keskiviikko 31. joulukuuta 2014

MIETTEITÄ TÄSTÄ JA TULEVASTA

2014

Vuosi 2014 alkaa olemaan paketissa tunnin sisään. Vuoteen on mahtunut jonkun verran elämän hienoimpia hetkiä, liiakseenkin arkea ja työntekoa sekä uusia haaveita tulevaa varten. Tämä vuosi ei ollut läheskään tapahtumarikkain tai onnistunein, ei yksi parhaista tai ikimuistoisin vaikka elämä sai ihan uuden suunnan maaliskuussa kun ostin oman kodin. Onneksi edes se tapahtui koska muuten ei oikein mitään jäisi käteen pieniä asioita lukuunottamatta vaikka eihän uuteen työpaikkaan pääseminenkään mikään toissijainen asia ole tai se, että on pärjännyt yli puolet korkeammalla veroprosentilla mitä on tarvinutkaan. Tämä vuosi vei multa paljon jaksamista mutta antoi saman verran opettavia hetkiä omasta jaksamisesta ja siitä, että mä saavutan asioita jos vaan tarpeeksi kovaa tahdon.

Seuraavan vuoden toivon olevan paljon parempi. Aion tehdä uuden vuoden lupauksia joista jotkut on koko elämän muuttavia ja jotkut hyvinkin pieniä kuten veden juonnin lisääminen tai kynsien laitattaminen ammattilaisella. Ei pian 22 vuotta täyttävän tarvitse elää kuin perheellinen vanhempi. Voin laskea sen veroprosentin siedettävään, törsätä rahaa turhanpäiväisyyksiin ja välillä vain olla välittämättä yhtään mistäkään. Aina olen ollut pikkuvanha huolehtija ja se verottaa liiakseen ollakseen sen arvoista. Vuonna 2015 aion keskittyä enemmän turhanpäiväisyyksiin, käydä kirppareilla useemmin, kirjoittaa blogia kolme kertaa enemmän kuin tänä vuonna, valokuvata päivittäin, syödä enemmän hedelmiä ja juoda vettä, aloittaa lihaskuntoharjoitukset, huolehtia ja rakastaa itseäni, nauttia myös tiistai päivistä, katsoa satoja elokuvia ja käydä erityisesti katsomassa niitä elokuvateattereissa, käydä teatterissa sekä ostaa paremman objektiivin kameraan. Aion tehdä tulevasta vuodesta hienon, ikimuistoisen ja tapahtumarikkaamman koska nyt mulla on täydellinen pohja sille eikä kukaan pysty rajoittamaan paitsi minä itse.

Tämän hetkiset kivut koitan sysätä sivuun ajatuksista ja nauttia vuoden vaihtumisesta yksin pinkillä kahvakuulalla heilutellen ja välillä upeita raketteja ihastellessa. Ensi vuonna toivon vuoden vaihtuvan paremmissa merkeissä ja voinneissa mutta on hei tässäkin puolensa. Kokemus se on tämäkin.

2014

lauantai 27. joulukuuta 2014

TALVI MAALLA KAUNEIN

tapanin päivä tapanin päivä tapanin päivä
tapanin päivä tapanin päivä

Suomessa kaikki vuodenajat on kauniita ja monimuotoisia mutta omasta mielestäni meidän talvet on tuplasti kaikkia niitä kauniimpia. Kaikkialla on ainakin lähes valkoista ja kirpakka pakkanen oikein boostaa sitä kauneutta. Mä tykkään eniten vuodenajoista talvesta vaikka sormet jäätyy ja pitää pukeutua yhtä hyvin kuin eskimot ettei palellu kalikaksi tai sitten masokistisesti pukeutuu samanlailla kuin syksyllä ja palelee. Eilen Tapaninpäivänä oli kyllä mahtava talvipäivä seittemän asteen pakkasella ja auringonpaisteella. Pääsin nauttimaan vielä päivästä isän luona landella. Lumisotaa, pikkusiskon hiihtämisen seuraamista ja lumihangessa kahlaamista 8-vuotiaiden tyttöjen majapaikkojen esittelykierroksella. Puhelimen näpräily sisällä lämpimässä ei edes voittanut sitä hangessa kahlaamista vaikka sukat ja housut oli läpimärät. Maalla talvetkin näyttää ihan erilaisemmilta jo ihan senkin perusteella, että lumi on oikeesti puhtaan valkoista eikä mustaa.

Tässä on helppo pakkasta kehua kun lämmittelee villasukat jalassa ja on viltin alla. Koko päivänä en ole edes ulkona käynyt, mitä nyt ikkunan avasin ja nappasin ikkunalaudalta lunta. Jouduin perumaan suunnitelmiani kipujen takia vaikka oon tänäänkin popsinut pari grammaa tulehduskipulääkkeitä ja koittanut ylläpitää liikeratoja käsissä ja selässä. Olo on ihan loistava kun vaikka siivoo mutta auta armias kun istahdat sohvalle. Siinä joko istut tai itket ja nouset. Parempi siis istua vaan vaikka hallaa se tekee. Kohta on kuitenkin noustava ylös kun pitää siirtää jouluyöstä asti lojuneet joululahjat pois keskeltä olohuoneen mattoa ja laittaa lahjakortit lompakkoon ettei huomisella shoppailureissulla tajua niitä kotio jättäneensä. Ei olisi mitenkään epätyypillistä mulle unohtaa niitä koska kuinkahan monesti on jäänyt kotiin bussikortti vaikka tarkoitus olisi mennä vain lataamaan bussikortti. Hajamielinen vain harvoin mutta aina niissä ärsyttävimmissä asioissa.

Aiotteko mennä alennusmyynneille?

torstai 25. joulukuuta 2014

TUNNERIKAS JOULUAATTO

jouluaatto

Aatto takana päin mutta muutama jouluinen päivä vielä tässä aikaa nautiskella. Joulupäivän vietto on itselläni ollut vaikeaa koska tuskaisen jouluyön takia oon pääosin viettänyt koko päivän lattialla tai sängyllä peiton kanssa maatessa. Ei, en ole kumonnut alkoholitonta elämäntapaani ja laittanut eilen ranttaliksi vaan kertakaikkisen kammottavat kivut vaivaavat edelleen. Ponnistin kuitenkin ja laitoin muutamia eilen kuvattuja kuvia photofiltreen ja tein pikaisen kollaasin. Välillä kummastelen tätä mun ajatusmaailmaa mitä varmasti monilla bloggaajilla on. Se pakottava tunne tehdä ja tuottaa vaikka oma jaksaminen pitäisi olla tärkeysjärjestyksen ensimmäisillä sijoilla. Onneksi kuitenkin sohvalla on mukava istua peittoon kääriytyneen ja ajatus siitä, että saan ainakin jotain tehtyä.

Eilinen aattopäivä oli puhtaasti tunnetilojen vuoristorataa. Harmituksesta onneen ja kaikkea siltä väliltä mutta onneksi kuitenkin pääosin tunnelma oli itselläni hyvä. Ihaninta kaikessa oli se, että antamani lahjat todella toivat sellaisia reaktioita mitä kuvittelinkin. Kyyneliä ja liikuttumista ei siis säästelty. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tai jopa ekaa kertaa halasin ihmistä jonka kanssa en tule toimeen muutamia tunteja kauempaa samassa tilassa. Ne muutamat hetket pelasti mun aaton. Mahtavaa ruokaa mummulassa ja erityisesti äidin luona, hautuumaalla käynti isovanhempien kera, jouluelokuvan katselua, nauramista, armeijaan lähtevien veljien kiusaamista, typerän juomapelin seuraamista, rentoutumista ja häkeltyneitä tuntemuksia kaikista joululahjoista mitä itse sain.

Uusioperheissä on se hyvä puoli, että joulu harvemmin keskittyy vain yhteen tai kahteen päivään ja senpä vuoksi mun aattoni jatkuu vielä huomennakin kun suuntaan isäni luokse. On tää joulunaika hienoa ja hieman kauhistuttaa ajatus lähestyvästä arjesta. Olispa elämä aina näin rakkauden ja rauhan täyteistä. Kunpa kaikki ihmiset panostaisivat läheisiinsä joka päivä näin paljon. Onneksi kuitenkin on edes se muutama päivää jolloin monilla on hyvä olla!

Seuraavaksi isken kiinni omiin koskemattomiin jouluruokiini sekä juustoihin ja alan nauttimaan niitä katsellen jotain hyvää elokuvaa. 

Viettäkää ihana joulupäivä!

keskiviikko 24. joulukuuta 2014

LUUKKU 24: HYVÄÄ JOULUA!

hyvääjoulua!

Täältä alkavan jouluhälinän keskeltä halusin tulla toivottelemaan teille hyvää joulua ja tietenkin tekemään viimeisen luukun valmiiksi. Jouluntoivotukset jos mikä on sopiva luukun aihe viimeiseen joulukalenterin luukkuun. Muistakaa rentoutua, levätä, pitää hauskaa ja syödä paljon. Marsutkin hirmuisen innokkaan unisina lämpenivät silminnähden mun joulukuvayrityksille ja siitä johtuen tarjolla on hieman epätarkka kuva mutta sitäkin suloisempi. Huh, nyt pitää kuitenkin jo kiirehtiä koska paljon asioita tapahtumassa tänään eikä sitä kerkeä muuten kaikkea jos tähän unohtuu kirjoittelemaan pitkäksi aikaa.

joulu

tiistai 23. joulukuuta 2014

LUUKKU 23: KOTOISASTI VAI KAUNIISTI?

23.12

Oon viettänyt valehtelematta mun kylpyhuoneen peilin edessä tänään enemmän aikaa kuin oon koko kahdeksan kuukauden aikana mitä tässä oon asustellut. Se oikeestaan lähti viimeillasta kun kaivoin ekaa kertaa varmaan reiluun puoleen vuoteen kynsilakkoja esiin ja lakkasin kynteni jouluisemmaksi. Ajatus lähti sitten siitä, että aattona voisin panostaa ehkä hieeeman normaalia enemmän ulkonäkööni enkä vain vetäistä kymmenen minuutin meikkejä naamaani ja kieputtaa hiuksia nutturalle ylivenyneellä pompulalla. Pyjamassa ja ilman meikkiä kerkeen kuitenkin oleen melkein puoleenpäivään asti.

Aikaisemmin jouluina en ole niinkään laittautunut erityisemmin vaikka jouluaterialle laitetaankin vähän paremmat vaatteet. Ajatuksena olisi huomenaamulla herätä ennen lastenohjelmien alkua ja laittaa hiukset kunnolla kikkuroille. Edessä on piiiiitkä päivä ja voi olla, että kikkuroita ei toisella jouluaterialle enää ole koska sitä vietellään viidenkuuden aikoihin ja senkin jälkeen pitäisi vielä olla monenmonta tuntia ihmisten parissa. Onneksi sentään läheisten seurassa äidillä ja mummulassa.

Hiusten kikkuroimisen, kunnon meikkien laittamisen ja kynsien ehostamisen lisäksi tarvis kuitenkin pukea jotain ja se jos mikä tuotti mulle ongelmia. Mustat paksut legginsit, pitkä musta kimalleneulepaita ja koruja. Eiköhän se ole tarpeeksi jouluista. Suomalaisille se on ainakin varmaan ihan fine, että pukeudutaan mustaan jouluna koska se on meidän kansallisväri pukeutumisessa. Pitää myös olla mukavat vaatteet päällä koska ei kukaan jaksa juosta ympäri hautuumaita ja istua monen montaa hetkeä autossa jos siihen päälle pitäisi vielä ähkyyn asti änkeä jouluruokaa päälle ja olla hymyilevä.

Kotoisasti vai kauniisti laittautuminen jouluna?

maanantai 22. joulukuuta 2014

LUUKKU 22: ÄLÄ KOSKAAN UNOHDA

muista

Näin joulun kynnyksellä on ehkä aiheellista muistutella sinne omien jouluhössötysten sekaan myös niitä ajatuksia, jotka on todellisuutta. Jouluna haluaa kadottaa sen todellisuuden ja vain keskittyä nauttimiseen. On kuitenkin sellaisia asioita, jotka ei pitäisi koskaan menettää paikkaansa ihmisten ajatuksissa edes jouluna.

26.12.2014 tulee kymmenen vuotta Intian valtameren maanjäristyksestä, joka surmasi reilusti yli 200 000 ihmistä. Mukaanlukien 179 suomalaista. Neljä heistä oli Aki Sirkesalo, hänen vaimonsa sekä 4 - ja 8 vuotiaat lapset. Sauli Niinistö oli kahden poikansa kanssa samaan aikaan Khao Lakissa ja pelastui kiipeämällä puhelinpylvääseen. Meidän maamme istuva presidentti. Tsunami kosketti jokaista suomalaista ja koko maailmaa. Se osui meistä hyvin kauas mutta silti niin lähelle. Suomessa on tällä hetkellä monta perhettä, jotka menettivät jonkun rakkaan tuona kyseisenä päivänä luonnonvoimille ja tänä jouluna joku äiti voi vaan katsoa menetettyjen lapsiensa kuvia koskaan heitä uudestaan näkemättä. Tämä on yksi surullinen tapahtuma maailmassa mutta ei ainut. Maailma menettää ihmisiä joka sekuntti. Joku menehtyy luotiin, joku luonnonvoimiin, joku nälkään, joku sairauteen, joku onnettomuuteen ja joku omasta tahdosta. Joulunaikaankin.

Meidän olisi hyvä olla kiitollisia siitä mitä meillä on. Kaikilla ei ole tälläkään hetkellä varaa hankkia joulukinkkua tai jonkun perheen pieni lapsi taistelee hengestään sairaalassa. Kaikki tämä samaan aikaan kun monet juoksevat hikihatussa kaupoissa etsien mitä turhanpäiväisempiä joululahjoja, jotta saavat vain tyydytettyä pakottavan tunteen mitä ihmiset asettavat toisilleen tai vastapuolisesti on he jotka istuvat malttamattomana kotona odottaen mitä huikeimpia ja arvokkaampia lahjoja vanhemmiltaan tai sukulaisiltaan. Samaan aikaan on jossain myös ihmisiä, jotka taistelevat hengestään, elävät sodanpelossa, ovat varattomia tai yksinkertaisesti eivät omista perhettä. Meidän pitäisi muistaa se puoli, jotta me osattaisiin arvostaa sitä mitä meillä on. Voit jakaa sosiaalisessa mediassa kuvan siitä miten pitäisi arvostaa sitä mitä on koska jollain ei välttämättä ole edes sitä. Se ei kuitenkaan riitä siihen, että se on ymmärryksen tasolla. Hengähdä hetkeksi ja kuvittele miltä tuntuisi jos sulla ei olisi sitä mitä sulla on nyt. Tämä pitäisi muistaa jokaisena päivänä vuodesta.

Joulu on taianomaista aikaa mutta silti vain muutama päivä muiden joukossa. Älä anna sen sumentaa.

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

LUUKKU 21: JOULUISTA KOTIA

jouluista kotia jouluista kotia

Voitteko uskoa, että on enää kolme yötä jouluaattoon?! Miten mäkin oon niin yllättynyt tästä vaikka aloitin joulun jo reippaasti marraskuun puolella. Kuusikin pönöttänyt jo yli kuukauden paikallaan, valot päällä kertaakaan niitä pois päältä laittamatta. Terveisiä vaan paloturvallisuuden puolestapuhujille.

Ajattelin tähän luukkuun laittaa hieman kuvia mun jouluisesta kodista, joka ei kuitenkaan ole kovin jouluinen. Muutama päivä sitten puhuinkin siitä, että voisin jotain kunnon kotikuvia laittaa tänne mutta päädyin kuitenkin eriävään mielipiteeseen itseni kanssa kun tuijottelin mun valtavaa pyykkimerta, joka koostuu mun kaikista vaatteista. Päätin ahkerana sitten repästä lipastot ja kaapit tyhjäksi vaatteista makuuhuoneen lattialle ja pestä kaikki, ne puhtaatkin. Älkää kysykö mikä järjenhiven tässä on taas mukana mutta onpahan aloitettu ja loppuun asti tehtävä. Se on varmaan ihan pätevä syy miksi kunnollista kotikuvapostausta ei ole tällä hetkellä tulossa. Joulun jälkeen se voisi olla ihan mukava tehdä kun saa muutenkin kokonaisuudessa kodin "luonnolliseen tilaan".

Ihaillen katselen muissa blogeissa upeita jouluisia kotikuvia ja itsellä jouluntuntua antaa kuusi ja pari joulukoristetta. Tarviiko sitä edes enempää? Pääasia on, että tuntuu jouluiselta.. ei sen aina tarvitse näyttää siltä. Kaiken rahan ja ajan olen säästänyt joululahjoihin ja jouluruokahankintoja varten. Tässä enää ole mitään järkeä lähteä ostamaan jouluisia sisustuskoristeita. Joulua rakastan mutta pitää se tolkku pitää. Joulu on kerran vuodessa ja sen mukaan mennään. Koristeita kertyy vuosien varrella ja kerran tämä on ensimmäinen joulu omillaan niin voi koti vähän näyttää kolkolta. Eiköstä vain?

lauantai 20. joulukuuta 2014

LUUKKU 20: VIIMEINEN LASIPURKKILAHJA

Brownie pekaanipähkinöistä
Brownie pekaanipähkinöistä

Pähkäilin päivällä joulusiivousta (joka on edelleen myös kesken..) tehdessäni, että pitäisikö sitä vielä yksi nopea lasipurkkilahjaidea heittää tulille kun kerta Snowball Cookies oli varsin pidetty postauksen lukukertojen perusteella. Ajatuksena oli tehdä jotain herkkupurkkia missä on pähkinöitä koska tämä lahja on suuntaamassa tiensä isovanhempien luokse ja he suuresti rakastavat pähkinöitä. Kerran kaapista pekaanipähkinöitä löytyi niin niillä sitten lähdettiin liikkeelle.

Googletuksella löytyi herkullinen Brownie pekaanipähkinöistä - ohje. Ajattelin heti ohjeen luettuani, että tuon mukaan teen herkkupurkin koska se on tarpeeksi helppo isovanhempienkin toteuttaa ja ainekset ovat mieluisia. Eikä taas aikaakaan kun koko lasipurkin ainekset oli koottu yhteen keittiön pöydälle ja itse kerrosten luominen sai alkaa. Tähän ei mennyt taaskaan kuin ehkä sen reilun kymmenisen minuuttia ja siihen päälle pienen ohjelappusen kirjoittaminen lasipurkin reunalle roikkumaan. Parissakymmenessä minuutissa oli tämä pähkinäinen herkkupurkki valmiina ja vaan viimeistelyä ja paketointia vaille valmis.

kylpypommit
1 l Lasipurkki
1,5 dl vehnäjauhoja 
 2,5 dl sokeria
 1 tl leivinjauhetta
 2 dl rouhittua valkosuklaata 
 2 dl rouhittua pekaanipähkinöitä
 1,5 dl tummaa kaakaojauhetta 
(Lisäksi leivontavaiheeseen tarvitsee 75g voita ja 2 kananmunaa)

Kirjoittaessasi ohjelappusta lasipurkin matkaan, voit lukea alkuperäisen ohjeen täältä tai katsoa tämän postauksen toisesta kuvasta mallia.

Ps. Hymyilytti tuo mun juuttinaruväkerrys kuvia katsellessa. Oliko kenties kiire päästä kuvaamaan?

perjantai 19. joulukuuta 2014

LUUKKU 19: AIHEETON AIHE

perjantai perjantai

Tänään on kertakaikkisesti hieno päivä. Mahtavia asioita tapahtunut, joululoma alkanut ja viitsimisprosentti on aika hyvin nollissa. Kaikki päivän uudet uutiset, myllerrys ja erityisesti lomasta johtuva onnellisuus on vienyt kaiken energian mitä yleensä olen tässä kolmen viikon aikana käyttänyt joulukalenterin kirjoittamiseen jokaisena iltana, monta tuntia. Tänään on päivä jolloin päästän itseni helpommalla ja aion tehdä tästä pienen höpöttelyluukun varsinaisen aiheen tilalla. Annettakoon se anteeksi ihmiselle, joka on tänään ollut varsinaisessa positiivisessa myllerryksessä ja totaalisesti menettänyt kaikki ideat pääkoppansa sisältä.

Tein tuossa pikaisen kauppareissun kahdeksan aikoihin koska oli huutava tarve saada joulutorttutarvikkeet ja tehdä muutama torttu täksi yöksi kun alan katsomaan Napapiirin Pikajunaa. Maailman ihanimmat suklaakonvehdit ostettu, joulutortut leivottu, glögiä litratolkulla juotavaksi, pehmeä sohva tyynyineen ja rentoutunut olo. Odotan jo sitä kun pääsen siirtämään läppärin ja muut älylaitteet pois mun lähettyviltä ja vaan keskittyä rakkaimpaan jouluelokuvaan.

Huomenna heti aamusella kukonlaulun aikaan aion reippailla ja tehdä koko kodin joulusiivouksen, että saa senkin pois alta ja pääsee vihdoinkin viettämään joulunaikaa rauhallisissa merkeissä ilman työajatuksia tai vaatehuoneen pölyiset hyllyt itsestään muistuttelemassa aina kun oven avaa. Voisin ehkä jopa ottaa hieman kotikuvia tänne näytettäväksi vaikka koti on häiritsevän keskeneräinen mutta se varmasti tulee olemaan aika pitkän aikaa vielä, joten mitäpä siinä menettämään jos näette mun lasikuitutapetit tai tyhjähkön makuuhuoneen eripari kalusteilla. Katsotaan mitä keksin vai keksinkö ollenkaan.

Nauttikaa tästä illasta yhtä suuresti kuin itse aion!

torstai 18. joulukuuta 2014

LUUKKU 18: JOULUELOKUVAT

jouluelokuvat

Pienestä tytöstä lähtien oon rakastanut jouluelokuvia vuoden jokaisena päivänä. Monet aina ihmettelevät sitä kun lauleskelen kesäisin joululauluja tai voin ihan hyvin katsoa jouluelokuvia juhannuksena. Jouluelokuvissa on valtavan paljon itselleni merkitystä, muistojen ja fiiliksen takia. Ei ole kovin montaa jouluteemaista elokuvaa, joka ei saisi hymyä huulille tai stressiä lieventymään. Sen opin jo hyvin pienenä kun katselin mummilan telkkarihuoneessa "Mikki Hiiri ja Olipa kerran joulu" tai klassikoksi muodostunutta "Mitä tapahtui joulupukille?". Aina kuitenkin ne rakkaimmat on matkassa pysynyt mukana vaikka uusien jouluelokuvien myötä on tullut vaikka mitä helmiä kuten The Grinch, Jim Carreyn Saiturin Joulu, Nightmare before Christmas ja erityisen rakas, Napapiirin Pikajuna. Ylläolevasta kollaasista näet muutaman muunkin lempparini mutta ei siinäkään kaikki ole. Niin rakkaita ne silti ovat, että mainitsemisen ansaitsevat.

Huomenillalla aion taatusti laskea olohuoneen ikkunaan pimennysverhot, sammuttaa ylimääräiset valot, vuorata sohvan tyynyillä ja peitoilla sekä laittaa Napapiirin Pikajunan pyörimään. Virallinen lähtölaskenta jouluaattoon alkaa aina silloin kun Napapiirin Pikajuna laitetaan tulille. Päivä ei ole tuosta noin vain valittu vaan se on tarkoituksellisesti huominen koska silloin alkaa oma joululomani, jota olen odottanut jo vaikka kuinka monta kuukautta. Oi että.. 

Onko teillä rakkaita jouluelokuvia vuosien varrelta?

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

LUUKKU 17: RAHALAHJA HAUSKASTI

rahalahja

Jouluna on mieluista saada rahaa lahjaksi mutta sen antaminen on hieman tylsää. Raha on itselläni viimeisimpien vaihtoehtojen listassa mitä tulee joululahjojen suhteen mutta jos on tilanne milloin on vain yksinkertaisesti annettava se lahja rahana, yritän tehdä sen kivalla tavalla. Ajattelin tehdä tänä jouluna myös yhden tämmöisen lahjan koska perheessä on ihminen, jonka elämäntilanne muuttuu hetkellisesti ja raha ei varmasti tule olemaan pahitteeksi.

Irtokarkit tässä tapauksessa on vaan siis peiteoperaatio.

Kävin ostamassa tänään tähän kilon irtokarkkeja, jotka ovat lahjan saajan lemppareita sekä käytin hieman pahvia, teippiä sekä tietenkin lasipurkkia näiden lisäksi. Täytin lasipurkin irtokarkeilla tarkasti, keskelle asettelin pahvista tehdyn pienen kirjekuoren josta roikkui pahvitikku minkä päässä on nuoli, joka taas taitellaan karkkien päälle kannen alle. Itse kirjekuoreen laitoin 50 euron setelin ja pienen viestin lahjarahan fiksusta käytöstä. Lasipurkki kiinni ja pienet koristukset päälle. That's it. Hauska mutta silti helppo ja niin muunneltavissa. Pinterestissä on tullut vastaan laspurkkeja joihin on laitettu sisälle talouspaperirulla ja sinne sisälle laitettu raha mutta itse ajattelin tehdä tämän omalla tavallani ja kirjaimellisesti piilottaa rahan karkkien sekaan. Kokemuksesta tiedän, että ensimmäinen reaktio tulee olemaan aika huvittava kun saa purkillisen karkkia joululahjaksi. Tämä lahjan saaja ei sitä helposti nielisi.

Annatteko itse jouluna rahaa lahjaksi?

tiistai 16. joulukuuta 2014

LUUKKU 16: VAIETTU PELKO

talvi

Onko teillä pelkoa, jota ei voi oikein nostaa esiin normaaleissa olosuhteissa? Mulla on. Pelkään lamaantumiseen asti kehitysvammaisia ihmisiä, jotka ovat jo selvästi ohittaneet lapsuusajan. Pelkoni on niin sanotusti traumaperäinen ja ennen sitä tapahtumaa josta kaikki on alkanut, ei ole ollut sen suurempia pelkotiloja kehitysvammaisia kohtaan tai vähintään se on vain laennut yhdestä huonosta kokemuksesta. Pitkä ajatuspostaus edessä.. be ready.

Kaksi vuotta sitten tein vuorotöitä laitoksessa, jossa oli hoidossa monen sorttista vanhempaa ihmistä. Tyypillisestä vanhainkodista ei todellakaan ollut kyse vaan paikasta, jossa kaikki ovet olivat ja ovat edelleen lukossa ja vain hoitajilla on kulkumahdollisuus. Kaikki huippumodernia, valvonnasta hoitamiseen asti enkä ihmettele enää miksi. Potilaina/asukkaina oli haasteellisia ja jopa niitä vaarallisia ihmisiä joista yksi oli kehitysvammainen nainen. Naisella ei paljoa ikää ollut mutta kehitysvammaisuuden ja muistisairauksien vuoksi hänen olemuksensa oli kuin vanhan ihmisen.

Ennen tätä tapahtumaa en häneen sen suuremmin ollut kiinnittänyt huomiota koska häntä hyvin harvoin tarvitsi lääkitä yhtä tiheästi tai tehdä asentohoitoa öisin toisin kuin muille. Öisin häntä ei siis tarvinut sen suuremmin hoitaa paitsi tehdä säännölliset vierailut huoneessa kiertojen yhteydessä mutta muuten hän joko nukkui omassa huoneessaan tai istui yleisissä tiloissa. Eräänä yönä hän kuitenkaan ei ollut se "huomaamaton" vaan hän sai mussa aikaan aika pahan pelon aikaiseksi ja varmistuksen, että laitostyö ei ole itseäni varten vaikka koskaan ei pitäisi yksilöjen vuoksi valita ammattiaan tai suhtautumistaan mihinkään. Pelko oli kuitenkin liian suuri, että tästä yhdestä yöstä johtuva kokemus on vaikuttanut suuresti itseeni ja asenteisiin koskien kehitysvammaisia aikuisia.

Kyseisenä yönä istuin valvontahuoneessa muutamien valvontamonitorien edessä ja täytin edellisen kierron jälkeisiä tietoja ja välillä seurailin monitoreja joihin päivittyi tietyin väliajoin kerroksen käytävien ja yleistilojen valvontakamerakuvaa. Muistan huomanneeni hetkeä aiemmin tämän kyseisen naishenkilön pyörimässä yhdessä oleskelutilassa ja istuvan sohvalla pitkänkin aikaa. Keskityin ehkä liian tarkkaan kirjoitukseen ja unohdin katsoa monitoria ehkä minuuttiin ja kun sitten katsoin niin voin sanoa, että kymmenen hämähäkkiä ja seitsemän käärmettä meni mun paljasta selkää pitkin varpaisiin. Tuntu, että mun koko olemus valahti lattialle ja kylmät väreet (jotka tässä tapauksessa oli käärmeitä ja hämähäkkejä), sai mun olon ihan omituiseksi. Tämä nainen tuijotti suoraan yhteen kameraan keskellä oleskelutilaa. Kirjaimellisesti suoraan kameraan. Tähän lisäisin kuvan mun verkkokalvojen tallenteista jos sellaisia olisi ja vaitiolovelvollisuutta ei olisi koska se on yksi jäätävimpiä katseita ikinä mitä olen kohdannut. Voit kuvitella tilanteen niin, että katsot kehitysvammaista hyvin vaaleisiin silmiin ja hän kallistaa hieman kauhuelokuvamaisesti päätään vasemmalle eikä katkaise katsetta eikä tee elettäkään. Lähtiessäni tarkistamaan tilannetta en koskaan kuvitellut, että kyseessä olisi niin aggressiivinen ihminen mitä sain kokea saapuessani hänen luo. Se katse, vauhti ja aggressiivinen käytös on yksi hirveimpiä kokemuksia mitä mulla on ollut. Ammattillisuus onneksi pysyi tilanteessa mutta kun yövuoro oli ohi niin varmaan koko bussi tärisi kun se tilanne pääsi purkautumaan.

Arkisissa oloissa joudun kohtaamaan myös jonkun verran kehitysvammaisia ihmisiä esimerkiksi bussimatkoilla ja tänään oli yksi niistä tilanteista jonka olisin mieluusti missannut. En halua että kukaan tarraa mun käsivarteen kävellessäni ohi tai epätoivoisesti lähestyy mua bussin takaosaan kun ihmiset jäävät pysäkeillä pois ja paikat tyhjenevät. Lopputuloksena on haavanlehtenä tärisevä 21-vuotias tyttö, joka ei tiedä miten hengittää, miten istua tai edes minne katsoa ettei saa mitään reaktiota aikaan ihmisessä, joka tuijottaa sua intensiivisesti vaikka et edes häntä tunne. Kun yrität välttää katsetta hänen suuntaan ja yrität epätoivoisesti katsoa ikkunasta pihalle bussissa vaikka ulkona on niin pimeää, että ainut mitä näät on joko oma peilikuvasi tai kanssamatkustajat sekä kyseisen henkilön ahdistava vilkutus sinulle koska hän tietää sinun näkevän mutta itse toivot, että hän ei tajuaisi, että näet hänet. Estottomuus ahdistaa ja se on varmaan suurin syy miksi saan pelkotiloja kehitysvammaisista aikuisista ihmisistä, jotka ovat ensinnäkin tuntemattomia eivätkä käyttäydy muiden tavoin.

Pelkoni on käytännössä siis estottomuuden puute. Ihminen joka ei osaa käyttäytyä normien mukaan tai herättää jollain muulla eriskummallisessa käytöksellään toisten huomion sekä kaikenlisäksi ei sille mitään itse voi. Se on pahinta koska sitä ei voi tuomita mutta se pitäisi hyväksyä mukisematta ja pelkäämättä. Tuomitsen huonon käytöksen ja tuomitsen sen kaikilta ihmisiltä, myös kehitysvammaisilta. Huono käytös ei ole mikään oikeus vaikka olisi kehitysvamma. Huono käytös on sitä tässä suhteessa, että mennään koskemaan toista tai saadaan toisen olo ahdistuneeksi piinaavalla käytöksellä jolle ei ole mitään perusteita tai järkevää syytä.

Koskaan en voisi väittää, että kaikki kehitysvammaiset ihmiset ovat samanlaisia koska he eivät ole. Tunnen käsittämättömän ihania kehitysvammaisia lapsia eikä heitä kohtaan ole mitään pelkotiloja toisin kuin aikuisia kohtaan. Kaikki ovat erilaisia, kehitysvammaisuudesta tai heidänkään iästä huolimatta mutta peloilla on todella suuri vaikutus ihmisen asenteisiin ja ajatuksiin. Olen kehitysvammaisten lähellä kuin 70-vuotias nainen hevariliiton kokouksessa. Ei tiedä miten olla, miten hengittää tai mitä sanoa. Kokemuksen puutetta tämä ensisijaisesti on koska itsellä ei paljoa kokemusta ole kehitysvammaisista aikuisista paitsi näitä ikäviä tilanteita, jotka ovat muokanneet mun yleisen ajatuksen heistä. Kokemus varmasti poistaisi pelon.

Hyväksyn heidät ihmisinä pelosta huolimatta.

maanantai 15. joulukuuta 2014

LUUKKU 15: VIISI JÄRKEVÄÄ LAHJAIDEAA

joululahjaideat
Viimeiset yhdeksän päivää ennen jouluaattoa ja voin taata, että siellä on lukuisia ihmisiä, jotka tälläkin hetkellä painii sen kysymyksen kanssa, että mitä ostaa joululahjaksi vaikka läheisille. Kavereille ja ystäville on huomattavasti helpompi omasta mielestäni ostaa joululahjoja koska sen ei tarvitse olla niin merkittävä toisin kuin äidille tai sisarukselle hankittava lahja. Merkittävä niissä mittasuhteissa, että siihen saattaa mennä hieman enemmän rahaa mutta sillä on todellista tarvetta sekä käyttötarkoitus. Itse suosin tänä jouluna järkeviä joululahjoja ja vältän ostamasta puolella tuhannella eurolla joululahjoja joista puolet eivät pääse edes käyttöön. Virheistä olen oppinut ja en aio enää yhtenäkään jouluna ostaa äidille villapaitaa koska se on tosi vaikeaa ostaa juuri oikeaa villapaitaa toiselle ellei tiedä mitä hän haluaa. Määrällisesti ei tarvitse loistaa mutta senkin edestä kannattaa laadullisesti panostaa joululahjoihin tai vain siihen yhteen lahjaan.

Alla olisi viisi pikaista vinkkiä järkeviin joululahjoihin. Olkaa hyvä!

1. Viinit tai muut alkoholijuomat. Monesti ihmiset juovat viinejä, viskejä ja mitä näitä nyt on. Monesti saat selville ihmisten makumieltymykset kyselemällä muilta, kurkkimalla viinikaappiin tai tekemällä sponttaanin teon ja ostat arvostelujen hittituotetta. Viinipullo varsinkin on kaunis lahja ja itse rakastan ostella niitä koska ne on ainakin kaunis, aikaa kestävä ja aikuismainen lahja eikä sen hinta päätä huimaa. Budjetti: 10 - 40 euroa.

2. Lasipurkkilahjat. Tänä jouluna omat läheiseni saavat lasipurkkilahjoja. Hömppiähän nämä ovat paremmin kuin järkeviä mutta selvästi parempi vaihtoehto kuin konvehtirasiat, joita saa kyllästymiseen asti. Ei tarvitse tietää kuin ihmisen mahdolliset allergiat ja makumieltymykset niin ollaan jo melkein valmiita kanssa. Tälläinen lahja on piristävä, edullinen ja ajatuksella tehty, varsinkin jos se on tehty juuri lahjan saajan makumieltymyksien mukaan. Netti on pullollaan mahtavia ohjeita näiden tekoon, joten eikun selailemaan vain ja inspiroitumaan. Tässä olisi kuitenkin vielä oma ohjeeni, vinkvink!  Budjetti: 0 - 20 euroa.

3. Laadukkaat astiastot. Suosittelen lämmöllä ostamaan ihmisille laadukkaita astiastoja koska ne on tarpeellinen lahja ja varsinkin jos ihminen keräilee vaikka jotain tiettyjä Iittala-astiastoa niin siinä on hyvä sauma auttaa kaveria mäessä ja ostaa muutamat kupposet ja kipposet lahjaksi. Laadukasta, ei maksa liikaa ja tarpeellisia eikä varmasti poksu hajalle yhtä helposti kuin Ikean euron lasit tiskikoneessa. Budjetti: 40 euroa ->.

4. Leffaliput. Nämä on yksi huikeimpia joululahjoja mitä voi saada! Elokuvissa käyminen maksaa nykypäivänä aivan liikaa ja se on silti yksi maailman parhaimmista puuhista. Itse ainakin olisin ikionnellinen jos joku mulle antaisi leffalippuja lahjaksi koska ne voi käyttää silloin kuin itse kerkee parhaiten ja juuri niihin näytöksiin mihin haluaa. Ajattelevainen lahja ja varmasti tarpeellinen jos elokuvista pitää. Budjetti: 20 euroa ->.

5. Kylpylälahjakortti tai muu lahjakortti. Itse ostin tänä jouluna kylpylälahjakortin ja tekisi kyllä kieltämättä ostaa vielä muutamia lahjakortteja lisää. Ne ovat helppo mutta samaan aikaan todella tarpeellinen lahja. Kodin Ykköseen voit ostaa vaikka lahjakortin ja ladata summaksi 60 euroa ja voit olla varma, että lahjan saaja keksii parissa sekunnissa mitä hän voisi sieltä ostaa jos vain yhtään veri vetää sisustusjuttuja puoleensa. Kylpylälahjakortti on kuitenkin omasta mielestäni aivan mahtava idea vanhemmille koska he tarvitsevat lepoa ja rentoutumista. Budjetti: 20 euroa ->.

Onko teillä muita järkeviä joululahjaideoita?

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

LUUKKU 14: KYLPYPOMMIT

kylpommit kylpypommit

Kuulin muutama viikko sitten eräältä työkaveriltani, että hän monesti tekee jouluisin läheisilleen kylpypommeja joululahjaksi. Kiinnostuin kovasti ottamaan selvää mitä nämä kylpypommit ovat kun suomenkielinen käännös ei oikein herättänyt mitään mielikuvia mutta googletuksella selvisi taas paljon. Kyseessä on siis "bath bombsit", jotka ovat tunnettuja esimerkiksi Lushilta. Pakkohan oli näitä lähteä kokeilemaan kerran jos itseä parikymmentä vuotta vanhempikin ihminen näitä osaa tehdä niin ei nämä niin haasteellisia voi olla. Helppous hieman kyllä yllätti itseni ja se miten suloisia niistä voikaan tulla ilman erikoismuotteja.

Itse tein kylpypommit vadelma-aromista sekä Clipperin ihanasta detox-teestä. Tuoksu on ihan käsittämättömän ihana ja pienet teehippuset näyttävät söpöiltä kylpypommeissa. Tietenkin tämänkin ohjeen voi soveltaa oman makunsa mukaan ja laittaa vaikka sitruuna-aromia sekä sitruunateen hippusia mutta kannattaa huomioida muiden teelaatujen kanssa se, että kaikki eivät ole niin hienojakoista kuin Clipperin. Veitsellä kannattaa hienontaa teehippusia pienemmiksi niin ne ovat huomaamattomampia itse kylpyhetkellä. Kylpypommien koonkin voi itse myös päättää oman tarpeensa mukaan. Kylpyammettakaan ei tarvitse näiden käyttämiseen vaan näitä voi yhtä hyvin käyttää jalkakylvyissä ja erityisesti jääpalamuoteilla tehtyjä kylpypommeja, jotka ovat kooltaan pienempiä. Kuplivia kylpyhetkiä!

kylpypommit
kylpypommit
1 litran lasipurkki
Kulho x 2
Lusikka
  Jääpalamuotti (2)
 Soodaa (3 dl)
 Rypsiöljyä (2 rkl)
 Sitruunahappoa (1 dl)
Teetä (2 pussia) 
 Vadelma-aromia (2-3 korkillista)
 Punaista elintarvikeväriä (1 korkillinen)
 Suojahanskat
 Mittakulho

kylpypommit
kylpypommit
1. Sekoita sooda, sitruunahappo sekä teehippuset huolellisesti.
2. Sekoita toisessa kulhossa elintarvikeväri, vadelma-aromi sekä ruokaöljy huolellisesti.
3. Lisää varoen nesteet kuivien aineiden sekaan ja sekoita aluksi lusikalla. Kuivalla ja puhtaalla kädellä voit viimeistellä massan sekoituksen ja tarkistaa valmiuden.
4. Valmis massa on kuivaa mutta kiinteää. Pystyt muovailemaan kulhossa massasta pallon? Se on valmista!
5. Painele massa muotteihin todella voimakkaasti ja tiiviisti, että kylpypommeista tulee kiinteitä.
6. Laita kuivumaan nurinpäin esimerkiksi tarjottimelle muutamaksi tunniksi.
7. Irroita kylpypommit varovasti muotin taakse taputtaen.
8. Muotoile kylpypommeista "täydellisempiä" varovaisesti ja jätä kuivumaan vielä yön yli.
9. Yön jälkeen voit siirtää kylpypommit lasipurkkiin.

VALMIS!

lauantai 13. joulukuuta 2014

LUUKKU 13: MATERIAAN TURVAUDUTTU

lahjapaketointia
Hups!  Olihan se pakko vähän lähteä materialinjalle näiden lahjojen suhteen vaikka tavoite oli DIY-joulu. Uskoisin sen olevan varmaan helpompi toteuttaa täysin sellaisia joululahjoja jos suku olisi täynnä vanhuksia ja kestävän kehityksen puolestapuhujia. Päästän itseäni hitusen helpommalla kun turvaudun niihin leluihin ja viinipulloihin kaiken sen näpertämisenkin lisäksi. Onhan niitä kauniita viinipulloja ja legoja aivan ihana ostaakin eikä niihin suurta rahaa mene kun pitää itsensä aisoissa. Lahjaostokset on siis näin pehmeästi sanottuna aloitettu. Pikkusisaruksille lelukaupoista löytyi mukavat lelut, äitipuolelle jotain pinnallista hömppää, isälle suosikkiviskiä ja isovanhemmille punaviiniä, jonka koin taustatutkimuksieni perusteella hyväksi vaihtoehdoksi. Sellofaanifriikin unelma on kun voi kaikki vuorata sellofaanilla, joten voi olla ettei viinipullojen ostaminen tähän vielä päättynyt saati lasipurkkilahjojen teko.

Turhautumista oli tänään kuitenkin kaiken mukavankin ohella ilmassa kun en löytänyt mistään sopivia lahjapapereita ja lievästi jo hermostuksissani nappasin mukaani kahta erilaista paperia, jotka olivat ihan siedettäviä mutta kun niiden kanssa on nyt näperrellyt niin taidankin tykätä niistä paljon. Miksei mistään löydä sopivia lahjapapereita kuten mattavalkoisia tai punavalkoraidallisia? Miksi mä edes välitän? Lahjapaperit on viimesimpänä lahjansaajilla mielessä. Lahjapaperi vain revitään tuhanteen osaan avatessa lahjaa eikä sitä ihastella niin paljoa, että sen perässä juokseminen olisi sen arvoista. Turhamainen taidan taas olla.

Pientä ensimmäisten lahjojen paketointia on siis ollut tällä illalla touhun alla eikä joulufiilis voisi olla tästä tämän korkeampi. Tämän kirjoituksen jälkeen pitäisi tarttua tuumasta toimeen ja alkaa tekemään yksiä hauskoja juttuja mitkä mahdollisesti ilmestyvät huomenna tänne jos vain kaikki onnistuu julkaisukelpoisesti.

Onko joululahjat jo hankittu vai harkitusti viimehetkillä ostettava?

perjantai 12. joulukuuta 2014

LUUKKU 12: ONNELLISUUTENI

onnellisuus
Joulukalenterini on itseni sekä blogini näköinen ja sen todistaa tämä kahdestoista luukku. Ripaus pinnallisuutta, ripaus höpsöttelyä sekä ripaus todellista elämää.

Kyyneleet silmissä yritän saada kohdistettua katsetta läppärin näyttöön, että saisin lauseet koottua. Totta puhuakseni en uskonut vielä muutama vuosi sitten, että tätä tilannetta tulee koskaan olemaan, että pystyn hengittämään näin vapauttavasti sekä kirjoittamaan tosissani tarkoittaen, että olen aidosti onnellinen. Viimeiset neljä vuotta oli itselleni vaikeita ja henkisessä hirttoköydessä roikkumista. Omien ajatusten, vihantunteiden ja negatiivisuuden vankina vietetty aika on tuonut lopulta sen tuskankin arvoisen tilan, onnellisuuden. Sille ajalle ei ole selväjärkistä kertomusta enkä osaa sitä sanoiksi kirjoittaa miksi se oli niin vaikeeta vaikka syitä ja tekijöitä oli mutta ei syytä sille miksi se oli niin pohjalle asti vievää vaikka rationaalinen ja toiveikas ihminen luonteeltani olen. Onneksi asiat muuttuivat.

Pyytäisinkö yhtään parempaa elämää itselleni tällä hetkellä? En. Asun täydellisessä ensimmäisessä pikkukodissa, läheiset ovat nousseet aivan eri merkitykseen, rakastan edelleen henkireikätyötäni lasten parissa sekä olen kiitollinen omasta vapaudesta sekä siitä, että voin olla vastaamatta puheluihin tai avaamatta ovea jos sillä hetkellä oloni on sellainen. Voin sanella täysin miten elän omaa elämääni ja miten itseäni kohdellaan ja puhutellaan, kokematta olevani huonompi tai kykenemätön kuin muut. Tämän oppiminen vaati itselläni pohjalla käymisen ja luovuttamisen ajattelun. Kaikella on tapana kasvattaa ja vahvistaa vaikka niissä hetkissä se tuntuu ylitsepääsemättömän vaikeelta eikä halua kuin luovuttaa ja mennä sitä helpointa reittiä. Onneksi vaikeista ajoista huolimatta olin jääräpää ja tavoittelin esimerkiksi asuntolainan saamista vaikka vuokralle lähteminen olisi nopeammin tuonut helpotuksen. Pääni pidän vaikka ahdistaisi. Tästä olenkin puhunut.

Miettiessäni tätä mennyttä vuotta on paljon erilaisia asioita tapahtunut. Uudesta ihanasta työpaikasta oman kodin ostamiseen sekä rakkaan sukulaiskoiran menetykseen sekä isomummun kuolemaan. Tämä vuosi on kiteyttänyt sisälleen tyypillisen tavallista elämää. Elämän onnellisia sekä surullisia käänteitä. Koettelemukset ovat enemmänkin vahvistaneet itseäni tämän vuoden aikana kuin potkineet alemmaksi. Olisi asian laita aivan eri jos tämän vuoden surulliset tapahtumat olisivat tapahtuneet muutama vuosi sitten. Henkistä kypsyyttä on havaittavissa. Onnellisuudella vahvistettuna.

Kliseisiä lauseita pyöritellään paljon ja vaikka ne tulevat korvista ulos niin kannattaa edes pienin tavoin ne huomioida. Unelmat, haaveet ja tavoitteet pitävät ihmisen elossa. Sen voin sanoa kokemuksen syvällä rintaäänellä. Unelmoidessaan ja tavoitteita asettaessaan laittaa itselleen syyn elää ja tehdä jotain sen eteen, että ne unelmat tulevat tapahtumaan vaikka elämäntilanne olisi vaikea. Asenne ja suomalainen sisu on tehokkaita apureita. Älkää antako negatiivisten tunteiden tuhota koko loppuelämää vaikka se veisi teiltä vuosia, se ei kuitenkaan tarkoita koko elämää. Aikaa taaksepäin katsellessa sen huomaa. Ne kyyneleet, vaikeet ajat ja henkinen romahtaminen on tuonut paljon hyvää ja kasvattanut eikä ne kummittele samalla tavalla takaraivoissa kuin ennen.

ajatus

torstai 11. joulukuuta 2014

LUUKKU 11: VANILJAA JA KANELIA

kanelivanilia

Torstain pitäisi olla viikon yksi parhaimpia päiviä ja mulla on tänään mennyt kaikki päin vinkkelivonkkelia. Mikään ei hymyilytä, kaikki hajoo käsiin ja mikään ei onnistu. Lupauksista on silti pidettävä kiinni ja taioin teille sokerikuorinnan esittelyä varten. Huomenna toivottavasti mieli ja olo on virkeämpi.

Itsetehdyt vartalokuorinnat sokerista on yksi parhaimpia tapoja saada ihosta silkkisen pehmeä puhtaita raaka-aineita käyttäen. Et tarvitse aina sitä monen kymmenen euron putelia Bodyshopista tai Kickistä vaan voit tehdä itsellesi vartalokuorinnan sokeria tai öljyjä käyttäen. Kaikki siihen päälle on vain ylimääräistä luksusta, joskus jopa liikaakin joten itse en käyttänyt tähän kuorintaan mitään väriaineita tai keinotekoisia tuoksuja paitsi vanilja-aromia mutta muuten kaikki mitä käytin tässä on puhtaita raaka-aineita ja kaikenkaikkiaan se on täysin syötävä eli turvallinen käytettäväksi. Kemikaalipommia tästä ei siis saa.

tarvitset
Valkoista sokeria
Fariinisokeria
  Kanelia
Vanilja-aromia
Hunajaa
Macadamiaöljyä

Itse tein näillä määrillä n. 300ml lasipurkkiin. 
Hyvä suhteus on noin. 80% sokeria / 20% öljyä sekä muita nesteitä.

Erottele valkoinen sokeri ja fariinisokeri kahteen eri kulhoon. Laita kanelia haluamasi määrä fariinisokerin sekaan sekä lisää reilu ruokalusikallinen hunajaa sekä kaksi ruokalusikallista macadamiaöljyä. Valkoisen sokerin sekaan lisää saman verran hunajaa sekä macadamiaöljyä sekä haluamasi määrä vanilja-aromia. Sekoita kummatkin sokerit omilla lusikoilla tai sormilla huolellisesti. Tarvittaessa voit lisätä mitä tahansa enemmän jos niin haluat.

Lasipurkkiin voi laittaa sokerit kerroksittain kuten itse tein mutta ne tietenkin voi myös sekoittaa. Erottelun tarkoituksena alkujaankin oli se, että valkoinen sokeri on niin ikään vaniljan tuoksuista ja fariinisokeri kanelin tuoksuista. Kerrosten ollessa ohuita hyötyy kuitenkin samaan aikaan kummastakin eri tuoksusta käytön aikana.

Teettekö itse sokerista vartalokuorintoja?

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

LUUKKU 10: KYMMENEN FAKTAA

keskiviikko
Kymmenes luukku, kymmenen faktaa sekä viime talven kuvia. :)

1. Pyrin tekemään edes yhden hyvän asian päivässä. En tarkoita tällä sitä, että menen töihin tunnollisesti tai vien roskat vaan esimerkiksi sitä, että keitän kahvit ilman pyyntöä väsyneelle työkaverille ja vien kahvikupin tilanteeseen josta hän ei voi lähteä sitä itse hakemaan tai kuten tänään annoin tumput lainaan tuntemattomalle tytölle bussipysäkille siksi aikaa, että bussi tulee. Tuolla myrskyssä ei ilman tumppuja kukaan selviä ja varsinkaan tyttö, joka yrittää epätoivoisesti kiskoa lyhyitä takinhihojen sormien suojaksi. Pienet teot, ne on parasta koska ne antaa hyvän mielen saajalle mutta erityisesti antajalle. Eikä maksa mitään.

2. Torkutan 45 minuuttia aamuisin. Herätyskello alkaa soittamaan aina ensimmäisen kerran 45 minuuttia ennen kuin pitää alkaa nousemaan. Todella aikaisissa aamuissa kuten puoli viiden heräämisillä, laitan kellon huutamaan jo puoli neljä koska nopeesti ylösnouseminen on sama kuin ei olisi nukkunut ollenkaan mutta jos sen tekee hitaasti ja pikkuhiljaa niin se ärsytys ei ole niin suuri vaikka kannan päivittäin hirveistä univeloista johtuvaa riesaa eli väsymystä.

3. Juon lämpimiä juomia vain syyskuusta maaliskuuhun. En ole lämpimien juomien suurin ystävä mutta kausiluonteisesti tunnun tarttuvan teekuppiin luontevammin aina syyskuun aikaan ja sitä kestää sinne helmimaaliskuuhun. Kylmä sää on aika ilmeinen syy tähän tapaan mutta se pysyy aina noin enkä edes aina noteeraa sitä, että taas alkoi teekausi ja nyt se sitten loppui. Taaksepäin katsottuna sen vasta huomaa.

4. Soitan taskupuheluita äidille monesti päivässä. Ongelman nimihän on Samsungin "hätäpuheluominaisuus", joka paria nappia painamalla soittaa henkilölle jonka olet merkannut lähiomaiseksi hätätilanteen sattuessa. Voisihan sitä puhelinta myös pitää muualla kuin farkkujen takataskussa mutta onneksi äiti on tottunut siihen, että kun vastaa mun puheluihin ennen kello neljää niin sieltä saattaa kuulua vaippaikäisten kiljumista tai legopalikoiden kalinaa. 

5. Valikoiva sietokyky musiikin suhteen. Kaikki musiikki on hyvää kun se soi vaikka bussissa, työpaikan radiossa, ostoskeskuksessa tai kaverin luona mutta olen todella nirso jos se soi omasta Spotifysta. Mikään mainstream hittibiisi ei usein uppoo helposti kotona mutta muualla se saattaa olla juuri sitä suurinta hittiä. Kummallista.

keskiviikko

6. Erakoitunut marsunainen. Ulkopuolinen ihminen saattaisi ajatella mun olevan ihan tärähtänyt erakko kun puhelen mun marsuille kuin he olisivat ihmisiä. Aamuisin aina töihin lähtiessä huudan moikat ovelta heille ja kerron monelta oon tulossa kotiin. Olisi kauheen karua vaan lähteä ja olla sanomatta mitään!

7. Ahdistus korkeista paikoista luonnossa mutta unelma vuorikiipeilystä. Ristiriitaisen luonteen ristiriitaisia piirteitä. Kammoan suuresti korkeilla kallioilla joissa on jyrkkä pudotus alas mutta silti koen hirveetä polttoa päästä joskus kokeilemaan vuorikiipeilyä. Olen miettinyt, että ehkä joskus vanhempana alan treenaamaan itsestäni vuorikiipeilijää ja sitten jos kuolen, niin en kuole ainakaan nuorena. Mount Everest, here I come!

8. Olen huono käyttämään rahaa netissä. Mietin liian pitkään aina kaikkia hankintoja ja monesti päädyn ostohetkellä siihen, että en ostakkaan. Viikkotolkulla saattaa olla juttuja ostoskorissa mutta en koskaan raaski tilata vaikka olisi rahaa ihan hyvin ostaa. Olen äärettömän tarkka ja pihi rahoistani vaikka ei aina olisi edes syytä. Hyvä olla säästeliäs mutta joskus olisi kiva vaan ostella ja nauttia materialismionnea. 

9. Ilmaisen ärtymyksen pahalla katseella. Kuinkahan moni tiuskija äiti on saanut multa pahan katseen ruokakaupan kassajonossa tai muualla jossa lapsen väsymys huipentuu riehumiseen tai loputtomaan kysymysmereen. Lukuisat. Tiuskija äidit ja "ole nyt hiljaa"-äidit saa multa pahan katseen lähes jokaisella kerralla jos tilanne sen sallii. Se on mun erityistaito koska ainakin mun läsnäollessa tiuskiminen loppuu. 

10. Aivot toimii iltaisin ja öisin. Kaikki luovuutta ja älyä vaativat jutut yritän pystyä tekemään vasta iltaisin ja öisin koska päivällä on ihan turha koittaa miettiä jotain (työn ulkopuolista) päihkältävää koska siihen menee muuten koko loppupäivä pahimmillaan ja sitten lopulta joskus yhdeksän pintaan illalla keksin ratkaisun koko asiaan pienellä sekunninmurto-osalla. Harmi vaan, että arki pyörii aina siihen aikaan kun aivot ei toimi.

tiistai 9. joulukuuta 2014

LUUKKU 9: SUKLAAKUORUTTEISET KARKKIKEPIT

tiistai1 tiistai2 tiistai3

Onko sun elämässä se joku yksi ihminen, jota näet usein vaikka työn merkeissä tai vaikka se oma luottokampaaja mutta et silti tunne häntä sen suuremmin tai koe tarvetta ostella erityisiä joululahjoja mutta silti koet tarpeelliseksi antaa jotain hänelle jouluna? Meillä kaikilla on ainakin yksi sellainen ihminen elämässä. Pieniä ratkaisuja olen keksinyt sellaisten ihmisten varalle ja yksi niistä on pieni edullinen muistaminen karkkikepin ja suklaan avulla. Ovista ja ikkunoista pursuavat konvehtirasiat voi unohtaa ja väkertää pienellä rahalla sekä vaivalla näinkin suloisen pienen jutun eli suklaalla kuorutettuja karkkikeppejä!

Pieni herkkunäpertely vaikka illalla ei ole vaiva eikä mikään. Itsellä meni suurin aika koko hommassa siihen kun annoin suklaan kovettua jääkaapissa karkkikeppeihin. Tässä puuhailussa ei tarvitse kuin sulattaa suklaa, kuorruttaa karkkikepit ja päälle ripotella raastettua suklaata sekä antaa jääkaapissa niiden kovettua. Sen jälkeen voi joko itse nauttia kaakaon kanssa karkkikepin tai paketoida sellofaaniin lahjaksi. Omasta mielestäni tämä on oiva pikkulahja juuri sellaiselle ihmiselle jonka lahjaan ei paljon halua laittaa rahaa tai vaivaa mutta silti muistaa häntäkin jollain tavoin. Mieluusti kyllä söisin kaikki itse.


Muistatteko te arkisia "tuttuja" jollain tavoin jouluna?

maanantai 8. joulukuuta 2014

LUUKKU 8: SEURAAVA SUURI HAAVE

 lappuset
Äidin kehut on suurin motivaattori kaikessa.

pohjustus
Vuosia sitten kun päätin ostaa omistusasunnon heti työelämään kiinni päästyäni, lupasin itselleni toteuttavani myös yhden suurimmista haaveistani. Lupasin itselleni, että rakennan oman kodin perustuksia myöten noin viisi vuotta ensiasunnon ostosta. Itselläni on aina haaveiden ja unelmien rinnalla tulleet tarkat vuosiluvut sen kummemmin niitä edes miettimättä. Olen aina tiennyt mitä haluan, miten ja kuinka pian. Olen varma, että viiden vuoden päästä talon rakennusprojekti on alkamassa jollain osin tai ainakin toivon sitä kovasti koska pahinta mitä voin itselleni tehdä, on pettää itseni. Tässä kahdeksannessa luukussa pääset näkemään mikä on seuraava suuri haaveeni mitä tavoittelen. Ajatuksissa se on ainakin seuraava. Elämästä ei koskaan tiedä ennakkoon paljoa, joten täydellisen varma ei voi olla siitä missä järjestyksessä ja miten asiat tapahtuvat. Ihannetta silti tavoittelen.

Olen tottunut tekemään asioita elämässä vähän vinkkelisti eli saatan toteuttaa kaikkea "väärässä järjestyksessä" muiden mielestä. En ole sponttaani enkä mieluusti riko omia normejani tai periaatteitani. Elän elämää harkiten, suunnitellen ja ennakoiden. Se miksi itse haaveilen oman talon rakentamisesta nuorella iällä pohjautuu hyvin syvälle arvomaailmaan mikä itsessäni on. Elämä pitää pohjustaa teräksen kestäväksi ennen kuin tehdään toisia elämiä rinnalle. En tarkoita sillä sitä, että ihanteellinen perheen perustaminen tapahtuu vain itserakennetuissa omakotitaloissa vaan se on vain yksi niistä sadoista periaatteista mitä itselläni on oman elämäni suhteen. Olenhan itsekkin kasvanut kerrostalossa enkä sen hullumpi ihmisyksilö ole vaikka itse sanonkin.

Ihmiset odottavat aina jotain syitä tehdä elämässä isoja asioita. Taloja rakennetaan vasta kun on elämänkumppani rinnalla, avioliitto takana tai edessäpäin eikä se lapsenkaan tuleminen sen harvinaisempi syy ole. Itse aion rakentaa talon vaikka yksin. En minä tarvitse toista ihmistä rinnalle jos haluan tehdä elämässäni jotain mistä oon haaveillut pitkään vaikkakaan asuntolainan jakaminen ei koskaan ole pahitteeksi. Se ei silti ole este jos itsestäni tulee yksineläjä. Teen elämästäni huikeen itselleni enkä tarvitse siihen ketään toista. Unelmia voi ja pitää toteuttaa yksinkin. Muuttuvat tekijät voi niitä muokata mutta ei koskaan hävittää to-do-listalta.

Tämän haaveen ilmoille joskus aikoja sitten päästettyäni on äitini seissyt vierelläni ja kannustanut toteuttamaan taas sitä mitä itse haluan. Realisteina me emme herkästi ylistä mutta tuomitsemme typerät ideat sitäkin helpommin. Olen selvästi tehnyt elämäni tärkeimpään ihmiseen vaikutuksen jollain osin kun hän uskoo mun kykyihin ja suunnitelmiin. Kehut äidiltäni on yksi suurin motivaattori kaikessa ja varsinkin kehut koskien elämän isoja päätöksiä. Oman asunnon ostaessani äitini sai osoituksen, että mun puheet ja lupaukset ei ole vain sanahelinää. Aion tehdä sen mitä sanon. Tiedän, että äitini seisoo tämänkin ison projektin aikana rinnallani vaikka ei välttämättä tietäisi maadoituksista tai kattomateriaaleista mitään. Teen lupauksia itselleni mutta ennenkaikkea äidilleni jolle haluan näyttää, että ei hän pöllömpää lasta ole kasvattanut. Äidin valinnat elämässä tarvitsee kiitosta ja haluan osoittaa sitä näin.

unelma
(kuvat: täältä)

Yksi tärkein kriteeri mitä haluan tulevaisuuden talosta löytyvän on mansardikatto. Tämä on taas yksi niistä asioista joiden alkuperää en tiedä. Se on vain itselleni oikea valinta. Se sopii omaan näkemykseen kauniista suomalaisesta kodista ja se tuo mieleen Ainolan vaikka Jean Sibeliuksen talossa ei mansardikattoa ole. Ainola ei ole sen tyylinen mitä itse haluan mutta miljöön voisin ottaa koska vaan. Ainolan puutarha on niin kaunis, että voisin hyvin ottaa sellaisen omalle tontilleni. Siinähän se syy taisikin olla.  Mansardikatto on jotenkin kovin suomalaiseen maisemaan sopiva. Haluan suomalaisen näköisen kodin. Modernit talot eivät ole itseäni varten eikä edes niinkään harjakattoiset talot. Punainen talo ja perunamaa ei kuitenkaan välttämättä ole sitä suomalaisuutta mitä haen, joten en minäkään nyt ihan kaikkea hyväksy suomalaisuuden nimissä. Esteettisyys ja tunneperäinen merkitys ennen kaikkea.

Talossa haluan olevan paljon yksityiskohtia mitä ei missään muualla tule noin vain vastaan, suuret ikkunat ja parveke eli kaksikerroksinen omakotitalo olisi tarkoituksena. Kerrostalossa 95% elämänsä eläneenä on omakotitaloelämä hieman hakemista vielä eikä kaikkea osaa kuvitella kahteen kerrokseen mutta tässä on hyvin aikaa suunnitella, että tuleeko kodinhoitohuone yläkertaan vai alakertaan. Sisustamishaaveet on ihan viimeisimpiä vaiheita tässä projektissa, joten en edes stressaa itseäni sillä vaan sisustan tätä kultaakin rakkaampaa kotia ja katsotaan sitten tulevaisuudessa kun talo on pystyssä, että hankitaanko minkälaista kalustetta. Maku voi muuttua niin suuresti, että en siitä osaa sen paremmin kertoa. Maalaisromanttisuutta varmasti paljolti tulee olemaan mutta ei sitäkään voi lukkoon lyödä. Itsehän sisustin vielä muutama vuosi sitten vain mustilla huonekaluilla ja tummilla tekstiileillä. Nykyään oma koti on sen vastakohta.

Tulevien vuosien aikana aion tehdä valtavasti töitä tämän projektin eteen. Etsiä käsiini rakennusalan parhaimmat asiantuntijat sekä taitavimmat sisustusarkkitehdit. Unelmien eteen pitää tehdä paljon eikä mitään pidä saavuttaa alimman aidan alituksella tai muuten sen tulee huomaamaan lopulta. Tämä pätee kaikissa valinnoissa elämässä. Harkitse, suunnittele sekä ennakoi. Se on yksi mun osuvimmista elämänohjeistani.

Haaveileeko teistä kukaan oman talon rakentamisesta?

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

LUUKKU 7: SNOWBALL COOKIES MIX

1.1 2.2

Tänä jouluna teemana on tehdä mahdollisimman paljon itse, tavalla tai toisella. Herkkupurkit on yksi suloisimmista ja nopeimmista lahjoista mitä voi antaa vaikka ystävälle, työkaverille tai perheenjäsenelle. Tämän vuoksi luukusta seitsemän löytyy pieni ohje tehdä "snowball cookies mix" lasipurkkiin. Idea lähti lukuisista suklaakeksimixeistä ja kun pohdin miten voisin hieman tehdä erilaisemman niin kaivoin kaapeista Marianne-suklaarakeita ja päädyin lopulta aika kuvaavaan nimeen eli lumipallokekseihin. Tämän ohjeen voi toteuttaa vaikka M&M-suklaarakeilla joita tässä yhteydessä usein käytetäänkin.

Herkkupurki - kuten niin tuppaan kutsua - on todella helppo lahja tehdä etukäteen tai vaikka heti joulun alla. Lasipurkissa olevat ainekset eivät härskiinny keskenään koska mitään öljyjä tai muuta nestemäistä niihin ei lisätä kuin vasta leivonnan yhteydessä eli lahjan saajan ei tarvitse jouluherkkuähkyissään tehdä tätä heti.

mix
- 1l lasipurkki
 -3dl vehnäjauhoja
- 2tl leivinjauhetta (tai 1tl leivinjauhetta ja 1tl ruokasoodaa)
- 1,5tl suolaa
- 2,5dl kaurahiutaleita
- 1,5dl rouhittua taloussuklaata
- 1dl sokeria
- 1,5dl fariinisokeria
- 150g marianne suklaarakeita

lasipurkkiinkokoaminen
Sekoita vehnäjauhot, leivinjauhe (ruokasooda) sekä suola kulhossa. 
Laita vehnäjauhoseos alimmaiseksi lasipurkkiin.
Lisää toisena kaurahiutaleet.
Lisää kolmantena fariinisokeri ja sen päälle sokeri.
Lisää rouhittu taloussuklaa.
Lisää lopuksi marianne suklaarakeet.
Lisää lasipurkkiin ohje.
(Ohje: Sekoita kuivat-aineet, lisää yksi kananmuna ja 100g sulatettua voita. Paisto 175 asteessa n. 10min)
♥ Voit paketoida lasipurkin kauniisti sellofaaniin, lisätä rusetin ja saajan nimen.

 Huomioi, että painelet jokaisen kerroksen tiiviiksi, että kerroksien ainekset eivät sekoitu keskenään. Käytä lusikkaa ja puhtaita sormia apunasi. 

Oletteko kiinnostuneita kuulemaan muita lasipurkkiin tehtäviä lahjaideoita?

lauantai 6. joulukuuta 2014

LUUKKU 6: SINIVALKOINEN

itsenäisyyspäivä

97 vuotta sitten, 6.12.1917 Suomi itsenäistyi. Hienon päivän kunniaksi ei pidä unohtaa niitä suuria tekoja mitä meidän nuorten sukupolvien ja koko Suomen eteen on tehty. En ole äärimmäisen isänmaallinen vaan kunnioitan tyynen rauhallisesti suomalaisuutta sekä tämän päivän merkittävintä asiaa eli meidän itsenäisyyttä hienona asiana eikä sen vuoksi tälle päivälle ole sen suurempia suunnitelmia. Omaan itsenäisyyspäivän juhlintaan kuuluu Tuntematon Sotilas, hyvää ruokaa, rauhallista oleskelua sekä tietenkin Linnan juhlat ainakin sivusilmällä katseltuna. Luulisin, että näin monet tätä päivää viettää. Vietätkö itse juhlavammin?

Itsenäisyyspäivän kunniaksi päädyin tekemään piparkakkutalon sinivalkoisella teemalla ja vaikka viime vuonna kirosin piparkakkujen teon, oli se tänä vuonna hieman helpompaa tehdä jostain syystä ja varsinkin kun oli selkeähkö suunnitelma mielessä miten ainakin pyrin toteuttamaan kyseisen hökkelin. Täydellisyyttä on turha siitä etsiä mutta rakkaudella se on ainakin tehty sekä muutamalla suomalaisella voimasanalla höystetty.

hyvääitsenäisyyspäivää

perjantai 5. joulukuuta 2014

LUUKKU 5: JOS TOIVOA OSAISIN..

toiveita

Viides luukku on oivallinen valinta esitellä teille joululahjatoiveitani, jota toivoisin jos osaisin toivoa. Halusin kokeilla osaanko koota muutamia asioita, jotka saisivat itseni tosi onnelliseksi saadessani ne jostain kumman syystä ja nämä asiat mitä sain listattua, ovat juuri sellaisia. Tarpeellisia sekä kauan hankintalistalla olleita.

Henkilökohtaisesti koen, että on kummallista jos omassa iässäni vielä laatisin joululahjatoivelistan ja kaikenlisäksi vielä kiikuttaisin sen sukulaisille stressikiveksi. En ole sitä koskaan tehnyt enkä aio sitä koskaan tehdä. Joulu ei ole pyytämisen aikaa vaan antamisen. Se on oma mielipiteeni ja jos asetan ihmisille kamalat paineet Iittalan astioiden ja kalliiden kameraobjektiivien kanssa niin en pysty katsomaan itseäni peilistä. En aio pyytää näitä, elättelen toiveita. Toiveita nämäkin ovat, jotka lopulta tulen itse hankkimaan vaikka kukaan ei lukisi ajatuksiani ja ostaisi näitä itselleni lahjaksi. Toiveajattelu pitää mielen virkeänä.



1. Olen ollut hankkimassa klassikoiksi muodustuneita Kastehelmi-kynttilälyhtyjä jo pitkään. En edes tiedä miksi en ole koskaan näitä ostanut koska hinta ei päätä huimaa. Nämä on kuitenkin aivan ykkösjuttuja jos jotain pitäisi toivomalla toivoa. Erityisen suuresti pidän tuikuista sävyissä kirkas ja hiekka
2. Suloiset posliiniset leivontakulhot olisi tarpeellinen ja haluttu yksityiskohta keittiössäni. 
3. Höyrymoppi! Tämä on pitänyt hankkia jo huhtikuusta alkaen kun muutin tähän asuntoon. Hygieeniafriikkinä siivouksen aikana en voi sietää vanhainaikaisten lattiamoppien käyttöä. Höyrymopilla varmaan puhdistaisin mehutilkatkin lattialta koska se on niin käytännöllinen ja ah, kemikaalivapaa.
4. Housen ensimmäisiä tuotantokausia on pitänyt hankkia jo ties kuinka monetta vuotta. Aina se unohtuu kun kaupoissa törmää vain kaikkiin muihin kausiin kuin ensimmäiseen tai toiseen, jonka seurauksena olen luovuttanut etsiskelyn. Helpoin ratkaisu olisi tämä kahdeksan kautta sisältävä DVD-boksi
5. Kiinnostuin lapsena Natascha Kampuschin tarinasta ja kun muutama vuosi sitten tämä kirja julkaistiin niin olen sitä himoinnut. Tuntuu, että sitä ei ole vaan missään ikinä tarjolla. Tämän 3096 päivää-kirjan saaminen olisi kuin viisi joulua yhdessä koska se tuntuu niin mahdottomalta saada mistään.
6. Ostin muuttaessani omilleni jotain "huippulaadukkaita" egyptiläisestä puuvillasta tehtyjä pyyhkeitä ja jo muutamien käyttökertojen jälkeen teki mieli vaihtaa niiden käyttötarkoitus marsujen häkin pesutarvikkeiksi. Olisi niin ihana saada kunnon froteepyyhkeitä. Stockmannilla olen käynyt hiplailemaan hyviä vaihtoehtoja ja sen perusteella olen tykästynyt kovasti näihin Lexingtonin original-pyyhkeisiin. 
7. Valkoiselle korkeakiiltoiselle ruokapöydälle olisi parempi kuin tarpeellista saada kunnon pöytätabletit, että pöydän pinta pysyisi hyvässä kunnossa pitkään. Yksi loistava vaihtoehto olisi nämä tummat yksilöt. Enemmän silmäniloa kuin muovisissa läpysköissä.
8. Juomapullo. Voinko edes kuvailla tämän tarpeellisuutta sen tarvitsemassa määrässä. Töissä tarvitsisi juoda kokoajan, että virkeystila pysyy edes jossain määrin hyvänä ja muutenkin muutamat maitolasilliset ja illalla kokislasillinen ei ihan riitä päivän nestemääräksi mitä ihmisen pitäisi juoda. Kaunis juomapullo motivoisi kantamaan sitä laukussa mukana. Ihastuin totaallisesti Eva Solon juomapulloon ja voi olla, että tämä on hankittava jos nyt kukaan ei näitä mun ajatuksia lue. 


Kehtaatko itse pyytää tai ääneen toivoa joululahjoja?

torstai 4. joulukuuta 2014

LUUKKU 4: LAPSUUDEN JOULUT

joulu1

Torstai on toivoa täynnä ja sen vuoksi tänään joulukalenterin neljännestä luukusta avautuu pientä muistovirtaa lapsuuteni jouluista. 

Vahvimmat ja puhtaasti osa rakkaimmasta päästä muistoja elämässä on selkeästi olleet aina lapsuuden joulut. Joulut on lapselle maaginen asia eikä se kyllä ole menettänyt merkitystään vieläkään vaikka tässä viisi vuotta on hieman eri sävelillä jouluja vietetty mutta lopulta olen saavuttanut sitä samaa intoa mitä mulla oli lapsena. Kova ikävä kerkesikin tätä tunnetta tulla. Ihan kuin olisi menettänyt jotain elämästään kun ei ole pitkään aikaan kokenut tätä odotusta mikä kruunaa aina jokaisen vuoden. Elämässä kannattaa säilyttää ripaus sitä lapsuuden viattomuutta ja iloa mitä sen aikaiset joulut sisältää. Ikinä ei kannata aikuistua ja kangistua niin paljon, että joulukuusen koristelu tai joululahjakätköjen löytäminen ei saa hymyilyttämään. Tässä maailmassa pitää olla edes jotain mikä saa ihmiset onnelliseksi kaiken julmuuden ja hektisyyden rinnalla vaikka vain sen kerran vuodessa. Ylläpidetään sitä niin pitkään kuin vain kyetään.

seoli

Meillä jouluja vietettiin lähes samalla kaavalla joka vuosi lapsuudessani. Muistan tarkasti joka vuosi toistuvia asioita, asioita jotka merkitsee valtavan paljon näin myöhemmin taaksepäin elämää katsellessa. Jouluisin monet perinteet ja tavat toistuivat ja sen takia ne on piirtynyt niin tarkasti mun henkilökohtaiselle kovalevylle pään sisällä sekä kaikkia niistä toteutan edelleen jouluisin. Haluan antaa teille ripauksen muistoja, jotka ovat pitäneet mun lapsuuden eheänä.

Me asuimme koko lapsuuden ja nuoruuteni hyvin lähellä äitini vanhempia. Vietimme lukuisat joulut mummulassa mutta välillä myös vietimme mummilassa. Emme kuitenkaan koskaan kotona. Olemme olleet niin sanotusti osa sitä suurta porukkaa suomalaisista, jotka viettävät joulun läheisten kanssa eli poikkeuksetta mummulassa tai muuten sukulaisten luona. Joulu on loistava ja muistorikkaampi kun ympärillä on enemmän rakkaita.

joulu2

Perinteet meillä pysyivät jokainen joulu samana eikä niistä joustettu. Meillä oli suomalaiseen tapaan tuttu joulusauna, hautausmaalla käyminen, jouluruokailu (monesti...), arpojen jakaminen kaikille sekä lahjojen avaaminen. Aina me lapset toivoimme, että lahjat avataan ihan iltamyöhällä, että se maaginen jännitys pysyy koko päivän korkealla ja lopulta se oli aina kikakika-touhua. Pitkän päivän kestänyt odotus purkautui lopulta lahjojen avaamisen yhteydessä. Villasukkapaketin avaamisenkin aikana sai kirjaimellisia hepulikohtauksia kun oli niin legendaarinen lahja. Se oli silloin niin aidon puhdasta iloa eikä nirsoiltu turhanpäiväisesti.

muistankuinka

... pitsisukkahousut kutitti jalkapohjia mummulan parkettilattiaa vasten.

... mummun Italiansalaattia olisi voinut syödä kahdella haarukalla, kulho sylissä. 

... aina hautausmaalle lähtiessämme, joku jäi jostain mysteerisestä syystä mummulaan eikä lähtenyt mukaan. Vasta näin myöhemmin oon tajunnut, että sehän oli selvästi sen takia, että pitihän ne lahjat jonkun roudaa varastosta kuusen alle.

... viikkokausia ennen jouluaattoa kannoin lelulehteä mukanani ja luin sitä kuin raamattua sekä merkitsin kaikki haluamani lelut tussia käyttäen. 

... mummulan joulukuusessa roikkui aina hessu-koriste.

... yksi vuosi toivoin palavasti Baby AnnaBellea ja muistan sen takia sen niin vahvasti koska se oli joulu jonka vietimme mummilassa. Sain kyseisen nuken ja sinä samaisena iltana nukutin AnnaBellen vaarin sänkyyn joululauluja laulaen kuin kokenutkin lastenhoitaja. 

... aina pikkuveljeni kanssa kilpailimme lahjapakettien määrästä samalla kun lahjojen jakamisen yhteydessä kokosimme mahdollisimman isoja kasoja sohvalle. 

... aina menimme mummulaan aattona pulkkien kanssa ja kun yöllä palasimme kotiin niin piti tarkoin valikoida ne "pakko ottaa mukaan"-lelut, jotka pystyi kuljettamaan pulkan avulla koska loput lahjat haimme aina vasta joulupäivänä autolla. 

... kerran voitin 500 euroa jouluarvasta mutta jääräpäisenä tyttönä suostuin tarkistamaan arvan vain itse eikä siellä mitään voittoa muka ollut. Toisin oli kun mummu lopulta tonki roskiksesta tarkistukseen arpani ja sieltähän paljastui mukava voitto. 

Rakkaita muistoja.