MUISTATTEKO NÄMÄ?

Monesti puhutaan siitä millaista lapsuus oli nykynuorten ja nuorten aikuisten lapsuudessa ja miten asiat on muuttunut huonommiksi tai kadonnut lähes kokonaan. Asiahan on niin, että asiat tuppaa vaan menemään niin eikä se ole vain nykymaailman syytä. 50-luvulla eläneille lapsille lapsuus oli heille parasta ja he kaipaavat sitä mitä nykyään ei tiedetä siitä ajasta mitään. Se kuuluu asiaan mutta se ei silti estä vanhojen muistelua ja ikävöintiäkin ehkä. Listaan alle muutamia asioita mitä välillä tulee mieleen omasta lapsuudestani ja varhaisnuoruudestani, enkä usko että olen ainut joka näitä joskus miettii kun katselee nykylasten elämää.

Ensimmäisenä voitaisiin aloittaa sillä ehkä suurimmassa osassa olevalla jutulla, kun teknologian kehittymisellä. Nykyään lapsilla on viimesen päälle hienot älypuhelimet. tabletit, läppärit, telkkari omassa huoneessa, ipodit ja vaikka mitkä vekottimet, harvemmalla lapsella niitä ei ole. Mun lapsuudessa - kuten myös monien muiden ysitkyt luvulla syntyneiden isoin juttu oli siihen aikaan 3310 ja myöhemmin 3510i. 3310 oli kaikkien aikojen mahtavin puhelin oikeesti, siihen sai hienoja taustakuvia tilattua lehtien takasivuilta ja jokaisesta piti ihan oikeesti maksaa, eikä niitä voinut mistään netistä edes latailla puhelimeen ja sitten kun 3510i ilmesty niin riemu repes kun siihen sai värillisiä kuvia! Se oli vähän kun joskus telkkarit on kehittynyt niin pitkälle kun mustavalkokuvista tuli värillisiä. Ollaan siis päästy monen 90-luvulla syntyneen kanssa todistaan pientä historian isointa juttuja kun kännykät muuttu värilliksi. Niin ja ne kännykkäkuoret oli aivan mahtavia. Mullakin oli tapparakuoret ja ne oli ehkä päheimmät ikinä. Kuinkas monta kuorta keskimäärin nykyisiin puhelimiin on? Varmaan jokaiselle tunnetilalle, värille ja teemalle löytyy tuhat eri vaihtoehtoa. No sillon arvosti todellisuudessa enemmän muutenkin puhelimia eikä niitä viskottu ja kuviteltu, että kyllä takuu kattaa.

Itse sain puhelimen joskus kakkosella harrastusten ja kisamatkojen takia kun oli hyvä pitää yhteyttä kotio eikä mulla muuten sille puhelimelle mitään tarvetta edes olisi ollut kun lähes aina kavereille soitettiin kotipuhelimesta, niin legendaarisista lankapuhelimesta joita ei nykyään näe lähes missään. Senkin monet nykylapset on missannut kun piti oikeesti sormella vääntää numerot sillä rullalla tai ihan painella napeista. Nostalgiaa parhaimmillaan.

Toisena tulee mieleen kanssa myös se kun nykylapset on puettu viimesen päälle hienoihin vaatteisiin ja tehty niin sanottuja pikkuaikuisia kun löytyy bleiseriä, farkkulegginsei, minishortsei, conssei, rannekorui, tuubitoppeja ja vaikka mitä. Kun mä olin lapsi niin mä pukeuduin niin sekalaisiin vaatteisiin ja räikeet värit oli hottia. Ei lapsia puettu silloin todella tarkasti vaan just ne kirppikseltä ostetut housut pihaleikkeihin ja sitten juhliin vähän hienompia vaatteita ihan kunnon kaupoista. En osannut itse ainakaan silloin välittää miltä mä näytän kun lähin ulos kavereiden kanssa leikkimään ja vasta siinä esiteini-iässä ne piirteet alko nostaa päätään mutta kaiken kaikkiaan lapsena mua puettiin mukaviin ja ennenkaikkea käytännöllisiin vaatteisiin ja sitä kaipaan. Meillä myös mummu teki suurimman osan vaatteista ja se oli jees kun kellään muulla ei ollut samanlaisia.

Muistatteko niitä paksuja talvipantoja mitä lapsena oli päässä? Tossa ylemmässä kuvassa näkyy yks esimerkki mitä mä tykkäsin käyttää ja niitä oli todella monia oikeesti. Sormikkaat oli myös kanssa tosi jees ja niiden sormenpäiden pureskelukin oli mitä parasta sekä takkien kiristysnarujen muoviosien pureskelu myös, kuten näkyy tossakin kuvassa kun narujen päät on purkautunut ihan selvästi. Ei silloin välitetty.

Sen kun lastenhuoneet oli lastenhuoneita. Tossa on kuvaa mun yhdestä huoneesta ja varmaan kaikista parhain huone mitä mulla oli. Löyty Spaissareitten julistetta, ikkunan välistä miniukkeleita, Jari Sillanpään ja Janne Tulkin nimmarikortit, mielenkiintosia leluja, cd-levyjä, barbeja, automatto ja vaikka mitä. Ehkä varmaan kaikille tutuin on tollanen sänky missä pöytä oli alhaalla ja ylhäällä sänky. Varmaan joka toisella mun kaverilla oli tollanen ja ne oli ihan mahtavia vaikka silloin kun vähän kasvo niin toivo vaan matalaa sänkyä ja erillistä pöytää, mutta nythän tollasta sitten jo osaakin kaivata. Muistan kun iskä hermostu lukuisia kertoja kun ahtaassa huoneessa kaadoin laatikollisen teräviä pikkulegoja tai levitin tuhat laatikkoa barbileikkejä eikä niitä kukaan jaksanut siivota, niin iskä repi tuolta mun yläsängystä runkopatjat pois ja istuin siellä ylhäällä barbileikkieni kanssa ja näin ollen lattiat pysy siistinä. Silloin ei leikkejä rajotettu vaan ratkasuja keksiittiin! Miss that too. 

Leikeistä puheenollen, kuka muistaa kun leikittiin metsissä ja jokapuolella Suurta Seikkailua ja vaikka mitä sen aikasia tv-formaatteja just niikun seikkailutyyppisiä? Ne oli myös ihan parasta sekä Piste, Polttopallo, Kirkonrotta ja vaikka mitä muuta. Leikkiikö nykylapset varsinaisia pihaleikkejä enään ollenkaan? Osaako ne edes? Jos ei niin paljon on mun mielestä missannut. 

Muistatteko  Tamagotchit? Voi apua! Niin mahtavia ja aina mun ötökät kuoli.

Muistatteko  kun tietokoneella pelattiin pelejä eikä nettiä käytetty? Itse pelasin sellasia luokka-tasopelejä joita ei kyllä enään myydä mutta sitä ainakin kutsuttiin ''Kolmos luokka'' nimellä ja siinä oikeesti oli vaikeita, älyä tarvitsevia pelejä jotka opetti esimerkiksi kertolaskuja, biologiaa ja vaikka mitä. Niin mahtava peli, että harmi kun ei toimi enään nykykoneissa. 

Muistatteko  kun Fintelligens, Pikku G ja Gimmel oli niin in kun voi olla? Voi kyllä, ne oli joskus hyvää musiikkia. Nykyään niille vaan nauretaan ja harva myöntää, että tuli kuunneltua niitä 24/7 lapsena. Shame.

Muistatteko  kun huudettiin "äiti/isi tuu ikkunaan, täällä huutaa X!"?

Muistatteko  kun kesäloman lopulla mentiin äitin tai isän kanssa ostaan uutta koulureppua ja nimenomaan koulureppua? Dakine oli niin haluttu silloin ja muistan kun iskä osti mulle sellasen kalliin Dakinen repun ja en oo vielä tähän ikään mennessä raaskinu sitä luovuttaa mihinkään.

Muistatteko  kun kioskeilta ostettiin irtokarkkeja lasikipoista joissa näky hinta ja mitä sielä on ja myyjä laitto niitä pusseihin sitä mukaan mitä luettelit? 

Muistatteko  kun lapsena kuljettiin vaan jaloin tai pyörällä? Ei meitä viety autolla mihinkään tai kuljettu busseilla vaikka itekkin asuin pysäkkien vieressä. Bussilla kuljettiin keskustaan ja sinnekkin vaan tosi harvoin kun saatiin se huippu iso raha, 20 euroa käteen ja mietittiin tarkkaan mihin eurot tuhlataan. 

Muistatteko nyyttärit ja kotibileet?  Joskus niitä vietettiin jonkun autotallissa juoden limua ja tehden pieniä kilpailuja, joskus kerrostalon kerhohuoneella valot kiinni hitaita tanssien tai jossain muussa vastaavassa. Aina keksittiin jotain, eikä koskaan tehty mitään pahaa ja aina pyydettiin luvat esimerkiksi laittamalla itsekirjoitettu lappu ulko-oveen naapureille tiedoksi, että saattaa kuulua melua klo 20 asti.

Muistatteko kun kännykällä ostettiin paljon limsapulloja limukoneista? Jos oli estot puhelimessa, niin sitten kaverin puhelimella ja raha annettiin käteen. Se oli paljon hauskempaa kun kaupasta ostaminen!

Muistatteko miltä tuntu olla lapsi vapaasti ja omana itsenään, sotkien ja riehuen pihalla niin paljon kun lähti? Sillon kun lelut ja kaikki muukin oli niin paljon hienompaa ja vaan mielikuvitus oli rajana. Nykyään se vaan tuntuu katoovan lapsilta vuosien mennessä eteenpäin. Vähemmän pihaleikkejä, vähemmän huoletonta pukeutumista, vähemmän todella kiinnostavia leluja (koska niitä on niin paljon), vähemmän vaivannäköä ja niin sanotusti erämaataitoja! Kuinka moni lapsi oikeesti kiipee edes puuhun kun pitää huolehtia ettei kynsilakat mene pilalle? Ainut murhe oman lapsuuden aikaan oli se, että toivottavasti kukaan ei nää. 

Oli mahtavaa olla lapsi 2000-luvun vaihteessa, koska sillon vielä lapsuus oli lapsuutta. Mitä te muistatte itse parhaiten omasta lapsuudestanne ja mitä kaipaatte? Näitä asioita keksii loputtomasti ja voisin itsekkin jatkaa tätä vuoden verran, mutta jätän teille vähän kertomisvaraa myös!