HUVIPUISTOPÄIVÄ

Voi taivas miten raskas päivä. 7 tuntia jaloilla, jatkuvasti valvomassa ja sydän syrjällään serkun perässä juosten ja välillä huomautellen että juo, syö, istu, käy pissalla, lippis päähän, arskat päähän, takki päälle, hengitä, kato portaita, älä ohita muita lapsia, istu alas, sormet pois reunoilta jne. Onneksi on kokemusta lasten kanssa, luojan kiitos tai olisin ollut sormi suussa. Eipä ollut taaskaan mikään ihme, että monet luuli mua serkun äidiksi. Hei cmon, näytänkö mä äidiltä? Not. Ei tarkoita aina sitä, että on äiti jos viettää aikaa pienen lapsen kanssa. Paheksuviakaan katseita ei siis vältetty. Olisi pitänyt varmaan liimata jotkut laput otsaan "olemme serkuksia". Mahtava päivä kaiken kaikkiaan takana muuten ja erittäin hyvin meni jos ei lasketa todella uupuneita jalkoja ja todella särkeviä käsiä tavaroiden kantelusta sekä ihanaa sokeriällötysoloa pehmiksistä ja muista herkuista. 

Tulihan sitä nähtyä taas huvipuistoreissukin tästä perspektiivistä kun ei ite juostakkaan laitteissa vaan juostaan lapsen perässä joka juoksee laitteissa. Oli suloista odotella samojen laitteiden vieressä missä itekkin pienenä on monet kerrat tultu käytyä. Moniin laitteisiin ei vielä serkku edes päässyt mutta ne kaikki ennalla olevat lastenlaitteet oli tuttuja ja hei mikä tää yleinen Angry Birdsilän sorsiminen on? Oon eri mieltä sen olemassaolosta. 

Luojalle kiitos oikeesti, että Särkänniemessä on Angry Birdsilä koska oisin ollut kuollut. 6-vuotias tyttö jonka lempilaite on Troikka ja 20-vuotias tyttö, joka no can do anymore. Toinen huutaa "tää on ihan hirvee laite mutta tää on mun lempilaite!" ja toinen huutaa "tää on ihan hirvee ja koska tää loppuu!" Pelkkä laitteidenkin katselu tuntu pahalta mutta ehkäpä mä joskus taas kykenen meneen niihin kunnon laitteisiin pitkän tauon jälkeen. Tai sitten en.

Koiramäki oli pettymys mulle ja myös serkullekkin tuntu olevan vaikka se sille olikin tuttu. Mä oletin, että se on oikeesti paljon isompi ja siellä oikeesti on niitä ihmisiä kadullakin eikä vaan seisoa pönötä talojen sisällä ja vältä katsekontaktia. No eipä meitä kiinnostanut sitten kun vain kuvailla ja katsella söpöjä eläimiä paikan ympärillä. Kaipaan sitä vanhaa eläinpuolta nyt tällä hetkellä koska silloin oli kaikkea pieniäkin eläimiä ja ihan erilainen fiilis. Kaikkea ei pidä tuunata.

Akvaario näytti samalta kuin ennen, ei mitään erikoista eikä mitään varsinaista pettymystäkään. Olisin halunnut silti nähdä jotain isoja kaloja eikä vaan sinttejä mitä mun serkku kyllä pelkäs siltikin että kai ne sitten oli jotenkin pelottavia. Eikö Särkässä joskus ollut ihan isojakin kaloja? Tai sitten muistan harhoja mikä voi olla yhtä todennäköistä kuin se ettei ole ollut isoja kaloja.



Delfinaario! Mun lempparipaikka vaikka samat esitykset tuntuu aina pyörivän ja ei mitään erikoista. Lyhentynytkin esitys tuntuu olevan tai sitten siihen alkusepitykseen menee niin kauan aikaa, että se parikymmentä minuuttia on jo menny ohi kun pääsee mukaan fiilikseen. Serkku ei ollut ikinä ennen nähnyt Delfiinejä niin se melkein lähti lentoon jokaisesta asiasta mitä altaassa tapahtu kun mä taas leikin mun objektiivilla ja yritin saada jonkinlaisia kuvia viimesestä penkkirivistä.

Ukkosmyrskyä aavisteltiin tulevan, ei. Helleaalto tuli, se meni ja tuli kolee ilma sitten taas hullun kuuma eikä kauaakaan kun taas ihmiset puki takit päälle. Mielenkiintoinen päivä kyllä. Ihmisillä riitti juteltavaa säästä. Taitaa muuten olla ainut juttelunaihe toi sää kun kaikki sitä päivitteli ja päivittelee aina, että teenpä samat ja valitan miten epävakaa sää oli tänään!

Kuvia on hirmuisesti, liikaa joten ajattelin muutamasta jutusta tehdä pienet kollaasit ja muuten vaan sitten kertoa näin sanallisesti koska eihän siinä nyt mitään sen ihmeellisempää ole. Yleisesti ottaen siis käytiin Koiramäessä, Delfinaariossa, Akvaariossa, Näsinneulassa ja tietenkin huvipuiston puolellakin sekä katselemassa Sorin Sirkusta sekä jotain taikuria. Perus huvipuistopäivä siis. Onko muuten oikeesti tavallista, että sä joudut melkein väkisin pitää lapsesta kiinni Näsinneulan lasin vieressä ettei se putoa kun pitää olla lasissa Spidermanin tyylillä kiinni kun taas Akvaariossa lapsi melkein huutaa itkupotkuilla, että pelkää niitä lasien takana olevia kaloja? Pienet naurukohtaukset sai tääkin ajatus aikaan kun mietin äsken. Miten ei voi pelätä niin korkeella mutta pelkää kättänsä pienempiä kaloja akvaariossa?

Saatan julkaista myöhemmin jotain kuvia kun katselen vähän virkeemmillä silmillä ja muutamista jutuista on muutenkin asiaa niin ehkä ihan hyvä ideakin etten änge tähän postaukseen liikaa kuvia kun tiedän miten raivostuttavaa on selata viis tuntia yhtä postausta läpi. Tässä nyt silti muutamia ja nyt mä suuntaan tekeen jotain ja heitän jalat seinälle niinkun mummut konsanaan! Ihanaa iltaa ♥