KATSEENVANGITSIJA

Menihän siinä vuosi. Meinaan tauluseinän tekemisen aloittamisessa. Vuosi sitten kun lupailin ääneen, että syyskuussa (2014) aion aloittaa tauluseinän teon niin se vähän jäi kun selkä ei antanut mahdollisuutta tehdä kuin pakollisimmat asiat arjen pyörityksessä. Vuosi tuon jälkeen mun seinällä vihdoin on kolme taulua. Taulua joissa on kaikissa jokin merkitys tai sanoma mun elämästä tai ajattelusta. Oon niin tyytyväinen tuohon lopputulokseen ja en tiedä raaskinko vielä edes miettiä jatkanko seinälle muidenkin taulujen asettelua vai annanko sen jäädä nyt noin. Se näyttää omaan silmääni naiselliselta ja kauniilta mutta kuitenkin katseenvangitsijalta, joka vähän oli tarkoituksenakin. Mustat kehykset korostaa vielä niiden näyttävyyttä vasten valkoista seinää. Yritän epätoivoisesti saada tähän asuntoon "särmää" kun kaikki huonekalut on niin valkoista ja korkeakiiltoista niin yksityiskohdat saisi olla mustaa tai vaikka hopeaa ettei olisi niin kovin kliinistä.

Keskimmäinen taulu on nimeltään Dreamer eli unelmoija ja siihen rakastuin yksinkertaisesti sen kauneuden takia. En aluksi edes tajunnut, että sen nimellä on jokin merkitys itselleni mutta kun sain sen tuohon seinään niin tajusin, että aika osuvasti ostin tuon kun perimmäisenä ajatuksena koko seinän tauluihin olisi se, että ne kuvastaisi mua. Vasemmallla on taulu, jossa lukee "Life is too short to worry about stupid things. Have fun. Fall in love. Regret nothing, and don't let people bring you down" ja oikealla olevassa taulussa lukee "Do things that feed your soul, not your ego, and you will be happy." Kliseisiä mutta sitäkin osuvampia sanomia.

Kaikki julisteet oon ostanut Deseniolta jos jotakuta kiinnostaa! :)

Miltä näyttää teidän silmään?

LAATUA HALVALLA?

Jo hyvän tovin oon etsinyt sellaista puista ukkelia minkä vartaloa pystyy vääntämään erilaisiin asentoihin. En ole vieläkään varma kyseisen aidon ukkelin nimestä tai minkä merkin se alunperin on ja luovutin osittain jo etsinnän kun ei mistään löytynyt. Keväällä monet perheenjäsenetkin sitä yritti mulle epätoivoisesti etsiä kun makasin sairaalassa ja olin ilmaissut haluavani sen ukkelin kun näin sen eräässä lehdessä. Aitoa ukkelia kun ei ole vaan löytynyt tähän päivään mennessä niin tänään Tigeristä ostin tuollaisen kuuden euron version siitä ja olen oikeestaan tosi tyytyväinen. Näin sen jo aikaisemminkin kun pyörähdin eräässä toisessa Tigerissä mutta jätin sen ostamatta kun epäröin, että onko typerää ostaa ei-aitoa versiota.Yllättävän kestävältä se kuitenkin vaikuttaa kun vääntelee ja kääntelee vaikka hintaa oli noinkin vähän. Joka kerta ei siis sisustusjuttujenkaan tarvitse olla niitä kalleimpia tai edes alkuperäisiä koska monet "feikitkin" on aika kelpoja.

Pääosin yritän nykyään valita sen hieman hinnakkaamman version jostain mitä haluan, koska oon kyllästynyt siihen, että tänne kerääntyy kaikkea suhteellisen edullista sisustustavaraa tolkuttomasti ja sitten ne seilailee täällä pitkin poikin kuin jätteet valtameressä. Laittaessaan hieman enemmän johonkin rahaa niin huomaakin kohtelevan kyseistä tavaraa sen arvon mukaisesti ja kyllä monesti laatu valitettavasti vaan tulee sen euromäärän mukaan. Astiastot on erittäin hyvä esimerkki tästä koska kun muutin omilleni niin hamstrasin huolella Ikean edullisia juomalaseja ja nyt jo huomaan käytön niistä. Lasit muuttuu sameiksi ja tiskikoneen avatessa monesti joku laseista on säröillä kuumuudesta. Siinä ei kyllä voi syyttää kuin itseään. Hintalaatusuhde aika kohdillaan niin sanotusti.

Katsotko laatua vai edullisuutta ostaessa tavaroita?

UUSIA KOTIJUTTUJA

Onko mitään keksitty sisustamisen osalta mitä mä en haluaisi? En usko. Se todistettiin tänään kun lähdin kiertelemään Löytöliiteriin Tampereen Nekalassa. Se on vähän sellainen kauppa, että sieltä joko tekee tosi kivoja löytöjä tai sitten ei mitään erikoista. Sellasta kakkos/kolmoslaadun tavaraa eikä hinnat päätä huimaa. Löysin muutaman kivan jutskuliinin tänne kotiin kun koitan kovasti tätä täyttää, että saisin kodikkuutta kehiteltyä enemmän - varsinkin eteiseen ja makuuhuoneeseen.

Kärryihin tarttui mukaan yltiösuuri herätyskello, joka ei siis ole oikea herätyskello. Se löysi paikkansa eteisestä koska en ollut kerennyt heräteostokselle mitään sen parempaakaan paikkaa miettimään valmiiksi. Se vaan näyttää niin hauskalta ja mustat jutut kun on kivoja vaaleuden keskelle niin why not?

Parhaat löydöt kuitenkin oli sisustustikkaat missä roikkuu valokuvakehyksiä ja vaalea pörröhuopa. Kumpainenkin on sellainen asia mitä oon pidemmän aikaa halunnut ja nyt kun ne löysin niin oli yksinkertaisesti vaan pakko ostaa. Sain muutenkin kaikki ostokset puoleen hintaan ja se oli aika hyvä diili omasta mielestäni. Sisustustikkaille jäi hintaa kolmekymppiä, huovalle parikymppiä ja kellolle muistaakseni parikolmekymppiä, en nyt täysin muista. Näiden lisäksi ostin kaksi peilireunaista valokuvakehystä koska ei niitäkään voi ikinä olla liikaa. Varsinkaan Jonna kun et koskaan teetä niitä kuvia Ifolorilta...

Mitäs tykkäilette?

TUHLAILUN RIEMU

Stockmann, metalliset valokuvakehykset, 17,90 € / kpl.

Stockmann, pumpulipurkki 18 €, hammasmuki 15 € ja pumppupullo 22 €.

Hyvän Tuulen puoti, Aloe Water 26,90 € ja Pink Dragon Fruit 26,90 €.

Musta tuntuu, että selviin jatkuvasti päivistä jollain yliluonnollisilla voimilla koska nukun valehtelematta joka yö vain pari tuntia ensin kun olen koko yön valvonut ja lopulta aamuyöllä saan pienesti unenpäästä kiinni. Kai se vaan on hyväksyttävä, että mun keho ei pääse enää samanlailla lepotilaan miten ennen. Alkaa vaan hajottamaan kun haluaisi jaksaa olla hereillä päivällä ja puuhailla mutta kokoajan tekisi vaan mieli kaivautua syvemmälle peiton alle ja tuijotella tyhjänpäiväisiä ohjelmia telkkarista. Sitä kerkeän tehdä ensi viikolla ihan tarpeeksi osastolla niin olisi mukava olla energinen nyt mutta kaikkea ei voi saada.

Sain kuitenkin tänään väsymyksestä huolimatta lähdettyä keskustaan käymään Stockmannilla ja Hyvän Tuulen Puodissa. Syy siihen miksi lähdettiin oli se, että saamattomana en jaksanut tai paremminkin omasta mielestäni muistanut tehdä heidän nettisivuillaan loppuun asti tilauksia ja nyt kun tajusin, että en ole ensi viikolla arkena kotona niin oli pakko mennä itse paikan päälle ostamaan nämä jutut mitkä olisin tilannut muuten jokatapauksessa ja olisin vasta ensi viikon jälkeen päässyt niitä ihastelemaan. Materiasta saatu suuri onni on ajankohtaista mulla näköjään. En malta odottaa ollenkaan. 

Jaksoin pari päivää sitten siirtää olohuoneessakin vähän huonekaluja ja sain pitkästä aikaa jotain uutta järjestystä fiilistelttäväksi. Olohuoneeseen tuli mukavasti seinätilaa ja sehän oikeuttaa mut jollain omituisella tavalla ostamaan erään vitriinin mitä oon alkanut himoitsemaan hullunlailla. Ajattelin kuitenkin nyt himmata tuhlaamisen kanssa ja odottelen muutaman viikkoa ennen kuin edes suuntaan vitriiniä katselemaan Sotkaan. Jotain itsekuria sentään havaittavissa.

Pakko päästä päikkäreille nyt heti. 

OMANLAISTA TERAPIAA

En osaa kuvailla teille mitenkään miten hienolta on tuntunut valokuvata ja käsitellä blogia varten ostoskuvia. Pienen pieni asia ja mä oon itkenyt täällä pelkästä onnesta sen takia. Vahvoja tunteita herää kyllä kun tekee asioita, jotka on ollut ennenkin tärkeitä ja niin iso osa arkea. Jos jaksaisin hyppiä niin hyppisin. Käsiä oon kuitenkin jo jaksanut heilutella ilmassa musiikkifiilistelyn aikana tänään kun kaivoin kolmen kuukauden jälkeen vahvistimet ja avasin Spotifyn. Miten musiikkiakin on ollut ikävä. Ikävöinyt liikaa kaikkee kun kaikki on yhtä itkuhymyä kun pääsee tekeen. Elämä tuntuu hienolta kun sitä pystyy elään edes pienesti.

Kuten kehuin aikaisemassa postauksessa niin tänään pääsin shoppailemaan kuten eilenkin. Eilen suuntana oli Asko ja sieltä löysin täydellisen pöytälampun ja uudet ihanat tabletit ruokapöydälle. Omaksi onnekseni Askossa oli miinus kolmekymmentä prosenttia kaikki (ainakin moni juttu) ilmeisesti. 139 euron lamppukin menetti hinnastaan siis hyvän osan vaikka lampun olisin kotiuttanut ilmankin alennuksia kerran niin täydellinen ilmestys oli.

Tänään suuntana oli IDEAPARK. Voitteko kuvitella, että jaksoin kävellä siellä tunnin kaupoissa? Oon ylpeä itestäni. Ylpeä oon löydöistäkin koska nyt mulla on pitkään halutut lasiset kynttiläjalat isoille kynttilöille sekä pari uutta muumimukia, servettejä ja vähän lisää kynttilöitä. Ostin Hemtexistä uuden kylppärimatonkin kun epätoivoisesti yritin kuluttaa lahjakorttia. Sitä en valitettavasti kuvauttanut mutta pörröinen ja valkoinen on. Sisustusjuttujen lisäksi jaksoin vaatteitakin ostella ja uuden hajuveden. Kunnon terapiapäivä ollut. Energiaa on ihan eri tavalla kun päässyt tänään jonnailemaan. Musiikkia, löhöilyä ja hymyilyä on riittänyt.

Vitsi on hyvä olla!

HISTORIALLINEN HETKI

Yli yhdeksän kuukauttahan siinä meni, että sain ensimmäisen kattolampun paikoilleen. Yksi ruuvi vielä on laittamatta mutta se ei ole homma eikä mikään. Sen jälkeen valaisin näyttää tasapainossa olevalta. Iso työ oli löytää sopiva valaisin ja kun se löytyi niin kyllä hymyilytti. Sain eteiseen valon eikä tarvitse enää kylppärin ovea pitää auki, että näkee eteensä. Plafondi Luxor on siis kyseessä ja sen hankin Kodinykkösestä. Samaa sarjaa näyttää olevan 10 senttiä suurempikin valaisin myynnissä. Näköjään tuo omani on loppuunmyyty koska en löydä sen linkkiä heidän sivuiltaan mutta tätä sarjaa se kuitenkin on.

On olemassa sellaisia naisia, jotka vaihtelevat valaisimia puolen vuoden välein tai vuodenaikojen mukaan kun itse etsin sitä oikeaa kuin viimeistä päivää enkä kelpuuta lähes mitään. Kadehdin heidän rahapussiaan ja päätöksentekokykyään koska kumpikin asia helpottaisi huomattavasti materialistin elämää. Onneksi kuitenkin eteisessä vihdoin on nyt valoa tarjolla mieluisessa muodossa, jotta on helpompi lähteä maalaamaan ja sisustamaan kun näkee seinät kunnolla.

Onko kukaan muuten koskaan sanonut miten vaikeeta on valokuvata lamppuja loistossaan? Apua.

Miltäs näyttää?

LUUKKU 21: JOULUISTA KOTIA

Voitteko uskoa, että on enää kolme yötä jouluaattoon?! Miten mäkin oon niin yllättynyt tästä vaikka aloitin joulun jo reippaasti marraskuun puolella. Kuusikin pönöttänyt jo yli kuukauden paikallaan, valot päällä kertaakaan niitä pois päältä laittamatta. Terveisiä vaan paloturvallisuuden puolestapuhujille.

Ajattelin tähän luukkuun laittaa hieman kuvia mun jouluisesta kodista, joka ei kuitenkaan ole kovin jouluinen. Muutama päivä sitten puhuinkin siitä, että voisin jotain kunnon kotikuvia laittaa tänne mutta päädyin kuitenkin eriävään mielipiteeseen itseni kanssa kun tuijottelin mun valtavaa pyykkimerta, joka koostuu mun kaikista vaatteista. Päätin ahkerana sitten repästä lipastot ja kaapit tyhjäksi vaatteista makuuhuoneen lattialle ja pestä kaikki, ne puhtaatkin. Älkää kysykö mikä järjenhiven tässä on taas mukana mutta onpahan aloitettu ja loppuun asti tehtävä. Se on varmaan ihan pätevä syy miksi kunnollista kotikuvapostausta ei ole tällä hetkellä tulossa. Joulun jälkeen se voisi olla ihan mukava tehdä kun saa muutenkin kokonaisuudessa kodin "luonnolliseen tilaan".

Ihaillen katselen muissa blogeissa upeita jouluisia kotikuvia ja itsellä jouluntuntua antaa kuusi ja pari joulukoristetta. Tarviiko sitä edes enempää? Pääasia on, että tuntuu jouluiselta.. ei sen aina tarvitse näyttää siltä. Kaiken rahan ja ajan olen säästänyt joululahjoihin ja jouluruokahankintoja varten. Tässä enää ole mitään järkeä lähteä ostamaan jouluisia sisustuskoristeita. Joulua rakastan mutta pitää se tolkku pitää. Joulu on kerran vuodessa ja sen mukaan mennään. Koristeita kertyy vuosien varrella ja kerran tämä on ensimmäinen joulu omillaan niin voi koti vähän näyttää kolkolta. Eiköstä vain?

KODINYKKÖSEN LÖYDÖT

Kodinykkösestä ei koskaan voi lähteä ostamatta mitään. En ainakaan minä. Voisin vaan pyöriä siellä koko päivän ja hipelöidä kauniita sisustustavaroita sekä pehmeitä pyyhkeitä väsymättä. Useesti tiedän mitä sieltä olen etsimässä ja piti tänään ennakkoon käydä katselemassa jos joulukuusia olisi jo saapunut valikoimaan ja hieman puntaroimaan minkä itselleni tulen ostamaan mutta koska sinne ei oltu vielä kuusia tuotu muiden joulukoristeiden rinnalle niin päätin käydä kurkkaamassa löytyisikö löytönurkkauksesta mitään ennen kuin lähden muuten kauppaa kiertämään.

Koko löytönurkkaus on yleensä täysi floppi mutta tänään oli omaksi ilokseni sellainen kerta kun sieltä jotain huippua löytyikin. Löytönä oli Amanda B:n kaksi sievää kynttilänjalkaa ja voitteko uskoa, että "säästin" viisikymmentä euroa ostaessani nuo. Normaalihinnaltaan ne olisivat olleet yhteensä 60 euroa ja sain kummatkin kymmenellä eurolla. Entistä onnekkaamman tuosta löydöstä teki vielä se, että neljästä kynttiläjalasta kaksi oli ehjiä ja ne on nyt mulla. ♥

Kynttiläjalkojen lisäksi ostin kaksi valkoista valokuvakehystä ja liikaa kynttilöitä varastoon. Kuolasin myös ihanaa metallista lehtitelinettä mutta jätin sen vielä takaraivoon kummittelemaan koska harkinta on hyvän ostoksen esityötä. Tulevat hankinnat ei ole kuitenkaan nyt ekana mielessä kun jäätyneiden sormien takia on huutava tarve päästä kuumaan suihkuun ja sen jälkeen tekemään koko päivän himoittua fetasalaattia sekä tietenkin odottelemaan hömppäohjelmien alkamista. 

Tsemppiä ihmiset, kaksi herätystä perjantaihin!

STRESSIMÖRKÖILYÄ

Kerroin teille toissapäivänä miten hieman stressasin tämän päiväistä isovanhempien vierailua. Kaikki meni ihan nappiin eikä pullat palanut uunissa poroiksi eikä pahemmin tapetti repsottanut vääristä kohdista. Vaati tämä itseasiassa aika paljon itseltäni eikä varmasti seuraava kahvihetki ole tämän kaltainen. Aina se ensimmäinen kerta jännittää kaikessa ja tämä oli ensimmäinen kerta kun näytin ylpeyden aiheeni ihmisille, jotka ovat todella niitä laadunvalvojia. Pappani hyväksyntä sekä reaktio oli ehdottomasti arvoikkain itselleni koska häntä oon aina katsonut ylöspäin koska turhaa hehkutusta häneltä ei saa. Ensimmäinen kommentti mitä häneltä tuli ovesta sisään astuessa oli, että "onpa tumma sisustus!". Painava stressimörkö tipahti olkapäiltä kun kaikki alkoi huumorilla. Häkeltyneitähän isovanhemmat oli siitä miten olin saanut tästä asunnosta aivan vastakohdan edelliseen mustaan tanssistudioon. Peiliseinä, isot ikkunat ja valkoisuus todella sai positiivisia kommentteja ja asuinalue sai yllättävän hyvää palautetta vaikka odotin slummikommentteja.

Viime iltana siivosin monta tuntia asuntoa ja panikoin kun moni asia oli tekemättä. Aamulla nousin kymmeneltä sängystä ja tein puolentoista tunnin viimeistelysiivouksen, joka sisälsi esimerkiksi verhojen suoristelua sekä rätin kanssa lattiaa pitkin ryömimistä. Asia saattaa kuulostaa huvittavalta mutta kyllä se on oikeesti aika helvetinmoinen paikka kun on perfektionisti tässä asiassa ja koska haluan aina vakuuttaa ihmiset niin oli siinä kaksi isoa tavoitetta saavutettavana. Näinkin pienessä mittakaavassa kuin isovanhemmille ensimmäisen oman kodin esittely. Onneksi asia on nyt taputeltu kunnialla kasaan.




Kaiken tämän lisäksi olisi joulukuussa näillä näkymin tiedossa katon maalausta, kaikkien huoneiden tapetointi sekä kattolistojen asennukset papan kanssa. Mahtava helpotus oli kyllä kun pappa innokkaasti tarjosi apuaan pyytämättä sekä oli puhelimensa kanssa kuvailemassa ovien karmeja ja mittailemassa ties mitä uusien ovien hankintaa varten. Papalla on niin paljon suhteita eri paikkoihin ja tietoa asioista, että eiköhän asuntoon löydy oikeanlaiset ovet mitä haluankin. Makuuhuoneeseen ikkunallinen ovi, eteiseen äänieristetty ovi ja sitä rataa. Katsotaan löytyykö sellaisia mitä ideoimme. Helpottaa suuresti kun saa apua asioihin mistä ei paljoa tiedä.

Stressi tästä kaikesta johtui varmasti siitä, että vertailen hyvin helposti itseäni muihin tämmöisissä asioissa. Pelkäsin, että jollain tasolla tuotan pettymyksen kun lähtökohdat näiden asioiden kanssa oli aika takeltelevat. Jätin ostamatta enon asunnon ja tartuin hetken mielijohteesta johonkin Oikotien upeeseen ilmestykseen. Onhan se hämmentävää mutta se ratkaisu oli oikea ja uskon isovanhempienkin ajattelevan nyt näin. Toinen pelko oli se, että miten vakuuttaa ihmiset, joiden rannekello kärjistetysti maksaa enemmän kuin mun televisio ja farmariautossa kuljettaisi nappulaliigan joukkueen.

Helpottunut, kiitollinen ja rentoutunut. ♥

SISUSTUKSEN TARVETTA

Uuden viikon starttaus!  Sain viiden aikaan omituisen inspiraation alkaa muokkailemaan makuuhuoneen järjestystä heti kun pääsin ulko-ovesta sisään. Siirsin sängyn ikkunan eteen vaikka kiven kovaa väitin, että sänky pysyy edellisessä paikassa varmasti pitkään sekä tyhjensin meikkipöytäni ja tein siitä pelkän tason. Tuikut, selkeys huoneessa ja ulkoa heikosti valoa loistavat katulamput sänkyä vasten teki suuren muutoksen huoneeseen jonka kanssa mulla on ollut ongelmia. Ongelmia on lähinnä tilan käytön suhteen koska makuuhuone on olohuoneen kokoinen eli suhteessa aika iso makuuhuoneeksi omasta mielestäni. Skandinaavista mutta kodikasta linjaa sisustukseen tavoitellessa tarvitsee karusti vaan tuhlata. Kiikutan kotiin kaikki asiat mitä haluan kuten unelmapehmeän pörrömaton, jotain kaunista seinille sekä ennenkaikkea haluan eroon kaikesta mitä oon joutunut tuijottelemaan puoli vuotta paremman toivossa. Kerran se kirpaisee kun rahansa menettää.

Asetellessani tuikkuja tänään peilialustalle annoin henkistä psyykkausta tehdessä itselleni myötäntuntoisia olkapään taputuksia koska samalla mielessä pyöri kuvitelma kauniista kynttilöistä kolmen euron tuikkujen tilalla. Aion reippaalla tahdilla kiriä kiinni pimeän kauden sisustukseen - kauniiseen semmoiseen.

Parin viikon aikana en ole avannut nettikauppoja kun vasta eilen ensimmäisen kerran. Sisustamisinto on ollut ihan kadoksissa koska sairastelun ja kiireiden takia tuntu, että ainut kiinnostus kotia kohtaan oli se, että mihin pääsee nopeiten nukkuun tai istumaan mahdollisimman mukavasti. Sohvatyynyt on lentänyt kaaressa olohuoneen nurkkaan ja ruokapöytä on ollut meikki - ja työpöytänä sekä keittiössä on vähintäänkin ollut Gordon Ramsayn raivokohtauksen tarvetta. Niskasta on otettu kiinni ja tälläkin hetkellä selailen lukuisia nettikauppoja tuhlailu mielessä. Viime kuussa en tainnut ostaa oikeestaan mitään merkittävää kotijuttua vaikka tarkoitus tietenkin oli, joten ehkä tässä kuussa on syytä hankkia jotain hehkutuksen arvoista senkin menetetyn kuukauden edestä.

Tsemppiä uuteen viikkoon!

AHDAS KODIKASTA?

Muistan, että mulla on ollut teini-iästä asti yksi omituinen rakkaussuhde pieniin ja ahtaisiin huoneisiin. En puhu nyt mistään arkkuahtaasta vaan tarkoitan sillä sitä, että itseni mielestä kodeissa näyttää suloiselta kun huoneet on kodikkaan ahtaita. Itselläni kun oli toiveena, että ensimmäisessä kodissani olisi mahdollisuus pitää ruokailutila olohuoneessa eli ei niin isoa keittiötä, että sinne mahtuisi edes ruokailuryhmä. En tunne ainuttakaan ihmistä joka erityisesti toivoisi pientä keittiötä, joten olen siis omituinen. Se toive toteutui tässä mutta ei olisi toteutunut siinä asunnossa mihin olin muuttamassa yli puoli vuotta ennen kuin löysin tämän.

Asuntoni oli aikaisemmalla omistajalla tanssistudiona, joka selittää olohuoneen peiliseinän. Peiliseinä tuplaa olohuoneen tilan silmissä mutta silti se ei tee siitä liian suuren oloista omaan makuuni. Voisin sijoittaa peiliseinänkin kohdalle huonekaluja mutta pidän siitä noin, että se on ihan paljaana. Monista peilipinnoista ja valkoisuudesta huolimatta toivon tällä hetkellä oman kotini olevan kuin nukkekoti  kuten tätä asuntoa kuvailen. En uskoisi, että samoja adjektiiveja irtoaisi hieman uudemmasta asunnosta koska tämä missä nyt asun on alkujaan rakennettu seitsemänkymmentä luvulla. Kodikkuus siis moninkertaistuu sillä kun seinissä ja muutenkin asunnon yleisilmeessä on niin sanotusti sitä ajanpatinaa. Siloiteltu sisustus jotenkin tekee tästä asunnosta niin paljon arvokkaamman kun suuret ovenkarmit ja vanhat patterit nousee silmille eikä kaikki ole jo automaattisesti niin viimeisen päälle laitettua.

Eilen väänsin ja käänsin olohuonetta jonka tuloksena telkkaritaso ja sohva vaihtoivat päikseen paikkoja. Telkkaritaso sopi kuin tehty isojen seinähyllyjen alle ja jotenkin omille silmille näyttää kotoisammalta näin. Sohva on yksinään pienellä seinällä hetken ennen kuin alan rakentamaan tauluseinää sen ylle.

Vuoden päästä voi olla ihan eri ääni kellossa ja sitten tämä asunto onkin tyhjyyttä ja pelkistettyä yksityiskohtaa täynnä. Ensimmäiseksi kodiksi tämä on kuitenkin täydellinen enkä haluaisi vaihtaa. Toinen koti voi vuosikausien päästä näyttää aivan vastakohdalta koska silloin saattaa olla suuri huonekorkeus, valtavat tilat ja peililattia. Tämä koti on tällä hetkellä kuitenkin suoraan oman pääni sisäisestä sisustuslehdestä ja se on ainut asia mikä merkitsee. ♥

Ahdas vai avara koti?

ODOTUKSEN ARVOINEN

Maanantaihan se sieltä taas tulla tupsahti rikkoon pyhän viikonlopun mielettömyyden. Ei anneta asian kuitenkaan masentaa koska sieltä on taas neljän päivän päästä tulossa uusi perjantai. Perjantait on aina odottamisen arvoisia mutta niin oli myös tänään töistä kotiinpaluu koska tiesin, että viimeistään tänään on saapunut Poster Misteriltä tilaamani sitaattijuliste. Riemunkiljahduksia ehkä rääkäisin ilmoille kun huomasin lattialla odottamassa pahvisen kirjekuoren. Melkeen tukehduin jännityksestä kun päätin avata kirjeen vasta kun olen käynyt suihkussa, ruokkinut marsut ja vaihtanut asialliset vaatteet Gina Tricotin varhaisteinilökäreihin. En oo ikinä tehnyt noita kolmea asiaa näin nopeesti mitä tänään. Hävettää ehkä myöntää mutta nyt kun on tunti kirjeen avaamisesta, niin edelleen eteisen kivilattialla on pikasuihkun jälkeiset litimärät jalanjäljet. En minä malttamaton ole.

Viikon piinaava odotus oli täysin sen arvoista. Juliste oli juuri sellainen mitä halusin. Murehdin kyllä jonkin aikaa, että miten tekstit menee riveille kivasti kun heidän nettisivuillaan tosiaan saa itse päättää rivitykset tekstille minkä valitsee ja yritin kuvanmuokkausohjelman avulla katsoa, että sanat menee järkevästi. Menihän ne ja nyt kyllä on astetta rakkaampi sitaatti kehyksissä. Miten näin pienet asiaa saa koko ihmisen niin onnelliseksi? Pienistä asioista munkin elämänlaatu paranee.


Oon hieman hämmentynyt tällä hetkellä. Mulla on meinaan aivan tolkuton bloggausinto, aivan tolkuton. Voisin kirjoittaa teille vaikka postauksen mun tummansinisestä imurista. Tätä fiilistä ei ole pitkään aikaan näkynyt näin voimakkaana kuin nyt. Haluaisin täyttää koko blogin sisustusaiheilla koska mun pää kirjaimellisesti räjähtää näistä inspiraatioista. Alan hyvin pian toteuttamaa yhtä isointa sisustusprojektia syyskuun alusta ja se on varmaan kaikista pisin haave sisustamisen saralla. Teen pienistä ja isoista sitaattijulisteita sekä tietenkin muutenkin inspiroivista julisteista ison kollaasiseinän kauniiden kehyksien avulla. Katseenvangitsija seinä siis ajatuksena ja en kyllä kestä tätä odotusta, että pääsen tilailemaan ensimmäisiä julisteita mitä oon iskenyt jo Etsyssä lemppareihin.

Toivon myös suuresti, että nämä sisustusjutut inspiroi teitäkin. Haluan sisustaa ja näyttää teille, että kaunista saa myös edullisesti eikä kaiken tarvitse olla hintaluokaltaan sitä kalleinta. Ei tavallisilla alle keskipalkkaisilla nuorilla aikuisilla ole varaa ostella Kartellin huonekaluja tai pienen pieniä sisustusesineitä joiden arvolla ostaisi jo uuden maton. Haluan sisustaa järkeä käyttäen ja toivon, että täältä saa monet vinkkiä miten voi sisustaa nuoren ihmisen budjetilla - vaikkeikaan välttämättä ihan opiskelijan budjetilla. I think you get the point! Tavoitteena kun ei ole saada tästä mitään sisustusblogia vaan haluan näyttää teille tämänkin puolen mun elämästä ja senpä takia koen tärkeenä tietää, että onko ketään joka silti pitää näidenkin juttujen lukemisesta. :)

Saako kukaan näistä sisustushöpinöistä jotain irti? 

PINTAREMONTTI VALMIS!

Tältä näyttäisi tällä hetkellä mun pikkukeittiössäni pienen pintaremontin jälkeen. Itselle muutos on ainakin huumaavan iso vaikka mitään en oikeestaan tehnyt tummien pintojen ja kaakelien saumojen uusimisen lisäksi. Tuntuu, että vähintään parikymmentä vuotta nuoreni keittiön yleisilme pienillä muutoksilla. Alle 100 euron keittiöremontti on niin mieleinen, että jaksan tuijotella tätä nyt toivottavasti jonkun aikaa ennen kuin se varsinen jättiremontti pääsee repimään koko keittiön rakenteita myöten pois. Enää ei tarvitse keittiössä kuin uusia liesituuletin jollain kikalla ja hankkia sievät vetimet kaapistoihin. Sisustusjuttuja unohtamatta.

Tuosta alla olevasta kollaasista näkee hieman eroa mitä pinnoille tapahtui. Kiinteä keittiötaso sai siis DC-Fixillä tumman pinnan, pesin kaakelit sekä saumat uusin valkoisella Saumafixillä. Pyökkihirvitysvetimet poistin kaapistoista ja laatikoista. Toistaiseksi ne toimivat nyt ponnahdusmenetelmällä, että vetimiä ei tarvitse ennen kuin löydän uudet. Keittiöön tuotu ylimääräinen työtaso sai uuden tumman maalipinnan mikä Bauhauksessa tehtiin lähes identtiseksi DC-Fixin sävyn kanssa. Laatikostoille ei tarvinnut tehdä mitään koska olin ne maalannut aikaisemmin valkoiseksi. Pieniä muutoksia siis eikä mitään sen ihmeellisempää.

Paljon raikkaampi ilme, eikö?

PIENTÄ PINTAREMONTTIA

Pitihän se joku pienoinen remppakärpänen iskeä muhunkin rankimman aamuvuoropätkän päälle. Malttamaton ihminen kun olen niin eilen päähäni saaneet visiot lähtivät tänään toteutumaan heti Bauhausreissun jälkeen. Tarkoituksena olisi siis tehdä pientä pintaremonttia mun keittiöön jonka aikaisempi asukas on laiminlyönyt niin mestarillisesti, että kyllä vähän kyyneliä ja euroja pitää sen eteen tuhlata jotta saadaan tuosta muuhun kotiin sopiva huone.

Ainakin jonkun hetken pysyvää pintaa työtasoille, kaakelien saumojen vaalennusta ja erillisen työtason maalausta edessä sekä kammottavien pyökkivetimien maalaus koska ihania vetimiä en ole vielä löytänyt mistään. Sain onneksi tänään jo työtasot valmiiksi toiselle puolelle keittiötä ja huomenna on kaakeleiden vaalennusta sekä erillisen työtason maalausta. Tykkään ihan tolkuttoman paljon nyt tästä vaikka kaikki on niin kesken kun voi vaan olla.

DC-Fixillä (en säästellyt kirosanoja) tehty päällyste työtasoille nyt on vähän köyhän miehen kikka mutta en missään nimessä raaski alkaa tekemään juuri nyt mitään kunnon keittiöremonttia kun se on muutenkin edessä muutaman vuoden päästä. En aio siltikään katsella "huonoa" keittiötä vaikka pari vuotta on odoteltava täydellisen keittiön ilmestymistä tänne. Tummat työtasot, valkoisuus ja pienet kauniit yksityiskohdat piristää tarpeeksi.

Tulevien päivien aikana tulee laajempaa kuvamateriaalia esiteltäväksi!

Ootteko kokeillut DC-Fixiä?

ABSURDI HANKINTA ATEISTILTA

Absurdia mutta totta. Ateisti meni ja osti kauan haaveilemansa Buddhan pään koristamaan omaa kotiaan. Voiko tämän mieltää vähän samaksi kuin sen, että ihmiset kantaa ristiä kaulassa vaikka eivät usko mihinkään uskonnolliseen. Moni kantaa sitä muun merkityksen vuoksi ja itsellä on sama perustelu tälle Buddhan päälle.

Oon vilkuillut Buddha tyylisiä koriste-esineitä jo hyvinkin pitkään mutta en ole saanut käsiini yhtäkään mieleistä tai tarpeeksi naisellista yksilöä. KodinYkkösestä tänään kuitenkin löysin ihan sattumalta tämän kaunokaisen vähän yli parilla kympillä. Budjettiinkaan ei tullut siis isoa lovea tämän haaveen toteuduttua. Buddhan läheisyydessä seisoskeli myös pari kivestä tehtyä koristetta missä luki joko love  tai home. Halusin niistä ehdottomasti ainakin toisen ja lopulta kun mun oli niin vaikeeta päättää kumman otan niin mun oli keksittävä keino yksinkertaisesti vaan karsia toisen mahdollisuudet. Päänsisäinen perusteluni lopulta muodostui sellaiseksi, että kyllä on kaltaistaan vailla. "Love" näyttää tekstinä paljon paremmalta kuin "home" vaikka merkitys yhtä tärkeä. Turhamainen turhamaisuus.

Seuraavaksi olisi tarkoituksena tilailla Poster Misteristä yhdellä itselleni tärkeällä Gandhin sitaatilla koristetun laadukkaan julisteen jonka saan laitettua kehyksiin väliaikaisen  Elle-lehden lehtileikkeen paikalle. Uskonnollisia yksityiskohtia vaan lisää Ateistin valtakuntaan. Entistä absurdimpaa mutta sitäkin kauniimpaa.

Mitä mieltä ootte kaunokaisestani?

SISUSTAMINEN BUDJETILLE

Lauantait on mulle muodostunut koko kodin suursiivouspäiväksi ja välillä oon kelaillut päässäni, että mähän käyttäydyn kuin jonkin sortin kotiäiti. Jääkaapin totaalipesu, sohvatyynyjen imurointi, tavaroiden paikkojen muuttaminen ja peiliseinän pesua. Suussa maistuu pesuaine ja hiukset näyttää siltä kun niillä olis luututtu koko lattia. Mun siivoominen voisi olla samanlaista miten neljä vuotias lapsi siivoaisi. Turha kuvitella, että kykenen johonkin seurapiirinaisen pölyn huiskintaan vaan se on likaista ja veristä työtä. Kuusi päivää viikosta kun eletään pellossa ja seitsemäntenä siivotaan kuuden päivän sotkut niin kyllä nyt vähintään mustelmia saa.

Siivouksen ohella iski tänään filosofinen olo kun tuijotin melkein tuhannen euron arvoista televisiota ja mietin miten kallis maku mulle on kehkeytynyt. On viisikymmentä tuumaista telkkaria ja metallijalkaista divaanisohvaa eikä pidä unohtaa kiiltopintaisten huonekalujen paljoutta. Ei pidä antaa mahdollisuutta itsensä vetää överiksi ja tämän päiväinen oivallus sai todella mut tekemään pitkästä aikaa kohtuullisen järkevän ja hyvän päätöksen. Haluan kyetä myöhemminkin ostamaan juttuja ilman, että joudun valtaviin taloudellisiin ongelmiin. Pienistä euroistani aion huolehtia aikuismaisesti viimeiseen hengenvetoon asti.

Aion asettaa itselleni kuukausibudjetin sisustamiselle. Peruskoulun kutosen matikalla päädyin tiettyyn summaan mikä voisi olla sopiva vaikka turhauttaa kieltämättä budjetoida yhtään mitään kun oon tottunut elään niin, että ostan juuri sen mitä haluan. Ei tarvitse katsella hintalappuja sen suuremmin mutta onhan sisustaminen todella kallista puuhaa pidemmän päälle. Turha mun on aktiivisesti selailla mitään sisustusblogeja joissa puolet vanhemmat naiset tekee unelmakauniita asuntoja uusilla hankinnoilla viikottain ja mä pyöritän mun tavaroita ympäriinsä täällä väliaikaisuuteen kyllästymisen vuoksi. Tulee vaan paha mieli. En saa hankittua mun ostoslistan tuotteita yhtä ripeesti kuin he tai muuten todella eläisin ihan eri tasoisesti kuin nyt. Oon tosi malttamaton ihminen tämän asian suhteen ja se ei varmasti blogin lukijoiltakaan ole jäänyt huomaamatta ainaisten valitusten jälkeen. Hitaasti hyvä tulee ja sitä rataa mutta järkihän tässä lähtee.

Katsotteko te paljon käytätte rahaa sisustamiseen?

ENSIMMÄINEN BESTÅNI

Huonosti rajatut kuvat, siniseltä näyttävä kehno valaistus, nuupahtaneet ruusut.. noh, ei se mitään koska tiedättekö mitä! Mun olohuoneen tämän hetken kaivatuin huonekalu eli kaappilipastotaso-whatever saapui. Uuvuttavan työpäivän jälkeen läksin tosiaan sinne Ikeaan ja suorinta tietä myyjän luokse jolle listasin tarvittavat mitat ja mitä tarvitsen. Lapun kautta varastoon (okei, muutamat pikkujutut piti hakea tavarapuoleltakin..) ja mahdollisimman pian kotiin uutukaisen tasoni kanssa.

Ajattelin hankkivani saman kokoisen ja korkeakiiltoisen tason mutta myyjä taisi vähän käsittää mun listaukset väärin kun laittoi nämä lasiovelliset versiot täysin umpinaisten tilalle mutta täytyy kyllä sanoa, että kerrankin myyjän virheestä oli jotain hyötyä eli kiitos vaan myyjälle koska nämä näyttää paljon paremmalta kuin täysin umpinaiset ovet. Valtaosalla tuntuu olevan korkeakiiltoisia ja täysin umpinaisia ovia, joten tämä sopii todella hyvin mun kotiin missä on paljon suuria peilipintoja sekä lasitettuja yksityiskohtia. Mielen muuttuessa voi helposti kuitenkin vaihtaa vaikka niihin umpinaisiin!

Itse tason kokoomisesta en kuvitellut todellakaan, että se olisi pystyssä reilussa tunnissa ja näyttää vielä noin kivalta kaikkien kommelluksienkin jälkeen mitä tein sitä väkertäessä. Mä niin tykkään tosta ja niin tykkään noista ovista, joissa on lasi keskellä. Kädet täristen, sormenpäät herkkinä ja erittäin väsyneenä voin vaan kuitata tän päivän hymyssä suin ja alkaa tekemään jotain sairaan hyvää iltapalaa koska sen oon ansainnut.

Bestå taitaa olla mun uusi vakihuonekalusarja..

Jos ei laadukasta, niin ainakin kaunista sekä muunneltavaa!

PUUTETILA IDEAVARASTOSSA

Sisustuspainotteista asiaa taas tiedossa. Aika keskeinen asia tämä kodin sisustaminen nyt mun elämässä, että varmaan aika pitkälti se on syynä miksi lähes jokainen tai vähintään joka toinen postaus käsittelee sisustamista tai mun kotia. Onneksi sisustaminen kiinnostaa kuitenkin aina kaikkia jossain määrin, eikö vaan?

Mulla on ollut tänä viikonloppuna pohdinnan alla suuresti makuuhuone ja erityisesti tämä yksi kulma huoneesta mihin tänään aamuneljältä tehtyjen mittauksien perusteella päätin sänkyni asettaa näin päin. Uskoisin, että sängyn pitkäaikainen paikka on nyt tässä koska se sopii erittäin hyvin tähän kohtaan huonetta kun iso makuuhuone kyseessä niin tuntuu, että ei mene neliöt hukkaan kun asettaa ison sängyn seinän viereen.

Tässä kyseisessä kulmassa on se erityistä plussaa, että ei ole ikkunoita. Pidän ikkunattomuudesta juuri tässä kulmassa koska nyt mulla on oiva mahdollisuus tehdä seinälle mahdollisesti jotain näyttävääkin. Haasteita tuottaa kylläkin juuri se, että se on kulma eikä täysin suora seinä. Sen vuoksi olisi tärkeetä ajatella jotain toimivaa ja ehkä jopa helposti muunneltavaa. Mahdollisia ideoita voisi olla samanlainen tuplahylly niinkuin olohuoneessa sohvan päällä on tai valokuvakehyksistä tehty kollaasiseinä. Mahdollisuuksia on monia mutta ideat taitavat loppua nyt kesken itsellä. 

Onko teillä siis mitään ideoita omieni lisäksi mitä voisin tehdä kyseiselle seinälle mikä on sängyn päädyssä koska siihen tykkäisin jotain laittaa vai onko parempi noin "puhtaana" koska sekin kyllä antaa tilavuuden tunnetta entistä enemmän huoneeseen. Mielipiteet on erittäin tervetulleita. 

Esittäkää kaikkia mahdollisia ideoita!

Ps. Huomenna hakemaan Ikeasta Bestå-säilytysjärjestelmän kaapistoja.. ♥

KOLKOSTA KODIKKAAKSI

Makuuhuoneen sisustusoperaatio lähti käyntiin tänään. Löysin vihdoinkin pitkän etsinnän jälkeen kelpuutettavan päiväpeiton sängylleni Kodin ykkösestä. Päiväpeitto oli viimeinen avaamaton paketti hyllyllä ja vieressä näytti olevan mustaa ja vähän kellertävän beigeäkin versiota mutta tämä harmaa kyllä vei voiton kummastakin ihan helposti. Normaalihinta päiväpeitolla oli 130 euroa muistaakseni mutta sain sen reilulla 90 eurolla alennuksien takia. Ei huono hinta noinkin miellyttävästä päiväpeitosta ja vielä oli täysin oikeessa koossakin eli 270x270cm. Mun jenkkiin kun on ollut ihan mahdottoman vaikeeta löytää päiväpeittoja.

Alkaa makuuhuone näyttämään nyt hieman enemmän mun tyyliseltä eikä vaan joltain keskeneräseltä laatikolta missä käyn nukkumassa ja laittaudun. Tarkat visiot on makuuhuoneen laittamisen suhteen mutta tarjonta tuntuu aina tyssäävän kaupoissa niihin keskivertojuttuihin mitä en halua kuitenkaan hankkia vaikka ne on ihan kivoja. Haluisin väliaikaiselle yöpöydälle jonkun massiivisen ison pöytälampun ja jotain taulujakin olisi kiva laittaa seinälle kerran tapetteja en ole vielä laittamassa hetkeen kun laiskottaa suurempien remonttien teko juuri tällä hetkellä kun asunnon maalaamisessakin meni mielenterveys.

Seuraavaksi on löydettävä täydellisiä koristetyynyjä sängylle, että ei tarvitse lainata sohvalta kuvaamisia varten koristetyynyjä tai mitään muutakaan. Pienet tilpehööritavarat täällä asunnossa vaihtaa paikkaansa lähes viikottain ja tuo ihana rannekello tyylinen kellokin seikkailee ties missä vähän väliä. Saa nähdä jos se nyt hetken aikaa olisi yöpöydällä ennen kuin löydän jonkun yhtä ihanan kellon makuuhuoneeseen. Sisustaminen on kyllä ikuisuusprojekti ja en laita pahitteeksi. Nautin valtavasti aina kun alkaa palaset kolahtelemaan paikoilleen ja huoneet alkaa näyttämään edes hitusen siltä mitä mielessäni unelmoin.

Kolkkoa on vielä mutta enemmän kodikkaampaa kolkoutta. Eikö?
Ps. Kuvissa päiväpeiton värisävy vähän vääristyy. Ei ole noin siniseen taittuva. :)

ILMETTÄ OLOHUONEELLE

Pari kuukautta meni tämän odottamisessa ja nyt mulla on nämä Ikean kaksi 190cm pitkää valkoista unelmahyllyä mun olohuoneen seinällä. Tyytyväisyys on kyllä ihan todella suuri koska seinä näyttää juuri nyt siltä mitä hainkin takaa. Roimasti enemmän olohuone sai nyt mun mielestä luonnetta ja kodikkuuta vaikka todella skandinaavista sisustusta täällä toteutankin niin siitä huolimatta tuoreet kukkaset ulkoa ja muutama silmää miellyttävää valokuvaa hyllyllä tuo paljon enemmän lämpöä näinkin kylmän sävyiseen ja selkeälinjaiseen sisustukseen mikä täälllä vallitsee.

Pienin mutta erittäin varmoin askelin saavutaan mun unelmien ensiasunnon sisustusta. Muutamat itselle merkittävät huonekalut puuttuu sisustuksen osalta mutta ne on niin pieniä seikkoja juuri nyt tämän hyllyistä johtuvan tyytyväisyyden rinnalla. Nyt alkaa mun olohuone näyttää edes osittain kokonaiselta eikä vaan huoneelta johon on heitetty telkkari ja sohva tekemään kodin tuntua. Saa nähdä mitä ihania kaikkia tapoja kokeilen hyllyjen sisustamisella mutta nyt mennää tällä tyylillä edes hetken aikaa ennen kuin keksin jotain parempaa. Muutamat isot valokuvat/tekstikuvat on vielä teetettävä ja pikkuruisia sisustuselementtejä hankittava väliaikaisten tilalle mutta mihin sitä tässä kiire on. Suunta kun on oikea niin voi mielikin vähän rauhottua.

Alkaako näyttämään hyvältä?

 Mä ainakin taidan rakastaa tätä!