keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

VASTAUKSET KYSYMYKSIIN

Sekalaisessa järjestyksessä sekalaisia kysymyksiä sekalaisin vastauksin sekä sekalaisin kuvin. Enjoy!

Lempiohjelmat? Pretty Little Liars, Dexter, Orange is The New Black, The Big C, Grey's Anatomy ja House.
Lempielokuvat? Extremely Loud & Incredibly Close, The Lucky, Dear John, Ps. I Love You, Inception, Frozen, The Notebook, The Dead Girl, Deadline, Funny Games, Thet Strangers, An Unfinished Life, I You Phillip Morris, Love in Manhattan, Anger Management, Flipped, Due date, Eden Lake, New Year's Eve, Dark Shadows, Hereafter sekä tietenkin Harry Potterit. Tätä listaa voisi jatkaa ikuisuuden.
Lempiartistit? Demi Lovato. En osaa erotella ketään muita artisteja näin varmasti lemppariksi. Kuuntelen niin paljon hyviä artisteja mutta Demi nyt on vaan Demi.
Mitä kieliä osaat? Suomea, englantia, norjaa (ruotsia en silti) sekä espanjaa. Latinakin menee ihan pienissä määrin.
Aiotko joskus tulevaisuudessa lähteä jatko-opiskelemaan? Kyllä! Tavoitteena olisi lukea kätilöksi (koska kaksoistutkinto mistä saa myös sh-tutkinnon lisäksi) tai sosionomiksi (koska hallinnollinen puoli kiinnostaa). Kouluun haen varmaan muutamien vuosien päästä kun on saanut eka oman kodin ja löytänyt paikan missä haluaa alkaa elämään. Hämeenlinna ja Helsinki on aika houkuttelevat tällä hetkellä.
Seurusteletko? Mun elämääni ei mahdu miehiä. No ei, en seurustele. :D
Tutustutko helposti ihmisiin? Kyllä mä aika helposti. Helppo lähestyä ja oon puhelias uusille ihmisille, niin se auttaa paljolti. 
Ootko syntynyt -92 vai -93? Tuhatyheksänsataayheksänkytkolme.
Mitä oot harrastanut/harrastat? Kilpauintia, taitoluistelua, salibandyä, futista ja vaikka mitä. Tällä hetkellä ei ole aikaa harrastuksille paitsi bloggaukselle, joka on aika iso osa vapaa-aikaa ja varmaan tulee pikkuisen muutenkin vähentyyn nyt töiden palatessa kuvioihin. 
Paljonko sulla menee rahaa kuukaudessa ostoksiin? Vaihtelee tosi paljon. Joskus ei ollenkaan ja joskus pari sataa.
Onko sulla sisaruksia? Pikkusisko (6v), pikkuveli (5v) ja toinen pikkuveli (18v) sekä 2 kappaletta siskopuolia ja 5 kappaletta velipuolia.
Mitä töitä teet? Oon päikkytäti.
Haluutko joskus lapsia? Todellakin! Sitten kun on elänyt vähän omaakin elämää ja saanut asiat kondikseen kaikilta osin.
Mitä blogeja luet? Niin monia etten osais kyllä erotella tähän niitä eniten luetuimpia kovin lyhyesti. Lukulistalla on satoja blogeja, hups.
Haluaisitko itsellesi tatuointia? Mielessä olisi pieni halu saada mutta ei vielä hetkeen. Ranteeseen joku kiva merkityksellinen sana voisi olla kiva mutta en tiedä onko järkevä ajatus leikkausarpien päälle tehdä mitään koska kipu kuulemma ei ole mitään ihaninta.
Millainen tai millasia tatuointeja sinulla on? Ei ole kuin leikkauspöydältä saatuja ”tatuointeja”
Pidätkö piirtämisestä? Tykkään vaikka harvemmin tulee piirreltyä kun en värikyniä omista (pakko hankkia nyt)
Mikä on lempieläimesi? Koirat ja marsut. Oikeestaan melki kaikki muut paitsi kissat, käärmeet sekä krokotiilit. 
Lempiruokasi? Aito Kreikkalainen fetasalaatti, savulohisalaatti, veljen tekemä makaroonijauhelihamössö, erilaiset pastat sekä sinisimpukat.
Lempimaasi? Kreikka tietenkin.
Mitä pelkäät? Käärmeitä, pimeitä metsiä, sekopäitä (sen näkee silmistä, haha!) sekä korkeita paikkoja luonnossa. Mun fobioista voi täältä lukee lisää. 
Oletko suvaitsevainen? Tahtoisin olla. Tulen kyllä toimeen kaikkien kanssa ja kunnioitan erilaisuutta mutta moniakaan asioita en suvaitse mitä ihmiset tekee, jolloin en voi kutsua itseäni suvaitsevaiseksi täysin.
Millä kolmella sanalla kuvailisit itseäsi? Määrätietoinen, empaattinen sekä ystävällinen.
Mitä lehtiä luet? Elle, Trendi, Kauneus & Terveys sekä joskus Fridaa huonolla ruotsin taidolla.
Mikä susta on parasta maailmassa? Nukkuminen, iloiset ihmiset, limpparit, mun marsuliinit, matkustelu, valokuvaus, hyvät ystävät, koukuttavat elokuvat ja tv-ohjelmat, kyky vaikuttaa omaan elämään (vapaus) sekä musiikki.
Oletko tyytyväinen elämääsi? Puoliksi. Huomenna on ensimmäinen päivä vapautta lähempänä!
Haluatko joskus naimisiin? Samanlainen vastaus tähän kuin lapsi-kysymykseen. Tosin, naimisiin ennen kuin hankin lapsia.
Onko sulla mitään lempiblogia? Ikisuosikki Ina’s Lifestyle on mahtava kyllä koska se on niin persoonallinen ja Ina osaa kirjottaa mun mielestä täydellisesti.
Juotko kahvia? En mutta joskus yritän. Turhaa kun ei muhun kofeiini vaikuta.
Pidätkö tulisesta ruuasta? Rakastan! Ruuan pitää olla aina todella tulista ja mausteista.
Oliko lähihoitajaksi rankkaa opiskella? Oli ja ei. Ilman motivaatiota se on helvettiä monille mutta ei motivaatiokaan aina riitä jaksamisessa. Koulukohtaista ja meidän koulu ei mikään rennoin mahdollinen ollut/ole.
Millainen todistus sulla oli kun valmistuit amiksesta? Todella hyvä mun mielestä. Muutamia hyviä ja monia kiitettäviä. Matikka taisi olla ainut tyydyttävä.
Mitkä asiat osaat mielestäsi parhaiten? Kaiken mihin ryhdyn. Tämän vastauksen annan oikeesti lähes aina. Osaan melkeen mitä vaan kunhan yritän ja on motivaatiota. Yks parhaimpia ominaisuuksia mussa.
Mitä et voi sietää? Tyhmyyttä, käärmeitä, kieroilua, julmuutta, muurahaisia, homovihaa, vanhusvihaa, vapaata kasvatusta, sylkemistä, naisilla huonoja käytöstapoja sekä asioiden olettamista (negatiivisessa merkityksessä)
Mitä muuttaisit itsessäsi? Stressaaminen pois minusta, kiitos!

Onko sulla ennakkoluuloja ihmisistä? Harvemmin. Niin monenlaista sakkia ympärillä, että oppinut käsittämään jo aikoja sitten ettei kaikki tietynlaiset ole tietynlaisia. Make sense? Mua ei paljoo hetkauta enään mikään ihmisissä. Kaikki on niin nähty ja koettu.
Minkälaista musiikkia kuuntelet? Jean Sibeliusta ja muuta klassista aika paljon sekä sitten myös tätä yleistä mainstream poppia ja tietenkin rakastamaani Countrya tulee kuunneltua paljon. En oo niin genreuskovainen kun luulisi mutta melkein kaikki uppoo paitsi raskaampi musiikki.
Musiikki hiljaisella vai kovaa? Kovaa jos tila on iso (auto käy), vähemmän ihmisiä tai jos on kuulokkeet mutta hiljaisella jos ollaan pienessä tilassa ja ihmiset puhuu muutenkin kovaa toisilleen. Migreeni starttaa heti siinä vaiheessa. 
Mitä lemmikkejä sulla on ollut? Kaiken kaikkiaan mulla on ollut 5 kappaletta marsuja ja kultakala. Sain ensimmäisen marsun 11-vuotiaana ja siitä lähtien mulla on aina ollut marsuja. Taitaa olla vaan pari päivää pisin aika kun oon ollut marsuton. Marsut
Mikä puhelin sulla on? Samsung Galaxy mini tai joku vastaava. En mä pahemmin puhelintietoinen ole. Saan puhelimet yleensä iskältä ja nyt vasta oon alkanut miettimään jos investois kunnolla johonkin kalliiseen puhelimeen (lue: iPhone 5 tai vastaava. I know, oon heikko).
Mitä tekisit jos voittaisit lotossa miljoonan? Tottakai ostaisin sen oman kodin, säästäisin omien sisarusten ajokortteja ja muuta varten sekä avaisin säästötilin tulevaisuudessa tuleville omille lapsille, matkustaisin ympäri maailmaa, ostaisin Range Rover Landin sekä kävisin joka päivä elokuvissa ja niin edelleen. Hyväntekeväisyyttä olisi myös kiva tehdä vaikka kaikki sen kliseisesti ilmottaisi tässä kohdassa.
Oletko antanut rahaa hyväntekeväisyyteen? Kyllä vaan! Aina kun joku tulee vastaan niin melkeenpä annan jos on vaikka Punaselta Ristiltä. Ebayssäkin ostotilanteessa lahjotan aina syöpäjärjestöille ja muille vastaaville muutamia euroja.
Oletko ollut ikinä sairaalassa yön yli? Monesti. Mitä nyt kallon murtanut ja sairastanut harvinaista rokkoa, jota kukaan ei tunnistanut miksikään. Olen epäonnen lapsi ollut aina ja koheltanut itteni ties kuinka monesti huonoonkin jamaan.
Oletko ikinä ollut kesätöissä? Oon. Erityislapsia hoitanut nuorempana. Vanhempana pyhittänyt kesät lomailuun jos on ollut mahdollisuus.
Pystyisitkö olemaan kasvissyöjä? Oon ollut pari kuukautta yhtenä kesänä ja kyllä se onnistuu jos on rahaa ja tarpeeksi vaihtoehtoja lihan korvaamiselle. Ei siihen kannata ryhtyä jos ei ole paljon motivaatiota ja kykenevä korvaan kaiken puuttuvan jollain tofulla sun muulla.

tiistai 30. heinäkuuta 2013

OSTOKSIA JA HURJA ALENNUSKOODI

Kuvasin aamusta nopeesti takapihalla muutamia ostoksia ja nyt vihdoista viimein kerkeän tämän julkaisemaan. Tilailin pari viikkoa sitten ELF:iltä meikkejä, jotka on joko loppuneet tai sitten jotain uusia kokeiluun. Eilen löytyi myös muutamia rannekoruja Cubuksesta. Ei siis mitenkään kovin erikoisia löytöjä mutta silti oikeen kivoja semmoisia. Menkääs hei muuten nyt tilailemaan ELF:iltä koska siellä on meneillään -60% tarjous ja tuotteita ei enään hirmuisesti ole jäljellä. Koodina käyttäkää 600713 ja pienin arvo tilauksella pitää olla 30 euroa. Nyt on siis tosi hyvä mahdollisuus ihmisten kokeilla kyseisiä meikkejä jos ei ole aikaisemmin sieltä tilaillut! :)

6 Kappaletta rannekoruja Cubuksesta. Alimmainen valkoinen rannekoru maksoi normaalisti n. 19 euroa, seuraavana olevat oranssi ja tummansininen maksoivat n. 8 euroa kappaleelta ja kolme ylimmäistä settinä maksoi n. 10 euroa ja näistä kaikista otettiin -50% pois, joten kivoja löytöjä edullisesti!


Huulivoiteet: Mellow Pink & Peaceful Pink. Hinnaltaan 3,91 euroa kappaleelta.  
Poskipunat: Tickled Pink, Mellow Mauve, Pink Passion & Twinkle Pink. Hinnaltaan 4,34 euroa kappaleelta.
Aurinkopuuteri: Warm Bronzer. Hinnaltaan 4,34 euroa kappaleelta.
Lipstainit: Crimson Crush & Pink Petal. Hinnaltaan 2,90 euroa kappaleelta.
Huulipunat: Nicely Nude & Runway Pink. Hinnaltaan 5,79 euroa kappaleelta.
Luomivärit: Oatmel & Pebble. Hinnaltaan 3,91 euroa kappaleelta.
(Hinnoista lähti -50%)

JULKKIKSIA, RIIVIÖKISSOJA JA LIIAN PALJON KÄVELYÄ

Ihana päivä vietetty ja nyt väsyneenä päätin pikkusen kertoa teille siitä! Aamusella olin repinyt puhelimesta akun irti koska ah, herätyskello soitti 8-9 aikaa ja millä järjellä kuvittelin kello kuus aamulla nukkumaan mennessä, että todella heräisin tohon aikaan. No kun heräsin niin kello olikin vasta vähän yli 11 ja oletin sen olevan jotain kaks. Lähdettiin keskustaan ostamaan mulle bussikorttia joskus kolmen maissa ja näin kaveria sitten puoli viiden pintaan ja käytiin pikkusen pyörimässä kaupoissa ja syömässä mahtavaa lohipastaa. Ikinä en oo ennen niin isoo annosta saanut Suomessa naaman eteen! Jaksoin vajaa puolet ruuasta. Hups.

Sitten (ihihihihi!) kaveri tekstaili eräälle teeveestäkin tutulle mieshenkilölle, koska sovittuna oli privaatti tapaaminen tatuointiliikkeeseen minkä kyseinen herra omistaa ja meidän sinne piti sitten sovitusti mennä samaan aikaan hoitamaan vähän juttuja. Oli aika jäätävä olo kun siinä se älyttömän komea ja kohtelias mies seiso ja me oltiin sen liikkeessä sulkemisajan jälkeen! Hihitysten saattelemana oli sitten kiva lähteä pois sieltä ja varmaan ei jäänyt keltään huomiotta tämäkään. Loppuilta sitten hengailtiin kaverin luona ja pääsin näkeen ehkä maailman riehakkaimman kissanpennun jonka missioni oli pelotella mua. Koskaan ei tiennyt mistä se riiviö iski ja varpaita piti erityisen hyvin suojella koska ne tuntu kiehtovan. Hoho. En oo kissaihminen mutta kyllä mä nyt ehkä pikkuruisen verran siitä tykkäsin. 

Tänään on kyllä tapahtunu niin paljon juttuja etten jaksa edes alkaa kirjottamaan niitä kaikkia mutta joo, ainakin postista tuli mun meikkitilaus ja varmaan postailen sen aamusella tai viellä yöllä jos en simahda pian kun pitää kuiteskin käydä huomenna hoitamassa vähän työsopparijuttuja. Muistakaa myös hei kysellä kysymyksiä jos jotain tulee mieleen. Alan sitten vastailemaan keskiviikkona niihin kun on viimeinen lomapäivä. Täältä pääset kyseleen!

Värittömiä kuvia tällä kertaa koska en jaksanut alkaa kikkailemaan värijuttujen kanssa. Hope you still like it!

sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

MIELIPIDE: MENNEISYYS-KORTTI

(weit)

Yksikään ihminen ei varmasti ole joutunut välttymään näiltä ihmisiltä, jotka tykkäävät heilutella menneisyys-korttia suurimman osan ajastaan. Itsellä on tämmöisiä tuttuja enemmän kun toivoisi ja monesti miettii, että pitäisikö tässä lukea terapeutiksi vai oikeesti tylysti ilmoittaa, että nyt loppu. Menneisyys määrittelee ihmisen ja se on selvä mutta minkä takia se menneisyys-kortti pitää repästä taskusta aina tilanteissa joihin ei löydy parempaa selitystä tai sitten ei löydy mitään muutakaan sanottavaa ja vedetään se samainen kortti esiin siinä toivossa, että joltain heruisi sääliä ja rohkaisevia heittoja. Multa ei heru näille sankareille sääliä.

Suomihan on yksi maailman masentuneimpia kansoja ja ei oo yhtään yllättävää kun seuraa tätä porukkaa täällä. Ei voida käydä koulussa, töissä, työkkärissä tai edes kaupassa koska ollaan masentuneita ja iskällä oli aikoinaan pahoja alkoholiongelmia ja se vaikutti perheenne elämään suuresti ja nyt et vaan mitenkään pääse asiasta yli. Niin vai käytätkö sitä vaan tekosyynä laiskuudellesi tai muille ongelmille? Tähän voisi lisätä myös masennus-kortin hyötykäytön koska sitä on niin paljon, että melkeen koko masennus on nykyään mun korville pelkkä kirosana. On hyvin vaikeeta pitää masennusta edes mitenkään vakavana asiana kun jokaisella tuntuu sitä olevan ja jokaista kyyneltä syytetään masennuksen aiheuttamaksi, niin tai päiväkodissa syrjimisen vuoksi aiheutuneista itsetuntollisista kolhuista.

Mä tiedän miltä tuntuu olla alakuloinen ja niin tietää jokainen ihminen. Se kuuluu normaaliin tunneskaalaan ihmisillä, meillä kun niitä löytyy runsaasti. Suru kuuluu elämään, niin pettymys ja onnikin eikä se aina tarkoita, että huonot kokemukset tekisi susta jotenkin hauraamman kun siitä, joka nyt on saanut mukavan pumpulisen elämän. Se on ihan asenteesta ja elämänkatsomuksesta kiinni miten asioista pääsee yli ja haluuko jäädä tuudittamaan itteensä siihen ajatukseen, että on tällainen menneisyyden takia. Tottakai jokainen tulee siksi miksikä haluaa ja en voi sietää sitä väitettä, että kaikista huonosti kohdelluista tulee sossun vakkarikävijöitä tai pumpulielämää vietellyistä tulee koppavia kermaperseitä. Ei se nyt vaan niin mene. Kokemukset muokkaa ihmistä ja se on ihan itsestä kiinni miten niitä muovailuja hallitsee. Kovimmat tyypit on niitä, jotka lopulta muistetaan eikä ne jotka on ottanut samoja iskuja ja jaksaa silti surkutella niitä asioita vielä vanhainkodissa.

(weit)

Mä en oo koskaan antanut kenenkään haukkujen tai väheksymisten vaikuttaa mun luonteeseen tai motivaatioon tehdä asioiden eteen jotain. Täällä ei eletä menneisyyttä vaan nykyhetkeä ja rakennetaan tästä hetkestä hyvä pohja tulevaisuudelle. Mitä sitä mennyttä surkutteleen kun sitä ei pystytä muokkaan vaikka kuinka itkettäisiin ja valitettavaisiin miten rankkaa on ollut. Jos edes on ollut rankkaa todellisuudessa. On aivan eri kokea rankka lapsuus kodittomana, sairaana tai perheensä menettäneenä kun saatuaan kahdesti nyrkistä isoilta pojilta koulun takana tai tullut syrjityksi koulussa. Yli puolet kansasta kokee sitä jossain vaiheessa. Syrjiminen ei ole oikein mutta haluutko sä antaa sen takia sun elämälle tekosyitä mikset tee mitään tai tavoittele unelmiasi? Siinä vaiheessa sun maahanpotkijat voitti ja nyt sä surkuttelet koko loppuelämäs noita samoja asioita ja lopulta ketään ei enään kiinnosta.

Koulukiusaaminen ja syrjintä yleisesti tottakai jättää ihmiseen syvätkin jäljet ja saattavat vaikuttaa vuosien jälkeen itsetuntoon ja siitä on omakohtaisia kokemuksia mutta en siltikään vedä kyseisestä aiheesta mitään menneisyys-kortteja esiin heti kun tulee tilanne mikä ei miellytä tai motivaatio ei riitä. Eihän maailmassa tapahtuisi mitään jos kaikki vetoisivat koulukiusaamiseen tai isän alkoholiongelmiin. Se on yleistä ja harva ihminen nykyään kokee mukavaa elämää.

Mä katson sellaisia ihmisiä ylöspäin, jotka on kokenut rankkoja asioita ja silti porskuttelevat eteenpäin ja tekevät asioita, joita ovat aina halunneet eiväkä vetoa kykenemättömyyteen menneisyyden takia. Siinä vaiheessa jos joku mun ikäinen alkaa vetoomaan peruskoulun kiusaamisen aiheuttamaan jokapäiväiseen ahdistukseen ja kykenemättömyyteen hakea töihin, niin tekisi mieli suoraansanoen ohjata ensimmäiselle lääkärille. Ihmisen kuuluu mennä elämässä eteenpäin eikä takertua vanhoihin asioihin. Sen takia me täällä maapallolla pyöritään koska meidän laji on kaikista muista eniten kehittynein ja me kyllä pärjätään. Ei pidä tehdä asioista niin jumalattoman vaikeita. Elämässä tapahtuu aina ikäviä ja hyviä asioita eikä se tarkoita, että jos menneisyydessä on tapahtunut ikäviä ettei tulevaisuudessa voisi tapahtua niitä mahtavia juttuja. Asenne vaan kuntoon ihmiset ja heivatkaa ne kortit jonnekkin minne aurinko ei paista. Lopettakaa itsesääliminen ja astukaa ulos siitä selitysten kehästä. Näyttää elämä sitten paljon paremmalta.

 Ps. Muistakaa tyypit, että ne muistetaan joilla on syvimmät arvet mutta silti ylpeesti kantaa ne. 

perjantai 26. heinäkuuta 2013

ÄSK MII ENITING

Kesä alkaa oleen mun osalta jo läpi lusittu ja ens viikolla pääsee alottamaan työt ihan uudessa työpaikassa ja en malta mitenkään odottaa! Tänään tässä terassilla istuessa on tullut monenlaisia ajatuksia bloggailusta ja monen ajatuksen jälkeen päätin, että laitetaanpa blogiin kysymyspostausta vireille koska on tullut reilusti uusia lukijoita ja monia satoja uusia kävijöitä päivittäin muutenkin käväsee blogissa pyörimässä ja ei välttämättä ole ihan pikku juttu lähteä koluamaan mun koko blogia läpi etsien, että mimmoinen tyyppi mä oon. Oon kirjoitellut tonne bloggaajan esittelyyn kyllä aikas runsaasti juttuja ja ajattelinkin että voisin sinne linkkailla näitä kysymyspostauksia ja sen jälkeen sieltäkin vois käydä ne lueskelemassa. Ei toki entisten nettisivujen ylläpitäjän kädenjälki näy blogissakaan. ;)


Kysyä voi siis niin paljon kun lähtee tiistaihin (30.7.2013) asti! 

En vastaa asiattomiin kysymyksiin. 
En myöskään liian henkilökohtaisiin asioihin, joita blogissa ei käsitellä.
Olen valmis myös vastaamaan apua tarvitseviin kysymyksiin esimerkiksi blogin ulkoasujutuissa tai koodaamisessa.

Avoimin mielin vaan liikkeelle ja muistakaa, että oon todella avoin että varmaan kaikkeen asialliseen saat vastauksen! :)

Thrift Shop - Lindsey Stirling & Tyler Ward (Macklemore & Ryan Lewis Cover)
Kysymyksiä miettiessä voitte laittaa vaikka soimaan tämän biisin joka on ehdottomasti yks parhaimpia covereita ikinä.

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

MEIKKIPUSSIN SISÄLTÖ

Tänään uskaltauduin yrittämään uudestaan kuvata meikkipussin sisältöä ja päätin lähteä kantamaan meikit, kameran ja itteni takapihalle kusiaisten sekaan. Tuskaista oli kuvata kun kokoajan jossain joku muurahainen pisti jalkaan ja nyt sitten tässä kirjoittelen teille tätä jääpussit jalalla. Mitä mä en blogini eteen tekisi. 

Meikkipussia harvoin kannan mukana mihinkään töihin tai kouluun mutta jos lähden vaikka yöksi pois kotoa tai vähän pidemmälle matkalle, niin otan aina tietenkin meikkipussin mukaan ja tässä on aika lähes täydellinen esimerkki siitä mitä otan mukaan. Nämä tuotteet yleensä ovat osa meikkipussiani ja jotkut tietenkin vähän vaihtelevat lookkien ja uusien tuotteiden takia mutta pääosin meikkipussini näyttää tältä.



Pidän lemppareista lemppareimpaa meikkivoidetta tietenkin mukana eli Revlonin ihanuutta sekä Bare Mineralsin mineraali meikkivoidetta myös joka on mulla käytössä kevyenä puuterina. Too Facedin luomiväriprimeri on ehdoton ykkönen tällä hetkellä mun kaikista luomiväriprimereistä jota ei voi unohtaa ottaa mukaan. Elfin poskipuna ja puuteriduo on myös hyvä lisä vaikka harvemmin aurinkopuuteria käytän ja sitten vielä extrana mulla on mukana Lumenen punaisuutta poistava puuteri, jota käytän välillä Bare Mineralsin sijasta jos haluan kevyemmän meikkipohjan.

♥ TOO FACED - Shadow Insurance
♥ REVLON - Colorstay 24 hrs Foundation (110 Ivory)
BARE MINERALS - Original Foundation (C10 Fair) Käytän puuterina
♥ ELF - Contouring blush & Bronzing powder
♥ LUMENE - Shine & Redness Eliminator


Makeup Academyn ihana (ennen vihaamani) luonnollinen luomiväripaletti, josta saa niin luonnollisia kuin vähän tummempiakin lookkeja sekä mukana on myös Color tattoo luomiväri koska rakastan niitä ja aina pitää olla vähintään yksi mukana jos vaikka puuteriset luomivärit ei kiinnosta. Mun rakkaimmat mehujäähuulivärit eli Popstickit, ihanimman tuoksunen huulirasva Labellolta sekä Rocket Volum ripsari joka alkaa pikkuhiljaan jo kuivumaan eli muuttumaan paremmaksi (todella vetinen)

♥ MAYBELLINE NEW YORK - Color Tattoo 24 hrs (35 On and on Bronze)
♥ MAYBELLINE NEW YORK - Color Sensational Popstick (040 Crystal Pink)
MAYBELLINE NEW YORK - Color Sensational Popstick (030 Pink Lollipop)
♥ LABELLO - Vitamin Shake huulirasva (Cranberry & Rasberry)
♥ BH COSMETICS - Waterproof Lip Liner (Rasberry)
♥ MAKEUP ACADEMY - Luomiväripaletti (Heaven and Earth)
♥ MAYBELLINE NEW YORK - The Rocket Volum Express Mascara (Wateproof)


Harvoin käytän enään käsiä meikkien laittamiseen, joten kannan mukana joitain Zoevan siveltimiä koska ne mahtuvat meikkipussiini lyhyen mallinsa vuoksi. Laadukkuutensa vuoksi sopivat myös meikkipussissa matkusteluun ilman hajoamista vaikka yleensä käytän erikseen tarkoitettua sivellinpussia näille.

♥ ZOEVA - Powder (106)
♥ ZOEVA - Silk Finnish (102)
♥ ZOEVA - All over shader (222)
♥ ZOEVA - Crease (228)
♥ ZOEVA - Smoky Shader (234)

tiistai 23. heinäkuuta 2013

PERFEKTIONISMIN UHRI


Kamerassa on reilu sata kuvaa samasta kuvauskohteesta eikä mikään miellytä. Miksei yksikään voi onnistua? Aivan sama. En postaa tänään blogiin yhtään mitään. Olen yrittänyt tänään taas kuvata postausta meikkipussini sisällöstä ja kuvauspaikka oli tarkoin harkittu, aseteltu ja luonnonvaloa piti riittää. Ei, se ei riittänyt, kuvauskulma oli huono ja jonkun meikkituotteen teksti ei näkynyt tarpeeksi hyvin. Siirrän postauksen teon toiselle päivälle. Tällaista on mun blogipostausten teko. Joskus onnistuu parissa tunnissa, joskus ei viikossakaan. Joskus vaan luovutan ja postaan blogiin kuvia mitä en haluaisi ja esimerkkinä huonepostausvideo minkä tein todella huonolla moodilla ja se oli kaikkea sitä mitä vihaan: laadutonta. Se ahdistaa että se on mulla vieläkin täällä ja mietin monesti uusivani sen videon tässä lähiaikoina ihan vaan oman mielenterveyteni vuoksi. Kun lupaan blogiin asioita, mun on hyvin vaikee päästää niitä asioita pois päästäni ja jos joku huomauttaa puuttuvasta tai kauan kestäneestä odottelusta jonkun postauksen kohdalla, niin mulla tulee todella ahdistava olo kun oon pettänyt itsenikin.

Omistan jossain tapauksissa pakonomaisen ja tyytymättömän asenteen asioita kohtaan mitä teen. Olen todella kriittinen itselleni eikä yleensä mikään riitä. Tämä piirre ei vaan ole bloggaamisen kohdalla vaan myös opiskelun, työelämän, ihmissuhteiden ja oman luonteeni kanssa. Koskaan ei riitä eikä koskaan voi mennä sieltä mistä aita on matalin. Kuulostaa ehkä jokaisen mielestä tosi kivalta kun löytyy motivaatiota tehdä täysillä asioita mutta todellisuudessa se vie kaikki mehut.


Peruskoulussa en niinkään jaksanut panostaa mutta ammattikoulussa pidin todella tärkeenä opiskelumotivaatiota ja tein kaiken tarkasti. Monet luulivat että olen vittumainen tahaltaan kun halusin tehdä tehtävät ja projektit yksin jos olisi mahdollisuus tehdä yksin tai ryhmänä. Kun voi tehdä itse, voi vaikuttaa kaikkeen ja tehdä niin pilkun tarkasti kun haluaa. Hermoja kiristäviä hetkiä oli ne kun piti tehdä isoja projekteja yhdessä ja lopulta ajauduin tekemään ne yksin koska halusin tehdä kaiken täydellisesti ja otin vastuun aina itselleni. Ei hyvä valinta. Olin palanut loppuun monta kertaa koko opiskelun aikana. Tein tehtävät ehkä liiankin hyvin ja järjestelmällisesti mutta niistä saatu palaute tietenkin boostasi lisää motivaatiota tehdä paremmin. Silti en koskaan ollut täysin tyytyväinen vaan aina kritisoin itseeni ja monesti opettajat sanoivatkin, että älä ole niin kriittinen itsellesi. Ei ole valintakysymys.

Myös mun perfektionismi levii niihin mittasuhteisiin, että mun on pakko opiskella uusia asioita ja lukea artikkeleita jatkuvasti. Kokoajan haluan laajentaa sanavarastoa, kieliosaamista, yleissivistystä ja lukea historiaa. Se on pakonomaista, tietenkin nautin siitä kun voin tehdä netin avulla sen niin helposti mutta se vie paljon omaa aikaa. Saatan lukea historiasta tunti tolkulla, ajautua katsomaan tutkitusta aiheesta dokkareita jonka jälkeen murehdin tunti tolkulla sitä miten en oo aikasemmin lukenut tästä asiasta ja miten sivistymätön olen -> pakko lukea lisää. Jatkuva oravanpyörä mistä ei pääse pois.


En ole kuitenkaan kaikessa tarkka. En siis ole sairaalloisen perfektionisti. Lähinnä vaadin itseltäni paljon mutta pystyn myös elämään sen kanssa jos kaikki ei ole aina niin täydellistä. Pääsen siitä tunteesta yleensä yli ajan kanssa. Voitteko uskoa, että olen tämänkin tekstin tarkastanu esikatselun kautta varmaan neljästi? Onneksi olen hyvä kirjoittamaan nopeesti ja sulavasti koska muuten mun postausten teko kestäisi tunteja kun tarkistan kaiken ja viilaan pilkkua sieltä mistä ei edes tarvitsisi.

Monesti mulle on sanottu että vaikuttaa mulle pakkomielteiseltä jotkut asiat missä oon todella tarkka etten voi luovuttaa. Melkein kuin pakko-oireinen. Aina on tämän tytön oletettu pärjäävän hienosti, joten ei ihme jos oma luonnekkin alkaa sitä todistelemaan ja vaatimaan, että suoriudus nyt täysillä kun ihmiset on jo tottunut siihen eikä aiheuteta pettymystä. Ketään ei todellisuudessa kiinnosta tiedänkö mitään historiasta kunhan en oo ihan saapas. Se on kaikki mun pään sisällä.

  • Työtehtävissä tai koulutehtävissä. Teen aina yksin ja mieluiten myös muiden osuuden jotta tulos miellyttäisi itseeni. Töissä teen toisen vuoronkin työtehtäviä jos tiedän miten huolimaton toinen on ja en voi kestää sitä. Mieluummin teen täydellisesti kun kestän kaaosta pääni sisällä.
  • Blogikirjoitusten teossa. Kuvat pitää olla tarkasti muokattuja, miellyttäviä ja tekstin pitää olla silmääni miellyttävää. Mitä vähemmän hymiöitä ja kirjoitusvirheitä, sitä parempi. Tekstin pitää olla täydellisissä riveissä oman läppärin näytöllä eikä julkaistaessa saa olla yksikään sana yksinään uudella rivillä. Tätä on hyvin vaikea tarkistaa miten fontin koko ja muotoilu näkyy toisten koneella, niin se joskus ahdistaa kovasti.
  • Uusien asioiden opettelussa. Pakko lukea kokoajan, kaikesta ja paljon. Haluan tietää katsotun elokuvan näyttelijöiden nimet ja iät, haluan tietää kuka elokuvan on tehnyt, missä se on kuvattu ja pohjautuuko se johonkin tarinaan. Historia on kaikista vaativin aihealue itselleni koska se kiinnostaa eniten ja tieto on niin monipuolista ja valtavan laaja. Saatan helposti takertua moniksi päiviksi tutkimaan Pompeijin tai Tsernobylin historiaa tai Titanicin tutkimuspöytäkirjoja ja dokumentteja.
  • Pukeutumisessa. Haluan ehdottomasti että värit sopivat yhteen jos lähen ihmisten ilmoille. Kylmät ja lämpimät värit aina erikseen ja korut myös niiden mukaan. Lämpimät ja luonnonläheiset värit saavat kultaiset korut ja kylmät sekä keinotekoiset värit saavat hopeat korut. Yritän muuttaa tätä kovasti itsessäni ja jonkinlaista edistymistä on jo havaittavissa.
  • TV-sarjojen katselussa. Jos kiinnostun jostain sarjoista, mun on aivan pakko katsoa ne alusta alkaen. Olen koukuttunut juuri Dexteriin ja mun on vaan pakko katsoa koko sarja alusta alkaen. Olen tällä hetkellä kolmannessa kaudessa ja en voi jättää yhtäkään jaksoa välistä koska en saa mielenrauhaa jos olen menettänyt jotain oleellista tietoa. 
  • Sisustuksessa. Huonekalujen pitää olla samaa värimaailmaa eikä huoneessa voi olla kuin kolme pääväriä. Mitä vähemmän sisutustavaroita ja muuta sälää, sitä parempi. Esimerkiksi tyynyjä pitää olla tasaluku eli kahdeksan, DVD-elokuvat pitää olla genreittäin kasattu sekä taulun ja pöydän pitää olla samassa suhteessa sentilleen.
Onko kohtalontovereita?

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

NIMIPINNALLISUUS

Nimipinnallinen ihminen ilmoittautuu! Oon aina katsonut ihmisten nimiä erityisen tarkasti ja mulla on omat mielikuvani ja stereotypiani eri nimistä eikä inhokkinimiltäkään ole vältytty. Rararararakastan kansainvälisiä, aidosti kauniita nimiä joihin sointuu kauniisti toiset nimet ja muutenkin persoonalliset nimet on ollut mun mieleen mutta tähän kohtaan pitäisi tulla sellanen rikkinäisen levyn ääni nyt koska tiedättekö sen fiiliksen kun joku suomalainen pariskunta antaa ajattoman kauniin klassisen nimen lapselleen jota on miksannut vähän kansainvälisempään muotoon? Kylmienväreiden efekti tähän.

Eniten kuitenkaan puistattaa nimet jotka olivat suosittuja 1990-luvulla kuten oma nimeni ja sitten ne jopa vanhemmatkin yksilöt. Omassa työssäni törmään jatkuvasti vaikka mihinkä nimihirviöihin lapsilla ja laittaa aina ihmettelemään, että mitä helvettiä tuo vanhempi kuvittelee? Lapsi tulee kantamaan nimeensä ainakin sen 18-vuotta ja oikeestaan koko hänen identiteettistä kasvaa nimen ympärille suurennellusti vaikka aina sanotaan ettei nimi miestä pahenna, niin kyllä se mun mielestä pahentaa. Tuure-Väinö Erkinpoika X, Jesica Rose Elizabeth Alma X sekä muut sankariyhdistelmät. Vanhoja nimiä, kansainvälisiä nimiä jotka on tuunattu sekä sitten niitä nimiyhdistelmiä. Voi taivas ja sen talikynttilät.

Mulla tulee tietyistä nimistä tosiaan omat ajatukseni ja mielipiteeni sekä varsinkin mulla on taipuvaisuutta laittaa jollekkin nimelle sellanen "järkkykuori" tai "ihanakuori" jolloin vaikka jos joku tietyn niminen on erittäin ärsyttävä, typerä tai tehnyt jotain pahaa mulle: ikibanniin kun taas joku suloinen lapsi on nimetty suloisella nimellä niin se listataan niihin nimiin, jotka haluan antaa omalle lapselleni joista muuten oon äärettömän tarkka. Mä en koskaan tule nimeämään mun lasta yhdistelmänimellä. Se on yks isompia päätöksiäni että vaikka aviomieheni haluaisi Jesse-Markun niin mä en myönny siihen millään mikrobitin kokoisella ajatuksellakaan. Joillekkin yhdistelmänimet sopivat ja mieluiten vaan tytöille. Nykyään varmaan jokainen käyttää muutenkin vaan yhdistelmänimistä toista nimeä, joten se olis ihan kirjainten hukkaan heittämistä.

Toinen iso pointti mun tässä ajatuksessa on se tosiaan, että mitä vanhemmat ajattelevat? Jos omasta lapsuudesta trendinimi halutaan antaa lapselle, niin miettisi nyt ees astetta pidemmälle miten lapsi tulisi kyseisen nimen kanssa elämään ja onko se sittenkään niin hieno nimi 10 vuoden päästä kun lapsi suuntaa kouluun tai 20 vuoden päästä kun lapsi vähintään on työelämässä. Tietenkin on myös tämä puoli kun nimetään lapsi sillä tosi vanhalla nimellä. Väinö-vauva tai Marjo-vauva. Suloisia nimiä 1970 luvulla oli ja koska aikakin muuttuu, niin pitää vähän miettiä millasen nimen antaa lapselleen. Ei riitä, että itse pitää koska se nimi ei ole sun vaan sen lapsen. Lapsi ei ole mikään lemmikki jolle annetaan omasta mielestä (muiden ei) kiva tai hassu nimi. Onneksi sentään kastettujen nimiä valvoo kirkko joka vähän hidastaa ihmisiä, jotka yrittää edes antaa lapselleen järkyttäviä nimiä kuten autonmerkkejä. Oikeesti? Siinä vaiheessa pitäisi kyllä vähän muuttaa järjestelyjä ja heittää ne kastevedet niiden vanhempien päälle, että ne heräisi todellisuuteen.


Mä en todellakaan tiedä miksi olen tarkka nimistä (olen tarkka oikeestaan kaikesta) mutta se on varma, että monet nimet ei lämmitä mun mieltä. Oma nimenikään ei kyllä sisälly mun lempinimien listaan mutta kunnioitan sitä sen takia koska oma isäni sen on antanut. Omalle lapselleni en antaisi kyllä nimeä joka alkaa J:llä koska ne on niin puhkikulutettuja. Suomalaista nimeä en varmasti kyllä tule omalle lapseni antamaan ja jos tulen niin yksiä lemppareitani on Ella tai Anna, joista kumpikaan ei ole edes suomalainen nimi mutta niin ne on mielletty.

Nimiajatus tulis tänään mieleeni koska on mun nimpparit (woopwoop) ja teki mieli kirjoittaa jotain mielipidepostauksen tynkää vaikka tästä aiheesta on hyvin vaikea lähtee ruotimaan mitään analysoivaa tekstiä koska en halua luokata ketään koska nimet ei ole yleensä itsevalittuja ja niihin on vaikea vaikuttaa ennen kuin täyttää 18-vuotta. Ei, en ole vaihtamassa koskaan nimeäni vaikka puhunkin tämmöisistä vaihtoehdoista.

Mitä mieltä te olette nimistä ja mitkä ei ole teidän mieleen?
Katselun arvoinen video samaisesta aiheesta mahtavalta Siniltä!

lauantai 20. heinäkuuta 2013

HUVIPUISTOPÄIVÄ

Voi taivas miten raskas päivä. 7 tuntia jaloilla, jatkuvasti valvomassa ja sydän syrjällään serkun perässä juosten ja välillä huomautellen että juo, syö, istu, käy pissalla, lippis päähän, arskat päähän, takki päälle, hengitä, kato portaita, älä ohita muita lapsia, istu alas, sormet pois reunoilta jne. Onneksi on kokemusta lasten kanssa, luojan kiitos tai olisin ollut sormi suussa. Eipä ollut taaskaan mikään ihme, että monet luuli mua serkun äidiksi. Hei cmon, näytänkö mä äidiltä? Not. Ei tarkoita aina sitä, että on äiti jos viettää aikaa pienen lapsen kanssa. Paheksuviakaan katseita ei siis vältetty. Olisi pitänyt varmaan liimata jotkut laput otsaan "olemme serkuksia". Mahtava päivä kaiken kaikkiaan takana muuten ja erittäin hyvin meni jos ei lasketa todella uupuneita jalkoja ja todella särkeviä käsiä tavaroiden kantelusta sekä ihanaa sokeriällötysoloa pehmiksistä ja muista herkuista. 

Tulihan sitä nähtyä taas huvipuistoreissukin tästä perspektiivistä kun ei ite juostakkaan laitteissa vaan juostaan lapsen perässä joka juoksee laitteissa. Oli suloista odotella samojen laitteiden vieressä missä itekkin pienenä on monet kerrat tultu käytyä. Moniin laitteisiin ei vielä serkku edes päässyt mutta ne kaikki ennalla olevat lastenlaitteet oli tuttuja ja hei mikä tää yleinen Angry Birdsilän sorsiminen on? Oon eri mieltä sen olemassaolosta. 

Luojalle kiitos oikeesti, että Särkänniemessä on Angry Birdsilä koska oisin ollut kuollut. 6-vuotias tyttö jonka lempilaite on Troikka ja 20-vuotias tyttö, joka no can do anymore. Toinen huutaa "tää on ihan hirvee laite mutta tää on mun lempilaite!" ja toinen huutaa "tää on ihan hirvee ja koska tää loppuu!" Pelkkä laitteidenkin katselu tuntu pahalta mutta ehkäpä mä joskus taas kykenen meneen niihin kunnon laitteisiin pitkän tauon jälkeen. Tai sitten en.




Koiramäki oli pettymys mulle ja myös serkullekkin tuntu olevan vaikka se sille olikin tuttu. Mä oletin, että se on oikeesti paljon isompi ja siellä oikeesti on niitä ihmisiä kadullakin eikä vaan seisoa pönötä talojen sisällä ja vältä katsekontaktia. No eipä meitä kiinnostanut sitten kun vain kuvailla ja katsella söpöjä eläimiä paikan ympärillä. Kaipaan sitä vanhaa eläinpuolta nyt tällä hetkellä koska silloin oli kaikkea pieniäkin eläimiä ja ihan erilainen fiilis. Kaikkea ei pidä tuunata.


Akvaario näytti samalta kuin ennen, ei mitään erikoista eikä mitään varsinaista pettymystäkään. Olisin halunnut silti nähdä jotain isoja kaloja eikä vaan sinttejä mitä mun serkku kyllä pelkäs siltikin että kai ne sitten oli jotenkin pelottavia. Eikö Särkässä joskus ollut ihan isojakin kaloja? Tai sitten muistan harhoja mikä voi olla yhtä todennäköistä kuin se ettei ole ollut isoja kaloja.



Delfinaario! Mun lempparipaikka vaikka samat esitykset tuntuu aina pyörivän ja ei mitään erikoista. Lyhentynytkin esitys tuntuu olevan tai sitten siihen alkusepitykseen menee niin kauan aikaa, että se parikymmentä minuuttia on jo menny ohi kun pääsee mukaan fiilikseen. Serkku ei ollut ikinä ennen nähnyt Delfiinejä niin se melkein lähti lentoon jokaisesta asiasta mitä altaassa tapahtu kun mä taas leikin mun objektiivilla ja yritin saada jonkinlaisia kuvia viimesestä penkkirivistä.


Ukkosmyrskyä aavisteltiin tulevan, ei. Helleaalto tuli, se meni ja tuli kolee ilma sitten taas hullun kuuma eikä kauaakaan kun taas ihmiset puki takit päälle. Mielenkiintoinen päivä kyllä. Ihmisillä riitti juteltavaa säästä. Taitaa muuten olla ainut juttelunaihe toi sää kun kaikki sitä päivitteli ja päivittelee aina, että teenpä samat ja valitan miten epävakaa sää oli tänään!
Kuvia on hirmuisesti, liikaa joten ajattelin muutamasta jutusta tehdä pienet kollaasit ja muuten vaan sitten kertoa näin sanallisesti koska eihän siinä nyt mitään sen ihmeellisempää ole. Yleisesti ottaen siis käytiin Koiramäessä, Delfinaariossa, Akvaariossa, Näsinneulassa ja tietenkin huvipuiston puolellakin sekä katselemassa Sorin Sirkusta sekä jotain taikuria. Perus huvipuistopäivä siis. Onko muuten oikeesti tavallista, että sä joudut melkein väkisin pitää lapsesta kiinni Näsinneulan lasin vieressä ettei se putoa kun pitää olla lasissa Spidermanin tyylillä kiinni kun taas Akvaariossa lapsi melkein huutaa itkupotkuilla, että pelkää niitä lasien takana olevia kaloja? Pienet naurukohtaukset sai tääkin ajatus aikaan kun mietin äsken. Miten ei voi pelätä niin korkeella mutta pelkää kättänsä pienempiä kaloja akvaariossa?

Saatan julkaista myöhemmin jotain kuvia kun katselen vähän virkeemmillä silmillä ja muutamista jutuista on muutenkin asiaa niin ehkä ihan hyvä ideakin etten änge tähän postaukseen liikaa kuvia kun tiedän miten raivostuttavaa on selata viis tuntia yhtä postausta läpi. Tässä nyt silti muutamia ja nyt mä suuntaan tekeen jotain ja heitän jalat seinälle niinkun mummut konsanaan! Ihanaa iltaa

keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

BUT IT'S TOO YUMMY!

Adelén - Bombo
Oon sitä mieltä, että koskaan ei saa olla liian terveellinen elämäntapa. Mä syön aamupäivällä useesti paljon hedelmiä ja juon vettä kun huomista ei oliskaan mutta auta armias jos mulle iskee leipomisinspiraatio niin se on menoa sitten. Tänään tainno itseasiassa viime yönä sain ajatuksen, että teenpäs mansikka cupcakeseja ja lopulta se muuttuikin suklaa cupcakeseiksi joissa on voikreemikuorrute joka on värjätty pinkiksi ja söpöjä koristeita ripoteltu ympäriinsä. Oli aivan pakko suunnata tänään kaupoille hakeen tarvikkeita ja väsätä heti kotiin päästyä. Nam miten yli makeeta! Pystyin syömää puolet ja loput odottelee tuolla jääkaapissa syömistä. Tosiaan tein niitä 12 kappaletta, että tervetuloa syömään vaan jos rakastaa kaikkea ylimakeeta. 

Ostin myös uuden hiusvärin samalla reissulla ja ajattelin huomenna värjäillä hiuksia kun viikonloppu on niin kiireinen ja meillä on talo täynnä vieraita niin eipä silloinkaan kerkee ja hiukset pitäisi olla jo kunnossa ensi viikoksi, että huomenna on viimeinen mahdollisuus. Onneksi mä värjään niin harvoin nykyään niin ei tarvi kiduttaa itteensä tän operaation kanssa useesti. Mä en vaan tykkää tehdä tätä. Niin ja ostin maailman ihanimman suihkugeelin mun rakastamalta I Lovelta. Oh my god! Miten en oo koskaan nähnyt tota vai onko se joku uusi tuoksu? Siitä tuli automaattisesti parhain suihkugeeli mitä olen koskaan ikinä ever käyttänyt. Postista tuli myös vähän mun tilauksia loppuneille meikeille ja oon nyt so happy kun mun lemppari meikkivoide saapui kun se on ollut loppuneena jo pari viikkoa!

Olipas taas turha hehkutus postaus mutta ei anneta sen häiritä ketään. On ihan super mahtavaa kun teitä tosiaan on tosi monia pyörimässä blogissa joka päivä ja kommentteja tulee vanhoihinkin postauksiin aivan hirveesti! Oon saanut ihania uusia lukijoita ja ihania vakkarikommentoijia, jotka on ihan mahtavia. Laittakaa siis vaan ruksauksia tonne oikeella olevaan kyselyyn minkälaisia postauksia haluaisitte lueskella täällä ja jos keksitte jotain muuta kun mitä siinä on valintana niin voitte kommentoida vaikkapa tähän tai ihan mihinkä muuhun postaukseen tahansa! 

Nyt haen greippilimua, uudestaan kokeiluun cupcakesin ja laitan The Stepfatherin pyörimään. Ihanaa illanjatkoa murut! :)
huomaattekos, tämä oli mun neljässadaspostaus! 

ASIOITA JOITA EN YMMÄRRÄ

Mua ihmetyttää todella monet asiat ihan jokapäivä ja joskus ei voi kun pyörittää päätään kun miettii miten tyhmiä juttuja tehdään ja miten mun aivokapasiteetti ei riitä menemään näiden asioiden kanssa ymmärrystasolle. Ajattelin siis tehdä postauksia missä vähän kerron asioista mitä en sitten vaan yksinkertaisesti ymmärrä. Näitä osia saattaa tulla muutamia koska mä en ymmärrä moniakaan asioita. Jaottelen nämä nyt kymmeneen per postaus ettei tule liikaa luettavaa kerralla. 

1. Ihmiset, jotka lukevat sen minkä haluavat lukea
Tiedättekö sen tunteen kun kirjoitatte jostain asiasta ja painotatte omaa mielipidettänne ja ettei kirjoituksella oli tarkoituksena olla hyökkäys ketään kohtaan - joku repii takalistonsa irti ja lukee juuri niin miten tekstissä on kielletty olevan ensimmäisestä lauseesta viimeiseen lauseeseen asti. Mitä ihmettä? Kuinkahan monesti oon tuijottanut vaan koneen näyttöä kun oon lukenut vaikka jotain kommentteja teksteihin ja näkee selvästi, että joko ihminen on äärettömän tyhmä, sisälukutaidoton tai "se koira älähtää johon kalikka kolahtaa" - tyyppi. Tekstin ei siis tarvi sisältää kuin "en pidä maidosta koska se tulee lehmästä" - niin joku lehmiä rakastava yksilö tulee listaamaan miten ilman lehmiä meillä ei olisi maitoa, jäätelöä, jugurttia eikä fitnesspimuilla olisi rahkaa syötävänä. No words anymore.

2. Ihmiset, jotka kommentoivat kaikkeen negatiivisesti
Tämä voi olla vähän niinkuin jatkoa edelliseen. Ei ole yhtäkään blogia, ei yhtäkään Youtube-videota eikä ole yhtäkään mitään missä joku ei olisi tullut näpyttelemään herkkää runosuontaan puhtaaksi ja raivoamaan elämän tyhjyyden angsteja jonkun muun tuotokseen. Minkä takia kaikesta pitää vääntää niin hemmetin negatiivista ja minkä takia aina pitää etsiä kuin suurennuslasin kanssa virheitä? Musta ainakin tuntuu kivemmalta kommentoida ihmisten juttuihin positiivisesti ja tuoda toiselle hyvä mieli kun mennä rageen sen yltiökalliista Vuittonin laukusta tai huonosta biisivalinnasta. Mitä ihmettä ihmiset ajattelee kun ne näpyttelee sen kommentin, painaa lähetä ja sitten tuijottaa sitä näyttöä missä lukee, että kommentti julkaistaan bloggaajan hyväksynnän jälkeen. Olisi kiva nähdä mitä ne ihmiset sitten tekisivät. Varmaan menevät toiseen blogiin, kirjottavat ilkeän kommentin ja niin heidän elämäntyönsä jatkuu blogeja etsimällä ja kommentoimalla jotain mieltä ylentävää. Onhan se nyt vaan niin, että anonyymilläkin on kasvot ja monesti bloggaajalle jopa hyvin tututkin semmoset. Monet bloggaajat tietää mitenkä tietty anonyymi kirjoittaa ja osaa yhdistää sen kasvolliseen tyyppiin. Bloggaajat osaa kirjottaa ja analysoida tekstiä - ei kannata aliarvioida meidän kykyjä.

3. Tyttö- ja poikakalenterit
Mistä ihmeestä mulla sitten tuli tämä mieleen, niin ei tarvi pitkälle miettiä kun muistelee uutista näistä Särkänniemen kesätyöntekijöistä, jotka tekevät tämmöisen poikatyttöwhateverseksimyykalenterin syöpälasten hyväksi. Okei ajatus on mahtava, kerrassaan mahtava mutta mitä hevonvatunhemmettiä? Miksen mä pysty ymmärtämään, että jotkut tekee rahaa suoranaisesti seksillä ja sitten kävelee rahatukun kanssa Taysiin lastensyöpäosastolle ja ojentaa sen? Miksen mä vaan ymmärrä? 

On hienoa, että asiaan puututaan ja syöpähoitoja yritetään tukea ja rahoittaa mutta minkä takia se pitää tehdä seksiä myymällä? Seksiä myymällä tarkoitan sitä, kun pitää olla puolialasti kuvissa ja kaikki niistä ei todellakaan missään kovin eleganteissa asennoissa. Kuka näitä kalentereita ostaa? - Keski-ikäiset miehet tai näiden tyttöjen ja poikien äidit. Mieluummin kuvailkaa vaikka niitä syöpäpotilaita koska se jos mikä herättäisi kylmimmänkin ihmisen tunteet pintaan ja saatais hyväntekeväisyys hyviin mittasuhteisiin. Eihän kehitysmaidenkaan hyväntekeväisyys kampanjoissa näytetä alastomia naisia tai miehiä vaan ihmisiä, jotka kärsivät siitä? Tätä asiaa en vaan pysty ymmärtään.

4. Sää ratkaisee
Suunnitelmat tehdään sään mukaan. Särkänniemen reissu perutaan jos viikon päähän perjantaille on luvattu puolipilvistä eikä aurinkoista, mökille ei voi lähtee jos viikon reissusta yhden päivän on luvattu olevan sateinen eikä me nyt voida lähtee veneleimään kun Välimerellä on annettu myrskyvaroituis. Tiedättehän miten nopeesti sää liikkuu Suomeen? - Valon nopeudella joidenkin mielestä. Jos sataa vettä kannattaa hankkia sateenvarjo, jos on liian kuuma niin ei kannata laittaa mustaa päälle sekä jos tulee rakeita niin ota kokislasi käteen ja mee ottaan sekaan vähän kylmikettä. Suunnitelmat jotka tehdään sään perusteella voi samantien unohtaa koska ne ei tuu toteutuun.


5. Kesäkissojen pitäjät
Okei, aihe joka ärsyttää jokaista paitsi kesäkissojen pitäjiä. Mä en ole kissaihminen ja silti mä en ymmärrä tätä asiaa sitten yhtään. Minkä takia pitää hankkia kissa tappamaan hiiriä sun muita kesäksi ja sen jälkeen heittää kissa mäelle kun joku kävelevä hiirenloukku? Se tekee rumantyön sun puolesta ja sä vaan heivaat sen mäelle. Ne on eläimiä eikä mitään tavaroita. Mun puolesta nää kesäkissojen pitäjät saisi ihan kriminaaleiksi leimata ja heivata tuhannen rotan kanssa suljettuun tilaan ja päästää vasta ensi kesänä pois.

6. Uteliaat ihmiset
Lasken kymmeneen jo nyt kun mietin tätä asiaa. Tämän voisi jopa laskea asiaksi joka ärsyttää mutta koen sen olevan itsestäänselvyys. Haluan kuitenkin nostaa sen esiin, että miten en ymmärrä uteliaita ihmisiä pätkän vertaa. On uteliaita hyvällä tavalla ja sitten on niitä, joita ei kiinnosta kun vaan urkkia sun asioita ja kysellä sulta mitä tahdittomimpia kysymyksiä ja asioita, jotka ei niille kuulu. Esimerkkinä omassa elämässäni on paljon naisia, jotka kyselee useesti mun henkilökohtaisista asioista "muka huolestuneesti" ja kun saavat vastauksen niin he ovat tyytyväisiä ja mitään jatkoa ei ole tiedossa. Epäkypsä uteliaisuus on siis semmoista mitä en ymmärrä. Kyylät ei mua nykyisin enään ärsytä koska niistä nyt näkee selvästi että niille ei oo mitään muutakaan mutta sitten kun jotkut nuoret vaikka kyselee sulta just ne kuumimmat juorut ja murheet, jonka jälkeen sitten saavat missionsa suoritetuksi ja voivat siirtyä päänsä sisällä seuraavalle levelille kun he miettivät sun asioita omiensa sijasta.

7. Ihmiset, jotka puolustelevat kannabista elämäntyönään
Tiedättekö nää ihmiset, jotka vetää mellakoita kannabiksen laillistamiseksi ja vetoovat sen "terveyshyöttyihin" ja siihen miten paljon parempi vaihtoehto se on tupakan tai alkoholin rinnalla? Ei ymmärrä. Onko oikeesti noin kiinnostava asia, että pitää ihan lähteä marssimaan kaduille kannabislehtikyltti kädessä ja osoittaa mieltä kun laki nyt vaan sanoo, että se ei tee hyvää ihmisen hermostolle ja terveydelle hupikäyttönä? Ei se ole turhaan laiton huumausaine. Koittakaa kestää, not gonna happen.

8. K18 kauppojen mainokset ennen klo 21
Tarviiko tätä edes perustella? Tästä oli joskus juttua ihan täällä kotonakin siskopuolen kanssa, että miten häiriintynyttä porukkaa noita mainoksia oikeesti edes päästää radiosta tai telkkarista läpi ennen sitä suojarajaa klo 21. Onko edes kiusallisempaa istua papankaa autossa ja sitten pamahtaa joku epämääränen ölinävoihkinta soimaan ja sitten lopussa kerrotaan mikä on kyseessä eikä varmasti ole kummallekkaan epäselvää mikä se on. Avoin seksuaalikasvatus ja paskanmarjat. Siidereitä ja lonkkuja ei saa mainostaa mutta mainostetaan nyt vähän sitten tommosta. Mieluummin mä kattelisin kivojen siideripullojen mainoksia kun joutusin nouseen sohvalta kurkottamaan kaukkariin, että voisin vaihtaa kanavaa ennen kun joku kuolee myötähäpeeseen.

9. Maha, naama tai kaulatatuoinnit
Kat Von D:llä on ihania tatskoja jopa kasvoissa mutta muilla 99,9 prosentilla ihmisistä ei. On järkyttävää nähdä jotain tatuointeja ihmisillä jossain vatsassa missä lukee jotain DEATHMETALMOTHERFUCKERFOREVER jollain epämääräisellä kaunokirjotuksella tai sitten joku sotamaalaus intiaaniajalta on tehty kasvoihin otsasta nenänvartta pitkin ja jatkuu vielä poskipäillekkin, jonka jälkeen muuttuu tribaaliksi joka menee korvanlehtien kautta kaulaa pitkin todella tyylikkäästi. En ymmärrä ihmisiä, jotka ottavat näin "traagisia" tatuointeja koska you never know mitä tapahtuu jos vaikka koetkin valaistumisen ja death metal ei ookkaan enään sun juttu vaan lämpeetkin Justin Bieberille.

10. Auringonpalvojat
Myönnän itsekkin olleeni tämmöinen koko elämäni oikeestaan. Tänä vuonna koin valaistumisen ja lopetin sen pelleilyn. Nyt sitten onkin helppo olla jälkiviisas ja hämmästellä miten tyhmiä muut ovat. Mennään nyt babyoilin kanssa sinne rantsulle makaamaan viltille aamu kymmenestä sinne neljään asti ja ihastellaan mahtavia rusketusrajoja instakuvien välityksellä viidentoistatuhannen ihmisen kanssa. Ihovauriot on munkin mieleen. Päivettynyt iho on kaunis mutta kaakaonruskee tunkkanen iho ei.

RIP TALIA

(thetruth365film)

Ympäri maailmaa ihmiset on murtuneita. Rakastettu Talia Castellano on menehtynyt tänään, 6 vuoden jälkeen taistelua syöpää vastaan. En voi käsittää tätä. Sydäntä särkevää ja musertavaa ajatella, että tältä superpositiiviselta ja ihanalta taistelijalta ei tule enään yhden yhtäkään kauneusvideota tai vlogia sairaalasta. Tätä osattiin odottaa koska videot vähenivät ja Talian tila huononi. Kukaan ei silti pysty käsittämään tätä.

Miten näitä nuoria lähtee kokoajan? Aivan hirveetä. Ainakin vajaa miljoona tilaajaa ja lukuisat muut ihmiset jää kaipaamaan Taliaa ja Youtuben kauneusmaailma menetti yhden ihanimmista tytöistä. Maailma on julma ja julminta on koetella nuorta tyttöä näin pitkää ja sitten antaa vaan hiljalleen hiipua pois. Positiivisempaa tyttöä on vaikeampi löytää ja tyttöä, joka oikeesti kärsi kovista kivuista ja silti nauro videoissa.

Nyt ei ainakaan ole kipuja ja se on mahtava juttu. 
Just keep swimming girl!

tiistai 16. heinäkuuta 2013

KUULUNKO SUOMEEN?

7-vuotiaana oon kirjottanut mun päiväkirjaan isoilla kirjaimilla vihaavani Suomea. Itseasiassa en uskonut, että olen jo niin pienenä ollut niin negatiivinen Suomea kohtaan ja ennenkaikkea elämää täällä. Suomessahan ei ole mitään vikaa vaan yksinkertaisesti eläminen Suomessa ei sovi mulle. 

Oon taistellut pitkään, todella pitkään elämisestä täällä. Vihaan käyttää sanaa masentunut tai muutenkaan kyseistä diagnoosia vedota yhtään mihinkään mutta jotenkin uskallan väittää, että jonkinlaista masennusta tai alakuloisuutta on havaittavissa mussa kun joudun oleen pitkään Suomessa. Kuulostaa niin surulliselta sanoa näin omasta kotimaasta ja maasta, jota oikeesti rakastaa. Suomi on hyvä maa ja on turvallista elää eikä tarvitse pelätä lähes mistään eikä sun tarvitse kiduttaa ittees vaan aina joku tukee sua taloudellisesti tai muuten vaan. Se on harvinaisen hienoa mutta se ei silti muuta sitä, että en voi hyvin kun elän täällä.


Mulle päivämatka Viroon on pieni voitto arjessa, etelänmatka on mulle kaiken huipentuma. Mä arvostan järjettömästi sitä, että pääsen pois ja se ei todellakaan ole mitään helppoa jos on töissäkäyvä ihminen joka ei voi viettää lomia juuri silloin kun rahaa ehkä löytyisikin siihen hommaan tai sitten on tilanne mikä mulla on just, rahaa ja aikaa löytyy mutta ei seuraa jolla olisi sama tilanne. Puuduttavan ahdistavaa.

Viime vuonna olin Kreikassa, Rhodoksella ja mun sydän jäi sinne. Itseasiassa mulla jää aina pieni palanen sydäntä jokaiseen maahan missä käyn mutta täytyy myöntää, että taisin Rhodokselle unohtaa koko sydämen. Reissuun lähdöstä tulee noin viikon päästä vuosi. 365 päivää. Ahdistavan pitkä aika.


Koen olevani elossa ulkomailla. Kun oon jossain muualla kun täällä niin voin paljon paremmin. Ilmapiiri muualla on jotain niin vapauttavaa itselle. En niinkään välitä rannalla makaamisesta tai lämmön hehkuttamiseta etelänreissuilla koska se on musta niin junttimaista (sori nyt vain) ja musta on enemmänkin mahtavaa päästä tutustuun niihin ihmisiin, pyöriin paikoissa ja tekeen asioita mitä ei oo koskaan ennen tehnyt tai mitä ei Suomessa pysty tekemään.

Kirosin Espanjan reissun jälkeen että en enään ikinä mene Serpenttiinivuorille tai mihinkään yhtä korkealle ja sitten Kreikassa mentiin ja jopa korkeammalle. Oltiin niin korkeella, että pilvet sumentivat taivasta ja nähtiin Rhodoksen lähisaaret. Epärealistinen fiilis. Elossa olemisen fiilis.

Ihmiset, tunnelma, nähtävyydet, olemisen vapaus ja onnellisuus korostuu aina ulkomailla. Kreikassa tuntu, että se kaikki vaan huipentu huipentumistaan. Ensimmäistä kertaa tunsin oikeesti olevani jollekkin jotain muuta kun tytär, sisko, kaveri tai Jonna. Ihmiset huomaa sut, ne tervehtii ja hymyilee sulle eikä se ole mitenkään häiritsevää eikä se tuota kellekkään mitään vaivaa, päinvastoin.

Yks ilta kävi aika ikävä tilanne Kreikassa kun oltiin oltu noin muutaman päivän siellä (en ala sitä erikseen availemaan) ja pienten itkukohtausten saattelemana häivyin hotellista pois päin ja samassa mun käteen tarttu meidän hotellin "sisäänheittäjä" eli mies, joka ohjaa asukkaat laukkuineen sisälle ja opastaa ravintoloihin ja muutenkin avustaa. Mies oli silminnähtävästi huolissaan ja kyseli kovasti, että onko kaikki hyvin ja mitä on käynyt. Oli jopa haastavaa saada mies uskomaan, että ei mitään maata mullistavaa ole tapahtunut ja kun jonkun ajan päästä palasin hotelille, niin mies oli automaattisesti taas siinä ja kysyi miten voin, mikä oli, onko parempi olo ja voiko hän auttaa jotenkin. Tuntematon nuorehko mies siinä huolehtii eikä ole mitenkään häiritsevä tai tule iholle niinkuin monesti suomalaiset ajattelevat ulkomaalaisista miehistä.

Loistava tyyppi se oli ja siitä tuli koko matkan aikana semmonen piristysruiske aina kun lähti tai tuli hotellille kun halia tarjottiin heti ja kun istuin monesti yömyöhään aulan tietokoneilla niin saattoipa joku henkilökunnan nainen tai mies tuoda ilmaisen kokiksen siihen ja kääntää kattotuulettimen paremmin sun suuntaan. Herranjumala, ihmiset on ihania ja teki ne sitä sitten vain työkseen mutta kyllä se jotain muutakin tarvitsee koska ei niiden tarvitse kysellä sun vointias tai huolehtia sun kyynelistä. Niille ei makseta palkkaa siitä.


Mua masentaa Suomessa ihmiset. Kaikkea valitetaan, kaikki on huonosti ja vaan kun on aurinkoinen sää niin ihmiset saattavat hymyillä kaduilla. Varmasti jokainen joka on etelässä käynyt niin tietää nää fiilikset ja mitä tarkoitan näillä. Suomalaiset on mahtavia tyyppejä kun sille päälle sattuu ja mitä isompi porukka, sitä parempi fiilis mutta yksilönä ihmiset harvemmin säväyttää tai tuottaa hyviä fiiliksiä. Aina pitää olla vähän varuillaan. Eikä todellakaan olla täysin oma itsesi.

Mulla on enemmän ulkomaalaisia ystäviä kun suomalaisia ja ne tuntee mut ehdottomasti paremmin kun suomalaiset. En mä vuodata mun suomalaisille kavereille esimerkkinä mun murheita tai kerro mitä ostin kaupasta koska harvempaa kiinnostaa. En tarkoita, että suomalaisissa olisi mitään vikaa mutta itse en vaan jotenkin ole samalla levelillä ja tietenkin poikkeuksia on mutta harvaa niistä ei oo mun elämään vielä tepastellut. Onneks mun suomalaiset lukijat on hei ees mahtavia. ;)

Oon todella avoin persoona ja se voi varmasti vaikuttaa siihen miksi jotenkin ahdistaa ja tuntuu, että seinät, metsät ja kaikki kaatuu päälle kun ei ole kelle pölöttää ihan kaikesta. Luojan kiitos mulla on niitä ihmisiä jostain muualta jotka on tottunut pölöttään, vuodattaan yhdessä ja oleen silti siinä kiinnostuneena. Missähän jamassa oisin jos ei olisi edes niitä? Järkyttävää edes ajatella. En mä Suomesta halua koskaan muuttaa pois, ennen kyllä halusin ja se oli jo aika tarkasti suunniteltua mutta emmä halua menettää näin tasapainosta ja helppoa elinympäristöä. Voin karata elämään muualle lomilla ja saada aina asteen enemmän itsevarmuutta kun palaan takas Suomeen mutta en mä tästä lähtisi luopumaan. Sen verta kova luu oon, että enköhän mä kestä koska täällä on niin paljon hyvääkin ja ehkä monet niistä tuun myöhemmällä iällä huomaamaan paremmin ja tuun tapaan loistavia ihmisiä, jotka välittää muustakin kun omasta navastaan.

Kuinka moni teistä ajattelee näistä asioista samanlailla?

SIIRAPPINEN JÄÄKAAKAO

Sovelsin joku aika sitten itselleni erityisen hyvän jääkaakaon jossa on hieman muutakin kuin vaan kylmää maitoa ja kaakaojauhetta. Erittäin nopea juoma ja vie makenhimon ihan varmasti. Juomasta kyseltiin ohjetta aikaisemmin ja ajattelin muutenkin tehdä pienen ohjeen tästä, niin tässäpä sitä olisi! :)

Maitoa 4,5 dl tai valinnainen määrä
Kaakaota 3-4 ruokalusikallista (riippuen maidon määrästä)
Kaksi palaa jäitä (omat jääpalat on isoja, joten normaalikokosia kannattaa laittaa 4)
Tummaa siirappia ruokalusikallinen tai loraus oman maun mukaan
Vispikermaa puoli desiä
Tehosekoittimen tai erityisen kovat käsivoimat
Sähkövatkaimen tai perus vispilän

1. Ensimmäisenä kannattaa ottaa kaikki tarvikkeet esille, että näkee kaikkea löytyvän ja koska parit jutut pitää tehdä nopeesti.

2. Heti kannattaa vispata kermavaahto valmiiksi ja laittaa pakkaseen hetkeksi kun muut jutut tehdään. Vispikermaa kannattaa vispata noin puoli desiä ja mieluusti sähkövatkaimella ellei halua kuluttaa käsipelin avulla jo etukäteen kaloreita mitä juomasta saa.

3. Maito laitetaan ekana lasiin jonka jälkeen kaakaojauhe sekä siirappi. Sekoitetaan kaikki yhteen jonka jälkeen vasta laitetaan jäämurska mikä on murskattu joko tehosekoittimella tai käsin. Suosittelen kuitenkin tehosekotin ja jos semmoista ei omista eikä halua rikkoa käsiään - niin paloina vaan juomaan.

4. Lopuksi tulee sitten jo hieman jähmettynyt kermavaahto juoman päälle. Vaahto kannattaa laittaa pienissä osissa että se ei uppoa ja jos on jääpaloina jäät, niin erityisen varovasti myös koska juomaan tarkoitettu jäämurska kelluu pinnassa paremmin ja pitää kermavaahdonkin siinä. Kokeilulla selviää!

5. Se on siinä! Juoman voi laittaa jääkaappiin hetkeksi tai nauttia heti.