Mä oon torkuttanut tässä kohta pari tuntia eri sohvilla olohuoneen ja takkahuoneen välillä kun tuntuu, että maailma putoo alta kun kävelee ja seinät heiluu. Mulla on viikon aikana tullut kymmeniä tunteja univelkaa ja voin kirjaimellisesti pahoin. Tuntuu turhauttavalta kun on näin koomassa perjantaina ja odottaa vaan sitä hetkeä kun pääsee nukkumaan. Yritän väkisin piristää itteeni musiikilla, takkatulen ääressä nautitulla kaakaolla ja odotellen, että takapihalle heivaamani jaffa jäätyisi. Tämä perjantai on niin ihana muutenkin, että yritän vaikka läpsimällä naamaan pitää itseni hereillä koska kerrankin olemme oman pienen perheen kesken ja huomenna ei todellakaan tarvitse herätä 5:50 tai miettiä, että miten pukeutuisi posket murhaavaan pakkaseen.
Huomenna ois kunnon tohinan täyteinen lauantai ja pitäisi esimerkiksi leipoa veljen 19-vuotissynttäreille pari kakkusta (paremmalla menestyksellä kuin viimeksi) ja käydä Tampereella sivistymässä. Siihen listaan tietenkin kuuluu myös siivousta, nukkumista ja kaikenlaista tavallista mikä vaan laittaa enemmän ja enemmän tuijottamaan kelloa, että kerkeekö kaikkea taaskaan tekemään. Minkä takia täytän mun ainoot vapaapäivätkin lupauksilla ja suunnitelmilla? Se on ikuisuuskysymys.
Täytyy hyödyntää töistä erään lapsen hokemaa "hei vau" ja todeta, että hei vau nyt on viikonloppu vihdoinkin. Ihanaa viikonlopun aloitusta! ♥
Kuulostaa ihan multa. Vapaapäivät täyttyy kun suostuu kaikkeen ja tulee paljon suunnitelmia. :D Toisaalta nautin siitä että on puuhaa ja näkee ihmisiä, mut pitäis ehkä opetella välillä olemaan ihan rauhassa kämpillä ilman mitään tekemistä.
VastaaPoistaMustakin on kiva, että on jotain tekemistä mutta toisaalta ois kiva vaan olla ja olla tekemättä mitään. :D Arkena kuitenkin senkin verta hektinen ja liikkuvatyö, että kaipaa vähän sitä rauhottumista.
Poista