LUUKKU 8: SEURAAVA SUURI HAAVE

 

Äidin kehut on suurin motivaattori kaikessa.

Vuosia sitten kun päätin ostaa omistusasunnon heti työelämään kiinni päästyäni, lupasin itselleni toteuttavani myös yhden suurimmista haaveistani. Lupasin itselleni, että rakennan oman kodin perustuksia myöten noin viisi vuotta ensiasunnon ostosta. Itselläni on aina haaveiden ja unelmien rinnalla tulleet tarkat vuosiluvut sen kummemmin niitä edes miettimättä. Olen aina tiennyt mitä haluan, miten ja kuinka pian. Olen varma, että viiden vuoden päästä talon rakennusprojekti on alkamassa jollain osin tai ainakin toivon sitä kovasti koska pahinta mitä voin itselleni tehdä, on pettää itseni. Tässä kahdeksannessa luukussa pääset näkemään mikä on seuraava suuri haaveeni mitä tavoittelen. Ajatuksissa se on ainakin seuraava. Elämästä ei koskaan tiedä ennakkoon paljoa, joten täydellisen varma ei voi olla siitä missä järjestyksessä ja miten asiat tapahtuvat. Ihannetta silti tavoittelen.

Olen tottunut tekemään asioita elämässä vähän vinkkelisti eli saatan toteuttaa kaikkea "väärässä järjestyksessä" muiden mielestä. En ole sponttaani enkä mieluusti riko omia normejani tai periaatteitani. Elän elämää harkiten, suunnitellen ja ennakoiden. Se miksi itse haaveilen oman talon rakentamisesta nuorella iällä pohjautuu hyvin syvälle arvomaailmaan mikä itsessäni on. Elämä pitää pohjustaa teräksen kestäväksi ennen kuin tehdään toisia elämiä rinnalle. En tarkoita sillä sitä, että ihanteellinen perheen perustaminen tapahtuu vain itserakennetuissa omakotitaloissa vaan se on vain yksi niistä sadoista periaatteista mitä itselläni on oman elämäni suhteen. Olenhan itsekkin kasvanut kerrostalossa enkä sen hullumpi ihmisyksilö ole vaikka itse sanonkin.

Ihmiset odottavat aina jotain syitä tehdä elämässä isoja asioita. Taloja rakennetaan vasta kun on elämänkumppani rinnalla, avioliitto takana tai edessäpäin eikä se lapsenkaan tuleminen sen harvinaisempi syy ole. Itse aion rakentaa talon vaikka yksin. En minä tarvitse toista ihmistä rinnalle jos haluan tehdä elämässäni jotain mistä oon haaveillut pitkään vaikkakaan asuntolainan jakaminen ei koskaan ole pahitteeksi. Se ei silti ole este jos itsestäni tulee yksineläjä. Teen elämästäni huikeen itselleni enkä tarvitse siihen ketään toista. Unelmia voi ja pitää toteuttaa yksinkin. Muuttuvat tekijät voi niitä muokata mutta ei koskaan hävittää to-do-listalta.

Tämän haaveen ilmoille joskus aikoja sitten päästettyäni on äitini seissyt vierelläni ja kannustanut toteuttamaan taas sitä mitä itse haluan. Realisteina me emme herkästi ylistä mutta tuomitsemme typerät ideat sitäkin helpommin. Olen selvästi tehnyt elämäni tärkeimpään ihmiseen vaikutuksen jollain osin kun hän uskoo mun kykyihin ja suunnitelmiin. Kehut äidiltäni on yksi suurin motivaattori kaikessa ja varsinkin kehut koskien elämän isoja päätöksiä. Oman asunnon ostaessani äitini sai osoituksen, että mun puheet ja lupaukset ei ole vain sanahelinää. Aion tehdä sen mitä sanon. Tiedän, että äitini seisoo tämänkin ison projektin aikana rinnallani vaikka ei välttämättä tietäisi maadoituksista tai kattomateriaaleista mitään. Teen lupauksia itselleni mutta ennenkaikkea äidilleni jolle haluan näyttää, että ei hän pöllömpää lasta ole kasvattanut. Äidin valinnat elämässä tarvitsee kiitosta ja haluan osoittaa sitä näin.

(kuvat: täältä)

Yksi tärkein kriteeri mitä haluan tulevaisuuden talosta löytyvän on mansardikatto. Tämä on taas yksi niistä asioista joiden alkuperää en tiedä. Se on vain itselleni oikea valinta. Se sopii omaan näkemykseen kauniista suomalaisesta kodista ja se tuo mieleen Ainolan vaikka Jean Sibeliuksen talossa ei mansardikattoa ole. Ainola ei ole sen tyylinen mitä itse haluan mutta miljöön voisin ottaa koska vaan. Ainolan puutarha on niin kaunis, että voisin hyvin ottaa sellaisen omalle tontilleni. Siinähän se syy taisikin olla.  Mansardikatto on jotenkin kovin suomalaiseen maisemaan sopiva. Haluan suomalaisen näköisen kodin. Modernit talot eivät ole itseäni varten eikä edes niinkään harjakattoiset talot. Punainen talo ja perunamaa ei kuitenkaan välttämättä ole sitä suomalaisuutta mitä haen, joten en minäkään nyt ihan kaikkea hyväksy suomalaisuuden nimissä. Esteettisyys ja tunneperäinen merkitys ennen kaikkea.

Talossa haluan olevan paljon yksityiskohtia mitä ei missään muualla tule noin vain vastaan, suuret ikkunat ja parveke eli kaksikerroksinen omakotitalo olisi tarkoituksena. Kerrostalossa 95% elämänsä eläneenä on omakotitaloelämä hieman hakemista vielä eikä kaikkea osaa kuvitella kahteen kerrokseen mutta tässä on hyvin aikaa suunnitella, että tuleeko kodinhoitohuone yläkertaan vai alakertaan. Sisustamishaaveet on ihan viimeisimpiä vaiheita tässä projektissa, joten en edes stressaa itseäni sillä vaan sisustan tätä kultaakin rakkaampaa kotia ja katsotaan sitten tulevaisuudessa kun talo on pystyssä, että hankitaanko minkälaista kalustetta. Maku voi muuttua niin suuresti, että en siitä osaa sen paremmin kertoa. Maalaisromanttisuutta varmasti paljolti tulee olemaan mutta ei sitäkään voi lukkoon lyödä. Itsehän sisustin vielä muutama vuosi sitten vain mustilla huonekaluilla ja tummilla tekstiileillä. Nykyään oma koti on sen vastakohta.

Tulevien vuosien aikana aion tehdä valtavasti töitä tämän projektin eteen. Etsiä käsiini rakennusalan parhaimmat asiantuntijat sekä taitavimmat sisustusarkkitehdit. Unelmien eteen pitää tehdä paljon eikä mitään pidä saavuttaa alimman aidan alituksella tai muuten sen tulee huomaamaan lopulta. Tämä pätee kaikissa valinnoissa elämässä. Harkitse, suunnittele sekä ennakoi. Se on yksi mun osuvimmista elämänohjeistani.

Haaveileeko teistä kukaan oman talon rakentamisesta?

SINÄKÖ SE, IKÄKRIISI?

Blogihiljaisuutta hyvä tovi taas takana. Oon tarvinut aikaa ihan itselle tässä ja en ole edes sättinyt itseäni siitä, että taas unohdin kameran kotiin ja taas tuli yksi päivä jolloin en kirjoittanut mitään. On ollut hyvä hetki ajatella ihan itseäni koska taisin jäädä ikäkriisin alle aika kovalla jytinällä. Eihän 21-vuotiaalla voi olla ikäkriisiä kun koko elämä on edessä ja mitään ei olisi edes tarvinut tapahtua tähän mennessä paitsi ehkä valmistua johonkin ammattiin ja päästä työelämään kiinni sekä hyvällä säkällä muuttaa omilleen. Kaikki muu sen päälle on vain extraa ja asioita, jotka ei ole niin oleellisia.

Asetan itselleni taas ihan naurettavan suuria tavoitteita ja se on yksi voimakkaampia piirteitä itsessäni. Naiset varmasti pystyy samaistuun näihin tunteisiin aika suurestikkin koska jossain vaiheessa naiseutta tulee niitä hetkiä, että kyseenalaistaa omaa elämäänsä ja sitä, että mitä puuttuu omasta elämästä ja mitä muilla jo on. Itselle kaikista rankinta on ollut se kun nuoret naiset hankkii jo perheenlisäystä ja itsellä vasta menossa ensiasunnon laittaminen, hyvän kultaistennoutajien kasvattajan löytäminen ja tulevaisuuden talonrakennusprojektin suunnittelu. Itse en kyllä missään nimessä edes haluaisi mitään perhettä ja hyvä jos parisuhdetta tähän vaiheeseen elämää koska tällä hetkellä kaikista parhaimmilta tuntuu elää itseä varten kun nyt sen vapauden ja itsenäisyyden on saanut. Pitäisi osata nauttia tästä hetkestä ja jättää tulevaisuus myöhemmin murehdittavaksi. Se onkin vähän haastellisempaa kun voisi kuvitella.

Tämä edellinen viikko nyt on ollutkin ihan täydellinen Bridget Jones-viikko kun istun tässä mun sohvalla iltamyöhään, viinilasissa jotain juotavaa ja katselen hömppäohjelmia telkkarista. Rakastan tätä vaihetta mutta samaan aikaan ajattelen jo, että mikä olisi seuraava tavoite elämässä kun ensiasunto on nyt ostettu ja asettautuminen on aloitettu. Oon aina elänyt niin, että mulla on joku iso tavoite edessä ja tavoittelen sitä mutta tällä hetkellä mulla ei ole sellaista. Pitäisi varmaan osata nauttia tästä mutta samaan aikaan kun multa puuttuu se yksi iso tavoite lähitulevaisuuteen niin paineet kasvaa. Näkee muiden ihmisten teot ja tapahtumat paljon hienompina kuin omat pienet asiat vaikka todellisuudessa ei edes omaan elämään sellaista haluaisi.

Voisin asettaa itselleni tavoitteeksi nyt löytää täydelliset kattolamput asuntooni, löytää ihanan värikkään matkalaukun etelänreissua varten sekä syödä pakkasesta Aino-jäätelön pois tämän päivän aikana sekä tilata vihdoista viimein Ifolorilta valtavan määrän valokuvia.

Aika opetella elämään hetkessä ja lopettaa stressaaminen. For real. 

UUPUNUT MUTTA ONNELLINEN

ItaloBrothers - This Is Nightlife

Terveisiä täältä peiton alta lämpimästä sängystä! Uuvuttavan pitkä päivä takana ja taivaallinen hedari jyskyttää pääkoppaa siihen malliin, että jo pari kertaa kysyin iteltäni onko aivan pakko vääntää blogipostaus. Kyllä on! Kuvamateriaalia on niin järjetön määrä, että en edes yritä mahduttaa niistä moniakaan tähän postaukseen, mutta ehkäpä mä niitä sitten myöhemmin laitan näkyville. Käytiin tosiaan alkuillasta kuvailemassa Haihunkoskella jossain Viialassakohan päin se oli ja mä olin ihan täpinöissäni kun se oli niin hieno paikka, monia siltoja ja pieniä kivitasoja mistä oli hauska kuvailla koskea, kukkia ja vaikka mitä eteen sattu. 

Ennen kuvausreissua kävin äidin kanssa pankissa hoitamassa säästötiliasiat kuntoon ja virallisesti mä oon nyt asuntosäästäjä, että wippidippidii! Hypin melkeen siinä tuolissa kun äiti ja pankkitäti juorus omia juttujaan (tuntevat) ja mä laskin jo kuukausia koska mun tavotesumma on koossa. Onko tää oikeesti edes mahdollista? Mä oon äidin jalanjälkien kohdalla just niinkun pitää. Äiti sai oman asunnon 21-vuotiaana ja oon pitänyt sitä itekkin henkilökohtasena tavotteena ja se kyllä tapahtuukin! Hemmetti voittajafiilis jo nyt. Nyt pitää löytää se asuinalue mihin haluan koska tuntuu, että mun elämä on muutenkin kolmen eri kunnan sähellys. Onneksi laskut mitä tehtiin Tampereenkin kaksioista ja kolmioista, niin oli (tosi) edullisia ja suhteessa halvempia kun Tampereella yksiön vuokra kuukaudessa. 

Mä en myöskään tiedä mitä mun huoneessa on tapahtunut. Okei, alotin menestyksellisen siivouksen tossa muutama päivä sitten kun meikkipöytä saapu ja huone alko näyttää paremmalta kun koskaan ennen ja sitten se vaan levis mun käsiin. Huomenna on pakko aamusta ottaa ittee niskasta kiinni ja alkaa raivaamaan tätä huonetta, että saan sitä huonepostausta loppuviikosta tehtyä kun nyt huone alkaa olee jo sen tyyppinen kun haluisinkin ja en enään tätä ala isommin remppaamaan kun ei tässä talossa muutenkaan kauaa asuta kukaan ja varsinkaan itse. Sitten mulla olis vähän kysyttävää koskien juuri tätä huonepostausta, että onko huonepostaus parempi olla videona vai kuvina tai jopa kumpanakin? Kertokaa kommentilla niin tiedän! :)

Olipas taas sekavaa asiaa mulla mutta minkäs sen väliä. Nyt alan rauhottuun ja lukemaan blogeja! Ihanaa iltaa kaikille. ♥

 On ehkä hirveintä tajuta kaukana kotoo, että puhelimesta on akku loppu. Kauhuskenariot alkaa pyörimään päässä: mitä jos murhaaja nappaa mut enkä voi soittaa apua, mitä jos putoon tohon koskeen, mitä jos eksyn jne. Riippuvainen mikä riippuvainen. Kohtalontovereita? 

HYVÄSTI IKÄVÄ LEIMA OTSASSANI!

Henry Méndez - El Tiburón (The Shark)

Työtön-leima on nyt ikävä hetkellinen muisto tästä kesästä, meinaan se on nyt mennyttä. Alotan vähintään vuoden pituisen työpätkän elokuun ensimmäisenä päivänä ja voin toivottaa itelleni: hyvää elämää alotusta! Tästä se nyt lähti. Heinäkuun aion viettää mahtavasti rentoutuen ja tehden kivoja asioita kuten suunnitteilla olevia pikkumatkoja korvaamaan syksyn etelänreissun "peruuntumista" koska nyt ei mikään, edes Rodoksen kaipaava kutsuhuuto saa mua menettämään motivaatiota työtä kohtaan. En voi uskoa että ens vuonna tähän aikaan mulla saattaa olla ihan oman kodin avaimet ja paperit kädessä. Ei tarvi murehtia mistä saisi asuntolainaan rahat, koska seuraava vuosi ne mulle turvaa. Ihana tunne! Taidankin seuraavaksi alkaa ostelemaan omaan kotiin pieniä juttuja, kuten ihanista petivaatteista astioihin ja tehden muutosta harvinaisen helpon. Tämähän on täydellinen ajankohta alkaa ostelemaan asioita kun ei sitten kaaoksen keskellä tarvi. Eikä tarvi luopua siitäkään periaatteesta, että mitään lainattua tai "vanhaa" ei mun kotiin tulee. Minähän katson telkkaria vaikka puoli vuotta tyynyn päällä olkkarin lattialla kun otan sohvan joka ei täytä toiveitani täysin.

Oman kodin saamisen odottaminen korvaa kaiken menetetyn ja uhratun. Sitä mieltä mä oon ja oon hetkeen harvinaisen onnellinen. Nyt pitäisi keksiä missä haluan asua. Haluanko asua Pirkanmaalla vai missä. Avoimet ovet ja koko elämä edessä. Tätä se elämä nyt sitten on. Hyppäsin reippaasti kaikkien vuokrasäätöjen yli ja astelen isompiin kenkiin, eikä yhtään pelota se vastuu ja sitoutuminen. Voiko elämä enää mennä yhtään paremmin?

Terveisin, onnellisesti työllistetty ja omaan kotiin säästäjä. 

 Ps. Älkää luopuko unelmistanne vaikka ne veis teiltä 20 vuotta. 

KAUAN TOIVOTTUA KALEVALAA

Tänään yksi pieni unelmani toteutui kun isovanhemmat kiikuttivat suloisen pienen lahjapaketin valmistumisen johdosta ja tiesin jo ennen kun avasin, että siellä joku koru on jo ihan koon ja isovanhemmat tuntien. Kun näin tummansinisen korulaatikon tuli jokin refleksikiljaisu ja aloin hehkuttaa, että oon aina halunnu Kalevala korua ja kyllä, siellä oli aivan ihana Kalevala koru. Rannekoru ei voisi yhtään enempää olla mun juttuni ja kyllä mummu taas on tuntenu mut koruostoksilla, kun osti kaulakorun sijasta rannekorun. Oon niin tulisesti rakastunu tähän, että aion pitää tätä jatkuvasti kädessä vaikka on ehkä liian arvokas koru jokapäiväiseen käyttöön. Ai taivas miten materialismi onnellisuus tuntuu hyvältä!

Taivaalla lentävien lintujen on uskottu olevan yhteydessä jumaliin. Niiden on uskottu omaavan tietoa, jonka ainoastaan jumalat tiesivät. Ihminen voi saada tiedon vain, jos ymmärtää lintujen kieltä. Ehkä siksi monet tietäjät matkasivat esi-isien luo linnun hahmossa. Lintu oli sanansaattaja ihmisten ja jumalten välillä. Tämän linnun esikuva on peräisin Maariasta ajalta 800-1050 jKr. 

Kuulemma kyseinen Lintunen - rannekoru sopii parhaiten mulle, koska mun nimeni tarkoittaa pohjimmiltaan kyyhkystä ja oon kuulemma lintu, joka lentelee ihan omia reittejään isolla taivaalla. Hyvin isovanhemmat tuntee mut kun jo koruillekkin keksii yhtäläisyyksiä mun luonteen kanssa. Tästä taisi tulla heittämällä ehkä yksi merkittävimmistä koruista mitä mulla on koskaan ollut. Love this!

Kuinka monella teistä on Kalevalan koruja ja minkälaisia? :)

PITKÄT KOLME VUOTTA KUITATTU ONNELLISESTI!

Lueskelin hymyssä suin meiän ekan vuoden jälkeisiä tuntemuksia ja ajatuksia silloiselta luokanvalvojalta, joka teki meille pikkuvihkosen missä oli sarjakuvia, jotka sopi meiän luokkaan kun naula lautaan. Huvittavaa lukee noita, kun osaa niin yhdistää ne tiettyihin tilanteisiin ja tapoihin. Oh damn, sitä pelleilyä tulee jonkun verran myös ikävä.

Se on takana, pitkät kolme vuotta. Musta tuli tänään lähihoitaja! Emmä usko, että pystyn tästä aiheesta ammentaan mitään isoja romaaneja, koska niitä oon tehny tässä pienen ajan sisällä hyvin paljon jo. Jokatapauksessa, onni potkas mua suoraan ohimoon, kun eilen sain töitä. Kuukaudeksi, heti torstaista alkaen, mutta ainakin nyt alkujaan kuukaudeksikin. Loistavuutta, sekä viellä päiväkotiin, niin superloistavuutta. Unelmat toteutuu pienin askelin.

Nyt on vappu, eli minäpä vietän rauhallista iltaa kotona siman ja läppärin kanssa. En vietä siis vappua mitenkään erityisesti, mutta sitähän tää absolutistin elämä on, tylsää ja väritöntä. Ulkopuolisten mielestä. Voi kai sitä absonakin tuolla kylillä mennä mukana, jos jaksaa katella sitä örveltämistä selvinpäin ja muutenkin, siis no.. muutenkin. Huomiselle ei ole mitään suunnitelmia myöskään, joten saa nähdä mihin eksytään, vai eksytäänkö mihinkään.

Mulla on myös yks vielä kivempi asia kerrottavana (harvinainen postaus, kun on näin monii hyvii asioita kerrottavana!), meinaan sellanen että oon lähdössä etelään syksyllä. Matkakassan keruu on alkanut ja nyt vaan ois tarkotuksena löytää matkakohde. Valinta ei ole helppo kun moni maa vetäis puoleensa ja niistä tietenkin eniten Kreikka. Matkan oon yksin rahottamassa täysin, joten pitää myös tutustua vähän tarkemmin hotelleihin jne, ettei sitten harmita kun porsasta marraskuussa, kun joutuu taas johonkin läävään missä ilmastointi maksaa saman verran kun bussimatka Napapiirille tai semmoseen paikkaan, missä lähikauppaankin kävelee vartin nestehukka tärinöissä. Mulle tosiaan saa ehdotella matkakohteita tulevaan postaukseen myös, minkä teen tästä aiheesta! Pitäkää ajatuksia kohteista mielessänne, niin tuutte sitten kertoon mulle.

Nytten Klara Vappen kaikille jotka sitä viettää! :)

IHANA KAMALA VAUVAKUUME

Käsittelen tässä postauksessa MINUA ja asioita omasta perspektiivistä, enkä muita vaikka pieniä väkisin kaivettuja viitteitä jotkut ihmiset siihenkin saa. 

Miten voi ahistaa näinkin paljon vauvakuume. Ihan hirveitä ahdistuskohtauksia saanu menneen viikon aikana kyseisestä asiasta. Kaikki pamahtaa paksuks, kaikki on yrittämässä raskaaks ja joka toinen hehkuttaa omia lapsiaan. Mä vaan voin seurata ja pyöritellä sormia, että joo-o, miksen mäkin oo tossa tilanteessa ja tollanen ihminen joka ei stressaa tulevaisuutta. Mä oon halunnu lasta jo 15-vuotiaasta asti, mutta kiitos luojan, musta ei tullu mitään typerää teiniäitiä, koska se mä oisin. En oo tarpeeks kypsä taloudellisesti tai muutenkaan oikeesti tärkeillä tasoilla. Ei riitä että on fiksu, pitää olla kypsä ja edes mä en koe olevani tarpeeks kypsä kantaan vastuuta jostain lapsesta, jos en kykene edes huolehtimaan omasta unirytmistä. Enkä oo seurustellu vähintään 3 vuotta, enkä oo kihloissa, enkä asu omillaan ja en oo edes vakkaritöissä. Ahdistaa silti vaikka mun ei edes pitäs minkään järjen mukaan olla viellä äiti eikä kukaan vaadi sitä multa tai odota että oisin. Ehkä musta joskus tulee sitten hyvä mama kun oon miettiny näitä nuorena vuosi tolkulla!

Ahdistaa varmaan sen takia kun tajuaa, että oman ikäset likat hankkiutuu raskaaks eikä ne välitä siitä, että pitäs olla töissä oikeesti ja vaikka mitä muuta. Äidiks tulo kun ei oo mikään pikkujuttu. Äh. Inhottaa, inhottaa ja inhottaa. Kai tää kuuluu tähän ikäkriisiin kun jo oikeesti on täyttäny maagiset 20-vuotta eikä oo tehny vielä moniakaan asioita mitä muut tässä iässä on jo keskimääräsesti tehny. Ehkä mä teen ne jutut eka kun edes mietin äidiks tulemista kun ei se oo ajankohtasta ja voin olla siitä ylpee, että edes tajuan sen.

Oonko ainut joka kärsii tässä iässä näistä tunnetiloista ja ei pysty käsittää, miks jotkut saa lapsia vaikka ei ne edes stressaa siitä, että SE ON NIIN ISO JUTTU. Ei näin nuorena kuulu tulla äidiks, ellei oo kaikki asiat kohdillaan. Eihän?

BIRKELANDIN IHANUUDET

Oon aivan överirakastunut Ikean sivuilla tutkittuani erääseen huonekalu sarjaan nimeltään Birkeland. Oon alkanut tosissaan miettimään ahkerasti tulevan oman kotini sisustusta ja värimaailmaa ja en pääse eroon tästä pakkomielteestä. Oon siinä pisteessä että huomenna suuntaan Ikeaan kattomaan tämän kyseisen sarjan lipastoja ja näillä näkymin olen ostamassa tuon vasemmalla alhaalla olevan. Lähes täydellinen mulle ja maltan tuskin oottaa että pääsen eroon näistä mun nykysistä mustista huonekaluista.

En kuitenkaan oo ostamassa sikaa pussissa, vaan mun on vaan nähtävä luonnossa kyseinen lipasto vaikka erilaisten kuvien kautta se kyllä näyttää olevan tosi kaunis ja selkee. En siltikään halua maksaa 300 euroa lipastosta, ellen pääse vähän testaa sitä, eli jos huomenna joku on Tampereen Ikeassa ja joku rynkyttää samanlaisen lipaston laatikoita raivolla, niin se oon mä.

Onko jollain kokemusta kyseisistä huonekaluista vai onko ne stereotypian mukaan huonolaatusia lastulevy rakennelmia vai voiko näistä oikeesti olla potenttiaalia jopa kestämään parisen vuotta?

Veikkaan että teen lisää sisustuskollaaseja vielä tässä.. ehkä mä pyrin hillitsee itteeni. Tai sitten en.

MÄ OIKEESTI TEIN SEN!

Tilauksesi on nyt vahvistettu.. OH HELL YEAH! Mä niin oon happy ja mä niin oon sekaisin onnesta että taidan tästä syödä purkin jätskii ihan vaan sen kunniaks että MÄ VIHDOIN TILASIN SEN HIMPUTIN CANON EOS 600D! ♥ Oioioi. Tää on se mahtava fiilis kun työnteolla oikeesti saa jotain unelmia toteutetuks. Loistavaa.. toivottavasti se mahtavuus ilmestyy postiin vielä tällä viikolla että voin räjäyttää blogin kuvien paljoudella.

Kerrankin mä raaskin ostaa jotain näinkin kallista. Mutta sitä on parin vuoden odottelu ja satojen arvostelujen lukeminen kyllä hyvin pohjustanu. Ei mikään heräteostos meinaan. Ai että, hihi!

LUPAUKSIA UUDELLE VUODELLE 2013

Passion Pit - Take a Walk ♫ Uusi vuosi hurahti taas käyntiin ja blogeissa pyörii monenmoista lupauspostausta siitä, mitä tämä tuleva vuosi 2013 voisi tuoda tullessaan. Itsekkin oon nyt miettinyt jonkin aikaa jotain asioita mitä oikeesti aion pyrkiä toteuttaan ja tekemään..

Opin rakastaan itteeni. Hyvin vaikee asia mulle ollut aina. Kiitos erittäin surkeen itsetunnon, se on vieny ison osan mun kapasiteetistä elää. Nyt on aika asenteiden muuttua ja alkaa näillä kasvoilla oleen enemmän hymyä kun surkua. Pyrin oleen sitä mitä haluan olla ja yritän hymyillä enemmän ja oppia arvostaan ittessäni niitä asioita mitä en muille oo vielä halunnut näyttää ja myös niitä puutteita, joita mä murehdin vaan. Toivottavasti loppuvuodesta osaan jo oikeesti olla ylpee itestäni ja se näkyis musta!

  Arvostan yhä enemmän sitä mitä mulla on. On lottovoitto syntyä Suomeen ja oon siitä samaa mieltä täysin. Aion arvostaa tästä edeskin tuhansia miljoonia kertoja enemmän sitä mitä mulla on ja kunnioittaa niitä, jotka oikeesti tekee perusoikeuksien ja muidenkin ''oletettavian asioiden'' kuten ruuan eteen enemmän töitä ja uhraa elämänsä. Aion olla kiitollinen siitä, että mun isä ei ole sodassa tai siitä että, mun ei tarvitse murehtia saanko sairaalassa apua jos sinne hädässä menen.

  Ostan Iphonen ja Canonin järkkärin. Oon aina ollut alelaarien tyttö. Oon kasvanut nuoresta lähtien niin, että itse ostan kaiken mitä haluan. Mitään en koskaan ole saanut, jota en oikeasti tarvitse. Nyt tänä vuonna aion toteuttaa kaks pitkäaikasinta materiaalihaavetta ja ostaa Iphonen ja Canonin järkkärin, sillä vihdoista viimein mulla on järkeviä tuloja eikä parillakympillä painimista kuukautta.

  Nukun paljon enemmän. Oon maailman huonoiten nukkuvin ihminen ja kärsin sen takia. Pyrin tänä vuonna takaan itelleni oikeesti hyvät yöunet ja meneen aikasin nukkuun heti kun arki alkaa taas rullaan. Terveys ennenkaikkee ja mielenterveys kuntoon. Varmaan ekakin tavote alkaa hyvällä pohjalla kun nukkuu hyvin!

  Luen vähintään 20 kirjaa ja katson vähintään 50 elokuvaa. Aina oon ollut leffanarkomaani, mutta tänä vuonna haluan olla sitä lisää ja muuttua myös kirjanarkomaaniks. Kova on startti jo kun kahta kirjaa luen samaan aikaan! Katotaan saanko yli 20 kappaletta kirjoja luettua, koska sillon voin laittaa ison rastin seinään.

Näiden lupauksien rinnalla on tietenkin pienempiäkin juttuja, kuten perus ''elän terveellisesti ja jätän karkit pois'' plaaplaa. Se kaatuu jokatapauksessa jo helmikuun alussa, että mieluummin etin sitä asennetta niin kauan kun sen löydän ja sitten alan siihen panostaan. Nyt on aika panostaan mun sisäiseen maailmaan (onpa syvällistä) ja koen nää muut asiat tärkeempinä, kun sen että syönkö pari karkkipussia kuussa vai stressaanko mieltäni sillä, kun tiedän etten voi syödä. Se mikä ei oo kiellettyä, ei oo ongelma. Varmaan näitäkin lupauksia tulee vuoden mittaan ja tässä alkutaipaleella, mutta mitäs se haittaa! :)

MAHTAVAA UUTTA VUOTTA 2013!

Conradin kirjaa, suklaata & kokista ja rentoutumista. Parasta!

Vähän eilisiä Ideaparkin shoppailuja kuvailin teille vaikka ei mitään ihmeempii taaskaan sieltä ''ihmeiden ostoskeskuksesta'' löytynyt. En ymmärrä miten porukka löytää sieltä mitään, kun ei sielä oo mitään ostettavan arvosta ellei oikeesti tykkää niistä hirveistä räteistä (kuka oikeesti laittaa neulepuseroita päällensä joiden pituus on napapaita mitta?) mitä Ginaskin myydään atm. Hienoo kun 50 euroo sinnekki lahjakortilla euroja.. taidan ostaa koruja sitten vaan silläkin. Mut eniveis, ostin tosiaan Glitteristä kahet ihanat korvikset ja Kapphalista tollaset yhet korvikset ja sitte siitä yhestä hiustuotekaupasta noita pikkutuoteitta kun ne oli vaan niin edullisia kun 3,90e.

Mut nyt itse asiaan..

En voi uskoo että taas on yks vuosi vierähtäny ohi ja seuraava alkoi jo. Miten aika menee noin hirmu nopeesti ja silti tuntuu että se matelee? Mä niiiiin toivon ja pyrin siihen että tulevasta vuodesta tulee aikasempaa parempi ja aion oikeesti tehdä asioita mitä haluan.. meinaan ostaa ihan ekana järkkärin ja Iphonenkin! Voi että mä ootan tätä vuotta niin kovasti ♥

Nyt mä aion rauhottua ja alkaa hitusen lataa akkuja pitkän työpäivän jälkeen ja valmistautuu jo seuraavaa vuoroo varten. Viettäkää ihana yö jotka juhlii ja rentoutukaa ne jotka rentoutuu! :)

TÄMÄKÖ UNELMALAUKKU?

Oon himoinnu todella pitkään jotain ihanaa laukkua, joka täyttäis mun laajat vaatimukset. Nyt sitten taisin löytää sellaisen yksilön joka on kaunis, naisellinen, laadukas ja tilava. Kyseessä on aivan ihana Steve Maddenin Bparkker laukku jonka bongasin Sarenzan sivuilta ja eipä se hintakaan nyt kovin paha ollut Maddenin tuotteeksi, noin 70 euroa.

Oon niin innoissani tosta laukusta, että taidan alkaa siihen vähän säästämään ja hankkia sen itelleni, koska oon tullut siihen tulokseen että en aio hankkia yhtäkään alelaukkua tai esimerkiksi H&M laukkua, joka hajoo alle parissa kuukaudessa mun käytöllä ja muutenkin. Ei kyllä taida löytyä yhtäkään niin muodoltaan mulle sopivaa laukkua kun tuo Maddenin yksilö, mihin oon nyt täysin rakastunut.

Mitä mieltä te ootte tuosta ihanuudesta? Otan mieluusti kyllä vastaan ehdotuksia muihinkin laukkuihin, jotka ois laadukkaita, ei-niin-älyttömän-kalliita ja kauniita, niinkun Bparkker.

Fiilikset taivaissa

Tähän kohtaan tulee nyt sellaset rumpusoitot ja cheerleaderit tanssimassa, koska tää tyttö sai kun saikin niitä töitä Taysista! Mahtavuutta, upeutta, mielettömyyttä ja ehdottomasti ihana startti kesälle, kun tietää että töitä on ja vielä suurella mahiksella saan toisenkin kesätyöpaikan. Rahantuloa ei voi estää!

Mun ei siis tänään pitänyt mennä sinne haastatteluun, kun vasta huomenna mutta kun meitä oli koulussa vaan joku viis tai kuus, niin lähin menee ekojen tuntien jälkeen ja suuntasin sit Taysille ja sen jälkee kävin henkkamaukalla ja kappahlissa. Ihan kivat alet oli, mutta nappasin mukaani vaan pari juttua eikä niilläkään tullu yhteishintaa kun pikkasen päälle kolmekybää. Alhaalla on sitten paremmin niistä.

Hyvät fiilikset, väsymys ja huoleton olo on niin mahtava kokonaisuus, tuntuu että jaksaisi mitä vaan mut silti haluis vaan käpertyy peiton alle.

Muutes tyttöset ja ehkäpä poikaset! Kertokaas tuolla oikeella laidalla olevassa kyselyssä miten mun blogia luette, jos luette.

Mulla on kova hinku värjätä hiuksia vaaleimmiks, mut tiedän ettei mulle sovi kun jotenkin mun ihonväris ja muutenkin kasvoissa vaalee näyttää jotenkin likaselta ja kun oon muutenkin pikkutarkka hiuksistani, niin plaah ois ehkä liian suuri prosessi alkaa vaalentaa. What do you think?

Vähän taas mun upeita taideteoksia koulusta! Tykkäsin väreistä ja opettajan mielestä se on söpö, mutta se ei ihan ollu sitä mitä se tehtävänannolla tarkotti.. vaihteeks.

Ihanainen sormus vitosella. Oon alkanu taas keräileen värikkäitä sormuksia, en kyllä tajua miks kun kuitenkin käytän vaan hopeisia, jos niitäkään.

Nappasin tälläsen kivan huivinkin, kun mullon jo kauan ollu etsinnäs tän tyylinen kuosi. Materiaali on ihanan kevyt, iso ja sopii takkiin kun takkiin. Täydellinen kevääseen ♥

Löysin myös kaks paitaa, mistä en älynny ottaa parempia kuvia. Mutta toi pinkki paita on tosi pitkä ja siitä näkyy läpi ihan suoraan. Nappasin sen pelkästään värin takia oikeestaan ja kotona tajusin että sehän on melkeen mua polviin, kiitos lyhyyteni mutta kyllä sen jotenkin saan toimiin. Toi pikkasen näkyvä harmaa paita oli tosi kiva, metallinhohtone basic t-paita missä on kiva heijastus valoo kohden, love it!

Mullahan on etsinnässä ne kevätkengät ja kävin tänään henkkamaukalla kattomassa niitä valkosia, mitä täällä blogissakin jo näytin.. mutta ne oli täys pettymys. En sitten tie että onko niitä erilaisia, mutta ainakin ne oli sellaset mitä en ostais. Kun tulin kotiin, niin postilaatikossa oli tällänen mainos mikä kiinnitti mun huomion. Pakko ostaa tollaset ja vielä hei kaks paria noin edullisesti.

Työhaastatteluun!!

Oon niiiiiiiiiiiiiiiiiiin ilonen ja niiiiiiin täpinöissäni! Sain soiton Tayssin sairaalalta, että ne on käsitelly mun työhakemuksen ja haluis että tulisin ensi viikolla haastatteluun missä katottais tarkemmin työajat sun muut, oi että oi että oi että! Eilen mä vielä valitin mun kurjaa elämää, mut näin se vaan alkaa pikkuhiljaa menee paremmaks kun asiat menee tähän suuntaan että saan jo haastatteluajan paikasta mihin tähtään koko uraani tekemään, so great!

Tän kunniaks kurvattiin sit äitinkaa K-markettiin hakeen mulle Ben & Jerry'sii ja nyt sit mussutan sitä tässä hymy korvissa ja odottelen että opo laittais viestii, koska haen opintosuoritus laput. Oikeesti, niin mahtavaa että tästäkin tuli näin turha postaus mutta silti, oli aivan pakko hehkuttaa. Okei lopetanko? Lopetan, hihi.

Rich dreams

Sain HANIlta tän haasteen!

Kerro (ilman materiasyyllisyyttä), mitkä viisi tavaraa/asiaa ostaisit, jos sinulla olisi kaikki maailman rahat. Tämän jälkeen haasta viisi muuta bloggaajaa!

1. Täydellisen talon

Upeita huoneita, vähintään 10 metrin huonekorkeus, paljon uima-altaita, isoja rappusia, auloja, kirjasto, elokuvateatteri, mielettömät keittiöt, isot makuuhuoneet ja vähintän kolmen metrin levynen sänky ja upeita sekä arvokkaita tekstiileitä ja huonekaluja. Niin ja tietenkin järkyttävän iso pukeutumis/vaate/kenkä - ja meikkihuone.

2. Range Rover

Mun kaikkien aikojen rakkausauto! Haluaisin tälläsen jokaisena värinä, valkosen, mustana, tummansinisenä ja vaikka vaaleenpunasena.

3. Oma lentokone

Ois mahtavaa saada matkustella ympäri maailmaa omalla lentokoneella ja mennä mihin vaan lentokoneella.

4. Merkkivaatteet ja tavarat

Haluan miljoonia merkkivaatteita ja kalliita tavaroita, kuten Chanelin laukkuja ja meikkei, Juicy Couturee, MAC meikkejä ja vaikka mitä upeuksia.

5. Apple tuotteet

Haluan kaikki Applen tietokoneet, ipadit, ipodit, iphonet ja ihan kaikki. Älyttömän kauniita ja mun tyyliin sopivia.

Haastan seuraavat bloggaajat:

♥ Nicole

♥ Tiia

♥ Jansu

♥ Pink Chihu

♥ S