ÄITI IHANA JA ASUNTOSÄÄSTÖ TYHMÄ

Voi venäjä ihan totta. Oon solmussa mun ajatusten kanssa. Pohdin vaan asuntoasioita ja yritän budjetoida asioita vaikka ei mikään kiire oo. Oon tehnyt kaikista isoimmista laskut jo, tiedän paljonko isoihin kodinkoneisiin tulee menemään rahaa ja tiedän pienimmistäkin yksityiskohdista valtaosan. Ainut ongelma on se, että mistä löydän mua miellyttävän asunnon. Kun vilkuillaan tonne asuntojen myyntisivuille niin tajuaa ettei sieltä löydy mitään mitä haluan. Okei löyty tänään mutta löysin siitäkin automaattisesti liikaa virheitä. Tottahan se on ettei mun pidä vielä katsella mitään koska en mä sitä asuntolainaa pysty taikomaan takataskuun tosta noin ja ens syksynä on aivan erilainen asuntovalikoima sivuilla. Nostinhan mä jo mun lainatavoitettakin 30 tuhannella, että mikään ei oo mahdotonta. Oh lord.

Tosta nostostakin sen verran, että oon ehdottomasti sitä mieltä kyllä ettei ole mitenkään järkevää nostaa "alhaista lainaa" ja ostaa joku "ihan okei" asunto ja lopulta vuoden päästä sitten pyörii sielä kämpässä ja katua sitä valintaa. Sillä rahalla mitä ajattelin aluksi ei vaan nyt yksinkertaisesti saada asuntoa, jonka haluan. Onneksi 30 tuhatta tulee siinä rinnalla vaikka väkisin koska laina nyt on aina sieltä syvältä mutta minkäs teet. Otetaan sitten kerralla kunnon laina eikä mitään minisummia, että saadaan kunnon lukaali mulle. Enhän mä oo muutenkaan ihminen joka haluaisi muuttaa useesti, joten käytännössä se on paras valinta mitä voi tehdä. Mä haluan yhden hyvän ja pysyn siinä. Katsellaan sitten hulpeempia kartanoita kun lottoomatta tulee lottovoitto.

Eilen tuli repeiltyä mun ja äidin kanssa käydylle keskustelulle huolella. Mietittiin ihan tosissaan, että miks musta on tullut tällainen ja kuka mut kasvatti. Mä epäilin, että mut on kasvattanut joku Norbit Ricen ottoisä. Äiti tokas kylmästi suoraan, että kasvatin ite itteni. Oon kuitenkin vähän eri mieltä vaikka monesti sanonkin ettei musta olisi tullut täysin tämmöistä jos oisin vanhempiani kuunnellu. Tarkoitan nyt tämmöisellä tämmöistä vaikeeta, täydellisyyttä hipovaa ja muuten vaan moniongelmaista. Mä opin äidiltä asuntolainaan säästämisen koska niin munkin äiti teki nuorena. Oon siitä ikuisesti kiitollinen koska oisin voinut ihan hyvin päättää nuorena, että haluan vuokralle ja todeta parikymppisenä ettei se ookkaan yhtään mun juttu ja kotiin palaaminen ei olisi enää oikeen onnistunut ja säästöprojektin aloittaminen olisi ollut lähes mahdotonta mun luonteella. Onneksi opin tämän tarpeeks ajoissa tai muuten ois kaikki nää vuodet mennyt hukkaan vaan.

Täytyy kyllä sanoa, että tähän mennessä mun elämässä kaikki asiat on sujunut niin kun pitääkin. Toivottavasti sama linjaa jatkuu vielä pitkään. Näinä harvinaisina hetkinä kun ajattelin näin niin täytyy kyllä todeta, että luojan kiitos ettei musta tullut kukaan muu kun mä itteni. Elämähän on ihan sairaan siistiä kun voi tehdä jotain mitä haluaa. Iso kiitos kuuluu mun vanhemmille ja varsinkin äidille, joka mun asuntosäästöö tukee 1000 prosentilla.

On mulla vaan valtakunnan parhain äiti vaikka täysin vastakohdat melkeen ollaan. Ei parempaa äitiä voisi toivoa. 

Nyt herkistelyt sikseen vaihteeksi ja käyn ottamassa herkut esiin, laittamassa leffa pyöriin ja tässä teille tarjolla muutama tämän päiväinen kuva Nannasta ja kynsienleikkuusta. Tostakin näkee, että vaikeuksien kautta mennään voittoon! Ihanaa iltaa kaikille ja antakaa hali äidillenne jos ne on yhtä ihania kun mun. ♥