Tämä viikko on ollut aika väsyttävä sen vuoksi, että painan eri työpisteissä puolikuntosena puolikuntosten työkavereiden ja lasten parissa. Pärskintää, itkua, kuumeilua, päänsärkyä ja yleistä koomaamista nämäkin päivät olleet. Luojalle kiitos, että ollaan jo yli puolen välin viikosta mutta mulla on silti yksi lisähuoli matkassa mukana ja se ei todellakaan ole mikään pienen pieni vaan koko mun arkea pyörittävä taito, muistini.
Mä muistan ihmisten nimet, muistan kasvot, asiat mitä on tapahtunut, koska on tapahtumassa ja ennenkaikkea mä muistan kaiken mitä pitäisi muistaa (ellei lasketa koulujuttuja) ja nyt oon siinä tilanteessa, että tarvin kalenteria tukemaan mun suoriutumista. Kirjoitan lähes kaikesta "tärkeästä" kalenteriin koska kun hössötän töiden parissa niin unohdan töiden jälkeenkin tehtävät jutut ja muistan ne vasta kun olen menossa nukkumaan. Jatkuva univaje ja pienimuotoinen stressihän tätä aiheuttaa mutta miten mä pystyn parantaan muistia kun nukkumaankaan en kerkee stressiltäni. Just tänään mietin, että miten kamalaa on olla minä aamusin. Joudun herään ihan hullun aikasin töihin ja oon jo menossa bussilla töihin kun samaan vuoroon tulevat työkaverit alkavat vasta heräillä. Mä herään keskellä yötä vaan panikoimaan, että paljonko kello on ja torkutan viimeiseen mahdolliseen minuuttiin. Siitä se sitten alkaa, yksi uusi päivä ja tuhat asiaa hoidettavana.
Aloin tänään miettimään lasten unta valvoessa (paras paikka muuten kelata ajatuksia), että herranjestas. Mä oon tavannut kahden päivän sisään monen monia uusia työkavereita, varmaankin vajaa parikymmentä ja oon kätellyt jokaista. Mä en siltikään muista puolienkaan nimiä. Mitä on tapahtunut mun nimimuistille? Jonnan pitäisi nukkua viikko nyt putkeen ja rauhottua. Ei tämä neiti pötki pitkälle jos alkaa muisti reistaileen jo tämän ikäisenä pelkästä stressistä ja univajeesta. Mulla pitäis olla vielä skarpit aivot. Paniikki iskee ja tämänpä takia soitan huomenna työterveyteen vähän keskusteluaikaa, että pakko saada ensinnäkin itseni kuntoon ja sitten alkaa keskustelemaan unilääkkeistä tai edes jostain millä saan tolkkua tähän univajerumbaan koska mun työnkuva ei oo mitään puuron hämmennystä vaan palloilen pitkin kaupunkia kun joku viimesen hälytyksen poliisi ja koitan pitää pääni kaulassa kiinni ja samalla muistaa hengittää. Ensi viikolla pitäisi muka helpottaa.
Antakaa mulle vinkkejä miten saan levättyä ja stressattua samanaikasesti? Apua.
Mulla on niin surkee muisti et ilman kalenteria kyllä olisin hornassa!
VastaaPoistaMutta mulle on suositeltu melatoniinitabletteja jota saa ihan apteekista ja myös luontaistuotekaupasta. Ite en todellakaan halua mitään oikeita lääkkeitä syödä, oon kuullu että niiden takia ihminen muuttuu usein ihan zombiksi ja oli mun äiti kyllä lääkkeiden alla tosi väsyneen ja kuolleen olonen. Eikä sillon ees päivistä muista mitään, juoksee vaan paikasta toiseen ihan nuupahtaneena. Joten ite ajattelin ainakin tuota melatoniinia kokeilla, siinä ei mitään sivuoireita pitäs tulla kun lisää vaan sitä melatoniinintuotantoa :) Ottaa tabletin tai kaks tunti ennen nukkumaanmenoa!
Melatoonitabletteja itekkin oon vilkuillut mut en kyllä tiedä tehooko ne sitten muhun mitenkä kun tuntuu, että kofeiinitabletitkaan ei aiheuta mitään värettä mussa. Pelottaa kyllä vähän joo noi oikeat unilääkkeet mut jossain vaiheessa on ehkä pakko turvautua niihin jos mikään ei auta tai tulee burnnnnn out. Sydänongelmien takia nukkuminen kun ois ehdottoman tärkeetä niin tää nyt on vähän vakaalaudalla koko juttu. Zombius siinä onkin riskinä mutta en kyllä tiedä.. se voi jopa olla levon arvosta.
PoistaPakko testaa kyllä noita melatoniinitabletteja!
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaLiikkuminen on kyllä parhain keino monessakin tapauksessa mutta mulla se ei tunnu auttavan. Oon koko päivän ite jalkojen päällä ja on pitkät kävelymatkat ihan kulkuyhteyksienkin takia niin sitä liikuntaa/hyötyliikuntaa tulee tehtyä aika runsaasti päivässä, että jos vielä extraliikuntaakin harrastais niin ei kyllä ois mitään muuta aikaa tehdä mitään. Se aika on muutenkin kortilla, että tähän elämäntilanteeseen mä vaan "hyväksyn" noi pitkät pitkät kävelymatkat ja fyysisesti kuormittavan työn.
PoistaMulla on se, että oon väsynyt. Oon siis oikeesti väsynyt mutta koska stressaan niin kaikki lähtee ylikierroksille ja samalla se uni "unohtuu" ja mieli/kroppa ei osaa rauhottua edes kun on maattu se viis tuntia siellä sängyllä yöllä. Se on ihan ihmeellistä.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaHyvänmielenkävelylenkki siis pitäis ottaa kokeiluun myös. Sais varmaan just vaikka kotimatkoistakin tehtyä semmosia mutta yleensä on niin väsyny päivästä, että ei jaksa kun ripeesti mennä kotiin. Ehkä tää tästä helpottaa kun tulee kevät ja kaamoskin lähtee soluista irti! :D kiitos vinkistä kuitenkin.
Poista