IHANAT SYKSYN TULIAISET

Sieltä se jo tulee, meinaan lokakuu. Lokakuusta mulle tulee mieleen ihan turha välikuukausi. Syksy korostuu syyskuulla ja marraskuulla voi jo alkaa miettiä joululahjoja. Mitä virkaa siis lokakuulla muka on kun se on kaikkein kivoimpien kausien välissä vaan pitämässä jotain muka lämpimän kylmää sääjaksoa ja hämmentämässä ihmisiä eri sääilmiöin. Noh, eiköhän samat ajatukset ole kuukaudenkin päästä kun pitää jo kauhistella miten lähellä ollaan joulua. Sitä se suomalaisuus tuntuu olevan kun nämä upouudet vuodenajat on vuosi vuoden jälkeen niin mysteerinen ja jännä asia. Eipähän ainakaan kyllästy.

Tosiaan syksy on jo niin sanotusti puolessa välissä ja on jo niin kylmä ettei pärjää ilman tumppuja ja huiveja eikä kyllä pahemmin ilman villasukkiakaan. Musta se on aivan ihanaa ja tulee kotoinen olo töissäkin vetästä villasukat jalkaan ja fiilistellä ihmisten punaisia poskia ja sitä miten ulkona hengittäessä ilma höyrystyy. Rakastan syksyä ja talveen siirtymistä niin paljon. Voisin pälättää koko elämäni siitä miten ihanaa aikaa syksy on mutta en taida saada mun kanssa kannattamaan kovin monia ihmisiä koska kesä tuntuu olevan kaikille se rakkain ja pääsääntöisesti katsotaan vinoon jos yhtään hehkuttaa kylmeneviä ilmoja ja kaatosateita. 

Oon pitänyt hiljaiseloa blogissa koska on ollut paljon touhuja ja ei ole aina jaksanut sitten alkaa kameraakaan kaivamaan esiin. Se on ollut jossain määrin tosi rauhottavaa kun ei oo tarvinnut stressata sitä, että pitäisi nyt napsia jotain kuvia kun joskus yksinkertaisesti tuntuu ettei inspiraatio iske juuri niinä hetkinä kun voisi kuvata ja kun iso osa valoisasta ajasta alkaa taas kulumaan töissä. Ruskaa on vielä päästävä kuvaamaan ja siihen itseni pakotan vaikka väkisin. Muuten mun päivät onkin sitten kulunut töissä, hengaillen ja shoppailen taas juttuja omaan kotiin. Niin paljon sisustusjuttuja jo kerättynä, että varmaan pitäisi kohta alkaa ostamaan jotain tarpeellistakin kuten petivaatteita ja pyyhkeitä mutta tuntuu, että aina uusi avainboksi tai keksikippo vie mun kiinnostuksen kauppojen hyllyillä. Sitä paniikkia odotellessa kun tajuaa, että kaikki rahat on mennyt turhakkeisiin ja lopulta ei ole edes niitä aika tärkeitä huonekaluja. Huomenna mentävä ostaan SodaStream Source ja sen jälkeen mä pyrin rauhottuun kaiken turhan kohdalla ainakin viikoksi ja ostan jotain tärkeetä kuten vaikka niitä pyyhkeitä. In your dreams. 

On hullua tajuta miten nopeesti aika menee eteenpäin. Kokoajan tuntuu, että viikot vaan juoksee mun ohi ja kuukaudet vaihtuu minkä kerkee. Pelkään että tässä kaikessa hulinassa en kerkee hankkimaan kaikkea mitä haluan ja sen takia varmaan päivittäin on pakko ostaa jotain. Se on toisaalta myöskin hyvä mutta myöskin paha asia koska se fiilis tuolla takaraivossa jyskyttää aika kovaa. Olisi eri asia jos tietäisi, että muutto on pian ja tarvitsee ostaa kaikki tarpeellinen mutta kun mulla on vielä kuukausia aikaa niin tämä kaikki ylimääränen odotusaika menee kärsimättömänä odotellessa ja sitä tuskaa yrittää lievittää ostamalla kaikkea minkä voi sitten omassa kodissa ottaa käyttöön. Se helpottaa hetkellisesti mutta taas muutaman tunnin päästä on polttava tarve päästä ostaa lisää.

Ostin tänään neljä tuollaista feikkiä mariskoolia koska musta noi on yksinkertaisesti vaan yhtä kauniita kun aidot ja en näe mitään järkeä ostaa samaa määrää aitoja koska se maksaisi aivan naurettavan paljon jostain asioista joissa tulen tarjoilemaan keksejä tai pähkinöitä. Oon tajunnut sen tässä ostosten yhteydessä ettei pidä olla päätön koska kauniita asioita saa myös edullisesti vaikka on todella tarkka laadusta ja yksityiskohdista niin ei ole tarpeellista ostaa kaikkea Iittalasta tai muilta samanlaisilta. Niitä voi pyytää vaikka joululahjaksi tai synttärilahjaksi jos kokee erityistä intohimoa jotain kallista kohtaan. Säästöä sekin.

Nyt diipadaapailun jälkeen voisin laittaa pisteen kirjoittamiselle ja nauttia siitä, että voin vaan olla ja huomenna nukkua pitkään. Ehkäpä starttaan jäätävän kauhuleffamaratoonin tai syvälliset keskustelut Skypestä valitsemani uhrin kanssa. Rakastan viikonloppuja ja sen antamaa omaa aikaa ilman kiirettä. Kauniita unia ♥

SYDÄNTÄ RIIPAISEVAA

Rakastan syksyä ja tänäänhän sitten iski pienehkö kiireen tunne kun tajusin ulkona, että voi kun kiva, lehdet tippuu jo puista ja en oo yhtään kerennyt kuvailemaan ulkona jotain niin mahtavaa kun ruskaa. Päätinpä siis kuvata tänään aktiivisesti ja muutenkin menestykseekkästi mutta sepä päätös päätty yhtä nopeesti kun tuli mieleenkään koska löysin blogin joka kirjaimellisesti lukitsi mut koneen ääreen tuntien ajaksi. Selasin, luin ja tuijotin välillä epäuskovin ja välillä surullisin silmin tekstejä ja kuvia mitä sieltä löytyy paljon. Kyseessä on blogi nimeltä Tästä kaikesta ja se on tarina perheestä ja paremmin ehkä tytöstä joka sairasti sairautta nimeltään INCL. Koskettavaa kerrontaa niin ennen kuin myös jälkeen tämän ihastuttavan Senni-tytön kuoleman jälkeen. Heräsi myös itsekkin siihen, että miten hyvin asiat on itsellä ja miten vähän osaakaan arvostaa jotain pieniä asioita joita jotkut eivät tule koskaan saamaan.

Blogi oli mun mielestä yksi parhaimpia mitä oon koskaan edes lukenut koska sieltä oikeen loistaa mahtavan perheen yhteinen voima. Aivan mieletöntä huomata miten upea äiti tuota blogia pitää ja kuinka mahtavan elämän tämä pieni tyttö sai vaikka lyhyt ja epäonninen olikin. Kunpa kaikilla samassa tilanteessa olevilla lapsilla olisi samanlaiset kotiolot. Tälle naiselle pitäisi mun mielestä myöntää joku vuosikymmenen paras äiti-palkinto koska tollasessa tilanteessa ei jokainen pystyisi selviytymään niinkään pitkään kuin hän. Itse en edes pystyisi moneen asiaan mihin hän on pystynyt. Menkää lukemaan tämä blogi lopusta alkuun. Ette kadu.

Tämän blogin lisäksi sunnuntaihin on kuulunut oikein hyvää. Ihmeellinen päivä vaikka mitään ei olekkaan tapahtunut. Nostalgisia tunteita ilmeni vaihteeksi kun telkkarista tuli mun nuoruudesta ylifanaattisesti ihailema leffasarjan viimeisin leffa eli High School Musical 3 ja sitä piti välillä vähän aikaa tuijotella ja oli aika hassua, että edelleen muistan jokaisen vuorosanan ulkoa. Myöskin mun rakastama Photoshop Elements 11 päätti irtsanoa meidän kolmen kuukauden kokeilusuhteen ja jouduin sitten maksamaan 100 euroa siitä, että sain sen kokonaisuudessaan mun koneelle koska en vaan pysty elämään ilman sitä. Sain vieroitusoireita jo heti kun tajusin ettei pysty enää muokkaamaan kuvia. Ei edes kirpaissut paljoa koska tietää miten paljon sitä tuun käyttämään ihan jokapäiväisesti. Minkä takia ne edes maksaa niin tolkuttoman paljon? Noh, pääasia, että nyt se on taas mun koneella jopa huikean päivän eron jälkeen ja ei koskaan lähde pois.

Nyt on taas yksi viikko takana ja huomenna alkaa uusi sellainen. Mihin oikeesti nämä viikot katoo koska tuntuu aina, että kokoajan on sunnuntai. Hyvähän se on mutta on se kummallista kun arkena tuntuu, että päivät ei mene mihinkään mutta sitten perjantaina lähtee joku loppuspurtti ja ei edes tajua kun viikonloppu onkin jo ohi. No eipä se mua haittaa kun on työ mistä tykkää! Jotenka näissä merkeissä elokuvan pariin ja tekemään Orion Pharmalle tilausta. Hyvää yötä! ♥

VIHAMIELISYYTTÄ JA AHKERUUTTA

Kuinkahan monta kertaa ihmisen pitää todeta itelleen, että miten vihaaminen on oikeesti vahva asia eikä se haihdu. Ainakaan mun tapauksessa. Välillä tulee kausia kun mulla on arki semmosta hehkeetä ja päivästä toiseen pomppimista ja toisinaan mua ketuttaa niin paljon koko mun tämän hetkinen (junnaava) tilanne, että tekisi mieli iskeä halolla päähän monia ihmisiä tietyin väliajoin. Kuitenkaan mulla ei ole oikeutta ilmaista tunteita niin kuin haluisin ja sitten se menee siihen, että paiskin töitä ja koitan selviytyä arjesta. Edellinen viikko oli sellainen ja sen takia ei ole postauksia tullut. Aina ei vaan jaksa jos ei ole mitään mistä ottaa sitä jaksamista edes. 8 kuukauden päästä ei ole enää tätä ongelmakohtaa mun elämässä. Noin 35 viikkoa kohokohdan ohittamiseen.

Blogihiljaisuus oli siis perusteltu ylläolevassa sepityksessä ja sitten jos menisi vähän iloisempiin asioihin kun oon jo tämän toimittaja-linjan ottanutkin päälle niin aloitetaan vaikka siitä, että tänään ostin taas juttuja omaan kotiin ja voi herramunjee tästä ei tuu helppoa. Näen entistä enemmän taas kaikessa jotain tarpeellista ja melkeen jopa tänään lähti mustia valokuvakehyksiä kassalle asti mikä on taas niin mun normaali-tilan vastaista kun mietitään mun sisustusihannetta. Jonkinlaista heräteshoppailua sekin on mutta onneksi ei ihan kassalle asti mene. Huomenna olisi tarkoitus lähteä pienelle "vip-alennusmyynnille" ihan vaan itseni ja toisen henkilön tiimillä ja voin jo naureskella sitä miten saan kaiken turhan sisustushömpän automaattisesti -40% alennuksella ja pienehkö paniikki iskee kun nykyinen huone alkaa täyttyä Ikean jättisäkeistä ja laatikoista. On meinaan nyt jo huolestuttavan paha tilanne. Mutta jokatapauksessa aion jatkaa.

Eilinen ilta on mennyt viisi tuntisen kuvanmuokkausprojektin siivittelemänä ja jatkui vielä tänäänkin monen monta tuntia ja on vielä jatkumassa mutta ei nyt koska nyt mä vähän aikaa rentoudun. On hirveä prosessi oikeesti käydä satojen ja satojen kuvien jälkeen jokainen tarkasti läpi, rajata, kontrassit, sävyt, syvyydet ja kaikki täydelliseksi. Perfektionistin ote ei kaikissa asioissa oo aina helpoin mutta ainakin yksi heitto autto jaksamaan koko tämän ikuisuusprojektin kanssa kun kuulemma käsitellyt kuvani näyttää ihan kuin elokuvan kuvankaappaukselta, joten oon kai jossain määrin onnistunut työssäni.

Mulla olisi vielä paljon sanottavaa koskien monia asioita mutta taidan jättää ne myöhemmälle koska nyt alkaa itteenikin ärsyttää tämä ainainen näpytys ja ilman irtohiirtä en ala lisäkuvia tähän postaukseen laittamaan vaan säästän ne seuraavaan joka tulee jo tänään myöhemmin tai ehkäpä sitten huomenna. Nyt kokeilen katsoo tuota erittäin ei-mulle-sopivaa elokuvaa ja koitan sosiaalisoitua hetkisen ennen kun jatkan kuvien muokkausta. Heippa! ♥

KAUNEIMMAT HÄÄT KOSKAAN

Huh! Sunnuntai jo vierähtänyt ohi ja tuntuu, että mä oon entistä väsyneempi kun perjantaina. Aivan tajuttoman ihana mutta myöskin raskas viikonloppu takana johon on mahtunut niin paljon tunteita ettei ole sanoilla kuvailu mahdollisuutta niiden tulkitsemiseen täysin tässä. Eilen siis vietettiin enoni häitä ja oli todella kauniit ja onnistuneet häät eikä siinä vaiheessa kovasti harmittanut enää kun koko perjantai meni hääpaikkaa tehdessä ja valmistellessa pienen pieniäkin juttuja jo työpäivästä väsyneenä ja muutenkin sairaana. Voisin vaikka nopeesti kuvailla mitä kaikkea on tapahtunut nyt perjantaista lähtien.

Perjantaina suunnattiin suoraan mun töistä tekemään ruusuasetelmia ja vaikka minkälaisia asetelmia sekä tietenkin ruokia eräälle huvilalle josta sitten suunnattiin puolisen tuntia juhlapaikalle missä melkeen iski pieni paniikki päälle. Meitä oli ehkä kymmenen ihmistä ja koko juhlapaikka oli täysin tekemätön. Pöydät piti asetella saliin niin, että kaikki mahtuisivat liikkumaan ja istumaan, kaikki pöytäliinat piti olla sentilleen oikein, lasihelmet sävylleen täydelliset lasikipoissa ja ruusuasetelmat oli tarkoin määritelty eri pöytiin sun muuta niin tarkkaa, että kerran tokaisin mummulleni etten ikinä mene naimisiin. Ehken mä nyt tosissaan sitä sanonut..

Juhlapaikkaa tehtiin yli viisi tuntia helposti ja kotiin lähtiessä olin niin väsynyt kun töistä suoraan lähtenyt ja mitään koko päivänä syönyt muuta kuin aamulla töissä jos nyt ei kahta karkkia juhlapaikalla lasketa. Huh sanoin kyllä kun kotiin pääsin ja heti melkeen simahdinkin ja aamulla olikin herätys jo seitsemältä kun lähdettiin tyttöporukalla kampaajalle missä meidän hiukset laitettiin kuntoon ja sieltä kiireellä sitten kotiin meikkaamaan ja pukemaan sekä tekemään viimeiset paniikkivaihdokset kun mekko olikin liian lyhyt omasta mielestäni. Selviydyin onneksi siitäkin epävarmuudesta vaikka koko päivän vedin valitsemaanikin mekkoa alaspäin ja varmistelin sukulaisilta ettei mikään vilahtele. Se oli kyllä ärsyttävää.

Juhlapäivä itsessään oli aivan ihana. Kuten kerroin niin kuvasin koko päivän ja sain kuvata ihan alttarilla sekä paikoissa mistä sai huikeita kuvia muistoksi. Niitä kuvia en silti blogiin aio julkaista koska mulle hääjuhlat ja muutenkin sukulaispainotteiset kuvat on sen verta henkilökohtaista etten aio sellaista laittaa tänne. Kuvia otin reilusti yli tuhat kappaletta ja niissä on iso työ käydä lävitse ja tehdä tarvitsemat muokkaukset sekä rajaukset. Onneksi hääpari on häämatkalla pari viikkoa etelässä niin ei ole paineita viellä saada kuvia valmiiksi. Kaikessa rauhassa niin tulee loistavia muistoja sitten valokuvakansioon.

Häissä oli ihana nähdä sukulaisia ja jutella niin hyviä keskusteluita. Hyvä mieli oli kokoajan vaikka olo oli huono ja kuvaaminen oli paikoittain todella raskastakin sen takia. Hyvä bändi, hyvä artisti, hyvä mieli, hyvä fiilis, hyvä ruoka sekä erittäin kaunis juhlapaikka järven rannalla johon loisti koko illan ja yön upea (lähes) täysikuu joka valaisi upeesti järven pintaa. Aivan täydellinen hääpäivä. Ehkä mä sittenkin meen joskus naimisiin vaikka vähän mieli muuttui perjantain järkkykiireessä.

Saatte pieniä kuvamaistiasia häistä mutta ette valitettavasti paljoa. Nyt mun on pakko lähteä tulehtuneen silmäni kanssa suihkuun kärvistelemään oloani ja sen jälkeen heittäytyä sängylle viellä hetkeksi lepäilemään ennen kuin alkaa jo uusi viikko ja uudet kuviot. Näihin kuviin ja tunnelmiin, hyvää yötä! ♥

UPEA SIRKUS FINLANDIA

Hej! Mun piti jo eilen ahkerana ladata kuvat sirkuksesta blogiin mutta olinkin kotona vasta yömyöhään ja en jaksanut edes herätyskelloa laittaa päälle, joten en olisi jaksanut kuviakaan valmistella joten tein sen nyt tänään. Ei siis varmasti kuvista ole epäselvää missä eilen olin! Aivan mahtavassa kansallissirkuksen näytöksessä Tampereella ja oli muuten hieno show. Otin muutamista esityksistä kuvia ja tässä niitä nyt olisi!

Kaikenkaikkiaan show oli siis kerrassaan upea, hienoja esiintyjiä ja henkeäsalpaavia suorituksia kuten nuoralla kävelyä tavalla johon kykenee vain muutama ihminen maailmassa, älyttömän komeiden miesten akrobatiaa, söpöjä eläimiä ja kauniita naisia joista en kuvia kerkenyt ottaa. Todella onnistunut ohjelma siis ja shown kestokin oli mielestäni kiva. 2 ja puoli tuntia kaikkiaan ja siitä viellä pois 20 minuutin tauko. Vähän eri luokkaa kun nämä naurettavat vajaa 45 minuutin sirkukset.

Kuvat kertoo tässä tapauksessa enemmän kun tuhat sanaa, että jos Sirkus Finlandia on tulossa omaan kaupunkiis niin kannattaa ehdottomasti mennä! On joka euron arvoinen. Mutta nyt suuntaan itse iltapalalle ja jätän teidät katsomaan kuvia. Hyvää yötä ♥

 

 

IKEAN PYÖRTEISSÄ

Hej! Pitkästä aikaa ihan kuvallista kuulumispostausta ilmestyisi nyt. Sunnuntai on taas ja huomenna alkaa kiva uusi viikko ja paljon jänskiä juttuja tiedossa eikä sen takia yhtään edes harmita viikonlopun loppuminen. Viikonloppukin meni kivasti kaverin kanssa perjantaina pyörien pitseriasta terassille, sieltä kauppaan sekä sieltä sitten kaverille istumaan iltaa. Paras tapa aloittaa viikonloppu. ♥ Eilen löhösin koko päivän kotona dataillen ja leffoja tuijotellen ja tänään oon sitten juossut kaupassa kun maailmanmatkaajat palasivat tänään kotiin ja auto oli taas käytössä. Käytiin sielä niin mun rakastamassa maagisessa Ikeassa ostamassa paljon jutskuja muttei kuitenkaan tarpeeksi ja taisin vähän seota taas ostosteni kanssa.

Ostin Ikeasta tosiaan aivan tajuttomasti viinilaseja (18 kappaletta), 18 kappaleen lautassarjan joka poistuu myynnistä, kaksi lasikarahvia, 4 säilytyspoksia ruualle, 12 kappaletta lasimaustepurkkeja, tavallisia korkeita juomalaseja (6 kappaletta) sekä ihania valkosia syviä lautaskulhoja (6 kappaletta). Olisin voinut ostaa kirjaimellisesti Ikeasta kaiken. Se on niin edullinen, että ihan kaikki näyttää hyvältä jo sen hinnan takia. Kaikkiaan ostoksista maksoin 115 euroa pyöristetysti, joka on aivan naurettavan vähäinen summa noista kaikista. Lautassarjakin normihintasena olisi maksanut 50 euroa ja nyt alennettuna se oli huvittavat 35 euroa, joka on niin vähän isosta lautassarjasta kuudelle ihmiselle. Love it! Hauskaa on se, että ihminen, joka ei edes viiniä juo ja osti silti 18 kappaletta kyseisiä laseja. Näyttää ainakin kivalta lasikaapissa. Turhamaisuus nostaa päätään. Ihan varmasti kuitenkin niitä laseja tulee joskus tarvitseen ja ei se tarkota, että niistä pitäisi vaan viiniä juoda.

Sain myös etelästä tuliaisena ihanan Escadan hajuveden sekä (kiistellysti feikin) Jacobsin hajuveden koska tuoksu ei ole lähellekkään se mitä se on oikeesti mutta kyllä se kelpaa. Escada nyt on ainakin aito ja sen kyllä haistaa. Sain myös muutamat ihanat rannekorut sekä Robertin pokkarin koska kaikki tietää mun rakastavan niitä. Conversen kaksi laukkuakin sain mutta en usko niitä käyttäväni ihmisten ilmoilla. Ymmärrätte varmaan.

Nyt menen raivaamaan noita ostoksia vaatehuoneeseen ja aletaan tekeen couscoussia sekä tulista kanaa. Omnom. Ihanaa sunnuntaita siis kaikille. ♥ Huomenna palailen varmaankin iltasella viimeistään kun on näytettävänä jotain ihan mahtavaa materiaalia ainakin toivon ja uskon näin!

RASISTISUUS

Oon miettinyt nyt pitkään näiden mielipidepostausten jatkamista koska maailma on niin täynnä mielensäpahoittajia ja oon kahdesti joutunut katsomaan peiliin, että onko mun kovat sanat heikkoja hermoja vasten liian rajuja ja tulin siihen tulokseen, että ehkä. Mutta ne on mun sanoja ja ne ei tule muuttumaan vaikka niitä arvosteltaisiinkin jyrkiksi. Niin kauan kun en ketään henkilökohtaisesti tarkoituksen mukaan loukkaa, voin jatkaa mielipiteideni ilmaisua. Tämän aiheen ei kuitenkaan pitäisi minkään järjen mukaan loukata ketään. Päinvastoin edesauttaa näiden kohteena olevien ihmisten asemaa vaikka tästäkin aiheesta on puhuttu niin kauan kun koko ääliömäistä käytöshäiriötä, eli rasistisuutta on ollut olemassa tässä maaimassa.

Varmaan kaikista vahvimpina rasistisuus kohteina on tummaihoiset ihmiset. Tähän yhteyteen voisi mainita myös homoseksuaalit mutta ne ei ole rotu ja se on tarina erikseen. Toisaalta itsellä särähtää jo toi rodun käyttäminen tässä yhteydessä vaikka tottahan se on. Ihminen on eläinlaji siinä missä koiratkin näin kärjistetysti ja meitä on eri rodullisia. On eri etnisiin-ryhmiin ja rotuihin kuuluvia ihmisiä ja sen pitäisi olla aivan luonnollista ja normaalia koska niin me ollaan kehityttykkin tähän maailmaan. Aivan kuin ne lukuisat koirarodut. En siis vertaile nyt tiedoksi vaan ihmisiä ja koiria toisiinsa mutta ihan vaan tietämättömille, että me ihmisetkin ollaan eläinlaji. Kuulutaan ihmisapinoiden heimoon. Apinampaa käytöstä meiltä silti irtoo kun apina apinoilta. 

Ihmettelen todella paljon sitä miten monetkin ihmiset ajattelevat tietyistä ihmisroduista jotenkin huonommin tai ennakkoluuloisemmin. Aina tummaihoiset miehet on raiskaajia tai tappelijoita, romaninaiset varastavat perheineen kaupasta kun menevät isolla porukalla tai muuta älytöntä yleistämistä. He ovat ihmisiä ihan siinä missä kaikki muutkin. Ei ole heidän syynsä, että jotkut ihmiset on tehnyt heidän vähemmistöstään huonomman näköisen vaikkapa meidän Suomen sisällä jossa kuviot on muutenkin pieniä jo ihan meille suomalaisillekkin. Pahoja ja huonoja ihmisiä on jokaisessa ihmisrodussa eikä se tarkoita, että kaikki tummaihoiset ovat verorahoilla eläviä tappelijoita. 

Jos kaikki ihmiset laitettaisiin erilaisiin kategorioihin ihan niinkuin tummaihoiset ihmiset, niin ei meidänkään maine olisi yhtään sen puhtoisempi tai parempi. Maailma ei kuitenkaan pyöri niin. Se pyörii aivan väärään suuntaan ja omassa maassa aina vähemmistöä syrjitään ja se tuntuu vaan pahentuvan kokoajan vaikka ihmisten pitäs kehittyä eteenpäin ja näin ollen ajatusten modernisoitua. Maailman kehittyneimmistä eläimistä eli meistä on tullut ajanmyötä ilkeempiä ja julmempia sitä myöten mitä meidän pitäisi hyödyntää meiän harvinaiset taidot tässä maailmassa. Rotuja syrjitään aina ja se ei koskaan vanhene. Samalla myös ihmiset heittää kaikki meille suodut taidot ja kehittymisen aivan hukkaan kun tuhlaa kaiken hyvän toisen syrjimiseen ja väheksymiseen vaikka se asia ei koskaan tule muuttumaan ja ei sen ikinä pidäkkään. 

Meitä tulee aina olemaan erilaisia, eri värisiä ja eri kieltä puhuvia. Ilkeet sanat ja syrjiminen ei aiheuta mitään muuta kun pahaa mieltä ja huonoa mainetta ihan myös meille valkoisillekkin ihmisille, jotka näitä rasistisuuksia eniten laukoo kun ollaan ite niin hemmetin täydellisiä ja tähän kohtaan voisi lisätä, että millä perustein? Meidän ihonvärinkö takia me ollaan jotenkin parempia kun tummaihoiset tai se, että miten meidän maassa käyttäydytään tekee meistä jotenkin parempia kun esimerkiksi muualla maailmassa missä kulttuuri on aivan erilaista kun täällä. Se ei pahenna niitä ihmisiä eikä myöskään oikeuta meitä ajattelemaan niin. Sitä kutsutaan kapeakatseisuudeksi kun ei pysty näkemään erilaisuutta rikkautena tai arvostettavana asiana. Mutta niin kauan kun itse syrjii toisia, ei myöskään ole arvostuksen arvoinen. Se kannattaa pitää mielessä koska sitä saa mitä tilaa ja niin jokaista kuuluu kohdella miten he kohtelevat toisia. Paha ei tuo hyvää mutta paha opettaa pahaakin. 

Kaikissa ihmisroduissa on rasisteja, joten valkoihoiset ainoastaan ole syyllisiä siihen toimintaan tässä maailmassa. Sekin on hyvä huomioida vaikka tämä postaus ehkä käsittelikin enemmän tummaihoisten syrjintää. Se on kuitenkin isoin rasistisuuden kohde näin rodullisesti.

Nyt ilman että isken mielipiteeni suoraan tiskiin siitä millaisina ihmisinä pidän rasisteja niin haluunkin kuulla teiltä, että tunnistaako joku itsessä rasistisia piirteitä ja jos tunnistaa niin minkälaisia ne on ja miten ne ilmenee? Haluun myös kuulla ihmisiltä mielipiteitä koko tämän aiheen ympäriltä laajamittaisestikkin!

Tässä pari ajatusta ilmoille!

Miten pieni viaton tummaihoinen lapsi voi olla rasistisuuden kohteena leikkipuistossa?
Miten meitä valkoihoisia ihmisiä ei syrjitä muualla maailmassa niin suuresti vaan päinvastoin pidetään erityisenä?
Miten mikään voi oikeuttaa ihmisrodun täysvaltaiseen syrjintään?

Anonyymien kommentointi-mahdollisuus on pois käytöstä. Näin yleisesti tiedoksi.

MITEN VARJELLA RAKKAINTA?

Äärimmäisen rakas pieni siskoni on alkanut näyttämään ensimerkkejä jostain mikä mua on koko hänen elämänsä ajan huolettanut eli se kun maailma näyttää todellisen puolensa. Nyt mua stressaa niin paljon että on pakko kirjottaa tästä ennen kun mietin pääni puhki tätä yöt ja päivät.

Siskoni aloitti peruskoulun tänä syksyny ja ajattelin hänen koko ensimmäisenä viikkonsa, että miten se koulu sujuu. Kyselin tunteeko hän koulusta ketään ja kuulemma tunsi lähes kaikki. Pienen kylän plussat on se, että tuntee kaikki mutta silti mua vaan pelottaa. Pelottaa, että joutuu kiusatuksi, syrjityksi tai sitten meidän kummankin isoin luonneenpiirre nostaa päätään. Ja sehän meni ja nostikin. Muut asiat ei olekkaan sitten vielä tapahtunut.

Mun pienimmät sisarukset harrastaa yleisurheilua kilpaillen kunta tasolla ja nyt on ollut jotain kisoja joissa sisko ei olekkaan omasta mielestään suoriutunut tarpeeksi hyvin tai edes lähellekkään tarpeeksi hyvin. Pitää itseään huonoimpana. Arvostelee ja väheksyy itseään kovalla kädellä. Miten niin nuori edes kykenee? Herranjumala. Ollaan peritty kyllä isältä niin suuri kunnianhimo-geeni ettei ole rajaa. Kunhan tämä ei kostaudu kun sisko haaveilee tällä hetkellä samasta urasta mitä mulla oli kilpauimarina. Olisipa isä pitänyt suunsa kiinni siitä edes sinne asti kun yksi olisi jo niin iso, että olisi kehittynyt asioita ajattelevaksi eikä vaan mielessä pyöritteleväksi lapseksi. Mutta ei kun Jonna teki sitä, Jonna teki tätä ja Jonna saavutti sitä. Kai se nyt asettaa kovat paineet pienelle, joka katsoo siskojaan isoina esikuvinaan. Onneksi olen sisaruksista ainut, joka todella on urheilua harrastanut ja muut vaan lorvaileet. Pienempi paha, haha!



Eipä nää itsetuntoasiat sen kummallisempia asioita ole kuin töissäkään. Päivittäin tuen ja näen haasteita erilaisten lasten itsetunnossa. Niihin on vaan aivan erilaista puuttua kun tekee sitä työkseen ja on ammattilainen. Vanhemmille ei mennäkkään sanomaan "lukeneena" miten lasta pitäisi tukea ja ohjata oikeille teille, jotta tulos ei olisi hälyyttävä. En todellakaan halua, että mun siskosta tulee samanlaista kun musta. En halua, että se menettää lapsuuden sen takia, että lähtee liian nopeesti tavoitteleen jotain mitä mä oon tehnyt tai mitä ehkä sen tavoitteiksi asetetaan. Nykyään lapsena ollaan niin hemmetin pieni aika ja tuntuu, että tää jatkuva urheiluhulluus tappaa ne pienetkin rippeet lapsuudesta. Toivottavasti se vaikka kiinnostuis koulusta enemmän kun kilpailusta niin vois tää stressi vähän hälvetä.

Äitiyttä odotellessa kun mulle tää siskouskin tuntuu olevan äärimmäisen vaikeeta. On se vaan niin rakas ettei tahdo, että asiat kehittyy huonoiksi tai vaikeiksi.

Kertokaa miten sabotoin mun siskon urheilu-uran näin nuorella iällä? 

Haha, kuulostaapa todella terveeltä. Tarkotan tällä siis sitä huonoa puolta urheilu-urassa. Ja ennen kun joku mainitsee ettei tuon ikäisenä ole huolta mistään urheilu-uran kehittymisestä liian pitkälle niin shh, minä olin jo vähän vanhempana kovasti kilpailemassa. Se kulkee veressä. Nyt tahdon myrkyttää vaan sen verimäärän muutamiksi vuosiksi.

Ps. Erittäin asialliselle kommentoijalle viestinä sen verran, että en oo missään vaiheessa väittänyt että olisin saavuttanut laajamittaisesti mitään "suurta" paitsi perheen ja itseni mielestä. Nyt joku roti tohon mun elämän kommentoimiseen jos kyseessä on mun siskoni tapaus. Minä en ole huippu-urheilija enkä ole koskaan ollut mutta junnuna on pärjätty niinkuin koko asiassa oli kyse eikä nykyhetkessä. Sapettaako? Joskus ihmiset on naurettavia stalkkareita. Sun kommenttia en aio julkasta, sun linkkiä katsoa ja aion tehdä sun ip-osotteesta ilmoituksen. Olisiko aika lopettaa se mun blogin seurailu kun niin monesti tunnut täällä käyvän.

LIHAKSET KRAMPISSA, MIELI KOOMASSA

Rankka viikko takana ja viel yksi rankka päivä edessä ja sitten pitäisi helpottaa. Viikkoon on mahtunut 11 tuntinen työpäivä, uusia työhaasteita joista on selvitty hyvin ja todella aikaisia heräämisiä. Tänään oli yksi niistä pahimmista. Jouduin heräämään noin kello 4 aamuyöllä koska olin ajatellut, että nukun jopa huikeet vartin pitempään kun menen pyörällä pysäkille (kävelee sen puolisen tuntia) ja alitajunnassa sitten ressasin tästä ja heräsinkin jo puoli neljältä. Lähdin pyöräilemään täysin pilkkopimeeseen 4:56 ja voin kyllä sanoo, että pelotti aivan hirveesti. Tää paikka on aika syrjänen eli ei mitään liikennettä oikeestaa ja ihmisiä nyt ei siihen aikaan oo lähimailkaan. Pyöräilin eri reittiä koska toinen reitti olisi vielä ollu pelottavampi kun iso metsätie ja toinen oli asuinalueen läpi menevä autotie, jonka keskellä ajoin. Melkeen hypin onnesta kun pääsin vihdoista viimein ison tien varteen ja parkkeerasin pyörän erään paikan viereen ja suuntasin pysäkille istumaan puoleksi tunniksi. Jep. a) heräsin töihin kolme tuntia ennen vuoron alkua b) olin töissä tunti ennen vuoron alkua ja c) opin rakastamaan pyörää uudestaan. ♥

Päivien kuvasaldo on siis jäätynyt olemattomaksi nyt ja en usko, että pitäisi sitä pahemmin perustella koska kai nyt jokainen työssäkäyvä tietää ettei aina jaksa ja kerkeä kun pitää huolehtia omastakin elämästä pitkien työpäivien jälkeen vaikka kiinnostuis blogata ois jatkuva. Viikonlopun aikana toivottavasti elämä voittaa ja pääsen taas näpräämään kameran kanssa. Viikon päästä on ne häätkin ja vaikka mitä mahtavaa tiedossa jo tulevana viikonloppuna. Ah, elän tällä hetkellä viikonloppuja varten ja se nyt ei kauheen hyvä oo. Uskon kuitenkin tämän olevan tilapäistä.

Mua huvitti tänään kun töiden jälkeen hain lähikaupasta limpparia ja ruokaa marsuille. Kassalla naureskelin sisäisesti miten naurettavat ostokset mulla on. Energiajuomaa ja Pirkan salaattia. Melkeen jopa opiskelijatunne tuli. Minkähän takia en jo nyt osta sitä luomua ja "hyvää" kun suunnitelmissa on omaan kotiin muuttaessa panostaa raakaruokaan ja luomuihin sun muuhun. Oon mä jännä tyyppi kun ES vie huomion terveellisten juomien rinnalla. Oh well, ainakin limppari oli light ja vielä parasta makuakin. Mitään tarvi syödäkkään kun ei jääkaapista löydy jalopeenoja. Pakko hakee niitä huomenna kun en syö kun töissä aamusin ja kotona ei maistu ruoka kun ei ole niitä. Miten vaikeeksi voi ihminen tehdä oman ruokavalionsa? - Todella vaikeeksi.

Nyt on taas sepitelty jotain pientä sekä turhaa ja jatkan Julkkis Big Brotherin (jep, tiedän tiedän) katsomista ja koitan rentouttaa lihaksiani epätoivoisin yrityksin. Aamulla vielä pitäisi panostaa astetta isommin ja sitten voikin loppuviikon höllätä. Can't wait!