertoo karun todellisuuden mun tilanteesta. Onko hoidot jatkaneet tehoaan vai ei. Mitä jos ei ole? Riittääkö siinä vaiheessa enää tämä sinnikäs sissi-asenteen ylläpito vai pitääkö alkaa kohtaamaan todellisuutta niinkuin se on. En tiedä ja en todellakaan halua tietää. Haluan jatkaa näin ja kuvitella, että kaikki on ihan fine kun olokin on ihan fine. Se ikävä todellisuus voi olla tässä tapauksessa liian kova paikka.

Asenteeltani olen tätä koko sairastumista ja sen kanssa elämistä kohtaan aika jääräpäinen mikä on tullut varmasti teille selväksi mutta on kuitenkin niitä hetkiä kun tuntuu olevan polvillaan kaivon pohjalla. Epätietoisuus on kaikista vaikeinta, kaikessa. Aina se on ja useimmiten vielä tällaisissa tapauksissa se saattaa olla se kaikista musertavin asia. Mulle se on juuri sitä. Musertavuutta pahentaa se, että mä todella halusin ja haluan edelleen elää mun elämää ja tehdä asioita, toteuttaa unelmia ja nähdä itseni joskus äitinä. Nyt en voi suunnitella tai tehdä niiden asioiden eteen yhtään mitään muuta kuin jatkaa unelmointia. Unelmointi on kuitenkin asia, joka ei anna täydellistä tyydytystä. Haluan tehdä ja nähdä mun tekojen saavutukset. Nyt vaan odotan ja odotan josko se syöpä paranisi.

Asioita vaikeuttaa se, että mun ympärillä ihmiset elää elämänsä hienompia hetkiä tällä hetkellä. Mun ystävät saa lapsia, menevät naimisiin, rakentavat yhteistä kotia kumppaninsa kanssa, matkustelevat, murehtivat raha-asioita ja niitä torstain järkyttäviä neljän ruuhkia Prismassa. Mä en esimerkiksi murehdi raha-asioita vaikka kohta voi olla syytä, enkä välitä pätkääkään. Mä haluan välittää ja murehtia sellaisia asioita enkä tällaisia missä on mun koko elämä kiinni. Ei 22-vuotiaan kuuluisi murehtia sitä, että näkeekö koskaan itseään häämekossa tai vanhuksena. 22-vuotiaalla pitäisi olla kaikki kortit kädessä ja vaan itsestä kiinni miten ne pelaa.

Hyväksyn täydellisesti sen, että mä oon sairas. Asia ei muutu vaikka heittelisin tavaroita seinälle ja purkaisin vihaani tätä kohtaan mun lähellä oleviin ihmisiin. Hyväksyn myös kaikki tunteet, sen vihan ja katkeruudenkin. Mulla on oikeus niihin eikä ne vähennä mun tahdonvoimaa parantua tästä. Mitä vihaisempi ja katkerampi oon - sitä varmemmin mä haluan näyttää tälle sairaudelle, että mä pystyn ja kykenen. On kuitenkin aina se riski, että mä en pysty tai kykene. Sen asian hyväksyminen onkin sitten toinen tarina koska mä en ole ihminen, joka antaa itsensä epäonnistua. Mä oon kunnianhimonen ihminen ja oon sitä sairaanakin. Mitä enemmän multa viedään ja mitä enemmän koettelemuksia annetaan, sitä kovemmin haluan näyttää. Se pelko on kuitenkin aina läsnä. Mitä jos en paranekkaan.

Usko. Toivo. Taistele.

21 kommenttia :

  1. Toivon todella, että paranet ja saat nauttia elämästäsi ! <3

    VastaaPoista
  2. Sie osaat aina kirjoittaa todella kauniisti. Miusta on ihan ilo lukea näitä tekstejä ja ennen kaikkea miten sinä taistelet vastaan :) Aina on pelko, mutta sen ei pidä antaa voittaa :) Lycka till :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, kiitos paljon! ♥ Oon niin sunkaa samaa mieltä. Pelon ei pidä antaa voittaa tai ottaa yliotetta. :)

      Poista
  3. Vierähti muutama kyynel postausta lukiessa, ihan kauheeta.. Tuntuu kyllä omat huolet täysin mitättömiltä tämän jälkeen. Määkin todella toivon että paranet! Kaikkea hyvää sulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö se oo hyvä siis, että joku hyötyi tästä jollain tapaa positiivisesti vai onko se ihan sairas ajattelutapa? Helpottaa ehkä itseä pienesti, että joku oikeesti kokee, että omat huolet vaikuttaa pienemmiltä kun luki tän vaikka eihän se mulle itselle mitenkään "parempi" juttu oo. Mä oon vähän erikoinen näissä jutuissa kun yltiöpositiivisuus nostaa päätään.

      Kiitos ihanasta kommentista. ♥

      Poista
    2. Mun mielestä toi on just hyvä ajattelutapa! Harmittaa näin jälkikäteen ku tajuan, miten itsekäs oon loppujenlopuksi ollut asioiden suhteen. Taitaapi olla ensimmäinen postaus, mikä herätti mut tähän todellisuuteen.

      Mun pitäisi varmaan kiittää? Kiitos tästä! :)

      Poista
    3. Vaude! Kuulostaa aika hurjan hienolta. Ei, vaan kiitä itseäsi. :) Sä itse sait muutoksen aikaan, mun kirjotuksen avulla.

      Poista
  4. Yhdyn Indien kommenttiin, osaat kyllä kirjoittaa tosi nätisti! Ja sulla on aivan ihana koti :) Toivon sulle kaikkea hyvää, vaikka varmasti oot kuullu ton lauseen miljoona kertaa ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoskiitoskiitos, oikeesti! Ootte kaikki niin älyttömän ihania. Pelastatte mun päivän näillä kommenteilla. :)

      Ps. Jokainen positiivinen ajatus ja kirjotus on vaan plussaa. Ne auttaa aina. ♥

      Poista
  5. Sä oot kyllä Jonna melkoinen nainen! En pysty kuin ihailee sua. :) Täältä aivan mielettömät voimahali puristukset! ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kyllä... kyynelkanavat avattu. ♥ Oot aivan ihana Hanna!!

      Poista
  6. Nyt vaan paljon toivoa että saat hyvät tulokset! Toivon niiiiin paljon että kerrot kohta hyviä uutisia. Oot niin sitkee tyttö ja nää postaukset saa aina ajattelemaan. Läheisten syöpien läpikäyneenä osaan kyllä elämää arvostaa ja niin edelleen, mutta kyllä sitä silti murehtii juuri noita niin tavallisia asioita kuten rahaa. Nyt sitä taas tajuaa, miten onnellinen saan olla siitä, että rahahuolet ovat suunnilleen ainoita jotka mua piinaa. Ja ne neljän ruuhkat. Saat kyllä kaiken mun kunnioituksen kun pystyt vielä hyväksymään tuon tilanteen. Jokainen ei siihen pysty, esim. mun äiti joka sairastui masennukseen syövän takia. Toivon todella että jaksat olla jatkossakin noin reipas ja elämäniloinen etkä vaivu liiaksi synkkyyksiin♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä aion olla myös sun kanssa samassa tilanteessa joku päivä. Kovia kokeneenakin _osaa_ murehtia niitä "pikku juttuja". Sitä odotellessa!

      Muistan tosi hyvin kun kerroit aikoinaan sun äidistä. Oon miettinytkin sitä monesti. Ja todella harmi, että sun äitis piti kokea vielä masennuskin kaiken päälle mutta valitettavasti ei varmaan oo kovin harvinaista sitäkään saada tämän kaiken päälle. Koettelemuksia, koettelemuksia.

      Yritän pitää pään pystyssä ja vaikka välillä tulee näitä harmituspäiviä niin silti mennään eteenpäin ja kovaa!

      Poista
  7. Mä uskon itse siihen, että oli lähestulkoon mikä sairaus tahansa, positiivinen asenne ja terveelliset elämäntavat on isossa roolissa siinä, kuinka ihminen parantuu. Tutkimustuloksetkin osottaa sen, kuinka optimistiset ihmiset elää pitempään, kuin nyrpeenaamaset stressiheikit.

    Älä anna koko sairaudelle edes pikkusormee, älä anna sen lannistaa sua, vaan puksuta eteenpäin! Mä uskon, että niin kauan kun sulla on asenne kunnossa, ja sussa elää pilkahdus toivoo paremmasta, kaikki on mahdollista.

    VastaaPoista
  8. Ja vielä tohon edelliseen viestiin viitaten. Kun mulla oli vuosi sitten vähän vaikeaa, mun työkaveri tokas, että "Ei ihminen ruualla ja vedellä elä. Se elää toivolla." Musta se oli jotenkin lohduttavasti sanottu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oot kyllä täysin oikeessa. Optimistiset ihmiset elää pidempään ja selviytyy asioista paremmin kuin ihmiset, jokka ei nää missään hyvää ja stressaa kaikesta. Henkinen hyvinvointi tukee niin suuresti sitä fyysistäkin.

      Ja ehdottoman tärkeetä on myös muistaa toi, että sairauden ei saa antaa lannistaa tai ottaa sitä yliotetta mistä oon puhunut. Siihen pitää suhtautua "kunnioituksella" mutta ei missään nimessä alistuvasti.

      Ps. Työkaveris lausahdus on kyllä aika hienosti sanottu. Yksinkertaisuudessaan. :)

      Poista
  9. KYLLÄ sä paranet, usko pois! :) Pysy positiivisena ja nauti, kaikki hiljalleen korjaantuu <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää pitää pitää aina mielessä. Pikkuhiljaa hyvä tulee. :) ♥

      Poista
  10. Tsemppiä!! Toivon niin kovasti, että tulokset ovat toivotunlaisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ♥ Pari yötä niin selviää..

      Poista

∞ Siistiä kielenkäyttöä ja muistetaan toisten kunnioitus.
∞ Otan mieluusti vastaan palautetta hyvässä ja pahassa, mutta kritiikinomaisesti.