tiistai 27. marraskuuta 2012

MY SUPER AWESOME WISHLIST


En paljoa mutta silti paljon ihanuutta. Tältä mun toivelista näyttää tällä hetkellä, mutta epäilen sen muuttuvan vielä hieman tässä joulukuun alkaessa mutta pääsääntösesti toivon hyvin vähän, enkä usko noitakaan vähiä saavan mutta aina saa unelmoida. Eikös niin? ♥

Listalta löytyy pitkään himottua järkkäriä (mitä oikeesti en usko saavani vaikka en kieltävää vastausta ole saanutkaan) Canonin muodossa, Lauren Conradin julkaisema kauneusraamattu, Megalast kynsilakkoja ja aivan mahtavaa meikinpohjustusvoidetta L'Oréal Parisilta.

Millasia toiveita teillä on jouluksi vai onko ollenkaan?

perjantai 23. marraskuuta 2012

MISSION ACCOMPLISHED!


Kävin vähän shoppailee tänään ihan huvin vuoks ja matkaan tarttu toi paljon hehkutettu Fruit Energy kuorintageeli ja Ivana Helsingin kaunis ViTALis huulirasva, mikä nyt noh.. kotona ei enään tuntunu niin kivalta ostokselta mutta kokeilun kautta sitten tietää paremmin.  


Perjantai tuli, mahtava fiiliskin sen myötä. Ressasin pitkälle viime yöhön aamuista arviointikeskustelua ja niin mulle sanottiinki sielä, että oon hirveen vaativa ja kriittinen itteeni kohtaan ilman mitää syytä. Äh, en tiedä mikä mussa oli mut jotenkin ku tavottelee parhaimpansa mukaan kiitettävää niin musta tulee tunteeton itteeni kohtaa. Oli mahtavaa kuulla semmosta palautetta mitä tänään sain, että oon yks harvoista kuka tekee kirjalliset koulutyöt niin perusteellisesti ja huolellisesti. Hieno fiilis, koska mä oikeesti käytän niihin aikaa ja ajatuksia uhraan niin paljon kouluun. Mä en siedä sitä kun ihmiset ei panosta johonkin asioihin, kuten kouluun.

Koulumoodi on nyt tän viikonlopun offline tilassa ja aion vaan kerätä akkuja tähän viiden viikon teoriarutistukseen joka on mun hoitsututkinnon vika. Kolme kurssia hallitsee vaikka unissaan, jos vaan tahtoo. Tänään olin kotona jo kahentoista aikaan ja aloin heti vähän siivoilee, herkuttelee ja katoin New Year's Eve leffan, joka oli niin ihana että voi hitsiläinen.

Nyt ois vielä intoo kattoo muitaki leffoi, mikä nyt ei taas yllätä. Toivottavasti alkaisin ens viikolla sitten panostaan taas tohon kuvaamiseen, koska kaipaan sitä kamera-kädessä-all-the-time touhua mutta kun kouluu on tosiaa sieltä pimeestä pimeelle, niin päivänvaloo ei jää kuvauksee. Ehkä mä sovellan jotain, maybe musapostauksia tai jotain. Nyt loppu liipalaapa ja alan selailee Netflixii.

Ihanaa viikonloppuu everybody! :)

torstai 22. marraskuuta 2012

JOUJOUJOULUFIILIKSII

Sorpat melkeen kahen viikon hiljaisuudesta. Työharjottelun loppurutistusta ja kaikenlaista draamaa ollu elämässä, että ei oo ollu intoo päivitellä tänne mitään mutta elossa oon ja pikkuhiljaa arki palaantuu tavalliseks kun koulun penkille palasin ja pari kivaakin juttua on tapahtunut, kuten työhaastatteluun maanantaina (!!!) ja joulu lähestyy vimmaa vauhtia ja siihen liittye sainkin pienen haasteen joka on down there.



1. Ootko jouluihminen? Oon. En mitenkään hysteerisellä tavalla, mutta kyllä mä joulusta tykkään ja siitä fiiliksestä mikä alkaa joulukuun alussa ja aina se jännitys vaa tiivistyy sinne 24 päivään asti.

2. Mikä on parasta joulussa? Ruoka, perinteet, rauhallisuus, joulumusiikki ja tietenkin lahjat ♥

3. Mitä toivot joululahjaksi? Canon EOS 600D 18-55mm IS (in your dreams, right?)

4. Missä vietät joulusi tänä vuonna? Ilmeisesti kotona, ellei mitään ihmeellisiä muutoksia tapahdu.

5. Lemppari joululaulusi? Voi ei! Niin monia ihania etten kyllä osaa eritellä mitään tiettyä mutta Wham!:in Last Christmas on legenda.

6. Lemppari jouluruoka tai -juoma? Ei nää nyt varsinaisesti oo jouluruokia, mutta jouluna meillä on aina kalaa ja varsinkin graavilohta, mummun lihapullat ja perunat on kivoja jouluna vaikka yleinsä en lihapullistakaan välitä.

7. Lemppari suklaakonvehdit? Lasketaanko näihin ne enkeli suklaatkin? Jos lasketaan niin ehdottomasti ne.

8. Piparit vai joulutortut? Joulutortut! Piparit vasta joulun jälkeen.  

9. Lahjojen antaminen vai saaminen? Kumpikin yhtälailla kivaa, varsinkin jos toinen arvostaa ostamaa lahjaa.

10. Kultaset vai hopeiset joulukuusen koristeet? Hopeiset mut tuntien mutta kyllä ne kultaset enemmän jouluun sopiin.

11. Kerro jokin perheesi jouluperinne. Kaikille ostetaan vähintään pari arpaa mitä raaputellaan illan mittaan. Yleinsä niitä tulee sieltä sun säältä ja helposti jokaisella on neljä tai viis arpaa. Yks joulu voitin 500e, että toivottavasti tänäkin jouluna tulis hyvä potti!

Pauliina on haastanut mut vastaamaan muutamiin kysymyksiin ja pistämään tietenkin haastetta eteenpäin myös parille bloggaajalle, joiden blogia seurailee lukijana alle 200 ihmistä. Mut äh, oon niin laiska etten jaksa alkaa ettiin nyt ketään yksilöitä tähän niin haastan teiät kaikki bloggaajat tekeen tän jos teillä on alle 200 lukanderee. Toivottavasti mun kysymykset ei oo kovin kulutettuja ja typeriä, mutta hei I'll try my hardest!

1. Mikä vuosi on elämäsi paras ja miksi? 2. Jos voisit muuttaa itsessäsi mitä tahansa, mitä muuttaisit? 3. Mitä eläimiä et siedä ja miksi? 4. Jos saisit miljoona euroa mutta joutuisit valinnallasi uhraamaan kolmen tuntemattoman ihmisen hengen, ottaisitko miljoonan vastaan? 5. Mitä asiaa et voisi elää ilman? 6. Mikä on oudoin tapasi? 7. Minkä aistin menettäisit jos voisit valita kuulon, näön, makuaistin/hajuaistin ja tunnon väliltä? 8. Mitä mieltä olet että tuttu ja turvallinen mese lopettaa vuoden 2013 alkupuolella? 9. Hirvein trendi mitä tiedät? 10. Jos voisit valita kumpi olet, niin olisitko uusavuton vai tärkeilijä? 10. Mitä luonteenpiirrettä ihailet itsessäsi? 11. Psykologiset trillerit vai hyperkomediat?

Pitäkää mulle peukkuja hei muutes! Mulla on aamusta arviointikeskustelu työharjottelusta ja nyt iski pieni jänskätys kun oon kolme tuntii menny noita kriteereitä läpi että osaan selittää parhaimpani mukaan ne sitte. Ihhh haluun kiitettävän tai oikeesti menee hermo. Nyt heipsulivei!

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

MUSIC OF MY LIFE: JONAS BROTHERS

Ajattelin jaotella musiikkipostauksen niin, että esittelen teille yksitellen yksiä mun elämään suuriten vaikuttaneita yhtyeitä ja artisteja.



Jonas Brothers on yhdysvaltalainen pop-yhtye. Kokoonpanoon kuuluvat veljekset Joe Jonas, Nick Jonas ja Kevin Jonas. Yhtyeen julkaisemat studioalbumit ovat It's About Time, Jonas Brothers, A Little Bit Longer ja Lines, Vines and Trying Times. Veljekset ovat myös esiintyneet Disney Channelin elokuvissa Camp Rock ja Camp Rock 2: The Final Jam. Heillä oli myös oma TV-ohjelma Disney Channelilla nimeltään JONAS (myöhemmin Jonas L.A.). - Wikipedia

 

Pojat, joita kukaan ei varmasti ole jättänyt huomaamatta, ovat suurin ja vaikuttavin asia mun lapsuudesta ja nuoruudesta, joiden jälkiä näen elämässäni vielä hyvinkin näkyvästi edelleen. Ensimmäinen ja varmasti viimeinen yhtye, joka on saanut musta munlaisen ihmisen aikaseks ja saanu mut pääseen yli monistakin asioista, joita en ois varmasti päässy käsitteleen muuten kuin näiden poikien musiikin kautta ja niiden upeiden luonteiden avulla. Haluatteko kuulla mistä kaikki on lähtenyt? Hang around then.

Olen kuudennella luokalla, juuri kesälomalle siirtymässä ja elokuussa alkaa yläaste, mikä on maailman jännittävin ja iloisin juttu siinä vaiheessa elämääni. Se kesä oli paras monestakin eri syystä ja varmasti yksi vahvin muisto on Jonakset. Pojat joiden ensimmäisen kappaleen kuulin vanhingossa ja uteliaan luonteeni takia, olin tutkimassa jo keitäs nämä pojat oikein ovat ja pikkuhiljaan addiktio lisääntyi ja lisääntyi. En muista tarkkoja aikoja, mutta muistan kuinka pojilta oli tullut jo yksi albumi nimeltään It's About Time, missä he soittivat biisejä, jotka olivat hyvin ''heidän ikäisten'' tasoista ja biisit olivat hyväntahtoisia ja iloisia. Täydellisiä minun ikäiselle tytölle. Muistan kuinka fiilistelin sitä, miten yhtyeen kuopus Nick, on minua vain vuoden vanhempi, eli noin 13-14 vuotias. Uskomatonta.

Jonas Brothers - Year 3000

Jonas Brothers - What I Go To School For

Jonas Brothers - What I Go To School For


Pojilla oli myös toinen albumi, joka oli julkaistu alkuvuodesta 2007 ja sen nimi on Jonas Brothers. Albumi, jonka tietää kaikki jotka ovat edes kuulleet kyseisistä pojista. Heidän läpimurto albuminsa. Mun henkireikäni. Biisit jotka on porautunu mun pään sisään ikuisiksi ajoiks ja joiden sisällä on hyvin paljon tunnelatausta.

Jonas Brothers - S.O.S

Jonas Brothers - When You Look Me In The Eyes

Jonas Brothers - Hold on
   

Yläaste alkoi. Vau, se on kaikkea muuta mitä mä kuvittelin. Pojat kiusaa. Missä on Jonaksien kaltaset pojat? Intoilu yläasteesta oli jäänyt elokuun alkupäiville, enään seuraavana koulupäivänä samanlaisia fiiliksiä ei ollut siitä, että nyt musta kasvaa iso tyttö. Musta kasvo surullinen tyttö hyvinkin nopeesti. Iso harppaus niin elämänilosesta, positiivisesta ja ennenkaikea niin sinisilmäisestä tytöstä. Seiska luokka oli helvettiä, lievästi sanottuna. Oli mahtavaa opetella uusia jännittäviä aineita, kuten ruotsia ja paljon uusia opettajia, mahtavia sellasia. Luokan tytöt pysyivät samana, pojat eivät.. eivät yksikään. Aloin vähitellen upota lisää syvemmin ja syvemmin Jonaksien musiikkiin, uskouduin ja paneuduin sanoituksiin entistä kovemmin.

Ensimmäinen yläaste vuosi oli rankka, erittäin rankka. En ollut tottunut sellaseen elämään, en edes kuvittelun tasolla, koska olin aina ollut kaikkien kaveri niin poikien kuin tyttöjenkin, erittäin sosiaalinen ja iloinen persoona. Kaikki muuttu, ei ollu enää sitä Jonnaa joka ihan oikeesti nauro koulussa tai uskalsi olla oma ittensä. Sillon tuli hiustenvärjäämiset, kova yrittäminen ja kuraattorikäynnit. Joka viikko, useesti jopa joka päivä. Hiljainen salaisuus ekat kuukaudet, lopulta ei enään pojat nielleet tekosyitä mun jatkuvasti tunneilta poissaoloista ja lähtemisistä kesken tuntien tai kun mua ei näkynyt ruokatauoilla. Ahdistuin ja en oikein pystynyt ajattelemaan edes ilman Jonaksien musiikkia. Miten vahva voi olla musiikin vaikutus ihmiseen? Erittäin vahva.  Kesäloma, ensimmäinen kesäloma yläasteella. Jonakset vei mut mukanaan syvemmälle lievään hulluuteen, joka oli täysin positiivista ja hyvää, koska se piti mut tiukasti kasassa.
   

Kasille meno pelotti, mutta epäilen nykyäänkin että ilman poikien musiikkia oisin varmaan vieläkin siinä pisteessä etten osais hallita omia tunteitani ja näkis asioiden edes jotain hyviä puolia. Opin yläasteen ekoina vuosina paljon heistä, asioita jotka ovat vaikuttanu mun nykyseenkin elämänkäsitykseen ja arvomaailmaan, joka eroo hyvinkin vahvasti perussuomalaisesta. Oon niin ylpee itestäni, että nuorena älysin oppia noilta pojilta, niin ylpee. En olis voinu kuvitella parempia esikuvia kun ne vaikka kyseessä on jopa eri sukupuolelta olevii tähtösii, niin silti ne on antanu niin paljon. Ajatuksia, mielipiteitä, tavan hyväksyä oma itteni ees jossain määrin, positiivisuutta jonka menetin sekä kyvyn selvitä koulukiusaamisesta.

Kasi luokalla koulukiusaaminen helpottu kun asioihin puututtiin vakavallakin kädellä, mutta mun ahdistus vaan ei loppunu, ei sitten millään. Mun vapaa-aika oli täysin Jonaksien ympärillä. Kulutin kaikki rahani, energiani ja mielenkiintoni heihin. Ostin lehtiä, joissa oli vaan yksi kuva heistä tai pieni tekstin pätkä ja sain sillä itteni päiviksi iloiseksi, hehkutin kaikille heidän kappaleitaan vaikka monikaan ei ollut ikinä ennen mun kertomista heistä kuulleet, sisustin tainno kirjaimellisesti tapetoin huoneeni heidän kuvillaan ja asettauduin siihen aikaan netissä suomalaiseen Jonas Brothersin fanclubiin, jossa silloin oli vain muutamia kymmeniä. Myöhemmin niitä oli satoja, sitten tuhansia. Kuinkahan monta nykyään, sitä en tiedä ja en välttämättä edes halua tietää. Katkeroiduin hieman siitä, että nelonen näytti poikien Camp Rock elokuvan telkkarissa, koska se tiesi yleistä tietoisuutta pojista ja massaleimaa jota en missään nimessä heille halunnut, koska ne oli mulle paljon enemmän kun joku keskiverto poikabändi joka laulaa rakkaudesta, näyttää söpöiltä ja omistaa lupaussormukset. Se oli niin paljon enemmän, joita ei kukaan tuu koskaan käsittään. Ei ikinä.

Jotain hyvää seurasi siitäkin että yhtye tuli Suomessa tietoisuuteen, koska silloin sain ostettua heidän levyjään ja suomalaisissakin lehdissä oli heistä paljon juttua sekä tietenki telkkarissa, mainoksien kautta. Ei varmasti siinä vaiheessa mun nuoruutta ollu kellekkään epäselvää mistä yhtyeestä pidin ja keidän lauluja hyräilin tai lauloin huomaamattani. Viimeiset yläaste vuodet olivat parempia, ei toki täysin mutta hieman ja mun addiktio ei ollut lähtenyt mihinkään, eikä ole vielkään ja on vuosi 2012. 6 vuotta sitten kuulin heidän ensimmäisen biisinsä ja edelleen saan kylmiä väreitä, itken, palaan ajassa taaksepäin ja nauran heidän biiseille, videoille ja kuville. Osa mun lapsuutta ja nuoruutta, joka ei tuu koskaan särkyyn tai katoon yhtään mihinkään koska se on aina mun lähellä. Mikään muu yhtye ei oo opettanu mua elämässä niin paljon, antanu niin paljon ja auttanu niin paljon kun nää pojat. Hienointahan tässä on se, että 6 vuotta sitten poikien sanomat jutut pitää edelleen paikkaansa ja he seisoo sanojensa takana, kuten mä. Voiko tän enempään lapsi pyytää esikuviltaan? Harmi kun tällaista ei enään oo nykyään ja oon kiitollinen että mä pääsin saamaan sellasen elämänvaiheen, joka oli yhtäaikaa maailman vaikein ja samaan aikaan parhain.


Jonas Brothers - Burning Up

Jonas Brothers - A Little Bit Longer

Jonas Brother - Pushin' Me Away


Pojat julkaisivat vuonna 2008 albumin A Little Bit Longer joka ei jättänyt edelleenkään ketään kylmäksi vaan he saivat jatkuvaa potkua maailmanhuipulle ja ei kauaa mennyt ku he olivat jo yksiä maailman vaikutusvaltaisimpia artisteja, uskomatonta. Eikö? Tyttö Suomen kaltaisesta maasta on rakastunut yhtyeeseen joka lopulta on niin tunnettu, että Yhdysvaltain Presidentti suosittelee lapsille heidän musiikkiaan, Englannin Kuningatar on halunnut heidät tavata, he ovat Back Street Boysien lämppäreistä nousseet jopa samankaltaiseen julkisuuteen, kun mitä bäkkärit olivat parhaimpina vuosinaan. Pojat julkasivat myös vuonna 2009 albumin nimeltään Lines, Vines and Trying Times ja vuonna 2010 vielä viimeisen tähän astisista albumeistaan Jonas L.A.

Jonas Brothers - Fly With Me

Jonas Brothers - Black Keys

Jonas Brothers - Before The Storm


Kuvassa on mun ottamia huippulaatusia räpsyjä mun vanhasta huoneesta, jota oli alotettu tapetoimaan Jonaksien kuvilla. Toikin oli vasta alkusoittoa, Crazy huh? Varmaankin 2007-2008 ajalta noi otokset muistaakseni.

Jonas Brothers - Feeling Alive

Jonas Brothers - Hey You

Jonas Brothers - Make It Right


Upeita muistoja kun näin jälkeenpäin alkaa ihan oikeesti miettimällä miettiin. Miten hienosti oon päässy yli koulukiusaamisesta, hyväksyn virheeni ja puutteeni ehkä hieman kuitenkin niitä ylikorostaen huonon itsetuntoni takia mutta kaikesta huolimatta nään itessäni myös hyviä puolia ainakin sisäisesti ja niistä voin kiittää lopun elämääni yhtä yhtyettä. Eikö oo aika mieletöntä että valtameren takaa olevat kolme nuorta miestä on saanu yhden tytön elämän muuttuun paremmaks pelkästään lyriikoiden, sävellystyn ja sanomiensa avulla. Ei sitä ihminen oikeesti tarvi enempää. Jos ei oo mitään muuta pakoreittiä, niin musiikki on hyvä tapa ees kokeilla.

Tuli mieleen esimerkiks sellanen muisto, kun Jonakset tuli Ruotsiin keikalle maailmakiertueellaan (äh, tuntuu vielkin inhottavalta ajatella tätä! :D) ja tiedostin sen hyvissä ajoin, että miten lähellä he ovat ja kinuin sitä isältäni monen päivän ajan että voisiko hän viedä minut Ruotsiin ja ostaa liput. Eihän se nyt tietenkään onnistu ja muistan kuinka osotin mieltäni itkien pihalla hiekkalaatikolla. Niin kova pettymys oli kyllä ja hei, kyseessä oli vaan keikka joita tulee ja menee, iha varmasti joskus pojat tulee Suomeenkin. Sillon ostan liput vaikka turvautuen mihin keinoihin tahansa jos rahasta on kiinni. Elämässä on monia unelmia ja se on yks niistä. Jos ei onnistu Suomessa niin vaikka Kiinassa sitten.


Nyt kysymys kuuluu, onko sielä ruudun toisella puolella tytsyjä tai vaikka poikia jotka oikeesti muistaa sen kultasen ajan kun Jonakset olivat uunituore tai tuntematon juttu Suomessa ja fanitus oli sellasta itkunauru sekotusta?

Ps. Kyseiseen postaukseen, en aio hyväksyä loukkaavia kommentteja, koska kyse on kuitenkin erittäin henkilökohtaisistakin asioista joista en halua tuntemattomien minulle esittävän ilkeitä mielipiteitään. Kiitos kaunis!

PEACE, LOVE & JONAS ♥

lauantai 10. marraskuuta 2012

WE DON'T EVEN HAVE TO TRY, IT'S ALWAYS GOOD TIME

Carly Rae Jepsen ft. Owl City-Good Time
Bellakin halus poseerata söpössä kuvasarjassa, jossa pikkune alko simahtaa ja säikähti itekki sitä. En varmana nuku. Väsäsin aikani kuluks tossa papalle samantyylisen kortin huomiseks, minkä tein äitille synttärikortiksi. Sen postauksen pääsee näkeen tästä.  
Uusia ihania tytsylehtiäkin oon saanu taas käsiin ja kuolaan oikeesti kaikkee mitä Trendin asukokonaisuuksia on koottu syksylle/talvelle. Niin mun tyylisii! Kerrankin lehdissä jotain mun tyyppisii juttui, kun yleinsä ne on täynnä jotain ylipursuavia muotiluomuksia, jotka saa mun hermot kireelle kun eihän nyt kukaan kävele kadulla Lady Gagan mikropitsa tai lumpeenkukka puvuissa. Onko noi mässykassit muuten oikein mitä? Ilmeisesti Siwan juttu, mutta en oo ihan perillä että mitä ne on. Joku hieman tietoisempi vois valaista mua!

Helou vaan muutenkin kaikille teille muillekkin nolifeille, jotka ette oo juomassa ittestänne tyhmiä baareissa vaa istutte koneella niinkun me nerot tehdään! Lauantai alkaa olee pikkuhiljaa paketissa ja ihan hyvä vaan, kun viime yönä oli paljon draamaa niin tääkin päivä meni vähän penkin alle, mutta ylämäkee tää taas on kun tuli vieraitaki meille nii sain kivan mässykassin tuliaisena jossa on namia, limuu ja sipsiä. Ihan täydellistä ku ei oo nyt itellä mitää herkkui ja nii himottais kattoo joku leffa (vaihteeksi), heti kun vieraat on lähteny.
Ajattelin alkaa vielä tänään tai ehkä huomen aamusta alkaa työstään isoo musapostausta, mihin kerään kautta vuosien mun lempparibiisei, kun ite rakastan blogeissa kuunnella toisten biisei ja jotkut on kysellykki millasta musiikkia kuuntelen, nii sehä ois paras tapa ku mä en tota copypaste -> Youtube tapaa siedä enään nykypäivänä.

MIELIPITEITÄ TARVITTAISIIN!

Calvin Harris feat. Example - We'll Be Coming Back
Will.I.Am Feat. Eva Simons - This Is Love

Siirtyiskö isompiin kuviin blogissa? Tykkäisin että kuvat on parempi laatusia ja tuntuu, että isompina mun kameran kuvat näyttää paremmilta kun just toi mun koko mitä käytän, niin lytistää kaiken tarkkuuden. Tossa on kollaasi parilta viimeseltä päivältä esimerkkinä minkä kokosii kuvii tänne ajattelin alkaa laittaan. Hyvä vai huono? :)

torstai 8. marraskuuta 2012

PELASTAVA KOLMIKKO

Swedish House Mafia - Don't You Worry Child Ft John Martin
Heipsulivei! Mahtava helpottunu fiilis ku sai näyttösuunnitelman tehtyy (vaikka aika varmasti täydennettävä) ja oon alkanu parantuu, jos ei lasketa mun armotonta yskää varsinkin öisin, mutta ainakin kasvaa kunnon lihakset ku joutuu nykii vähä välii yskäkohtauksissa. Positiivari on tainnu palata munkin sisälle, ees jossai määri? En laita pahitteeks!

Pääsin töihinkin tänään ja oon niin ilone jo pelkästää siitä miten mut otettii nii lämpimästi vastaan, että oli aiva ihana palata. En oo koskaa harjotteluis saanu nii hyvää kontaktii ihmisii, nii tuolla on jotenki nii ihania tyyppei että en yhtää epäröi ku mua on kysytty sinne töihi heti valmistuttua. Oon aikamoisessa väsymyskierteessä ollu tosiaa tän viikon, nii keksin mun jonkun pelastuskolmikon joka oikeesti auttaa mun aamuja iha älyttömästi, eli kuivashampoo Klippoteketiltä, superhyvä käsirasva Avonilta ja kofeiinitabletit. Mitä voi laiska muuta toivoo? Ei vaiskaa. Oon todennu sen taas paremmaks etten käy joka ilta suihkussa ku talvi tulloo nii mun hiukset rapistuu kokoon muutenki, nii pesen hiukset joka toinen ilta ja muuten käytän kuivashampoota ja käsirasva nyt on vaa must koska töiden takia pesen käsiä ku mielipuoli ja no kofsupillerit nyt vaan on paras keksintö, jos ei tykkää kahvista. Ainii! olipa ihana lakata kynnet pitkästä aikaa (tosin neutraalilla) ja heti jotenki parempi olo ku vaan vihaan paljaita kynsiä, hyi.

Miten ois leffa? Oh hell yes. Mä aion kattoo vaikka kello on jo kymmentä vaille kymmene. Herätys vasta 7.30, niin voin ihan hyvin!  

Heippa ja kauniita unia! ♥

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

WE'RE BEAUTIFUL LIKE DIAMONDS IN THE SKY



Yhden extra lepopäivän ansiosta (joo, köhköh edellee kipeä, jos jotain anoja vielä vaivaa mun terveydentila) oon tänään kattonut hyviä elokuvia Netflixistä, mikä on muuten suoraan joku luojan suoma lahja mulle koska rakastan katella elokuvia ja tuola on niin paljon sellasia trillereitä, mitä oon halunnu kattoo mutta kaupoista ei vaan niitä löydy. Katselin tänään ainakin yhden huippu symppisleffan nimeltään Blind dating, joka oikeesti oli niin armottoman hauska vaikka periaatteessa sokeushan ei oo yhtään hauskaa. Mutta kattokaa ihmeessä toi leffa, suosittelen! Nyt mulla pyörii (okei on paussila) The Stepdaughter mikä vaikuttaa ihan hyvältä ja trillerihän se on.

Vaikka extra lepopäivän otinkin, niin oon heräilly jo ennen 6 aamulla ja kattellu presidenttivaaleja monta tuntia ja katoin muuten yölläkin kun unta on mittarissa taas vajaa pari tuntia. Onneks oli aamulla odottamas energiajuoma, niin on ihan järjissään tänään pysyny vaikka ruokahalu ei oo kovin hyvä vielä mutta ainakin jätski maistuu ja mandariinit, niin teinpä sitten mandariinijätski annoksen! Oli muuten super hyvää vaikka oon älyttömän skeptinen kaikella ''ruualla leikkimisellä'', kun tykkään kaikki jutut syödä yksinään ja mieluiten eri lautasilta. :D

Huomenna töihin (vihdoin, jes!) ja eipä mulla kovin pitkä viikko tuu oleen kun kaks herätystä ja sitten viikonloppu, että ihan kiva sillein ja tänään en tosiaan tehny hetkeäkään näyttösuunnitelmaa, niin huomenna sitten teen loppuun ja sendaan eteenpäin niin päästään asioissa eteenpäin ja ressiluvut saa taas vähän laskeutua.. ainakin siihen asti kun tulee täydennyspyynnöt, hope not. Nyt leffa jatkuu, heipsis!

IMAGINE ME BY MONKI

  Ikuisuuksien ajan oon etsiny sellasta vaatekauppaa/nettikauppaa, missä myytäisiin kauniita ja isoja neuleita ja puseroita. Vihdoinkin löysin sellasen, meinaan Monkin! En oo ennen älynnyt kattoo niiden sivuilta vaatteita, vaikka oon aina ihaillu Monkin isoja paitoja. Kokosin aikani kuluks vähän yhteen sellasia juttuja, mitä himoitsen nyt tuolta sivuilta ja en tiedä pystynkö hillitsemään itteeni ja menen ostaan jotain noista heti tänään :D

Ensimmäisenä on ihana musta pusero jossa on värikäs kuvio edessä (Elke Sweat). En omista yhtäkään tollaista puseroa, jotka olis samaan aikaan tosi yksinkertanen ja silti siinä ois jotain kattomisen arvosta. Toisena on ei-niin-mun-tyylinen iso neuletakki, jossa on tosi syvä kaula-aukko (Vera cardigan). Oon halunnu pitkään sellaista neuletakkia joka on iso mutta silti lämmin (laadukas) enkä oo sellaista löytänyt yhen yhtäkään vaatekaupoista missään päin Tamperetta. Oon aika tarkka kuitenkin paitojen osalta muutenkin, koska haluan että paita on pitkä, vähintään yli pepun ja varsinkin jos kyseessä on joku neuletakki, niin en tykkää että se olis just lantiolle asti nipin napin.

Kolmantena on vaalea, erittäin pehmeän näkönen neuletakki (Lenore cardigan). Mihin tossa sitten ihastuin? No ehdottomasti noihin nappeihin, jotka on ihanasti ''maastoutettu'' tohon kankaan sävymaailmaan ja musta toi näyttää tosi kauniilta just sen takia, eikä välttämättä ois yhtä suloinen jos napit ois tummemmat. Neljäntenä on tummahko iso neuletakki, jossa napitus on todella alhaalla (Vicky cardigan). Paidasta ensimmäinen ajatus mulla oli joku poikaystävä trendi, jossa tytöt pukeutuu ''poikaystävien'' kuteisiin ja jotenkin tykästyin tohon siinä mielessä.

Viidentenä aivan täydellinen vaalea neulepaita, jossa on kivat leikkaukset edessä (Zelda knit). Paita on just oikean mittainen mun makuun ja väri on täydellinen vaalea ja tää on varmasti yks top lemppareista koko Monkin sivulla. Kuudentana on iso tumman turkoosi laukku (Claire bag). Laukku ei oo yhtään samanlainen mun koko laukkuarsenaalin yksilöiden kanssa, mutta oon alkanu himoitseen värillisiä laukkuja entistä enemmän ja tää on just hyvän värinen olematta liian räikee tai pliisu.

Seitsemäntenä on musta puhelinsuoja (Sam case). Nykyään on oikeestaan enemmänkin sääntö kun poikkeus, että suurimmalla osalla on jonkinlainen puhelinsuoja ja oon tässäkin asiassa jotenkin jääny alamäkeen, kun en oo ennen lämminny ajatukselle että ottaisin puhelimeni joka kerta jostain suojasta pois, mutta nyt kun oon alkanu toheloimaan ja tiputteleen puhelinta ihan huolella, koen että vois olla aika munkin hankkia joku suoja ja tää vaikuttaa tosi nätiltä ja yksinkertaselta siihen tarkotukseen. Kahdeksantena on liukuvärjätyn näköinen vilttimäinen poncho (Milou poncho). Mulla on puutteita tällasistä ''vaatteista'' koska varsinkin talvella en tykkää sisällä pukeutuu kun joku eskimo vaan haluan yksinkertasen vaatteen päälleni joka on lämmin ja samaan aikaan nättikin ja tää on sitä värinsä ja mallinsa takia. Tykkään ideasta että paita ja viltti on samassa! Yksinkertaisuuden multihuipentuma.

Yhdeksäntenä High Five tumput (Tatiana mittens). Tumput nyt on vaan niin hauskat ja erilaiset, että en voinu vastustaa sitä mielikuvaa että omistaisin tollaset ja nostelisin käsiäni kun joku idiootti, ihan vaan näytelläkseni noita. Kymmenentenä on vaalea panta (Erin headband). Kyseisiä pantoja on varmaan joka toisella tytöllä, koska onhan ne nyt paljon parempi vaihtoehto kun pipo, jos on sähköset hiukset helposti ja muutenkin ei pidä pipoista mutta ei halua jäädyttää korviaan. Näitä on varmaan jokaisessa vaatekaupassa erilaisina versioina, mutta nää näyttää mun silmään kaikista kivoimmilta vaikka H&M:n versiot on lähes samanlaiset. Viimesenä, eli yhdentenätoista on syvän viininpunane kaulahuivi (Ramona scarf). Oon aina tyytyny ostaan jotain halppishuiveja ja sellasia ''tää on ihan okei'' yksilöitä vaikka oon aina tienny tasan tarkkaan että haluan huivin joka ei kutita, on pitkä ja hyvänlaatunen. Tää näyttää just siltä ja hintaluokka on lähes samaa luokkaa kun hinnat H&M:n tai Gina Tricotin liikkeissä.

Onko Monkin vaatteet teidän mielestä laadukkaita ja ''rahan arvoisia''? :)

En toki myöskään vastusta teiltä ideoita ja suosituksia erilaisiin muihin nettikauppoihin, jossa myydään hyvänlaatusia (lue: isoja/pitkiä) neulepaitoja ja puseroita. Hintaluokat mieluusti alle 50 euroo kuitenkin! :D

tiistai 6. marraskuuta 2012

KIPEIDEN PÄIVIEN PELASTUS



On jokin kylmä, kuten jäätelö tai jääpalat. Oon aina rakastanut kipeenä olla kuumassa suihkussa ja syödä jäätelöä tai imeskellä jääpaloja ja eipä se tapa oo muuttunu vielkään mihinkään. Keksin kuitenkin paremman kikan tehdä tylsistä jääpaloista kivempia ja teinpä ne sitten mehusta. ♥

Kävin eilen lääkärissä aamupäivästä kesken työpäivän ja sieltä sain sitten pari päivää saikkua ja labraan lähti nieluviljely, kun epäilynä olis että pientä angiinan poikasta mulla. No huomenna saan tietää tulokset. Tää päivä pitäis nyt levätä täysin mutta mielessä koputtelee kokoajan se näyttösuunnitelma, niin taidan sen tänään jossain vaiheessa alottaa kun loppuviikosta on senkin palautus. Äh kaikki taas kasaantuu päällekkäin.

Onko teillä jotain kikkoja miten kuumeisen/ahdistavan kipeysolon saa helpottaan?

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

BREATHE. IT'S JUST A BAD DAY. NOT A BAD LIFE.



Tää aamu oli yks näistä harvoista kun aurinko paisto, ei väsyttäny, pystyin makoileen sängyssä tunnin nousematta ja muutenkin asiat oli mallillaan, mutta sitten tämä aivan ihana kurkkukipu on edelleen pilaamassa ihan kaiken. Oon ollu koko viikonlopun tosi kipeenä, kurkku tosi pahasti kipee, hammasta särkee ja jonkun verran kuumeilua. Tää on niin omituista kun mä harvoin oon kipee, koska mulla on hyvä immuniteetti tälläsii flunssiin ja kaikkee, nii sit aina ku vuodenaika vaihtuu nii mä sairastan jonkun taudin ja sitten oon taas ihan terve. No ehkä mä pärjään!

Huomenna jatkuis työt taas päikyssä ja on tosi kivaa palata arkeen, kun tietää että päivä päivältä ollaan lähempänä joulua. Ainut mikä vetää hieman motivaatiota miinukselle on näyttösuunnitelman teko ja tuleva näyttö, mutta ne on silti aika jees juttu kun vaan ottaa sen asenteen, että kyllä se siit. Oon onneks hyvä kirjotustehtävissä ja tuomaan ajatuksia tekstiin, niin enköhän mä siitäkin selvii, oonhan mä selvinny jo monia kertoja aikasemminkin.

Tänään pyhitän koko päivän kirjaimellisesti finrexin juomiselle, levolle ja hyville leffoille sekä mun uudelle addiktiolle eli klassiselle musiikille.. joo en tie mikä muhun on mennyt.

lauantai 3. marraskuuta 2012

KYYNELEET KERTOVAT IKÄVÄSTÄ, MUISTOT RAKKAUDESTA



Et ole unessa, et ole poissa, olet tuhat tuulta puistikoissa, olet valon välke aallokossa, olet timantti hankien loistossa. Et jättänyt meitä, et ole vaiti, olet lintujen laulu taivaalla, olet kuiskaus viljapellossa, olet henkäys rakkaasi poskella.

Kävin illalla viemässä isopapalle ja yhdelle lapsuuden parhaimmalle ystävälle Iidalle kynttilät sekä tietenkin rakkaalle vaarille.. mutta sen vein kaikkien nukkuneiden haudalle, koska on pitkä matka käydä vaarin omalla haudalla. Tietenkin kaikkia poisnukkuneita muistin kynttilällä, vaaria päälimmäisenä koska ikävä on suurin.
 
Älyttömän haikee fiilis iski kun taas tajusi että se on yksi vuosi lisää kun joku rakas on ollut poissa, tänäkin kesänä Iidan kuolemasta on tullut jo 10 vuotta ja se on uskomattoman pitkä aika, koska kun miettii.. niin Iida täyttäisi ensi kuussa 19 vuotta. Vaarinkin kuolemasta tulee jouluaattona jo 4 vuotta, älytöntä. Elämä on oikeesti liian lyhyt, kun sen vaan osais sisäistää ja oppis elään joka päivän täysillä.

perjantai 2. marraskuuta 2012

TAUKOO BLOGGAUKSEEN?

Oon nyt siinä pisteessä, että aion vuodattaa näin perjantain kunniaks vähän fiilareita koskien tätä paljon hehkutettua bloggausta. Mä rakastan bloggata, mä rakastan kuvata blogiin ja miettiä mistä mä bloggaisin, mutta lähiaikoina oon alkanu miettii, että onko tässä ees mitään järkee blogata, kun palautetta ei tule eikä sitten yhtään mitään äänähdystäkään että joku lukee noita tekstejä mitä kirjotan väsyneen päivän päätteeks tänne ja esitän kysymyksiä, joihin loppujen lopuks vastaan ite tai kaverit vastaa luettuaan postauksen.  

En oleta että saisin kymmeniä kommentteja, oon ilonen jo siitä yhdestä. Mun blogia lukee (lue: selailee) oikeesti tosi monet päivän mittaan ja nään sen tilastoista, mutta kommenttia ei vaan tuu eikä sen pitäs olla se pääpoitti ees tässä jutussa, kun en halua ees niitä kommentteja jos ei oo mitään varsinaista sanottavaa. Miten pitäs toimia että oikeesti herättäis ihmisissä jotain komentoimisen tahtoa? Asukuvat, videopostaukset, muotisepitykset sun muut joita on joka-ikisessä-tapetilla-olevassa-blogissa? Mä en halua kuulua siihen mainstreamin (jos näin voi sanoo blogeista), mä teen tätä omalla tavallani ja niin näyttää monet muutkin tekevän ja silti saa niin hirveesti yhteyttä lukijoihin.  

Bloggausmotivaatio on kyllä miinuksen puolella jo pelkästään sen takia, vaikka haluan joka päivä blogata ja kuvata tänne niin silti joku voima nyt käskee mua vaan olemaan vaivautumatta. Kirjotan sitten kun taas itteeni jokin asia kirjotuttaa tai on kuvia, joilla on oikeesti jotain järkeekin. Mä en kykene kuvailemaan päivän mittaan, koska olen sellasessa työympäristössä töissä, jossa ei yksinkertasesti voi kuvata tai en voi puhua mun työpäivistä koska oon vaitiolovelvollinen. Mitä oikeesti mä kirjottaisin tänne kun mun päivä on sitä että herään, meen töihin, tuun kotiin ja koomaan.

Mä en tuu oleen ''mainstremia'' vaikka ulisen siitä, ettei kommentteja oo. Ehkä mun pitäs mainostaa mun blogia enemmän ja hehkuttaa että käykää kurkkiin mun blogia, mutta tiedän jo omasta kokemuksesta miten ärsyttävää se on, niin en taida oikeesti ryhtyä siihen. Oon kiitollinen siitä että mulla on monta lukijaa, vaikka hyvin hiljaisia yksilöitä olettekin.  

Nyt meen kattoon elokuvaa ja vähän pohtimaan, onko huomenna edes järkeä tuhlata aikaa postauksen kuvaamiseen vai pidänkö vaan suoralta kädeltä tauon bloggauksesta vaikka tästä niin kovasti tykkään.

Hyviä unia! ♥