KUULUNKO SUOMEEN?

7-vuotiaana oon kirjottanut mun päiväkirjaan isoilla kirjaimilla vihaavani Suomea. Itseasiassa en uskonut, että olen jo niin pienenä ollut niin negatiivinen Suomea kohtaan ja ennenkaikkea elämää täällä. Suomessahan ei ole mitään vikaa vaan yksinkertaisesti eläminen Suomessa ei sovi mulle. 

Oon taistellut pitkään, todella pitkään elämisestä täällä. Vihaan käyttää sanaa masentunut tai muutenkaan kyseistä diagnoosia vedota yhtään mihinkään mutta jotenkin uskallan väittää, että jonkinlaista masennusta tai alakuloisuutta on havaittavissa mussa kun joudun oleen pitkään Suomessa. Kuulostaa niin surulliselta sanoa näin omasta kotimaasta ja maasta, jota oikeesti rakastaa. Suomi on hyvä maa ja on turvallista elää eikä tarvitse pelätä lähes mistään eikä sun tarvitse kiduttaa ittees vaan aina joku tukee sua taloudellisesti tai muuten vaan. Se on harvinaisen hienoa mutta se ei silti muuta sitä, että en voi hyvin kun elän täällä.

Mulle päivämatka Viroon on pieni voitto arjessa, etelänmatka on mulle kaiken huipentuma. Mä arvostan järjettömästi sitä, että pääsen pois ja se ei todellakaan ole mitään helppoa jos on töissäkäyvä ihminen joka ei voi viettää lomia juuri silloin kun rahaa ehkä löytyisikin siihen hommaan tai sitten on tilanne mikä mulla on just, rahaa ja aikaa löytyy mutta ei seuraa jolla olisi sama tilanne. Puuduttavan ahdistavaa.

Viime vuonna olin Kreikassa, Rhodoksella ja mun sydän jäi sinne. Itseasiassa mulla jää aina pieni palanen sydäntä jokaiseen maahan missä käyn mutta täytyy myöntää, että taisin Rhodokselle unohtaa koko sydämen. Reissuun lähdöstä tulee noin viikon päästä vuosi. 365 päivää. Ahdistavan pitkä aika.

Koen olevani elossa ulkomailla. Kun oon jossain muualla kun täällä niin voin paljon paremmin. Ilmapiiri muualla on jotain niin vapauttavaa itselle. En niinkään välitä rannalla makaamisesta tai lämmön hehkuttamiseta etelänreissuilla koska se on musta niin junttimaista (sori nyt vain) ja musta on enemmänkin mahtavaa päästä tutustuun niihin ihmisiin, pyöriin paikoissa ja tekeen asioita mitä ei oo koskaan ennen tehnyt tai mitä ei Suomessa pysty tekemään.

Kirosin Espanjan reissun jälkeen että en enään ikinä mene Serpenttiinivuorille tai mihinkään yhtä korkealle ja sitten Kreikassa mentiin ja jopa korkeammalle. Oltiin niin korkeella, että pilvet sumentivat taivasta ja nähtiin Rhodoksen lähisaaret. Epärealistinen fiilis. Elossa olemisen fiilis.

Ihmiset, tunnelma, nähtävyydet, olemisen vapaus ja onnellisuus korostuu aina ulkomailla. Kreikassa tuntu, että se kaikki vaan huipentu huipentumistaan. Ensimmäistä kertaa tunsin oikeesti olevani jollekkin jotain muuta kun tytär, sisko, kaveri tai Jonna. Ihmiset huomaa sut, ne tervehtii ja hymyilee sulle eikä se ole mitenkään häiritsevää eikä se tuota kellekkään mitään vaivaa, päinvastoin.

Yks ilta kävi aika ikävä tilanne Kreikassa kun oltiin oltu noin muutaman päivän siellä (en ala sitä erikseen availemaan) ja pienten itkukohtausten saattelemana häivyin hotellista pois päin ja samassa mun käteen tarttu meidän hotellin "sisäänheittäjä" eli mies, joka ohjaa asukkaat laukkuineen sisälle ja opastaa ravintoloihin ja muutenkin avustaa. Mies oli silminnähtävästi huolissaan ja kyseli kovasti, että onko kaikki hyvin ja mitä on käynyt. Oli jopa haastavaa saada mies uskomaan, että ei mitään maata mullistavaa ole tapahtunut ja kun jonkun ajan päästä palasin hotelille, niin mies oli automaattisesti taas siinä ja kysyi miten voin, mikä oli, onko parempi olo ja voiko hän auttaa jotenkin. Tuntematon nuorehko mies siinä huolehtii eikä ole mitenkään häiritsevä tai tule iholle niinkuin monesti suomalaiset ajattelevat ulkomaalaisista miehistä.

Loistava tyyppi se oli ja siitä tuli koko matkan aikana semmonen piristysruiske aina kun lähti tai tuli hotellille kun halia tarjottiin heti ja kun istuin monesti yömyöhään aulan tietokoneilla niin saattoipa joku henkilökunnan nainen tai mies tuoda ilmaisen kokiksen siihen ja kääntää kattotuulettimen paremmin sun suuntaan. Herranjumala, ihmiset on ihania ja teki ne sitä sitten vain työkseen mutta kyllä se jotain muutakin tarvitsee koska ei niiden tarvitse kysellä sun vointias tai huolehtia sun kyynelistä. Niille ei makseta palkkaa siitä.

Mua masentaa Suomessa ihmiset. Kaikkea valitetaan, kaikki on huonosti ja vaan kun on aurinkoinen sää niin ihmiset saattavat hymyillä kaduilla. Varmasti jokainen joka on etelässä käynyt niin tietää nää fiilikset ja mitä tarkoitan näillä. Suomalaiset on mahtavia tyyppejä kun sille päälle sattuu ja mitä isompi porukka, sitä parempi fiilis mutta yksilönä ihmiset harvemmin säväyttää tai tuottaa hyviä fiiliksiä. Aina pitää olla vähän varuillaan. Eikä todellakaan olla täysin oma itsesi.

Mulla on enemmän ulkomaalaisia ystäviä kun suomalaisia ja ne tuntee mut ehdottomasti paremmin kun suomalaiset. En mä vuodata mun suomalaisille kavereille esimerkkinä mun murheita tai kerro mitä ostin kaupasta koska harvempaa kiinnostaa. En tarkoita, että suomalaisissa olisi mitään vikaa mutta itse en vaan jotenkin ole samalla levelillä ja tietenkin poikkeuksia on mutta harvaa niistä ei oo mun elämään vielä tepastellut. Onneks mun suomalaiset lukijat on hei ees mahtavia. ;)

Oon todella avoin persoona ja se voi varmasti vaikuttaa siihen miksi jotenkin ahdistaa ja tuntuu, että seinät, metsät ja kaikki kaatuu päälle kun ei ole kelle pölöttää ihan kaikesta. Luojan kiitos mulla on niitä ihmisiä jostain muualta jotka on tottunut pölöttään, vuodattaan yhdessä ja oleen silti siinä kiinnostuneena. Missähän jamassa oisin jos ei olisi edes niitä? Järkyttävää edes ajatella. En mä Suomesta halua koskaan muuttaa pois, ennen kyllä halusin ja se oli jo aika tarkasti suunniteltua mutta emmä halua menettää näin tasapainosta ja helppoa elinympäristöä. Voin karata elämään muualle lomilla ja saada aina asteen enemmän itsevarmuutta kun palaan takas Suomeen mutta en mä tästä lähtisi luopumaan. Sen verta kova luu oon, että enköhän mä kestä koska täällä on niin paljon hyvääkin ja ehkä monet niistä tuun myöhemmällä iällä huomaamaan paremmin ja tuun tapaan loistavia ihmisiä, jotka välittää muustakin kun omasta navastaan.

Kuinka moni teistä ajattelee näistä asioista samanlailla?