LOMAT LUSITTU

Henkinen maanantai alkaa olemaan mun osalta ohi. Tänään päättyi kesäloma ja arki sysäsi stressinsä heti mun niskaan viime yönä. Stressasin aikasin heräämistä ja lopulta yö meni pyöriessä ja 4:30 herätessä - yhden tunnin unilla siis olen tänään pötkinyt pitkän päivän. Töistä suoraan ostoksille alemyynteihin, tärkeet ruokajutut ostamaan ja muutamia heräteostoksia tuli ostettua valtavan päänsäryn vallassa. Kotiin päästyä puoliunessa tein ruokaa ja ei kauaa mennyt kun nukahdin tähän sohvalle. Hups. Noh, lomalta töihin paluu on aina tämmöistä mulla. Onneksi kaksi päiväinen työviikko on pehmee aloitus.

Oon valehtelematta pulassa nyt iltaisin täällä kun ei valo riitä jokaiseen huoneeseen. Minkä takia teen siitä asiasta niin älyttömän vaikean itselle kun en löydä jotain kattolamppuja. Ikeassa on hirveä määrä kattolamppuja todella edulliseen hintaan ja en näe niissäkään mitään potenttiaalista yksilöä. Mitäköhän ruhtinaallista kristallikattokruunua mä oikeesti etsin?! Osaisipa välillä höllätä näiden vaatimusten kanssa tai sitten ihan todella olen ensi talvena vielä ilman kattolamppuja ja sitten mennään taskulampun voimalla täällä kun edes tätä vähäistä iltavaloa ei paljoa ole silloin. Tiedän, että Kalevan Prismassa on aivan ihana sellainen kristallihässäkkälamppu mutta onko se kuitenkaan sen 150 euron arvoinen mitä hintalappu ilmoittaa hinnaksi. Voi valinnan vaikeus ja ääretön nirsous. Täytyy varmaan änkeä koko asunto täyteen suloisia pöytälamppuja ja spottivaloja niin ei tarvitse ostaa koko himputin kattolamppua mihinkään huoneeseen. Toisaalta sellainen valaistus voisikin olla paljon kauniimpi kun tässä asunnossa tuntuu, että kattolamppujenkin paikat on laitettu miesten logiikalla kauas huoneen keskipisteestä. Onko kuinka monella tuota ongelmaa muuten asunnossaan, että kattolamppujen paikat on sijoitettu ihan omituisiin kohtiin?

Nyt kuitenkin näyttäisi siltä, että mulla on reilu seitsemän tuntia aikaa nukkua ja taidankin tästä hyvin pian suunnata sängyn puolelle mutta oli vaan jotenkin tarvetta tulla kertomaan, että nyt on lomat lusittu ja seuraava tärkeä tavoite olisi löytää ne kattolamput for real tänne asuntoon.  Taidan napata puhelimen ja lähteä selailemaan nettikauppojen lamppuvalikoimia ja lopettaa tämän nirsoilun. Eihän nyt kattolamppu ole ikuisesti pakko sama olla. Välillä (aika useesti) tekisi mieli ravistella itteensä kun pitää olla näin dramaattisen vaikee ilman mitään järkevää syytä.

Kauniita unia lamputtomat ja lampulliset!

AJATUKSIA YKSIN ASUMISESTA

Yksin asumista on takana reilu pari kuukautta ja mulla ei ole lähes mitään negatiivista sanottavaa tästä. Aika yllättävää sinänsä koska mä oon ihminen, joka keksii huonoja puolia lähes kaikesta vaikka yltiöpositiivinen pääosin olenkin. Päätin kuitenkin koota pari oleellista asiaa mitä oon miettinyt tässä kahden kuukauden aikana ja päässyt tutustumaan mun itsenäiseen puoleen ja sen kehittyvään ikään sekä voin kyllä myöntää, että munkaa ois aika koomista jonkun asua. Saan onnenkiljahduksia siitä, että pakastin on viilentänyt juoman alle puolessa tunnissa ja ilta-aurinko laskeutuu just mun olohuoneen ikkunaa kohden. Katsotaan koska tämä yksin asumisesta johtuva megahypetys tasaantuu peruskauran tasolle. Saatte nyt nauttia mun lapsenomaisesta intoilusta hetken aikaa.

Rajaton vapaus. Sä voit tulla, mennä, olla ja tehdä mitä haluat. 

Jääkaapinherruus. Lempparijugurtit ei katoa, juusto ei lopu ennen kuin olet itse siihen valmis, ei oksettavia valmisruokia eikä huonoksi menneitä maitoja.

Suihkussa eka, suihkussa vika. Ei tarvitse ajatella strategisesti sitä kuka menee ekana suihkuun, kuinka kauan siellä voi viihtyä ja kuinka pitää suojella omia shamppoita omalla hengellään eri piilopaikkoineen. Nyt saa putelit lojua vaikka keskellä lattiaa ja kukaan ei koske.

Oman elämän Teuvo Loman. Kodista saa tehdä just sellaisen kuin haluaa kun kukaan muu ei tuo omia rojujaan mun silmien eteen eikä kellään ole mitään vastaväitteitä uusien ostopäätöksien suhteen. En voisi edes kuvitella eläväni jonkun muun kanssa kun järkyttää edes ajatus siitä, että jollain olisi jotain vihreitä petivaatteita ja ysäriseinäviirejä joilla on niin mittaava merkitys, että ne on laitettava seinälle. 

Jokainen posti on itselle. Jopa ne ammattiliiton lehdet, laskut ja mainoslärpäkkeet on ollut ihan kiinnostavia.

Nukkuminen. Te tiedätte tämän ja ei tarvitse edes selittää sen enempää.

Sydänkohtausprosentti minimissä. Voi kuunnella ihan koska vaan vahvistinkuulokeilla musiikkia ja olla ihan ajatuksissaan koska kukaan ei kävele toisesta huoneesta yllättäen ja aiheuta ennenaikaista sydänkohtausta.

Hyväntuoksuiset pyykit. Tämä on yksi mun lemppariasioista koska koko elämäni ajan totuin siihen, että äiti oli ostanut taas sitä samaa violettia pyykinpesunestettä tai jotain muuta tylsää ja mä niin halusin niitä mandariinin ja mansikan tuoksusia. Nykyään mä ostelen aina isoissa marketeissa kaikkia kivoja tuoksuja ja tällä hetkellä mun kylpyhuoneen kaapista löytyy varmaan vähintään kuusi pyykinpesuainepulloa. Elämääkin tärkeempi asia tämä, että pyykit tuoksuu hyvältä.

Syväkuivat pyykit. Pyykit kun mulle on tärkeitä niin pitäähän ne kuivattaa kunnolla ja helposti saattaa pyykkiteline olla makuuhuoneessa parikin päivää - pyykkeineen. Eikä kukaan huomauta.

Aikuistu, tyttö! Saatoin saada isännöitsijältä viime vuoden taloyhtiön talouslaskelmia ja tulevien remonttien kaavoja sekä suunnitelmia. Luin kaksi tuntia yhtä lappunivaskaa joka alkoi; "hyvä osakkeenomistaja". Kylmähiki ehkä vähän hiipi iholle. Mä en kuitenkaan aio tässä vaiheessa mihinkään yhtiöpalavereihin mennä keskustelemaan meidän talon asioista ja olemaan virallisesti päätösvaltainen. Hävettää jo se mielikuva, että istun sielä 20 vuotta vanhempien keskellä ja yritän näyttää tosi aikuiselta kun todellisuudessa sillä hetkellä pyörisi kiinnostava sarja telkkarista ja mun puolesta joku muu saa päättää, että tuleeko meidän taloon minkälainen linjasaneeraus kolmenneljänviiden vuoden päästä. Haluan, että mun naapurit luulee mun olevan vuokralla ettei aikuistumispaineet nouse enempää. HAHA! 

Roskat ei osaa kävellä. En yhtään ihmettele jos mun vanhusnaapurit naureskelee päiväkahvillaan kun kattelee ikkunasta kun kannan kolmea roskapussia samaan aikaan roskiksille. Mä vihaan viedä roskia. Onneksi mulla on kylmäkellari johon voin pahimmassa tapauksessa kantaa roskat jos iskee vaikka viikon kapinointi koko touhua kohtaan.

Siivousfanaattisuus. Oon saanut todella epäuskoisia ilmeitä kavereilta kun saavat tietää mun kerran-viikossa-kylpyhuoneen-tehopesuista tai siitä, että siivoon astiakaapit kerran kahdessa viikossa tarkasti. En voi vaan sietää ajatusta, että mun koti olisi likainen kun osaan elää kyllä niin pellossa kun pellossa voi elää ja koska nyt en omista kodinhoitajaa enää niin eipä tässä auta kun itse laittaa hihat heilumaan ja kärvistellä. 

Hiljaisuus klo 22. Asuin 18 vuotta kerrostalossa mutta tuossa viimeiset kolme vuotta kun tuli asuttua rivarissa niin unohtu ehkä ne naapurit. Mulla ei oo ollut ongelma se, että hiljaisuus on klo 22 tässä talossa mutta joskus havahdun yhdeltätoista siihen, että mun telkkari huutaa aika kovalla, ikkunat auki, saatan rääkyä pelien takia täällä ja suihkuunkin pitäisi mennä. Luojalle kiitos siitä, että ainakin mun seinänaapurit on nuoria ja omistaa vähintään samanlaisen vuorokausirytmin kuin minä. On jotenkin lohduttavaa kun motskarinaapurini tulee rymisten kotiinsa puoli kolme yöllä ja mä mietiin neljä tuntia aikaisemmin, että herääköhän alakerran Martta siihen kun käyn suihkussa. Onneksi asun kunnon kivitalossa, jossa ei kuule kyllä edes meidän äärivuorokausirytmin omaavien elämää. Se on vaan kuitenkin se ajatus, että kaikki häiriintyy nyt.

Kohtaako mikään ajatus omiasi?

ILMETTÄ OLOHUONEELLE

Pari kuukautta meni tämän odottamisessa ja nyt mulla on nämä Ikean kaksi 190cm pitkää valkoista unelmahyllyä mun olohuoneen seinällä. Tyytyväisyys on kyllä ihan todella suuri koska seinä näyttää juuri nyt siltä mitä hainkin takaa. Roimasti enemmän olohuone sai nyt mun mielestä luonnetta ja kodikkuuta vaikka todella skandinaavista sisustusta täällä toteutankin niin siitä huolimatta tuoreet kukkaset ulkoa ja muutama silmää miellyttävää valokuvaa hyllyllä tuo paljon enemmän lämpöä näinkin kylmän sävyiseen ja selkeälinjaiseen sisustukseen mikä täälllä vallitsee.

Pienin mutta erittäin varmoin askelin saavutaan mun unelmien ensiasunnon sisustusta. Muutamat itselle merkittävät huonekalut puuttuu sisustuksen osalta mutta ne on niin pieniä seikkoja juuri nyt tämän hyllyistä johtuvan tyytyväisyyden rinnalla. Nyt alkaa mun olohuone näyttää edes osittain kokonaiselta eikä vaan huoneelta johon on heitetty telkkari ja sohva tekemään kodin tuntua. Saa nähdä mitä ihania kaikkia tapoja kokeilen hyllyjen sisustamisella mutta nyt mennää tällä tyylillä edes hetken aikaa ennen kuin keksin jotain parempaa. Muutamat isot valokuvat/tekstikuvat on vielä teetettävä ja pikkuruisia sisustuselementtejä hankittava väliaikaisten tilalle mutta mihin sitä tässä kiire on. Suunta kun on oikea niin voi mielikin vähän rauhottua.

Alkaako näyttämään hyvältä?

 Mä ainakin taidan rakastaa tätä! 

HERKULLISTA YÖTÄ

Valoisat illat on pimentänyt täysin mun ajantajuni. Huomasin kymmeneltä leipovani muffinseja ja tiesin, että siitä ei ihan vartissa tulla selviimään. Puolitoista tuntia melkeenpä pyörähti näiden parissa mutta kyllä on jessus sentään täysin sen arvoista. Mansikkaraparperirahkamuffinsit. Uusi lemppari leivontaherkku. ♥ Kannattaa munkin siis useemmin ostella vahingossa leivontarahkoja niin saa inspiraatiota leipoa välillä jotain muutakin kuin tuttuja juttuja.

Näistä melkeenpä voisi tehdä teille ohjeen.. 
... ja tässähän sitä olisi tarjolla!

Raparperi-mansikkamuffinsit
100 g leivontamargariinia tai voita
1 kpl kananmuna.
n. 1,5 dl sokeria
3 dl venäjauhoja
2,5 tl leivinjauhetta
3 rkl sitruunamehua/appelsiinimehua
200g vapaavalinnaista rahkaa (tässä käytetty Arlan Raparperi-mansikka leivontarahkaa)


1. Leivontamargariinin ja sokerin vaahdotus.
2. Sekoita vaahdon sekaan kokonainen kananmuna.
3. Lisää vehnäjauhot sekä leivinjauhot yhdessä sekoitettuna vaahdon joukkoon.
4. Lisää leivontarahka ja sekoita tasaisesti nopeasti.
5. Ota esille muffinsipelli ja laita siihen sopivia paperisia muffinsivuokia (pieniä mieluiten).
6. Annostele taikina samansuuruisesti vuokiin.
7. Paista 200 asteessa 15-25 minuuttia, riippuen uunisi tehokkuudesta. Kiertoilmauunnissa pienempi paistoaika riittää.

Koristelu

Muffinsit voi koristella vaikka tomusokerilla mutta itse tein näihin voikreemillä koristelut. Voikreemin voi tehdä muutamalla tavalla ja itselle ehkä helpoiten onnistuu tämä seuraava ohje mutta tätä voi soveltaa itselle mieluisammaksi kokeilemalla.

150 g Leivontamargaania
Reilu 2 dl tomusokeria
3 kananmunan keltuaista
2 tl vanilja-aromia/vaniljasokeria
3 tl punaista elintarvikeväriä

1. Vatkaa pehmeä leivontamargariini (ei juokseva) ja tomusokeri.
2. Lisää kananmunan keltuaiset.  
3. Lisää vanilja-aromi sekä elintarvikeväri.
4. Kreemin pehmeyttä voi säädellä pienellä tilkalla vettä jos ei ole tarpeeksi juokseva pursotettavaksi mutta pitää olla todella varovainen veden lisäämisen kanssa koska jo puoli teelusikallista saattaa vaikuttaa suuren määränkin koostumukseen.
5. Laita kreemi pienen laadukkaan pakastepussin sisään ja solmi tiukasti kiinni toisesta päästä.
6. Säilytä jääkaapissa siihen asti kunnes koristelet muffinsit (muffinsien pitää olla viileitä, muuten kreemi sulaa päälle).

HERÄÄMISEN ARVOINEN AAMU

Kesäaamut on parhautta. Lomalla varsinkin aikaisin herääminen, hyvän aamiaisen syöminen ja itsensä laittaminen on kyllä niin mukava tehdä rauhassa. Arkiaamuina unohtaa huomata miten ihania aamutkin voi olla ja tänään oli hyvä esimerkki siitä, että vaikka kuinka on valvonut yörytmin päälaelleen niin voi silti kiskoa itsensä ylös aikaisin muutaman tunnin unien jälkeen ja saadakin aikaiseksi jotain. Tänään nousin taas hyvissä ajoin ja siivosin koruja oikeille paikoille, järjestelin astiakaappia, järjestelin elokuvia genrejen mukaan, luin tunnollisesti kaiken turhankin postin mitä sain, imuroin vartin olohuonetta, tyhjensin kylpyhuoneen laatikostot joista järjestin kaikki tuhat putelia kunnolla sekä tietenkin loistavin juttu oli se kun sain aivan ihanan serkkuni pikavisiitille tänne. ♥

Mikään ei ole tänä aamuna mennyt huonosti!

Nyt kuitenkin tekisi mieli vähän energiajuomaa.. 

HUOLEHDI OMISTA EUROISTASI

Rahankäyttö on ollut itselleni erittäin tarkkaa puuhaa koko ikäni ja olen saanut kokea aivan tavallisen perhe-elämän jossa sen taidon olen oppinut. Tavallisessa työläisperheessä - ei porvareita, ei lottovoittoja, ei lelliviä isovanhempia eikä ainakaan mitään laittomuuksia. En ole ikinä tehnyt pimeetä työtä, ja kaikesta olen maksanut enemmänkin veroja mitä tarvinnut. Ensimmäisen kerran tein töitä pienenä tyttönä ja virallisen työsopimuksen tein 15-vuotiaana. Tiedän miten rahaa tehdään, mistä se tulee, miten sitä ansaitaan ja miten sitä käytetään. En ole lellipentu, osaan vaan käyttää rahani oikein. Miten se voi silti olla ongelma joillekkin?

Opin jo nuorena käyttämään rahaa niihin asioihin joissa on mielestäni enemmän järkeä ja sitä kautta olen oppinut säästämisen jalon taidon. Se taito ei ole mitenkään itsestäänselvä ja se voi olla aika kivinenkin tie oppia jos siihen ei ole saanut jo nuorena opastusta tai mallia. Säästäminen ei todellakaan ole näkynyt mun elämänlaadussa koska koko mun ikäni on vanhemmat huolehtinut kaikesta jopa paremmin kuin hyvin - olematta porvareita. Ei tarvitse omistaa miljoonatuloja, että voi turvata hyvätasoisen ja monipuolisen elämän lapselleen tai itselleen. En tarvitse minäkään ja silti mulla on varaa ostaa se televisio minkä haluan juuri sillä hetkellä. Se on valintakysymys miten rahansa käyttää ja sano kuka mitä tahansa niin jokainen työssäkäyvä ihminen kykenee panostamaan elämänlaatuunsa. Elämänlaatu vaan kun käsitetään eri piireissä eri tavalla - joillain se on viihde, sisustus, ruuanlaitto tai sosiaaliset suhteet. Jotkut haluavat käyttää neljäsosan kuukausipalkastaan viihteellä ja jotkut haluavat panostaa luomuruokaan sekä kalliisiin sisustusesineisiin. Se pitää jokaisen sallia mukisematta ja älähtämättä.

Se miksi mua puistattaa tämä asia on se, että muuttoni jälkeen oon saanut jonkun verran palautetta eri lähteistä koskien mun rahankäyttöä ja lähinnä sitä kysymystä, että miten mulla on varaa ostaa yksin jotain näin kalliita asioita mitä muka olen ostanut. Sanotaanko näin, että mulla ei ole mitään velvollisuutta perustella mun ostopäätöksiä tai sitä, että miksi käytän rahani niin miten käytän mutta koen jonkinlaista tarvetta saada sanotuksi, että se raha mikä tulee kerran kuukaudessa sun tilille on aivan sun käytettävissä. Miten ikinä haluaa ja miten kokee tarpeelliseksi. On se kumma kun nuorten ihmisten rahankäyttöä moralisoidaan ja arvostellaan siinä missä keski-ikäiset perheenisät ostelevat överikalliita mersuja, äidit satojen eurojen arvoisia koristetyynyjä ja vielä samalla teini-ikäiselle lapselleen mopoauton. Mä en moralisoi heitä, mä vaan ihmettelen miten jollain tuollaisellakin voi olla pokkaa alkaa rumasti sanottuna ulisemaan jonkun ehkä nuoremman ihmisen rahankäytöstä tai oli se sitten saman ikäinen tai ei - niin mitään oikeutta ei siihen ole. 

Mä en ole euroakaa käyttänyt elämässäni alkoholiin, tupakkaan tai huumeisiin enkä omista edes kymmentä paria kenkiä. En omista viittäkymmentä paitaa, kahden sadan euron kelloa tai käy ulkona syömässä vähintään pari kertaa viikossa. Mä kykenisin hankkimaan ja tekemään kaiken noista mutta mä en halua. Mä haluan laadukkaat huonekalut sekä kodinkoneet, upeat seinät, kaikenkattavan henkivakuutuksen, suomalaista ruokaa sekä ostaa kymmenen euron kenkiä parin kuukauden välein vanhojen hajotessa. Mikä tässä siis olikaan se ongelma? Muiden ihmisten elämää puututaan kun nähdään niissä asioita, jotka puuttuvat omasta elämästä.

Puututko muiden rahankäyttöön?

Ps. Eikö ole ihana lompakko minkä ostin Tuurista?

MÖKKEILY AIKUISENA

Tämä aihe on mulle itselle erittäin rakas ja ajankohtainen eikä siis ole epäillystäkään miksi haluan teille vähän avata mun ajatuksia siitä, että millaista on mökkeillä aikuisena. Aikuisena kaikki asiat muuttuu mutta tätä asiaa en vaan millään tahtoisi hyväksyä ja mieltää faktaksi.

Kirjoitin teille huhtikuun alkupuolella tästä samaisesta aiheesta vähän kun olimme viettelemässä isomummuni 90-vuotispäiviä suvun voimin maalla. Se oli itselle aika haastava paikka mutta samaan aikaan niin luontevaa olla paikassa jossa on viettänyt lähes jokaisen kesän 21 vuoden ajan. Mikään muu paikka ei oo tuntunut koskaan niin turvalliselta ja kodilta samaan aikaan vaikka kaupunkilainen oon henkeen ja vereen. Maaseutu ja erityisesti meidän mökkiseutu on itselle niin suuri asia elämässä ja varmasti monet kesät selittävät syyn siihen miksi se on näin. Asiat on kuitenkin muuttuneet viime vuosien aikana kun täysi-ikäiseksi oli pakko ryhtyä ja vastuu sekä velvollisuus sitoo kaupungissa niin monien asioiden parissa, että maalle lähteminen on nykyään enemmänkin harvinaista ja erityisen kallisarvoista.

En edes pysty listaamaan asioita mistä olisin jäänyt ilman jos en olisi saanut elää mökillä lapsuuttani niinkin pieniä aikoja kuin Suomen kesä. Se lista olisi meinaan valtavan pitkä. Ne muutamat kuukaudet vuodessa kuitenkin sisältää aivan valtavasti muistoja ja asioita joita ei koskaan kukaan tule kokemaan. Kukaan nykylapsi ei tule kokemaan sitä vapautta ja luonnonläheisyyttä mitä silloin oli. En halua edes ajatella miten nykylapset viettävät mökkeilyreissua viimeisen päälle laitetuissa vitivalkoisissa "mökeissä" ja lähimmälle asfalttitielle on muutama kilometri matkaa. Voin olla vain kiitollinen mun suvulle, että ovat rakentaneet sukulaisten mökit yhteen paikkaan. Olisin menettänyt muuten paljon ja niin olisi muutkin lapset meidän suvusta.

Meidän mökillä on aina pärränyt mopot, mönkijät, autot sekä tietenkin hevoset eikä pyöriäkään saa unohtaa. Lapset ovat ajaneet autoilla lähes 5-vuotiaasta asti ja se jos mikä on lapsuutta. Se luotto ja vapaus mitä meillä oli - on jotain käsittämätöntä. Me saatiin painaa metsässä paljain jaloin, saatiin valvoa yömyöhään, mennä "vaarallisen" laiturin alla sukelluslittaa, roikkua soutuveneestä samalla kun se oli sidottuna moottoriveneeseen ja joku ajoi suurta järveä ympäri niin kovaa, että roikkujilta lähti uikkarit päältä ekoilla metreillä. Saatiin vierailla mökkinaapureilla ja jokaisen naapurin kanssa oli omat tavat - oli se sitten Maijan peluuta, karkin syömistä, Aku Ankkojen selailua tai muuten vaan höpöttämistä. Ensimmäisiä ihastumia unohtamatta. Se jos mikä oli elämää.

Ei ole näkynyt vuosikausiin moniakaan mökkinaapureita. Jotkut ovat joko kuolleet, jotkut todella vanhoja sekä sairaita eikä meidän mökkialueen lapset ole enää lapsia vaan rellestäviä nuoria tai työssäkäyviä aikuisia. Mikään ei ole enää mökillä samaa paitsi mökkialue itse. Vanhemmat sukulaiset tietenkin tykkää kun nyt maalla on jopa välillä hiljaista eikä kokoajan alatiellä joku mene mopolla tai neljä lasta mene mönkijän kyydissä samalla huutaen toisilleen kun ei mönkijän pärinän yli pysty kuulemaan toista normiäänellä. Kukaan ei huuda tai tappele eikä kukaan suunnittele Suuren Seikkailun leikkimistä metsässä.

Kaipaan ihan liikaa yksinkertaisia asioita joita lapsuudessa oli ja tämä asia on mulle varmasti vaikeempi asia kuin se, että vanhenen vuosi vuodelta. Järvessä hiusten peseminen, hevoskärryillä monien kymmenien kilometrien lenkit, upeiden luonnonoikkujen etsiminen moottoriveneellä ympäri mökkijärveä sekä viattomuus vaan vie voiton kaikelta. Voisin elää edes yhden kesän taas kymmenen vuotiaana ja unohtaa kaiken aikuisuudesta johtuvan stressin ja velvoitteet.

Voin muuten kertoa, että salaa tikkailla kiipeeminen tulikuuman päämökin mustalle katolle on yksi mahtavimpia muistoja mun elämässä. Voin vieläkin tuntee sen polttavan kuumuuden jalkapohjissa. Toivottavasti joku muukin lapsi kokisi edes lähes yhtä hienon lapsuuden mökillä mitä mä koin. Toivon, että edes jossain on joku perhe joka arvostaa edelleen vanhoja perinteitä ja vie lapsen sinne mökille missä ei ehkä ole juokseva vesi ja näyttää sen puolen elämästä jolloin tabletit, puhelimet ja pinnallisuus vaan yksinkertaisesti unohtuu. Mä aion vaalia tuota asiaa yhtenä tärkeimpänä mun elämässä jos niitä lapsia joskus siunaantuu.

Opin kyllä taas joskus ottamaan kaiken irti mökkeilystä.

Aikuisena.

ISOSISKO ON VÄHÄN VÄSYNYT

Sunnuntaina sain pienimmät sisarukseni luokseni hoitoon päiväksi ja se oli vähintäänkin ihana päivä mutta ei kyllä yhtään sen helpompi. Oli ihana nähdä eskariin ja tokalle menevää pientä tyyppiä kun viimeksi nähty pari kuukautta sitten kunnolla eikä siis ollut pahitteeksi viettää koko päivä heidän kanssaan mutta huh, kyllä tämä isosiskous riittää tähän elämäntilanteeseen. Hatunnosto vaan kaikille naisille, jotka hankkii todella nuorena lapsia ja varsinkin jos nuorena omistaa yli 5-vuotiaita lapsia. Kyllähän kaksi vauvaa hoitaa mutta ei kahta sen ikäistä joita ei enää höynäytellä tai esitetä valkoisia valheita asioiden helpottamiseksi. Kun lapsi osaa lukea, ajatella loogisesti, omistaa mielipiteitä ja ennenkaikkea omistaa perintönä saadun itsepäisyyden niin ei se ainakaan helppoa ole. Sisarukset on vielä niin sanotusti vaikeempia kestää koska töissä nyt se on aivan erilaista olla auktoriteetti lapsille kun kahdelle omalle sisarukselle jotka ovat samaa verta ja rakkaita.

Erittäin pitkästä ja väsyttävästä päivästä huolimatta me päästiin touhuihin jo heti ennen aamuyhdeksää kun iskä heitti pienet tänne ja suunnattiin leikkipuiston kautta lähimmän päiväkodin pihaan leikkimään parempien puitteiden vuoksi. Leikkimisten jälkeen lähdettiin kaupungille pyörimään ja tekemään asioita joita landella (missä asuvat) ei tehdäkkään ja siihen lukeutui niin mäkkärissä syömistä, vaatekaupoissa pyörimistä, erilaisten herkkujen maistelua ja ties mitä. Kesävaatteita ja härpäkkeitä päästiin ostelemaan myös ja voi sitää viatonta innostumista kun kymmenen euron aurinkolasit, lippis, pari paitaa ja bikinit saa kaksi pientä ihmistä onnellisiksi. Toivottavasti eivät muutu ainakaan tuon asian saralla sitten yhtään vanhetessakaan.

Päivän jälkeen oli ihana istua kyllä sohvalle ja kuunnella täydellistä hiljaisuutta. On ihana olla isosisko ja that's it. Mitään muuta en kaipaa tähän elämäntilanteeseen. Kuten eräs kahden lapsen isä mulle sanoi viime kesänä viitaten töihini, että vaikka lapset on ihania niin on vielä ihanampaa lähteä töistä kotiin - yksin. Se on kyllä niin kiteyttävä ajatus juuri nyt tähänkin. Sisarukset voi tulla mun luokse anytime mutta kunhan joku hakee ne poiskin. Kaikella rakkaudella. ♥

Kuvakollaasi ei voisi paremmin kuvailla loppupäivän tunnelmia. Väsynyttä porukkaa.

MÖKILLÄ VIIMEINKIN

Kesällä ei mikään voita mökkeilyä ja voi että miten ihana oli taas päästä maaseudun rauhaan kaupungin hälinästä. Viimeistään silloin kun kaksikymmentä kilometriä ennen mökkipihaa tulee kyltti "yleinen tie päättyy" ja tajuaa, että hetki hetkeltä kaikki arkiasiat jää taakse edes hetkeksi. Eilen me tänne saavuttiin ja tarkoituksena on nyt ainakin olla vielä toinen yö eli ei mitenkään pitkä mökkeilyreissu ole mutta sitäkin rentouttavampi. Eilen kun oli todella hyvät ilmat ja helteitäkin päästiin todistamaan niin veneiltiin ympäri mökkijärveä parisen tuntia, oltiin agressiivisten lokkien hyökkäyksien kohteena, saatiin vähän väriä pintaan ja nautittiin mansikoita eikä tämäkään päivä yhtään sen huonompi ole ollut vaikka helteitä ei ole ollut kyllä lähimaillakaan. Suunnattiin tänään Tuuriin päiväksi pyörimään sekä ajelemaan vähän Ähtärin maaseutua ympäri pieni roadtrip mielessä. Tuuri kuuluu Keski-Suomessa mökkeilevien tapoihin ja se on varma! Eiköstä?

Viimeisten kolmen päivän aikana on siis tapahtunut kaikkea mukavaa ja varmaan huomenna sitten kotiin päästyä kirjoitan teille paremmin mitä on tullut tehtyä mutta nyt en aio alkaa satuilemaan tämän enempään koska puhelimen netti ei ole mitenkään megalomaalisen nopea tällä läppärillä.

Nyt grillailemaan ja nauttimaan viimeisestä illasta maailman parhaimmassa paikassa. Huomenna palailen samojen asioiden ääreen!

... sekä vastailen tulleisiin kommentteihin.