SYÖVÄN TÄMÄN HETKINEN TILA

Kasvain ja etäpesäkkeet on jatkaneet pienentymistä! Härreguud ihan kamala jännitys oli päällä kun lääkäri alkoi lapusta lukemaan epämääräisiä muistiinpanoja kasvaimen ja etäpesäkkeiden millimetrimuutoksista. Eka odottelin jotain huonoja uutisia kun lääkärin ilmettä katselin mutta kyllä suurensuuri kivi (paremminkin kasa kiviä) putosi harteilta kun kerrottava muutoksista olikin positiivista. Pientä mutta positiivista. Tällä hetkellä en tiedä mitä nyt pitäisi ajatella koska jännitys purkautui niin pienessä ajassa, että jäi tavallaan sitten taas kysymysmerkki otsassa miettimään tulevaa.

Sytostaattikuuria ei tänään päästykkään osastolla aloittamaan koska mun riesana taitaa olla mukava virustauti, joka saa kurkkukivun aivan uusille tasoille. Hoito kun tapahtuu vasta ja kun ihminen on täysin terve ja kaikissa voimissaan tai ainakin niin voimissaan kuin syöpää sairastaessa voi olla. Osasin kyllä varautua tähän ja niin osasi hoitajatkin kun eilen sinne soittelin, että tilanne on nyt tämä. Katsotaan kauanko pitää parannella kotona, että pääsee sitten uusintayritykselle osastolle. Onhan se mukava jatkaa kotona oleskelua mutta toisaalta, mitä nopeemmin kuureja saa pois alta - sitä nopeemmin ne on pois alta. Olipas oivallus.

Eikai tässä muukaan auta kuin alkaa nettiä ja blogeja selailemaan sekä mansikkastrepsilsejä imeskelemään. Tuntuu jotenkin mukavalta olla ihan tavallisen kipee vaikka ei kipeenä oleminen mitään herkkua olekkaan. Kiva valittaa kerrankin sellaista kipua mihin valtaosa osaa samaistua.

Terveisin, kiitollinen ihminen kaktus kurkussa.

Laittakaa vaikka kivojen blogien linkkejä, että saisin lukemista!