AIVOT OFFLINE-TILASSA

Nuorempana rakastin kesää mutta nykyään haluan sen vaan olevan ohitse pian. Kesä ei anna mulle mitään muuta kuin paineita paineiden päälle. Pitäisi olla niin eloisa, nauttia helteistä, suorittaa kahdesti enemmän mitä yleensä ja tehdä niitä äärettömän hienoja muistoja mitä voi yksinkertaisesti tehdä vain kesällä. Aistitteko tässä hieman närkästyneen ihmisen kirjoitusta? Jos aistitte niin oikeeseen kyllä osui. Pitäähän mun tästäkin aiheesta nyt vastarannan kiiskeillä.

Mistäköhän se yleinen luulo kumpuaa, että kesä on aikaa jolloin kaikkien pitäisi nousta koloistaan viehättävinä ja olla överionnellisia sekä tehdä kaikista unelmista totta. Onpa hyvä elämänasenne. Yhdeksän kuukautta vuodesta ei merkitse mitään kun on harmaata, kylmää, ankeeta ja sateista. Säästellään ja himmaillaan koko muu vuosi koska kesällä saa luvan kanssa revitellä ihan niin paljon kuin haluaa. Lyhyestä kesästä pitäisi nauttia, helteistä pitäisi nauttia, kesän jälkeen pitäisi olla viisikymmentä uutta ikimuistoista hetkeä koettuna ja järkkärin muistikortit täynnä kuvia hiekkasista varpaista.

Onhan se totta vie aivan eri asia nauttia kesästä jos on lomalla. Lomalla kuten peruskoululaiset, jotka eivät vielä edes joudu kesätöihin. Onhan se ihan erilaista. Kyllä mä sen tiedostan mutta silti joka kesä se saa ärsyyntymään yhtälailla. Onnekashan mä olen vaikka mulla ei ole kahden kuukauden kesälomaa koska mulla ainakin on työpaikka jossa kärvistellä nestehukkaan asti. Aina se ajatus ei vaan pysy mielessä. Kesä ei ole kuin pari kuukautta, ei siitä kannata paineita ottaa. 

Mä ainakin itse odotan pakkasia koska silloin mun aivot kykenee toimimaan ja mitä mä olisin ilman mun aivoja. Itseasiassa tiedän mitä olisin koska viimeiset pari päivää on juuri osoittanut sen kun mun aivot on lepolomalla helteiden takia. Mun motoriset taidot toimii vasta kun pitää saada lisää vichyä tai pakko päästä puolen minuutin viilennyssuihkuun. Sohva on mun aurinkotuoli ja aurinkovarjona toimii pimennysverhot ikkunoissa.

En oo kesäihminen, mä tykkään mun aivoista liikaa. 

Pidättekö helteistä?

ENSIMMÄINEN BESTÅNI

Huonosti rajatut kuvat, siniseltä näyttävä kehno valaistus, nuupahtaneet ruusut.. noh, ei se mitään koska tiedättekö mitä! Mun olohuoneen tämän hetken kaivatuin huonekalu eli kaappilipastotaso-whatever saapui. Uuvuttavan työpäivän jälkeen läksin tosiaan sinne Ikeaan ja suorinta tietä myyjän luokse jolle listasin tarvittavat mitat ja mitä tarvitsen. Lapun kautta varastoon (okei, muutamat pikkujutut piti hakea tavarapuoleltakin..) ja mahdollisimman pian kotiin uutukaisen tasoni kanssa.

Ajattelin hankkivani saman kokoisen ja korkeakiiltoisen tason mutta myyjä taisi vähän käsittää mun listaukset väärin kun laittoi nämä lasiovelliset versiot täysin umpinaisten tilalle mutta täytyy kyllä sanoa, että kerrankin myyjän virheestä oli jotain hyötyä eli kiitos vaan myyjälle koska nämä näyttää paljon paremmalta kuin täysin umpinaiset ovet. Valtaosalla tuntuu olevan korkeakiiltoisia ja täysin umpinaisia ovia, joten tämä sopii todella hyvin mun kotiin missä on paljon suuria peilipintoja sekä lasitettuja yksityiskohtia. Mielen muuttuessa voi helposti kuitenkin vaihtaa vaikka niihin umpinaisiin!

Itse tason kokoomisesta en kuvitellut todellakaan, että se olisi pystyssä reilussa tunnissa ja näyttää vielä noin kivalta kaikkien kommelluksienkin jälkeen mitä tein sitä väkertäessä. Mä niin tykkään tosta ja niin tykkään noista ovista, joissa on lasi keskellä. Kädet täristen, sormenpäät herkkinä ja erittäin väsyneenä voin vaan kuitata tän päivän hymyssä suin ja alkaa tekemään jotain sairaan hyvää iltapalaa koska sen oon ansainnut.

Bestå taitaa olla mun uusi vakihuonekalusarja..

Jos ei laadukasta, niin ainakin kaunista sekä muunneltavaa!

PUUTETILA IDEAVARASTOSSA

Sisustuspainotteista asiaa taas tiedossa. Aika keskeinen asia tämä kodin sisustaminen nyt mun elämässä, että varmaan aika pitkälti se on syynä miksi lähes jokainen tai vähintään joka toinen postaus käsittelee sisustamista tai mun kotia. Onneksi sisustaminen kiinnostaa kuitenkin aina kaikkia jossain määrin, eikö vaan?

Mulla on ollut tänä viikonloppuna pohdinnan alla suuresti makuuhuone ja erityisesti tämä yksi kulma huoneesta mihin tänään aamuneljältä tehtyjen mittauksien perusteella päätin sänkyni asettaa näin päin. Uskoisin, että sängyn pitkäaikainen paikka on nyt tässä koska se sopii erittäin hyvin tähän kohtaan huonetta kun iso makuuhuone kyseessä niin tuntuu, että ei mene neliöt hukkaan kun asettaa ison sängyn seinän viereen.

Tässä kyseisessä kulmassa on se erityistä plussaa, että ei ole ikkunoita. Pidän ikkunattomuudesta juuri tässä kulmassa koska nyt mulla on oiva mahdollisuus tehdä seinälle mahdollisesti jotain näyttävääkin. Haasteita tuottaa kylläkin juuri se, että se on kulma eikä täysin suora seinä. Sen vuoksi olisi tärkeetä ajatella jotain toimivaa ja ehkä jopa helposti muunneltavaa. Mahdollisia ideoita voisi olla samanlainen tuplahylly niinkuin olohuoneessa sohvan päällä on tai valokuvakehyksistä tehty kollaasiseinä. Mahdollisuuksia on monia mutta ideat taitavat loppua nyt kesken itsellä. 

Onko teillä siis mitään ideoita omieni lisäksi mitä voisin tehdä kyseiselle seinälle mikä on sängyn päädyssä koska siihen tykkäisin jotain laittaa vai onko parempi noin "puhtaana" koska sekin kyllä antaa tilavuuden tunnetta entistä enemmän huoneeseen. Mielipiteet on erittäin tervetulleita. 

Esittäkää kaikkia mahdollisia ideoita!

Ps. Huomenna hakemaan Ikeasta Bestå-säilytysjärjestelmän kaapistoja.. ♥

KOLKOSTA KODIKKAAKSI

Makuuhuoneen sisustusoperaatio lähti käyntiin tänään. Löysin vihdoinkin pitkän etsinnän jälkeen kelpuutettavan päiväpeiton sängylleni Kodin ykkösestä. Päiväpeitto oli viimeinen avaamaton paketti hyllyllä ja vieressä näytti olevan mustaa ja vähän kellertävän beigeäkin versiota mutta tämä harmaa kyllä vei voiton kummastakin ihan helposti. Normaalihinta päiväpeitolla oli 130 euroa muistaakseni mutta sain sen reilulla 90 eurolla alennuksien takia. Ei huono hinta noinkin miellyttävästä päiväpeitosta ja vielä oli täysin oikeessa koossakin eli 270x270cm. Mun jenkkiin kun on ollut ihan mahdottoman vaikeeta löytää päiväpeittoja.

Alkaa makuuhuone näyttämään nyt hieman enemmän mun tyyliseltä eikä vaan joltain keskeneräseltä laatikolta missä käyn nukkumassa ja laittaudun. Tarkat visiot on makuuhuoneen laittamisen suhteen mutta tarjonta tuntuu aina tyssäävän kaupoissa niihin keskivertojuttuihin mitä en halua kuitenkaan hankkia vaikka ne on ihan kivoja. Haluisin väliaikaiselle yöpöydälle jonkun massiivisen ison pöytälampun ja jotain taulujakin olisi kiva laittaa seinälle kerran tapetteja en ole vielä laittamassa hetkeen kun laiskottaa suurempien remonttien teko juuri tällä hetkellä kun asunnon maalaamisessakin meni mielenterveys.

Seuraavaksi on löydettävä täydellisiä koristetyynyjä sängylle, että ei tarvitse lainata sohvalta kuvaamisia varten koristetyynyjä tai mitään muutakaan. Pienet tilpehööritavarat täällä asunnossa vaihtaa paikkaansa lähes viikottain ja tuo ihana rannekello tyylinen kellokin seikkailee ties missä vähän väliä. Saa nähdä jos se nyt hetken aikaa olisi yöpöydällä ennen kuin löydän jonkun yhtä ihanan kellon makuuhuoneeseen. Sisustaminen on kyllä ikuisuusprojekti ja en laita pahitteeksi. Nautin valtavasti aina kun alkaa palaset kolahtelemaan paikoilleen ja huoneet alkaa näyttämään edes hitusen siltä mitä mielessäni unelmoin.

Kolkkoa on vielä mutta enemmän kodikkaampaa kolkoutta. Eikö?
Ps. Kuvissa päiväpeiton värisävy vähän vääristyy. Ei ole noin siniseen taittuva. :)

KIITOLLISUUDESTA

Koira avoauton pelkääjän paikalla turkki hulmuten, tuttisuisen lapsen iloinen hymy töihin saapuessa, keskustelutaitoiset ihmiset, yli neljän tunnin päikkärit, mekkokelit, puhdas koti, perjantai-illan sipsit ja pakastin täynnä jäätelöä. Pienet asiat jotka saa mut hyvälle tuulelle on asioita joita ei edes monet osaa arvostaa niiden itsestäänselvyyden takia. Asioita ei osata enää arvostaa koska kaikki on niin itsestäänselvää. Pienetkin asiat menettää merkityksensä koska kaikki tavoittelee jotain epärealistista ja pumpulista arkea. Mä tein sitä ennen ja nykyään mä nautin niistä pienistä hymyistä ja koirista joiden turkki hulmuaa avoauton kyydissä.

Mä odotin koko nuoruuteni, että töitä saadessa mulla on varaa matkustella kuin huomista ei oliskaan. Harmittavaahan se oli huomata, että vaikka nykyään sitä rahaa on niin sitä lomailuun tarvittavaa aikaa ei ole. Opin kuitenkin ymmärtämään, että jos mulla ei ole parin vuoden työkokemustaustan jälkeen täysiä lomaviikkoja vuodessa niin se ei tarkoita, että mulla ei ole joskus mahdollisuutta matkustaa jopa neljästi vuodessa ulkomaille. Mulla on sentään työpaikka, erittäin hyvä sellainen. Oon kiitollinen mun työpaikasta ja siitä, että mulla on rahaa maksaa asuntolainaa ja ostaa asioita mitä tarvitsen. Mä kerkeän matkustaan myöhemmin. Mun ei tarvitse tehdä kaikkea nyt eikä mulla tarvitse olla kaikkea nyt. Pitää osata arvostaa sitä mitä on nyt koska edes sitä ei ole kaikilla.

Perjantait on sellaisia henkisiä nollauspäiviä mulle kun työviikko tulee päätökseen ja on taas aikaa täysin itselle. Perjantaina pienetkin asiat näyttää paljon paremmalta kuin vaikka inhokkipäivänä eli tiistaisin. Perjantaina on muutenkin lähes aina syvällinen olo kun rentoutuu ja pääsee omatkin ajatukset työasioiden alta esiin. Hyvä fiilis ja muutenkin loistavasti mennyt viikko toivottavasti jatkuu vielä viikonlopunkin ajan.

Mä oon kiitollinen, että mä osaan olla kiitollinen.

Osaatko olla kiitollinen pienistä asioista vai tavoitteletko kokoajan jotain isompaa?

MAINIO MAANANTAI

Kollaasia pukkaa! Helppo ja näppärä tapa näyttää edes pientä kuvamateriaalia mun todella tapahtumarikkaasta arjesta. Pidän siitä, että puhelimella saa nopeesti otettua kuvan talteen kun järkkärin kanssa joutuisin säätään valotuksien ja muiden hienosäätöjen kanssa ja se ei nyt tällä hetkellä ihan valtavasti nappaa. Tyydytään siis näihin puhelinkuviin nyt jonkun aikaa mutta ei kyllä oteta tavaksi. Yritän ryhdistäytyä!

On taas hämmentävän hienoa miten olen pystyssä ja silmät auki vielä tähän aikaan illasta. Herätyskello kun pamahti soimaan kello neljän jälkeen aamulla ja sieltä asti oon ollut liikenteessä ja kotiuduin vasta vajaa tunti sitten kaverini luota pitkän päivän päätteeksi. Lyhyen työpäivän jälkeen kun aina haluaa jotain tekemistä niin tänään suuntasin kaverin kanssa läheiselle uimarannalle hengailemaan ja myöhemmin keskustaan syömään sekä vähän kierteleen kauppoja. Oikein mukava maanantai ja eipä se vajaa kuuden tunnin työpäivä voi koskaan olla negatiivinen startti viikolle. Perjantainakin sama vuoro. Kylläpä nyt vuorot hellii mua.. ♥ 

Helpotuksen fiiliksiä lisää myös tieto siitä, että voisin pitää vielä viikon lisäkesäloman muutaman viikon päästä jos vaan kiinnostusta sekä halua löytyy ja arvatkaan vaan löytyykö! Olisi niin mukavaa vielä yhden viikon verran vaan nauttia kesästä ilman aikaisia herätyksiä ja vastuuta pienistä ihmisistä. Risteilyreissu varmaankin edessä jos ei muuta keksi mutta pääasia on se, että saa vielä vapaa-aikaa ihan itselle koska taas on pitkä syksy ja talvi edessä.

Palanutta rintaa nyt rasvaamaan ja jäätelöä syömään. Ihanaa iltaa!

JAKSAMINEN KORTILLA

Jos olotilan voi laittaa prosentteihin niin oon tällä hetkellä 99,7% väsymystä. Mulla ei ole energiaa edes voidella leipää kunnolla, seistä tai puhua. Mä oon niin väsynyt, että mun bloggausinto on kuollut. Yksinkertaisesti ei riitä energia kuin pakollisiin asioihin mitä työpäivän jälkeen on tehtävä, että ensinnäkään selviää kotiin ja nukkumaan illalla. Työ vie tällä hetkellä todella pahasti kaiken musta ja mikään ylimääräinen ei ole kiinnostavaa. Pääasiassa mun arkeni on töitä, ruokaa ja unta. Tämä blogihiljaisuus ei ole siis täysin laiskuudesta johtuvaa vaan on ihan perustellusti mielenterveyteni vuoksi jätetty taka-alalle. Aina ei pysty repeemään joka suuntaan jos jo kahdeksan tuntisen työpäivän aikana tarvitsee antaa itsestä niin paljon, että välillä päässäni pyörii, että miten kukaan ihminen tekee tätä työtä palkalla mitä tästä saa. Herranjumala. Mä en pienestä valita koskien työtäni mutta nyt kyllä laittaa hermostuttamaan, että karusti kuvailemalla mun työssäni ihmiset tienaa alle suomalaisten keskipalkan ja me painetaan työtä niin kovalla tahdilla ja niin kovasti omalla ittellämme, että työt tulee uniin ja edellisenä iltana jo miettii seuraavan päivän asioita. Tällä hetkellä en pysty siis nollaamaan töitä kovin helposti mutta kyllä se tästä parin viikon aikana toivottavasti alkaa rauhottuun.

Rankan työjakson, takkuilevan Instagramin, huonojen yöunien, erityisen ärsyttävästi toimivien kavereiden ja muiden ärsyttävien asioiden rinnalla on kuitenkin pieniä ihaniakin asioita kuten se, että oon päässyt töistä lähtemään muutamana päivänä niin aikaisin, että vapaa-aikaa on ollut koko päivä ja on jaksanut jopa katsoa elokuvan. Voitteko siis käsittää, että mun päivän kohokohta voi olla elokuvan katseleminen ilman, että nukahtaa kesken kaiken ja se, että sain katsottua Orange is the New Blackin kakkoskauden loppuun. Kaikista parhainta kuitenkin on se, että huomenna on perjantai. Elän viikonloppuja varten entistä vahvemmin.

Ps. Kirjoitin pienen ohjeen muffinseihin joista postasin juttua viime kuussa.

Tämä toivottavasti todistaa sen, että oon vielä elävien kirjoissa.