torstai 11. heinäkuuta 2013

MUISTATTEKO NÄMÄ?

Monesti puhutaan siitä millaista lapsuus oli nykynuorten ja nuorten aikuisten lapsuudessa ja miten asiat on muuttunut huonommiksi tai kadonnut lähes kokonaan. Asiahan on niin, että asiat tuppaa vaan menemään niin eikä se ole vain nykymaailman syytä. 50-luvulla eläneille lapsille lapsuus oli heille parasta ja he kaipaavat sitä mitä nykyään ei tiedetä siitä ajasta mitään. Se kuuluu asiaan mutta se ei silti estä vanhojen muistelua ja ikävöintiäkin ehkä. Listaan alle muutamia asioita mitä välillä tulee mieleen omasta lapsuudestani ja varhaisnuoruudestani, enkä usko että olen ainut joka näitä joskus miettii kun katselee nykylasten elämää.

Ensimmäisenä voitaisiin aloittaa sillä ehkä suurimmassa osassa olevalla jutulla, kun teknologian kehittymisellä. Nykyään lapsilla on viimesen päälle hienot älypuhelimet. tabletit, läppärit, telkkari omassa huoneessa, ipodit ja vaikka mitkä vekottimet, harvemmalla lapsella niitä ei ole. Mun lapsuudessa - kuten myös monien muiden ysitkyt luvulla syntyneiden isoin juttu oli siihen aikaan 3310 ja myöhemmin 3510i. 3310 oli kaikkien aikojen mahtavin puhelin oikeesti, siihen sai hienoja taustakuvia tilattua lehtien takasivuilta ja jokaisesta piti ihan oikeesti maksaa, eikä niitä voinut mistään netistä edes latailla puhelimeen ja sitten kun 3510i ilmesty niin riemu repes kun siihen sai värillisiä kuvia! Se oli vähän kun joskus telkkarit on kehittynyt niin pitkälle kun mustavalkokuvista tuli värillisiä. Ollaan siis päästy monen 90-luvulla syntyneen kanssa todistaan pientä historian isointa juttuja kun kännykät muuttu värilliksi. Niin ja ne kännykkäkuoret oli aivan mahtavia. Mullakin oli tapparakuoret ja ne oli ehkä päheimmät ikinä. Kuinkas monta kuorta keskimäärin nykyisiin puhelimiin on? Varmaan jokaiselle tunnetilalle, värille ja teemalle löytyy tuhat eri vaihtoehtoa. No sillon arvosti todellisuudessa enemmän muutenkin puhelimia eikä niitä viskottu ja kuviteltu, että kyllä takuu kattaa.

Itse sain puhelimen joskus kakkosella harrastusten ja kisamatkojen takia kun oli hyvä pitää yhteyttä kotio eikä mulla muuten sille puhelimelle mitään tarvetta edes olisi ollut kun lähes aina kavereille soitettiin kotipuhelimesta, niin legendaarisista lankapuhelimesta joita ei nykyään näe lähes missään. Senkin monet nykylapset on missannut kun piti oikeesti sormella vääntää numerot sillä rullalla tai ihan painella napeista. Nostalgiaa parhaimmillaan.


Toisena tulee mieleen kanssa myös se kun nykylapset on puettu viimesen päälle hienoihin vaatteisiin ja tehty niin sanottuja pikkuaikuisia kun löytyy bleiseriä, farkkulegginsei, minishortsei, conssei, rannekorui, tuubitoppeja ja vaikka mitä. Kun mä olin lapsi niin mä pukeuduin niin sekalaisiin vaatteisiin ja räikeet värit oli hottia. Ei lapsia puettu silloin todella tarkasti vaan just ne kirppikseltä ostetut housut pihaleikkeihin ja sitten juhliin vähän hienompia vaatteita ihan kunnon kaupoista. En osannut itse ainakaan silloin välittää miltä mä näytän kun lähin ulos kavereiden kanssa leikkimään ja vasta siinä esiteini-iässä ne piirteet alko nostaa päätään mutta kaiken kaikkiaan lapsena mua puettiin mukaviin ja ennenkaikkea käytännöllisiin vaatteisiin ja sitä kaipaan. Meillä myös mummu teki suurimman osan vaatteista ja se oli jees kun kellään muulla ei ollut samanlaisia.

Muistatteko niitä paksuja talvipantoja mitä lapsena oli päässä? Tossa ylemmässä kuvassa näkyy yks esimerkki mitä mä tykkäsin käyttää ja niitä oli todella monia oikeesti. Sormikkaat oli myös kanssa tosi jees ja niiden sormenpäiden pureskelukin oli mitä parasta sekä takkien kiristysnarujen muoviosien pureskelu myös, kuten näkyy tossakin kuvassa kun narujen päät on purkautunut ihan selvästi. Ei silloin välitetty.


Sen kun lastenhuoneet oli lastenhuoneita. Tossa on kuvaa mun yhdestä huoneesta ja varmaan kaikista parhain huone mitä mulla oli. Löyty Spaissareitten julistetta, ikkunan välistä miniukkeleita, Jari Sillanpään ja Janne Tulkin nimmarikortit, mielenkiintosia leluja, cd-levyjä, barbeja, automatto ja vaikka mitä. Ehkä varmaan kaikille tutuin on tollanen sänky missä pöytä oli alhaalla ja ylhäällä sänky. Varmaan joka toisella mun kaverilla oli tollanen ja ne oli ihan mahtavia vaikka silloin kun vähän kasvo niin toivo vaan matalaa sänkyä ja erillistä pöytää, mutta nythän tollasta sitten jo osaakin kaivata. Muistan kun iskä hermostu lukuisia kertoja kun ahtaassa huoneessa kaadoin laatikollisen teräviä pikkulegoja tai levitin tuhat laatikkoa barbileikkejä eikä niitä kukaan jaksanut siivota, niin iskä repi tuolta mun yläsängystä runkopatjat pois ja istuin siellä ylhäällä barbileikkieni kanssa ja näin ollen lattiat pysy siistinä. Silloin ei leikkejä rajotettu vaan ratkasuja keksiittiin! Miss that too. 

Leikeistä puheenollen, kuka muistaa kun leikittiin metsissä ja jokapuolella Suurta Seikkailua ja vaikka mitä sen aikasia tv-formaatteja just niikun seikkailutyyppisiä? Ne oli myös ihan parasta sekä Piste, Polttopallo, Kirkonrotta ja vaikka mitä muuta. Leikkiikö nykylapset varsinaisia pihaleikkejä enään ollenkaan? Osaako ne edes? Jos ei niin paljon on mun mielestä missannut. 


Muistatteko  Tamagotchit? Voi apua! Niin mahtavia ja aina mun ötökät kuoli.

Muistatteko  kun tietokoneella pelattiin pelejä eikä nettiä käytetty? Itse pelasin sellasia luokka-tasopelejä joita ei kyllä enään myydä mutta sitä ainakin kutsuttiin ''Kolmos luokka'' nimellä ja siinä oikeesti oli vaikeita, älyä tarvitsevia pelejä jotka opetti esimerkiksi kertolaskuja, biologiaa ja vaikka mitä. Niin mahtava peli, että harmi kun ei toimi enään nykykoneissa. 

Muistatteko  kun Fintelligens, Pikku G ja Gimmel oli niin in kun voi olla? Voi kyllä, ne oli joskus hyvää musiikkia. Nykyään niille vaan nauretaan ja harva myöntää, että tuli kuunneltua niitä 24/7 lapsena. Shame.

Muistatteko  kun huudettiin "äiti/isi tuu ikkunaan, täällä huutaa X!"?

Muistatteko  kun kesäloman lopulla mentiin äitin tai isän kanssa ostaan uutta koulureppua ja nimenomaan koulureppua? Dakine oli niin haluttu silloin ja muistan kun iskä osti mulle sellasen kalliin Dakinen repun ja en oo vielä tähän ikään mennessä raaskinu sitä luovuttaa mihinkään.

Muistatteko  kun kioskeilta ostettiin irtokarkkeja lasikipoista joissa näky hinta ja mitä sielä on ja myyjä laitto niitä pusseihin sitä mukaan mitä luettelit? 

Muistatteko  kun lapsena kuljettiin vaan jaloin tai pyörällä? Ei meitä viety autolla mihinkään tai kuljettu busseilla vaikka itekkin asuin pysäkkien vieressä. Bussilla kuljettiin keskustaan ja sinnekkin vaan tosi harvoin kun saatiin se huippu iso raha, 20 euroa käteen ja mietittiin tarkkaan mihin eurot tuhlataan. 

Muistatteko nyyttärit ja kotibileet?  Joskus niitä vietettiin jonkun autotallissa juoden limua ja tehden pieniä kilpailuja, joskus kerrostalon kerhohuoneella valot kiinni hitaita tanssien tai jossain muussa vastaavassa. Aina keksittiin jotain, eikä koskaan tehty mitään pahaa ja aina pyydettiin luvat esimerkiksi laittamalla itsekirjoitettu lappu ulko-oveen naapureille tiedoksi, että saattaa kuulua melua klo 20 asti.

Muistatteko kun kännykällä ostettiin paljon limsapulloja limukoneista? Jos oli estot puhelimessa, niin sitten kaverin puhelimella ja raha annettiin käteen. Se oli paljon hauskempaa kun kaupasta ostaminen!

Muistatteko miltä tuntu olla lapsi vapaasti ja omana itsenään, sotkien ja riehuen pihalla niin paljon kun lähti? Sillon kun lelut ja kaikki muukin oli niin paljon hienompaa ja vaan mielikuvitus oli rajana. Nykyään se vaan tuntuu katoovan lapsilta vuosien mennessä eteenpäin. Vähemmän pihaleikkejä, vähemmän huoletonta pukeutumista, vähemmän todella kiinnostavia leluja (koska niitä on niin paljon), vähemmän vaivannäköä ja niin sanotusti erämaataitoja! Kuinka moni lapsi oikeesti kiipee edes puuhun kun pitää huolehtia ettei kynsilakat mene pilalle? Ainut murhe oman lapsuuden aikaan oli se, että toivottavasti kukaan ei nää. 

Oli mahtavaa olla lapsi 2000-luvun vaihteessa, koska sillon vielä lapsuus oli lapsuutta. Mitä te muistatte itse parhaiten omasta lapsuudestanne ja mitä kaipaatte? Näitä asioita keksii loputtomasti ja voisin itsekkin jatkaa tätä vuoden verran, mutta jätän teille vähän kertomisvaraa myös!


14 kommenttia :

  1. Hhaha kiva postaus! :D Joo noista muistu mieleen niiiin monia muistoja, että huh..mullakin on toi dakinen vaaleenpunanen reppu vieläkin tuolla kaapissa, enkä aio heittää sitä pois koskaan! :DD paras reppu! Ja toi karkkien osto kioskilta oli niin parasta! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaaleenpunaset ja vaaleensiniset oli kyllä kaikkein suosituimpia niistä! Muistan sen :D Itellä oli/on sellanen missä on vihreetä, ruskeeta ja vaikka mitä värejä.

      Poista
  2. Oon syntyny -97 ja muistan melkeen kaikki nuista. Nuihin peleihin vois vielä lisätä Kymmenen tikkua laudalla, se on niin legenda! Pelattiin aina naapurin poikien & tyttöjen kans sitä päivät ja illalla nukahdettiin kaheksalta. Nyt sen kyllä ymmärtää että miks sanotaan aina et nauti lapsuudesta kun vielä voit. :( Sillon kaikki oli paljon hauskempaa ja jännempää kun nykyään.

    www.tiia-valokuvaa.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo muistan sen! :D Aina porukalla pelattiin tosiaan kaikkee. Kaikkien kerrostalojen lapset vaan mukaan :D Se oli just jees. Kaikkee osaa arvostaa vasta myöhemmin ja se on harmi mut niin se vaan menee.

      Poista
  3. mulla oliki Eastpakin reppu ja se jos joku oli cool ;) semmoi farkunvärinen ja oi ku vinguin sitä lastenkodin työntekijältä kun se oli niin kallis :D

    mun tamagotchi kuoli lopullisesti kun joskus olin yrjötaudissa ja se tippui sinne sankoon.. o.O en saanut ikinä uutta, byää ;(

    Kirkkis oli parasta, mutta vihasin olla jääjä joten pienempänä suutuin aina jos jäin ensimmäisenä kiinni eikä kukaan pelastanut ja lähdin pois pelistä. Sitten mulle suututtiin :D

    Muistan myöskin kioskit ja ne viiden pennin namut. "ööö mä otan viidellä pennillä numero 8 ja sitte kymmenellä tota 6" x'D

    ja iik mikä kamalinta, sain ensimmäisen puhelimeni jonka jouduin kustantamaan ihan itse silloin kun siirryin yläasteelle :> hui! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan nekin reput! Voi apua. Onkohan niitä enään myynnissäkään, kaippa nyt sentään. Haha traaginen kuolema sun tamalle :'D Kirjaimellisesti traaginen.

      Kirkkistä pelailtiin kanssa joskus vaan tiettyjen kavereiden kanssa kun kovikaan ei siitä pitänyt vaan piste oli se kaikista pidetyin ja kyllähän se oli jotenkin paljon hauskempi. JOO JA HEI muistan kun karkkia ostettiin just noin. Ää, kaipaan.

      Poista
  4. Kirkkis oli aina parasta, vaikka minä jouduin aina laskemaan. Meillä oli joku oma leikki siinä pihapiirissä, se taisi olla joku purkkis :D

    Nykyajan lastenohjelmat on ihan kökköjä, mitä ihmeen mimosa ja petteri pingviinejä vaan näytetään, pokemonit, hopeanuoli ja turtlesit oli parhaita. Niitä jakso joka lauantai tuijottaa töllöstä (hopeanuolet oli kasetilla leikattuina versioina)..

    sillon 2000 luvun vaihteessa lapsi sai vielä olla lapsi, nyt niistä tehdään vaan aikuisten kopioita.

    Kioskikarkit oli parhaita, talvella lumivuorilta hyppiminen, hopeanuolen leikkiminen niillä kasoilla, kiipeileminen erilaisiin paikkoihin, juokseminen. Mulla ei koskaan ollu dakinea eikä tamagotchia ja olin kateellinen muille. :D

    Tosi hyvä postaus, ja sulla on ihana blogi! <3 :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä oikeestaan lapset tykkäs leikkiä yhdessä vaan Pistettä, että sitä on tullu niin paljon juostua ja pelattua ettei mitään rajaa. Kirkkistä ehkä hitusen vähemmän. Purkkis kuulostaa tutulta jostain syystä. :D

      Joo ja toi lastenohjelmat on kyllä yks juttu kanssa! Niitäkin on niin maaaanperkuleesti, että miten semmosiakaan hetkiä osaa arvostaa kun telkkarista tulee lastenohjelmat? Muistan aina itekkin pienenä kun rakastin Franklinia ja se tuli aina muistaakseni torstaisin ja se oli aivan mahtava. Sitten katoin kanssa aina lastenohjelmia keittiön telkkarista jos valmistauduin kouluun kun arkipäivisin tuli aina 7 alkaen lastenohjelmia.. ei taida tulla enään. Hektinen hektinen hektinen maailma. :(

      Lumivuoret oli kanssa joo huippujuttu! Meiän naapurustossa aina lumiraivaajat teki semmoset jättikasat kahteen kohtaan suunnilleen ja niissä sitten leikittiin, mutta kuten arvata saattaaa - niidenkin "kokoominen" lopetettiin kun tultiin vanhemmiksi ja se muka oli vaarallista. Ne tais just oikeestaa sillon loppua talvimaisemasta kun ite oli ylä-asteella, että nykyään ei kai lapset sielä leiki semmosissa.

      Toi on niin totta, että 2000-luvulla oli vielä lapsi. Ei meistä yritetty tehdä mitään.

      Ps. Kiitos paljon! :)

      Poista
    2. Pakko vielä lisätä noihin lastenohjelmiin Smurffit ja Vili Vilperi. Äiti ja iskä tallensi niitä VHS-kaseteille ja niitä on saanu sit myöhemminki kattoo ties kuinka monta kertaa, etenki tota Vili Vilperiä. Vieläki muistan jokasen jakson ulkoa, niitä tuli nimittäin useasti katottua sadesäällä tai ku oli kipeenä :)

      Ja itekki tykkäsin kovasti tosta Franklinistä, se oli kyl ehottomasti paras.

      Poista
    3. Vili Vilperi! Aww. En kestä. :D Meilläkin tallennettiin lastenohjelmia mutta ne on varmaan jo hävitetty. Kaappi on kyllä täynnä Disney-leffoja ja kaikkia tommosia mutta millä niitä enään kattelee kun taloudessa ei oo ollut VHS-soitinta vuosikausiin. :(

      Poista
  5. Apua! Ihana postaus! :D Tosi monta tuttua juttua.

    Mainitsit tosta, että sillon aikoinaan pelattiin aina erilaisia tietokonepelejä, ei mitään netissä, ja kerroit tosta Kolmos luokka-pelistä, nii meillä oli sitä samaa sarjaa Eskari- ja Toka luokka-pelit. Ne oli kyl mahtavia! Tykkäsin kovasti. Myös Hugo-pelit oli kova sana!

    Muistan ku tilasin sillon Koululainen-lehteä ja sen takakannessa oli aina niitä ilmotuksia, että sai tilata taustakuvia ja soittoääniä kännykkäänsä, nii sit kerran iskä osti mulle Gimmelin soittoäänen (muistaakseni sen Roviolla xD) kännykkään ja olin niiiiiin ilonen siitä. Sillon tuli kyl kuunneltua paljon just Gimmeliä, Antti Tuiskua, Nylon Beatia, Tiktakia ja mitä näitä nyt olikaan...

    Itse sain oman kännykkäni muistaakseni vasta neljännellä/viidennellä luokalla. Se oli mun iskän vanha, Nokia 3210. Mulleki se hankittiin vaan sen takia, että voin soittaa iskälle tai äitille et jos oon esim. tullu koulussa kipeeks tai että voin kysyä saanko mennä kaverin tykö koulun jälkeen leikkimään. En ainakaan muista, että oisin sitä mihinkään muuhun edes käyttänyt.

    Sit muistan just sen, että aina mentiin kaverin oven taakse pimpottaan/koputtaan, että voisko se tulla ulos leikkimään. Ei ikinä soitettu, että ootko kotona tai että voitko tulla ulos. Aina mentiin paikan päälle ja jos ei ollu kaveri kotona, nii sit palattiin takasin kottiin tai käytiin kysymässä toista kaveria.

    Sit muistan sen että meijän piti aina pikkusiskon kanssa laittaa nukkumaan klo 20.30-21.00 välillä. AINA. Sit oltiinki pirteinä aamusta ja mentiin ulos oottaan että kello löis kymmenen, et päästäis pyytään kaveria ulos, ku äiti oli sanonu että ennen 10:ntä ei saa mennä toisten ovien taakse koputteleen, et jos siellä vielä nukutaan :D

    Ja tosiaan koulumatkat mentiin aina joko äitin autokyydissä tai sit kävellen, pyöräillen tai talvella hiihtäen tai potkukelkalla potkutellen. En ikinä ala-asteella menny bussilla, vaikka mahollisuus siihen oliki.

    Sit me oltiin lapsena AINA pihalla, aamusta iltaan. Käytiin vaan välillä kotona syömässä ja ku sillon pienempänä ei ollu vielä ees tuota kännykkää nii äiti sit huusi että "TIINAAA, SYÖMÄÄÄN!" Ja me sit pikkusiskon kanssa hyvällä tuurilla kuultiin (tai ei kuultu) tota kutsua sinne 100 metrin päähän naapuritalolle ja jos ei kuultu nii jompikumpi vanhempi ties, missä oltiin joten tuli sit sieltä hakemaan :)

    Sillon tosiaan tuli leikittyä paljon erilaisia pihaleikkejä ja omiaki kehiteltiin. Polttopallo, Peili, Väri, kaikenlaiset hyppynarujutut, Rosvo ja Poliisi, kauppaleikit lähimetsässä, salapoliisileikit (viikonloppusin tuli kakkoselta se joku lasten salapoliisiohjelma, mikä taitaa vieläki pyöriä, nii siitä saatiin innote), puissa kiikuttiin, metsään rakennettiin vaikka minkälaisia majoja, leikkimökissä leikittiin kotia tai muuten vaan leikittiin, Keinupallo, Kengänheitto (keinuttiin siis keinussa ja sit piti potkasta oma kenkä mahollisimman pitkälle ja se kummalla meni kengä pidemmälle, voitti ja se häviäjä luovutti kolmannelle keinunsa). Kyllähän näitä riitää :D

    Joo, eiköhän nämä riitä mun kohalta tähän postaukseen :D Tosi hieno aihe ja oli mukava ruveta tosissaan miettimään, mitä sillon lapsuudessa tulikaan tehtyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua apua apua! Niin monia asioita mitä mä en edes ajatellu. Toi on niin tuttua! Ei kyllä todellakaan soiteltu tai tekstailtu, että voitko olla ja koska nähtäis vaan mentiin just siinä kyseisessä hetkessä kattomaan onko kaveri kotona ja musta se oli parasta. Toi huutaminen oli kanssa hyvä, koska meiänkin äiti teki sitä että aina ikkunasta tai parvekkeelta huudettiin syömään tai käymään eikä muuten koskaan oltu menemättä, että siihen aikaan kyllä vanhempia jopa kuunneltiinkin eikä kaikki asiat ollut niin samperin vaikeita ja "vääryyttä".

      Pihalla oltiin kanssa aina joo, harvemmin sisällä tuli leikittyä paitsi sateella ja ei se aina sateellakaan haitannut kun oltiin aina jossain semmosessa ulkokatoksessa/mökissä missä leikittiin vaikka kotia isolla porukalla. Sai jopa vettä ja kuramössöä ruokajuttuihin!

      Kengänheitto oli kanssa ihana! Mekin tehtiin sitä paljon, polttopalloo eniten ehkä koulussa ja siks sitä ei kukaan oikeen pihoilla enään leikkinytkään, HYPPYNARUILLA HYPITTIIN JA PALJON, kauppaleikit, kotileikit ja kaikki noi on niin tuttuja. Onneks ainakin peiliä ja väriä voin leikkiä nykyäänkin kun töissä lastenkaa aina ehdotan sitä, että onneks se ei oo sentään kuihtunut pois vielä.

      Roviolla oli kyllä niin legendaarinen biisi, että tais mullakin jossain vaiheessa olla se soittoäänenä. Haha! Voi kamala. Toi pelisarja oli just se mitä tarkotin! Tiesin että joku muistaa. Hugo oli kyllä joo kova juttu ja varsinkin ihan ykköspleikkarilla pelatessa kun se oli vielä aikas alkeinen.

      Mä nyt menin tätä sun kommenttia väärästä suunnasta päin läpi mutta ei se mitään! Niin paljon juttuja mitä en tosiaan ajatellu mutta olihan nekin osa lapsuutta! :)

      Poista
  6. Vitsi tulee mieleen niin paljon muistoja...:) Toi sun huone näyttää kivalta kaikkine leluineen :D Onks tossa kuvassa sun sisko vai joku kaveri? Mut tosi kiva postaus oli!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli kyllä kiva huone tosiaan. ♥ Se on mun kaveri :) Kiitoksia paljon!

      Poista

∞ Siistiä kielenkäyttöä ja muistetaan toisten kunnioitus.
∞ Otan mieluusti vastaan palautetta hyvässä ja pahassa, mutta kritiikinomaisesti.