1. Paperipillit. Oon totaallisen hurahtanut pilleillä juomiseen ja ei taida olla mitään muuta juomaa paitsi maito jota en pillillä juo. Hamstraan aina uusia paperipillejä kun niitä tulee vastaan koska viikkokulutus on aika korkea kerran päivässä menee pari kolme pilliä lähes poikkeuksetta.
2. Zoella ja PointlessBlog. Oon jo vuosia ihaillut Zoeta ja nyt oon taas löytänyt hänen vlogien pariin. Oon aivan koukussa niihin. Ne pelastaa huonommankin päivän ja vähän paremmankin. Saatan katsella joinain päivinä tuntitolkulla hänen videoitaan. Tietenkin myös Zoen poikaystävän Alfien videot on ihan parhaita. Joku teinityttö sanoisi tähän "relationship goals" koska näiden kahden suhde on juuri sitä. Onko siellä ketään heidän fanejaan?
3. Vitaminwater. Makuaisti on muuttunut hurjasti syöpähoitojen vuoksi ja sen takia kaikki vanha lemppari ei maistukkaan niin hyvältä enää. Yleensä hoitokuurin jälkeen esimerkiksi limpparit ei uppoo ollenkaan hiilihappojen ja "polttelun" takia eikä ne maistu yhtään samalta ja koska edellisestä hoitokuurista on vasta pari viikkoa, niin oon vielä siinä tilassa että totuttelen taas limppareiden maailmaan. Vitamiinivedet on kuitenkin noussut ihan lemppareiksi tämän vuoden ajalta kun tekisi mieli juoda jotain hyvää mutta neutraalia jossa ei ole hiilihappoja. Voin juoda niitä ihan janojuomanakin mutta sitä menoa mä olisin konkurssissa.
4. Sisustusjulisteet. Katselen päivittäin uusia mahdollisia julisteita mitä voisin tilailla tänne mutta onneksi järki joskus älähtää pään sisällä, että nyt on pakko hidastaa koska kohta loppuu tila. Olisi ihana jo alkaa tekemään sitä katseenvangitsija-seinää mistä puhuin vuosi sitten ennen sairastumista ja sen tekeminen on siis perustellusti siirtynyt vaan eteenpäin. Olisi varmaan jo aika alkaa tekemään sitä mutta ennen sitä... pakko tilata vähän lisää julisteita!
5. Body mistit. Victoria's Secretin body mistit on ollut kovassa käytössä kun niitä oon alkanut hieman viiveellä hamstraamaan. Makeiden tuoksujen ystävänä ne on aivan ihania vaikkakin hirmu hypetettyjä ja normaalisti mua alkaisi ärsyttämään sellainen enkä todellakaan kannattaisi niiden "tukemista" mutta onhan ne nyt niin suloisia ja hyväntuoksusia, että annetaan nyt tämän kerran anteeksi ja mennään valtavirran mukana.
6. Fetajuusto ja nuudelit. Voi eines ja sitä rataa. Oon löytänyt taas nuudelit mun elämään ja niitä menee viikossa varmaan pari pakettia helpostikkin ja ei todellakaan mitään terveellisintä versioo vaan useimmiten ihan perus mamaa. Nuudelsonien kaveriksi tietenkin fetajuustoa ja sitä voi laittaa aivan kaikkeen muuhunkin ruokaan rajoja tuntematta. Paahtoleivästä lähtien kaikki mun ruuat tuntuu saavan kaveriksi fetajuustoa.
7. Snapchat. Ei, mä en itse snäppää mutta oon riippuvainen muiden snäpeistä. Seuraan ihan mahtavia persoonia, jotka on pääosin suomalaisia vlogaajia ja paria julkisuuden henkilöä. Aivan parasta ajanvietettä kun laittaa puhelimesta pyöriin 900 sekunnin verran snäppejä yhdeltä henkilöltä ja syö vaikka hyvää ruokaa välillä tukehtuen siihen kun saa nauraa toisen jutuille joissa ei välttämättä oo ees mitään punasta lankaa saati edes järkeä. Se onkin ihan parasta koska se on niin arkista.
Onko meillä samoja suosikkeja?
Niin nättejä kuvia! :) Ja toi "More issues than vogue" on siisti!
VastaaPoistaKiitti Jutta! Tykkään kanssa tosta julisteesta/taulusta. Hauska jotenkin. :D
PoistaIhanat kuvat tässä postauksessa <3 Tuo marsu on nii söpö!! (:
VastaaPoistaKiitos. ♥ Nanna vai Nella? Luulen, että tarkotat Nannaa (yksivärinen) kun siitä on pari kuvaa. :D
PoistaSelailin tätä postausta puhelimella ja nyt kun katsoin koneella, huomasin että on tosiaan kaksi eri :D Molemmat ovat :))
PoistaHeips! Olen ensimmäistä kertaa lukemassa blogiasi, ja olethan melkoinen taistelija :) Toivon sydämestäni, että paranet kokonaan. On kyllä kyyneleet vierinyt lukiessani noita kolmea syöpäosiota.
VastaaPoistaMutta nuo suosikit saivat minut nauramaan :) Ne on aivan samat kuin 16-vuotiaalla tyttärelläni. Paperipillit(eiks ne ole epäkäytännöllisiä valittaa tämä mutsi), nuudeli ja feta(lähes joka aterialla), vitamiinivesi(uusin löytö), julisteet(oman tyylisensä) ja Victoria Secretin tuoksut ja voiteet(niitä meillä riittää). Noista kahdesta kohdasta en tiedä, kun en hänen tietokoneen/puhelimen käyttämistä kyttää.
Kivaa talven odottelua! Mitkä on muuten talven suosikkijutut? Mulla ei taida olla kuin lumi ja suklaa. Ja glögi Alkosta. Tosin lunta en taida tänä talvena toivoa, koska koiralla on huonot lonkat, ja itselläni alaselkä rikki(nikamakaarenhöltymä ja nikamasiirtymä). Kumpikin meistä kärsii, jos joutuu kovasti jalkoja nostelemaan. Tyttärellä ne suosikit on suitsukkeet ja kynttilät.
Kiitos Minna tsemppaavasta kommentista. Niitä tarvitaan. ♥
PoistaHaha! Hauska kuulla, että en oo ainut joka fanittaa tämmöisiä juttuja. Tyttärelläs on selvästi siis huippumaku mitä tulee tälläsiin asioihin. ;)
Talven suosikkijutut. Hmm, tuo onkin aika vaikea koska en oo vielä päästänyt talvimoodia valloilleen mutta ehdottomasti tuoksukynttilät, tunnelmavalot, kynttilät muutenkin sekä lumi. Ne tekee talvesta talven omasta mielestä ja toivotaan, että ees hieman tulisi lunta tänä jouluna - ei kuitenkaan niin paljoo, että sunkin koira kärsisi lonkkien takia liikkuessaan. Ja juurikin meidän selkävammaisten takia. Itselläkin kun lanneranka murtui kasvaimen takia ja ei ole täysin vielä parantunut niin mulla on kokoajan kaatumis kielto ja tuleva liukas talvi hieman pelottaa. Hankittava jotkut super piikkikengät tai jotain, että pysyy pystyssä. :D Semmoinen pieni määrä lunta on ihan kiva. Talvimaisemat on niin kaunista katsottavaa kaiken lisäksi. ♥
Juu, kyllä teillä on ihan hyvä maku :D Noita paperipillejä vaan en kyllä ymmärrä ollenkaan :D Teillä näköjään menee yksiin sitten talvisuosikitkin, jos sinullakin on tunnelmavalaistus ja tuoksukynttilät listalla.
VastaaPoistaJuu, mie luin tuolta siun postauksista tuon rikkoontumisesi, ja en voi edes kuvitella, että minkälaista kipua se on. Jestas, kamalan kuuloista.
Älä hanki piikkikenkiä, osta vain ne irroitettavat mummopiikit. Itselläni on Icebugin piikkikengät, ja ne on kyllä aika epäkäytännölliset. Kyllähän ne on hyvät jalassa ja estää ulkona kaatumasta, mutta sitten taas kun menet sisälle esim. kauppaan, porraskäytävään yms., niin pitäs olla piikkisuojat sitten niille. Ja muistapa ne sitten kantaa mukana(mulla ei edes ole niitä)... Sitä kävelee märällä käytävällä sukkasillaan rappuset ylös kotiin...
Mummopiikit on ihan pätevät, käytän enemmän niitä. Itsekään en tosiaan halua kaatua. Mulla kun on selkävian lisäksi vielä kaularangassa vikaa. Olen satavarma, että jos lennän nurin, niin olen neliraajahalvautunut, vähintään.
Sain eutanasia-käskyn kevään lopussa/kesän alussa tuolle koiralle lonkkien takia. Ontui toista jalkaa pahasti. En totellut lääkäriä, koska en luota enää yhdenkään alan lekuriin. Koira tervehtyi glukosamiini-ravintolisän avulla niin, että vetää minua neljän kilsan lenkeille. Metsään, pellolle, niitylle. Eikä tosiaan enää hyppele kolmella jalalla ollenkaan, eikä tarvitse kipulääkettäkään. Mutta sitä ei sitten taas tiedä, että miten tuo kylmä ja lumi tulee vaikuttamaan tuon kuntoon. Muuten toivoisin kolme metriä lunta(autottoman on hyvä toivoa :D)
Paperipillit on vaan niin suloisia vaikka on kyllä tosi kertakäyttötavaraa. Muovipillejä voi käyttää jopa parin lasillisen verran kun vaan huuhtelee mutta paperipillit on aika menetetty tapaus heti ekan lasillisen jälkeen. Ei niiden käytössä mitään järkevää syytä taidakkaan olla kuin se, että ne on niin suloisia. :D
PoistaTotta muuten. Piikkikengäthän on tosi onnettomat muualla kuin juuri ulkona. Irrotetettavia piikkejä pitääkin alkaa katselemaan kaupoissa koska nehän on paljon näppärämmät kun saa irti. Joten käytä säkin niitä, että et todellakaan kaadu jos on tuollainen vaara mitä sanoit. :(
Onneks koira on päässyt "pahimman" yli noinkin pienin teoin kuin ravintolisän avulla. Eläinlääkärit tuntuu muutenkin antavan sen viimeisen piikin älyttömän hepposista syistä ja liian aikaisin. Varmaan ihmisten lääkäritkin antaisivat jos olisi mahdollista. Tuntuu, että monilla lääkäreillä ei oo mitään tahtoa tehdä KAIKKEAAN potilaan (oli sitten ihminen tai eläin) takia ja sen pelastamiseksi/auttamiseksi.
Juu, mun koira oli vasta 7-vuotta täyttänyt, nyt 7,5-vuotias. Toinen niin nuori, että ei ensimmäisenä ollut mielessä lopettaminen, kun muuta ei ollut ehtinyt vielä kokeilla. Vaiva/kipu tuli yht'äkkiä, ja eläinlääkäri tokaisi mulle, että jos koira olisi hänen koiransa, se olisi lopetettu jo ajat sitten :O Oireettoman koiransako se lopettaa tuosta vaan?! Kyynistyykö ja muuttuuko tuossa ammatissa kylmäksi? Tilannehan oli se, että tyyppi katsoi vain röntgen-kuvaa. Koira söi, leikki, viihtyi ulkona jänisten perässä yms. Tosin kolmella jalalla aika pitkälti.
VastaaPoistaTuo neitokainen on nyt hyvässä kunnossa, on yrittänyt koko aamupäivän saada minua leikkimään vinkulelun heittoa ja koiran kiinniottamista. Ei ou pitkään aikaan juossut kolmella jalalla, eikä tosiaan tarvitse kipulääkettäkään. Aloitin itse syömään samaa kamaa(se on ihmisten valmiste), on niin ihmevalmiste ettei tosikaan :O
Oma juttu ennen selkävian löytämistä on tarina sekin. Voi luoja minkälaisia lääkäreitä meillä on. Mun vaivaa ei edes lääkäri löytänyt, vaan OMT-fyssa. Olin jo useamman vuoden juossut lääkärillä, ja toinen jalka ei enää pitänyt alla.
Olin saanut luulosairaan leiman jo ajat sitten, ja pysyy vaikka kropasta löytyisi aina oikea syy oireille.
Minusta on jo pitkään tuntunut, että lääkärit haluavat vain saada päiväpalkkansa mahdollisimman helposti, eli paneutumatta asiakkaaseen. Ja nyt tarkoitan vain näitä joiden luona käydään hakemassa diagnoosia ja tutkimuksia.
Uskoisin, että ortopedit, syöpälääkärit yms. lähinnä sairaaloissa työskentelevät haluaa vielä tehdä kaikkensa asiakkaansa hyvinvoinnin takia.
Ainoa, että mulla on tullut vastaan se, että jos sä pääset alaselän kanssa terveyskeskuksen fyssalle, niin se ei voi paneutua sun yläselkään ollenkaan, vaikka on todella invalidisoiva vaiva. Älytöntä. Sama fysiatrin luona, jonne olet saanut lähetteen terveyskeskuksesta.
Että kun saat alaselästä lähetteen fysiatrille, niin niska ja muut jätetään huomioimatta. Esim. kaularankavaiva voi olla syy jalkojen voimattomuuteen siinä missä tuo mun alaselkäkin. ihminen kun on kokonaisvaltainen rakennelmä. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.Mutta kun se lähete määrää kaiken.
Ja miedän terveyskeskuksessa on sääntö, että yhdellä käynnikerralla saat puhua vain yhdestä vaivasta. Olen yrittänyt niputtaa vaivoja ja selittää, että nämä koostuu varmaan yhdestä ja samasta syystä. Lennät pihalle luulosairaana :O
Sori, nyt meni raskaaksi tämä mun jorina, lopetan heti tähän :D
Pakko tarttua tuohon luulosairauteen. Miten tuntuukaan, että tässä maassa monet saa sen leiman mennessään lääkärille kertomaan vaivoista jne? Se on musta todella potilasta alentavaa. Jos lääkäri ei usko niin sitten tehdään kaikki mahdollinen sen eteen, että otetaan edes selvää. Ilman oikeita tutkimuksia ja kaiken kokeilua - ei voi toista tuomita luulosairaaksi.
PoistaPakko myös sanoa, että ei se valitettavasti ole niin että syöpälääkäritkään haluaisivat kaikkensa tehdä. Potilaita on valtavasti ja se on aikamoista liukuhihnaa nykypäivänä. On huikeita ja välittäviä lääkäreitä mutta sitten on kyynisiä ja työhönsä täysin uponneita lääkäreitä, jotka ei näe potilasta kuin tapauksena muiden seassa.
JA mitä ihmettä? Käyntikerralla saa olla vain yksi vaiva kerrottavana? Jo on kummallista touhua. Itse oon käynyt vain muutaman kerran terkkarissa verikokeissa kesäaikaan kun muut paikat olleet kiinni tai sitten kun oon asunut naapurikunnassa ja tarvitsi hakea vain nopeesti sairaslomapaperit mutta muuten aina käynyt yksityisellä kun mua on siunattu kaikenkattavalla henkivakuutuksella, joka turvaa mulle aika pitkälti hyvän hoidon ja juuri siellä missä haluan.
Luulosairaus, Fibromyalgia(joidenkin lääkärien mielestä=luulosairaus), ja jos verikokeet on viitearvoissa, niin et kärsi mistään. Helppoa lääkäreille. Hankalaa potilaille.
VastaaPoistaArvaas mitä? Tuon yksi vaiva/oire kerrallaan-ihmesäännön lisäksi meidän arvauskeskuksessa on toinenkin ihmesääntö. Lääkärit eivät saa lähettää tutkimuksiin(kuvauksiin), jos patin läpimitta on alle 2 senttiä. Mulla on muutamat patit niskassa, jotka lääkärikin tunsi. Mutta ne ei ole kahta senttiä. Lääkäri ei tiedä, että mitä patteja ne on... En jaksa vaatia enää mitään. Mutta kärsin kamalasti tästä niskasta, ja huimauksesta, pääkivusta yms. Eipä auta valittaminen, kahta senttiä odotellessa...
En voi käsittää. En vaan voi. Jos se olis vaikka syöpäkasvain niin tuo senttimäärä alkaa ole jo "vihoviimeinen" mahollisuus vaikka leikata. En siis sano, että se olisi mitään sellaista mutta syöpäkasvaimiakaan ei voi leikata tietyn kokonaisina ja sen takia multakaan ei voi leikata kun on niin iso vielä. Lääkärit pääsisivät paljon helpommalla kun tutkisivat ne pieinimmätkin syyt ettei niistä edes kerkeisi kehittymään jotain pahaa. Hitsi vie.
PoistaEi, tätä ei kukaan tervejärkinen voi käsittää.
PoistaMä sanoin lääkärille, että siinä vaiheessa kun pattien antaa kasvaa kahteen senttiin, niin se on myöhäistä millekään hoidolle. Jos on syöpäkasvain, niin taatusti on levinnyt jo joka paikkaan, se on ihan selvä. Saatikka, että sä et välttämättä tunne, miten paljon se patti kasvaa nyt jo tuonne sisäänpäin. Ei lääkäriä kiinnostanut.
Onkohan ainoa sairaanhoitopiiri, jossa näin typeriä sääntöjä... toivottavasti.
Toivotaan, että on. En ainakaan ennen ole kyllä kuulutkaan mitään tuollaista mitä sä kerroit. Ehkä hyvä niin..
PoistaNuo marsut näyttää niin suloisilta, ja mä olen niitä tuijotellut nyt niin, että mulle tuli oikein marsukuume :D
VastaaPoistaMeillä on ollut gerbiilejä, rotta, kani, tanssihiiriä, hamstereita, kissoja pentueineen, koiria, undulaatteja... Ja taatusti jäi nyt jotain sanomatta... Mutta marsuja ei ole ollut. Ehkä olisi marsun aika nyt :)
Mutta kantsii muistaa se, että nykyään vastuuntuntoiset eläinkaupat/kasvattajat eivät saa myydä marsua yksin. Aina vähintään kaksi kerrallaan yhteen talouteen ellei kotona ole jo yksi marsu odottamassa uutta kaveria vaikka vanhan kaverin kuoltua. Marsu on laumaeläin ja sen takia ei enää saada myydä yksinään. :)
PoistaJuu, tiedän. Mutta toivottavasti taltutan tämän kuumeen. Ajatuksena on ollut, että en yhtään elukkaa ottaisi koiran lisäksi/jälkeen. Sitoo niin jumalattoman paljon, ja olen koko ikäni ollut sidottu johonkin. Mutta toisaalta, elämä on aina tuntunut vähän tyhjältä, jos ei ole lemmikkiä. Ennen koiraa olin monta vuotta ilman, mutta lapsen kautta kyllä sitten taas oli pallo jalassa ;) Ei sen puoleen, koti-ihmisiähän kyllä olen.
VastaaPoistaNiin. Marsut onneksi ei sido niin paljon kuin koira. Niitä ei tarvitse lenkittää monesti päivässä mutta tietenkin virikkeiden antaminen ja ruokkiminen pitää hoitaa eli ei voi jättää kotiin hengailemaan pienienkään reissujen ajaksi.
Poista