SYKSYN TÄRKEIN OSTOS

Kuinka monelle teistä kalenteri kuuluu ensisijaisten hankintojen ostoslistalle kun syksy lähestyy? Uskoisin, että varmasti aika monella naispuolisella. Se on sellainen joka vuotinen must-juttu ollut itselle jo pitkään kun pääsee hankkimaan ihan uutukaisen kalenterin. Opiskelujen päätyttyä se on ollut huomattavasti tyhjempi mutta aina niitä menoja sinne saa silti kirjoitettua. Tänä vuonna kerkesin jo miettimään, että onko mitään järkeä sellaista hankkia kun en täyttänyt tuota edellistäkään kalenteria yhtään ilmeisestä syystä. Alkuvuosi ja kevät meni huumattuna sairaalassa, loppukevät ja kesä jaloille noustessa ja nyt loppukesä sekä syksyn alku on vasta tätä normaaliin elämään tarttumista. Ajattelin epäröinnistä huolimatta hankkia kalenterin ja antaa itselle syyn saada sinne merkintöjä vaikka pitkällä sairaslomalla olen ja en tiedä mitä tulevaisuudessa aion tehdä töiden osalta. Pelkkä kalenterin hankinta on niin arkinen ja yksinkertainen asia mutta itselle se oli monen viikon pohdinnan alla oleva päätös. Tuntuu jotenkin epätodellisen hyvältä joku kalenterin hankinta - tuntuu niin normaalilta ja ihan kuin kaikki olisi kuin ennen eli hyvin.

Oon muutenkin alkanut tuntemaan tuttuja innostumisfiiliksiä paljon suuremmilla mittakaavoilla mitä tässä lähiaikoina vaikka kaikki mut tuntevat tietää, että innostun pelkästä kaupassa käynnistä nykyään. Tulevien viikkojen aikana on tiedossa parin yön Tallinnan reissua upeassa uudessa Solo-hotellissa, serkkutytön kanssa treffailua ja kaikkia suunnitteluvaiheissa olevia pikkureissuja. Tulevan kuukauden sisään sitten mahtuukin paljon lisää mukavia juttuja kuten isäpuolen 50-vuotisjuhlat, jotka on itselle iso juttu jo monin osin. Näen paljon ihmisiä, jotka ei ole nähnyt mua sairastumisen takia tänä vuonna, pääsen suunnittelemaan koristeluja, syömisiä sekä tottakai heilun kamerani kanssa kuvaten juhlat. Jos lähtisin ajattelemaan enemmän miten hyvin mun asiat on kaikesta huolimatta tällä hetkellä, silmät kostusivat kyynelistä. Oon äärettömän kiitollinen ja onnellinen, että oon elossa edelleen ja mun aika ei oo vielä päättymässä eikä oo pitkään aikaan jos se on musta kiinni.

Kalenterista kiitollisuuteen. Tyypillistä mua. Kaikesta saa lopulta diippiä.