RAKKAUS TODELLA MYÖS SATUTTAA

En oo koskaan kirjoittanut blogiin yhdestä asiasta, joka saattaa paljolti vaikuttaa mun ajatuksiin ja fiiliiksiin, joten olisi ehkä kiva kertoo teillekkin miten ikäviä asioita mulle tai paremminkin "mulle" on tapahtunut nyt viime öiden aikana jos näin nyt voi sanoa ilman, että aiheuttaa liian suurta hämmennystä tai väärinkäsityksiä. Ei siis ole kyse mistään varsinaisesta tapahtumasta vaan unimaailmasta. Okei, kuulostaa typerältä kun muotoilee sen näin.

Viime yö oli aivan kamala. Näin unta, että mun oma isäni kuoli. Mä oon ennenkin nähnyt unia ja pitäisikö muotoilla ihan suoraan enneuneksi. Oon siis nähnyt enneunia ja asioita, jotka on toteutuneet tai ennustelleet asioiden toteutumista. Oon nähnyt vuosia unta, että oma äitini on kuollut ja sitten äiti on joko sairastunut tai on tapahtunut joku äksidentti. Nyt pelkään, että iskälle on tapahtumassa jotain. Järkyttävän paskafiilis vaikka untahan se oli mutta kun mulla tuntuu olevan taipumusta nähdä vähänkin toteen tulevia unia. Oon noita. No ei. Huolettaa ja laittaa ajatukset hakkaamaan pään sisällä astetta kovempaa. 

Se uni oli niin hämmentävä mutta niin todentuntuinen. Iskä oli pelireissulla Yhdysvalloissa ja iskä todella kiertelee pitkin paikkoja pelireissuilla ja se teki siitä jotenkin niin todellisen. Puhuin unessa iskän kanssa puhelimessa ja iskän ääni oli aivan liian todellinen uneksi, iskän numero oli unessa sama kun soitin puhelimella ja unessa oli samoja väärinkäsityksiä ja sisarusvääntöjä mitä mun elämässä oikeestikkin on. Se vaan oli liian todellinen.

Uni käytännössä meni näin..

Unen alussa sain tietää jostain kautta, että iskä on kuollut. En uskonut sitä aluksi ja jotenkin ajattelin, että se on velipuolien "läpän heittoa" ja sitten se muotoitui siihen malliin, että soitin iskälle ja sielä sanottiin ettei kyseistä puhelinnumeroa ole enää olemassa. Sitten näin siinä unessa kyyneliä. Siis pelkkiä kyyneliä vaan. En siis nähnyt itseäni itkevänä mutta tunsin itkeväni ja näin kyyneliä. Ajattelin silloin, että iskä on kuollut ja uskoin sen. Sitten yhtäkkiä puhuin Facebookissa kahden velipuolen kanssa ryhmäkeskustelussa ja he sanoivat, että ei iskä ole kuollut. He antoivat mulle iskän "uuden numeron" ja soitin siihen. Iskä vastasi puhelimeen ja se ääni siinä unessa oli niin iskä kun voi olla. Muistan, että iskä sanoi ettei ole kuollut vaikkei mistään kuolemisesta oltu edes puhuttu ja kertoi, että he ovat joukkueen kanssa Yhdysvalloissa ja että nyt puhelu pitää lopettaa ja perus iskän rakkauslässynläät loppuun. Sitten kuitenkin kun suljin puhelimen, niin sain tietää ettei se ollut iskä ja että se kaikki oli velipuolien säätämistä. Iskä oli siis oikeesti kuollut. Totesin sen unessa ja sitten heräsin.

Kuka voi vaan jotenkin niellä tollasen unen ja olla kun ei mitään? Aivan hirvee uni mun mielestä. En pääse siitä yli ja mua harvemmin jää unet kalvamaan noin pahasti. Mulle kun iskä on muutenkin niin äärettömän rakas ja varsinkin kun en pysty näkemään sitä useesti niin tuntuu ettei mulla ole mitään vaikutusta auttaa tai varmistaa sen turvallisuutta kokoajan. Voisinhan mä soitellakkin sille kokoajan mutta siinä vaiheessa mua tulisi valkotakkiset hakemaan. Avuton olo on niin perseestä ettei kyllä oo toista. Eihän tässä nyt mitään hätää oo mutta tiedän ettei terveyskään iskällä mikään paras oo, niin äh - tuhat ja yksi ajatusta kaikesta. 

Se oli vaan uni. Uneksi saa myös jäädä samperi.

Mulla siis on todella pahoja huolestumisongelmia koskien mun perhettä ja lähimmäisiä. Saatan ahdistua niin paljon yhtäkkiä kesken työpäivän kun mietin, että toivottavasti äitillä, isällä tai sisaruksilla on kaikki kunnossa. Se on niin inhottava tunne ja en tiedä mistä ne tulee. Saatan joskus miettiä kauankin miten vaarallista autolla on mennä jos tiedän, että äiti ajaa juuri sillä hetkellä autoa. Joskus alan miettimään, että mitä jos jotain käy niin mitä teen. Joskus nuorempana kirjaimellisesti mietin bussireittejä miten pääsen Tampereen Yliopistolliselle sairaalalle mahdollisimman nopeesti jos jotain käy.

Veikkaan, että nää kaikki unet ja huolestumisfiilikset tulee aina stressaantuneena pintaan kun muutenkin on väsynyt ja ärsyyntynyt. Alitajunta on niin mutkikas juttu ettei sitä voi edes yrittää ymmärtää eikä siihen pahemmin voida vaikuttaa. Pienikin juttu voi muotoilla unesta ihan minkälaisen vaan. En siis nyt usko, että tässä pitäisi mun näin huolestunut olla koska se nyt vaikuttaa munkin silmissä ihan epämääräseltä ja mielenvikaselta jos alan pohtimaan jotain unia noin syvällisesti. Unet on unia ja jos ne tapahtuu, niin sitten tapahtuu eikä niihin voi vaikuttaa. Ainakin näin voi yrittää ajatella. Mitään kun ei voi ennustaa.

Kun rakastaa liikaa niin se todella myös satuttaa yhtä paljon. Se on vaan fakta. 

Onko jollain muulla taipumusta samanlaiseen?