SYÖPÄHOITOJEN KESKELLÄ

Hetki vierähtänyt taas kun oon viimeksi blogia availlut kirjoittamis tarkoituksiin. Kirjoitusolo kuitenkin ihmeen kaupalla iski juuri äsken eli kolmen aikaan keskellä yötä. Aion ottaa hetkestä ilon irti kerran olokin on myötämielinen tällä hetkellä oikeenkin sopivasti. Voisin siis hieman kertoa tilanteesta ja siitä missä mennään vaikka paljoa ei ole kerrottavaa koska vaikka paljon on tapahtunut niin se kaikki paljous on aika pitkälti samanlaisuutta.

Hoitoja mulla on nyt takana viikon sädehoidosta kahteen sytostaattierään eli kolmas vielä edessä ja sen jälkeen olisi välikuvaukset josta nähdään miten hoidot on alkanut vaikuttaan pääkasvaimeen (jota ei luojan kiitos enää lääkärit löydä käsituntumalla. kadonnut sädehoidolla? olisipa.) ja levinneeseen osaan eli luuston tilaan. Odotukset on äärettömän korkeella vaikka syöpä kuinka on äärimmäisen harvinainen, pahanlaatuinen ja ennusteet huonot. Oon kuntoutunut aivan vaippaepiduraalisänkypotilaasta täysin kävelevään (pieniä matkoja toki) ja siedettävästi selviytyvään syöpäpotilaaseen. Kipuja on kolme kuukautta taaksepäin verraten prosentin verran ehkä jos silloin oli prosentit sadan luokkaa. Se johtuu pääosin varmaankin siitä, että murtunut lanneranka on parantunut. Monet monet monet lääkkeet on tippunut ainakin hetkellisesti vaan muutamaan ja kaikki apuvälineet on palautettu sairaalalle. En tarvitse kävelyn tueksi enää laitteita enkä sairaalasänkyä mikä oli äidin luona mun sänkynä. Oon voinut olla jo yhden yön täysin yksin omassa kodissani ja oon tehnyt alusta loppuun pitsan. Pieniä suuria asioita on tapahtunut ja ne luo toivoa aivan käsittämättömän paljon vaikka pääosin olo on voimaton ja henkisesti uupunut.

Oon kiitollinen tämän hetkisestä olosta koska muutamia viikkoja sitten eli ensimmäisen myrkkyerän jälkeen oksensin viikon ja olin siis täysin syömättä eikä todellakaan voinut tehdä yhtään mitään. Elimistö on silti kuitenkin ja varmasti on koko hoitojen ajan aivan lukossa, iho sekä lihakset on kipeät ja kylkiä aristaa kun myrkyt vaikuttaa luihin. Kaikkia noita lukuunottamatta mä voin tällä hetkellä hyvin. Ruoka, juoma ja lääkkeet ei tule oksentaen ulos ja oon voinut käydä jopa shoppailemassa Askossa. Huomennakin tai oikeestaan tänään on edessä lisää sisustuskauppakiertelyä. Parasta terapiaa vaikka jalat ei kovin pitkiä aikoja jaksa käppäillä eikä olokaan nyt kestä reilusti yli tuntia pidempään ylhäällä oloa varsinkaan kodin ulkopuolella. Pienin askelin ehkä kuitenkin saan kiinni taas tavallisesta elämästä edes hetkellisesti. Ei sitä taas tiedä mitä viikon päästä on edessä kun saan viisi päivää uusia myrkkyjä osastolla. Sen viikon jälkeen olot ja kivut voi joko palata tai olla palaamatta. Myrkyt vaikuttaa aina hoitoviikon jälkeen viikon jollain tavoin eikä sitä koskaan osata ennustaa. Ensimmäinen erä kun toi mulle oksentelun ja toinen taas jatkuvan itkemisen ja suukivun. Kolmas voi tuoda mitä vaan joten sen takia koen nämä kaksi lepoviikkoa aina tärkeiksi ja erityisesti tämän viimeisen jolloin saa jo liikkua ulkomaailmassa eikä tarvitse varoa flunssaisia ihmisiä tai muuta vastaavaa. Silloin ehkä kun pystyy latailemaan akkuja ja jopa tekemään jotain itselle tärkeetä. Onneksi vointi on hyvä ja sen vuoksi on mahdollista tehdäkkin jotain pientä kivaa. Tarkoituksena kun olisi hieman pitkästä aikaa teille kuvata mun eilisen ja nyt tämän tulevan päivän sisustusostoksia. Voi kuinka sitäkin asiaa kaipaan!

Tässä ehkä oli tähän hetkeen tarpeeksi väliaikatietoja. Ei sitä tiedä koska taas iskee kirjoitushimo syöpähoitojen osalta.

Säästellään kirjoitusenergiaa päivälle.. :)