MIELIPIDE: MENNEISYYS-KORTTI

(we♥it)

Yksikään ihminen ei varmasti ole joutunut välttymään näiltä ihmisiltä, jotka tykkäävät heilutella menneisyys-korttia suurimman osan ajastaan. Itsellä on tämmöisiä tuttuja enemmän kun toivoisi ja monesti miettii, että pitäisikö tässä lukea terapeutiksi vai oikeesti tylysti ilmoittaa, että nyt loppu. Menneisyys määrittelee ihmisen ja se on selvä mutta minkä takia se menneisyys-kortti pitää repästä taskusta aina tilanteissa joihin ei löydy parempaa selitystä tai sitten ei löydy mitään muutakaan sanottavaa ja vedetään se samainen kortti esiin siinä toivossa, että joltain heruisi sääliä ja rohkaisevia heittoja. Multa ei heru näille sankareille sääliä.

Suomihan on yksi maailman masentuneimpia kansoja ja ei oo yhtään yllättävää kun seuraa tätä porukkaa täällä. Ei voida käydä koulussa, töissä, työkkärissä tai edes kaupassa koska ollaan masentuneita ja iskällä oli aikoinaan pahoja alkoholiongelmia ja se vaikutti perheenne elämään suuresti ja nyt et vaan mitenkään pääse asiasta yli. Niin vai käytätkö sitä vaan tekosyynä laiskuudellesi tai muille ongelmille? Tähän voisi lisätä myös masennus-kortin hyötykäytön koska sitä on niin paljon, että melkeen koko masennus on nykyään mun korville pelkkä kirosana. On hyvin vaikeeta pitää masennusta edes mitenkään vakavana asiana kun jokaisella tuntuu sitä olevan ja jokaista kyyneltä syytetään masennuksen aiheuttamaksi, niin tai päiväkodissa syrjimisen vuoksi aiheutuneista itsetuntollisista kolhuista.

Mä tiedän miltä tuntuu olla alakuloinen ja niin tietää jokainen ihminen. Se kuuluu normaaliin tunneskaalaan ihmisillä, meillä kun niitä löytyy runsaasti. Suru kuuluu elämään, niin pettymys ja onnikin eikä se aina tarkoita, että huonot kokemukset tekisi susta jotenkin hauraamman kun siitä, joka nyt on saanut mukavan pumpulisen elämän. Se on ihan asenteesta ja elämänkatsomuksesta kiinni miten asioista pääsee yli ja haluuko jäädä tuudittamaan itteensä siihen ajatukseen, että on tällainen menneisyyden takia. Tottakai jokainen tulee siksi miksikä haluaa ja en voi sietää sitä väitettä, että kaikista huonosti kohdelluista tulee sossun vakkarikävijöitä tai pumpulielämää vietellyistä tulee koppavia kermaperseitä. Ei se nyt vaan niin mene. Kokemukset muokkaa ihmistä ja se on ihan itsestä kiinni miten niitä muovailuja hallitsee. Kovimmat tyypit on niitä, jotka lopulta muistetaan eikä ne jotka on ottanut samoja iskuja ja jaksaa silti surkutella niitä asioita vielä vanhainkodissa.

(we♥it)

Mä en oo koskaan antanut kenenkään haukkujen tai väheksymisten vaikuttaa mun luonteeseen tai motivaatioon tehdä asioiden eteen jotain. Täällä ei eletä menneisyyttä vaan nykyhetkeä ja rakennetaan tästä hetkestä hyvä pohja tulevaisuudelle. Mitä sitä mennyttä surkutteleen kun sitä ei pystytä muokkaan vaikka kuinka itkettäisiin ja valitettavaisiin miten rankkaa on ollut. Jos edes on ollut rankkaa todellisuudessa. On aivan eri kokea rankka lapsuus kodittomana, sairaana tai perheensä menettäneenä kun saatuaan kahdesti nyrkistä isoilta pojilta koulun takana tai tullut syrjityksi koulussa. Yli puolet kansasta kokee sitä jossain vaiheessa. Syrjiminen ei ole oikein mutta haluutko sä antaa sen takia sun elämälle tekosyitä mikset tee mitään tai tavoittele unelmiasi? Siinä vaiheessa sun maahanpotkijat voitti ja nyt sä surkuttelet koko loppuelämäs noita samoja asioita ja lopulta ketään ei enään kiinnosta.

Koulukiusaaminen ja syrjintä yleisesti tottakai jättää ihmiseen syvätkin jäljet ja saattavat vaikuttaa vuosien jälkeen itsetuntoon ja siitä on omakohtaisia kokemuksia mutta en siltikään vedä kyseisestä aiheesta mitään menneisyys-kortteja esiin heti kun tulee tilanne mikä ei miellytä tai motivaatio ei riitä. Eihän maailmassa tapahtuisi mitään jos kaikki vetoisivat koulukiusaamiseen tai isän alkoholiongelmiin. Se on yleistä ja harva ihminen nykyään kokee mukavaa elämää.

Mä katson sellaisia ihmisiä ylöspäin, jotka on kokenut rankkoja asioita ja silti porskuttelevat eteenpäin ja tekevät asioita, joita ovat aina halunneet eiväkä vetoa kykenemättömyyteen menneisyyden takia. Siinä vaiheessa jos joku mun ikäinen alkaa vetoomaan peruskoulun kiusaamisen aiheuttamaan jokapäiväiseen ahdistukseen ja kykenemättömyyteen hakea töihin, niin tekisi mieli suoraansanoen ohjata ensimmäiselle lääkärille. Ihmisen kuuluu mennä elämässä eteenpäin eikä takertua vanhoihin asioihin. Sen takia me täällä maapallolla pyöritään koska meidän laji on kaikista muista eniten kehittynein ja me kyllä pärjätään. Ei pidä tehdä asioista niin jumalattoman vaikeita. Elämässä tapahtuu aina ikäviä ja hyviä asioita eikä se tarkoita, että jos menneisyydessä on tapahtunut ikäviä ettei tulevaisuudessa voisi tapahtua niitä mahtavia juttuja. Asenne vaan kuntoon ihmiset ja heivatkaa ne kortit jonnekkin minne aurinko ei paista. Lopettakaa itsesääliminen ja astukaa ulos siitä selitysten kehästä. Näyttää elämä sitten paljon paremmalta.

 Ps. Muistakaa tyypit, että ne muistetaan joilla on syvimmät arvet mutta silti ylpeesti kantaa ne.