RAKKAUDEN JA TAHDON KAUTTA VOITTOON

Demi Lovato - Neon Lights 

Mun sisäinen harmonia taitaa pikkuhiljaan palautua normaaleihin kaaoksen merkkeihin, sillä mun henkinen maailma taistelee vaikka minkälaisten valintojen parissa tällä hetkellä. Mihin töihin lähden kesäksi? Mitä haluaisin tehdä? Paljonko pitäisi nyt tehdä prosentuaalisesti euroja, että saisi jouluun mennessä 80% omavastuusta kasaan lainaa varten ja koska mä teen ne? Taivas. Mulla on maailman paras työ tällä hetkellä, rakastan ylikaiken päivähoitoo, se on mun juttu ja aion tulevaisuudessa panostaa kasvatustieteiden lukemiseen ja voi olla, että hylkäänkin hetkeksi sairaanhoidolliset opinnot ja suoraan suuntaan lukeen kasvatustieteitä tai muuta vastaavaa, ehkä sosionomikin? Mutta ei vielä. Miksen osaa järjestellä mun tahtoa nyt tärkeysjärjestykseen. Liian paljon tavotteita, vuodet loppuu kesken jos tahtoo kaiken suorittaa nuorena. Perkele, mähän teen sen silti. On muutkin siihen kyennyt.

Tänään mut herätti taas näihin ajatuksiin eräs koulutus missä käsiteltiin lasten vähempi osaisuutta nykyajan perheissä. Lapsia tehdään tiuhaan, tyrkätään päiväkotiin mahdollisimman nopeesti ja hoidetaan vauvat kotona kaksistaan. Missä on se vanhanaikanen perhemalli? Perseessä. Miten me ammattilaiset voidaan siihen vaikuttaa? Mä haluan lukee lisää näistä aiheista ja alkaa tekeen tän asian eteen jotain. En jaksa tällästä pitkään, enkä halua olla yks näistä, jotka laskee eläkevuosiin aikaa kun ne on niin kyrpiintynyt nykyajan kasvatustapoihin ja hyysäykseen. Lapsi on kun pelinappula, jota pyöritetään isompien rattaiden välissä. Lapsi on lukema tai prosentti. Mäkin periaatteessa kasvatan paria kymmentä lasta parhaimpani mukaan sen puolikkaan niiden päivästä, jos mulla on se kaheksan tuntia aikaa tehdä niiden olo huipuiks, niin mähän aion siihen tähdätä ja se tavote mua ajaakin tässä työssä eteenpäin. Mieluummin mä rokotan mun työhyvinvoinnista ja huolehdin niistä pienistä yksilöistä. Se on mun työ, mutta se on paljon enemmän niille pienille. Ahdistaa tää vääryys taas. Mutta...

Megan and Liz - Are You Happy Now?

Muuten mun fiilis on ihan jees! Viikonloppu starttaa huomenna ja touhuu on vaikka minkälaista tiedossa. Oon myös lopullisesti tuhonnu mun jalat ja näytän ihan naurettavalta kun kävelen mahdollisimman "pehmeesti" ja varon nilkkojen rasitusta. Eipä se silti oo iso ongelma kun osaa kantaa niitä särkylääkkeitä mukana ja vetää lihasrelaksanttei ja vaikka mitä, niin johan tuppaa ainakin loppupäivästä olo oleen vetreempi.

Heräsin tänään viideltä. Olin aivan ihmeissäni, miten jumankauta mä herään viideltä ihan omatoimisesti ja alan toimimaan kun ei ois mitään ihmeellistä tapahtunukkaan. Olin valmis jo puol kuuden maissa ja puolisen tuntii palloilin ympäri taloo ja oottelin kyytiä pysäkille, oli meinaan sen arvosta. Kiireettömät aamut onkin yllättävän kivoja, yleensä kun ite teen kaiken viime tippaan kun en halua tuhlata yhtään minuuttia pois nukkumiselta, niin eipä mulla aamusin mihinkään muuhun oo aikaa kun nopeeseen meikkiin ja vaatteiden laittoon.

Nyt jos mun pieni purkautumisfiilis on helpottanu, loistavaa perjantain odotusta ja alkavaa viikonloppua. :) Gooddennaatten! ♥