Äidin kehut on suurin motivaattori kaikessa.
Vuosia sitten kun päätin ostaa omistusasunnon heti työelämään kiinni päästyäni, lupasin itselleni toteuttavani myös yhden suurimmista haaveistani. Lupasin itselleni, että rakennan oman kodin perustuksia myöten noin viisi vuotta ensiasunnon ostosta. Itselläni on aina haaveiden ja unelmien rinnalla tulleet tarkat vuosiluvut sen kummemmin niitä edes miettimättä. Olen aina tiennyt mitä haluan, miten ja kuinka pian. Olen varma, että viiden vuoden päästä talon rakennusprojekti on alkamassa jollain osin tai ainakin toivon sitä kovasti koska pahinta mitä voin itselleni tehdä, on pettää itseni. Tässä kahdeksannessa luukussa pääset näkemään mikä on seuraava suuri haaveeni mitä tavoittelen. Ajatuksissa se on ainakin seuraava. Elämästä ei koskaan tiedä ennakkoon paljoa, joten täydellisen varma ei voi olla siitä missä järjestyksessä ja miten asiat tapahtuvat. Ihannetta silti tavoittelen.
Olen tottunut tekemään asioita elämässä vähän vinkkelisti eli saatan toteuttaa kaikkea "väärässä järjestyksessä" muiden mielestä. En ole sponttaani enkä mieluusti riko omia normejani tai periaatteitani. Elän elämää harkiten, suunnitellen ja ennakoiden. Se miksi itse haaveilen oman talon rakentamisesta nuorella iällä pohjautuu hyvin syvälle arvomaailmaan mikä itsessäni on. Elämä pitää pohjustaa teräksen kestäväksi ennen kuin tehdään toisia elämiä rinnalle. En tarkoita sillä sitä, että ihanteellinen perheen perustaminen tapahtuu vain itserakennetuissa omakotitaloissa vaan se on vain yksi niistä sadoista periaatteista mitä itselläni on oman elämäni suhteen. Olenhan itsekkin kasvanut kerrostalossa enkä sen hullumpi ihmisyksilö ole vaikka itse sanonkin.
Ihmiset odottavat aina jotain syitä tehdä elämässä isoja asioita. Taloja rakennetaan vasta kun on elämänkumppani rinnalla, avioliitto takana tai edessäpäin eikä se lapsenkaan tuleminen sen harvinaisempi syy ole. Itse aion rakentaa talon vaikka yksin. En minä tarvitse toista ihmistä rinnalle jos haluan tehdä elämässäni jotain mistä oon haaveillut pitkään vaikkakaan asuntolainan jakaminen ei koskaan ole pahitteeksi. Se ei silti ole este jos itsestäni tulee yksineläjä. Teen elämästäni huikeen itselleni enkä tarvitse siihen ketään toista. Unelmia voi ja pitää toteuttaa yksinkin. Muuttuvat tekijät voi niitä muokata mutta ei koskaan hävittää to-do-listalta.
Tämän haaveen ilmoille joskus aikoja sitten päästettyäni on äitini seissyt vierelläni ja kannustanut toteuttamaan taas sitä mitä itse haluan. Realisteina me emme herkästi ylistä mutta tuomitsemme typerät ideat sitäkin helpommin. Olen selvästi tehnyt elämäni tärkeimpään ihmiseen vaikutuksen jollain osin kun hän uskoo mun kykyihin ja suunnitelmiin. Kehut äidiltäni on yksi suurin motivaattori kaikessa ja varsinkin kehut koskien elämän isoja päätöksiä. Oman asunnon ostaessani äitini sai osoituksen, että mun puheet ja lupaukset ei ole vain sanahelinää. Aion tehdä sen mitä sanon. Tiedän, että äitini seisoo tämänkin ison projektin aikana rinnallani vaikka ei välttämättä tietäisi maadoituksista tai kattomateriaaleista mitään. Teen lupauksia itselleni mutta ennenkaikkea äidilleni jolle haluan näyttää, että ei hän pöllömpää lasta ole kasvattanut. Äidin valinnat elämässä tarvitsee kiitosta ja haluan osoittaa sitä näin.
(kuvat: täältä)
Yksi tärkein kriteeri mitä haluan tulevaisuuden talosta löytyvän on mansardikatto. Tämä on taas yksi niistä asioista joiden alkuperää en tiedä. Se on vain itselleni oikea valinta. Se sopii omaan näkemykseen kauniista suomalaisesta kodista ja se tuo mieleen Ainolan vaikka Jean Sibeliuksen talossa ei mansardikattoa ole. Ainola ei ole sen tyylinen mitä itse haluan mutta miljöön voisin ottaa koska vaan. Ainolan puutarha on niin kaunis, että voisin hyvin ottaa sellaisen omalle tontilleni. Siinähän se syy taisikin olla. Mansardikatto on jotenkin kovin suomalaiseen maisemaan sopiva. Haluan suomalaisen näköisen kodin. Modernit talot eivät ole itseäni varten eikä edes niinkään harjakattoiset talot. Punainen talo ja perunamaa ei kuitenkaan välttämättä ole sitä suomalaisuutta mitä haen, joten en minäkään nyt ihan kaikkea hyväksy suomalaisuuden nimissä. Esteettisyys ja tunneperäinen merkitys ennen kaikkea.
Talossa haluan olevan paljon yksityiskohtia mitä ei missään muualla tule noin vain vastaan, suuret ikkunat ja parveke eli kaksikerroksinen omakotitalo olisi tarkoituksena. Kerrostalossa 95% elämänsä eläneenä on omakotitaloelämä hieman hakemista vielä eikä kaikkea osaa kuvitella kahteen kerrokseen mutta tässä on hyvin aikaa suunnitella, että tuleeko kodinhoitohuone yläkertaan vai alakertaan. Sisustamishaaveet on ihan viimeisimpiä vaiheita tässä projektissa, joten en edes stressaa itseäni sillä vaan sisustan tätä kultaakin rakkaampaa kotia ja katsotaan sitten tulevaisuudessa kun talo on pystyssä, että hankitaanko minkälaista kalustetta. Maku voi muuttua niin suuresti, että en siitä osaa sen paremmin kertoa. Maalaisromanttisuutta varmasti paljolti tulee olemaan mutta ei sitäkään voi lukkoon lyödä. Itsehän sisustin vielä muutama vuosi sitten vain mustilla huonekaluilla ja tummilla tekstiileillä. Nykyään oma koti on sen vastakohta.
Tulevien vuosien aikana aion tehdä valtavasti töitä tämän projektin eteen. Etsiä käsiini rakennusalan parhaimmat asiantuntijat sekä taitavimmat sisustusarkkitehdit. Unelmien eteen pitää tehdä paljon eikä mitään pidä saavuttaa alimman aidan alituksella tai muuten sen tulee huomaamaan lopulta. Tämä pätee kaikissa valinnoissa elämässä. Harkitse, suunnittele sekä ennakoi. Se on yksi mun osuvimmista elämänohjeistani.
Haaveileeko teistä kukaan oman talon rakentamisesta?
Ah, aihe, josta jaksaisin puhua ummet ja lammet.. ♥ Oma unelma asunto. Mulla on kans kaikenlaisia suunnitelmia ja tuntuu aika selvältä minkälaisen oman talon haluaisin tyyliltään, mutta luulen, että vuosien saatossa tämä tyylikysymys tulee vielä muokkautumaan. Mä oon aina ihaillut selkeyttä, yksinkertaisuutta, siisteyttä ja valoisuutta. Toisaalta myös maalaisromanttinen ja se ihanaihanaihana rustiikkisuus on mun mieleen.
VastaaPoistaMun yks suurimmista haaveista on (että kun sitten joskus oon opiskellu arkkitehdiksi..) oman talon suunnitteleminen, rakentaminen ja tietty myös sisustaminen. Oon pienestä asti ollu sellanen ihminen, joka on tykänny kierrellä sisustuskaupoissa haaveilemassa. Ollessani alle viiden vuoden, sain valita omat tapettini huoneeseeni. Värimaailma mun mieleen oli tuolloin vaaleansininen. Vaaleansiniset tapetit, Nalle Puh -boordilla.. Voit varmaan kuvitella sitä onnellisuuden määrää, kun ne vihdoinkin koristi oman huoneeni seiniä. Ja sitä häpeän määrää, kun ikää tuli lisää. Sitten tuli punainen-kausi, punaiset tapetit tehosteseinällä. Muutamia vuosia sitten olin niin lopen kyllästynyt punaiseen ja kun huoneiden vaihto onnistui siskoni muutettua omilleen, halusin jotain aivan uutta. Tuli valkoiset, hopeanhohtoiset tapetit plus tehosteseinänä viinipulloetiketti -tapetti. Rakastuin, rakastin ja rakastan edelleen. Keväällä haikeana mietin, kuinka voin jättää ihanaiset tapettini jos muutan omilleni. Hah..
Voisin jatkaa yhä enemmän itse talosta ja sen sisustamisesta varmaan aina sinne vessaharjan muodon, värin, yms piirteiden kuvailemiseen.. Todellakin mun aihe.
Ja hei, jos arkkitehtia kaipaat, niin tiedät kehen ottaa yhteyttä.. ;) Ai niin, miten ois, että ensin pääsisin ja kävisin sen koulun..
Ainiin sä rakastat arkkitehtijuttuja! Vähänkö mä palkkaan sut arkkitehdiks, oli koulutusta tai ei tai vähintään mun henkilökohtaiseks avustajaks. ;)
PoistaSussa on tosi paljon samaa kuin mussa tuon suhteen. Haaveilua ja rakastumista. Se on ihan parasta ja varsinkin kun se kaikki tulee noin pienistä asioista. En voi edes kuvitella sitä onnellisuuden määrää kun joskus on sitten se oma talo, joka on täysin sun näköinen ja sun valintojen perusteella tehty. Ah, oi että.
Itse tapetoin lapsena huoneeni persikkaan taittuvalla vaalenpunaisella, teininä tummanruskealla ja nyt kaikki on vaaleaa. Se maku muuttuu niin paljon kokoajan! Onneksi tapetteja voi silti vaihtaa aina, joten ei haittaa vaikka tekee sen hetkisiä intohimonvalintoja ja tapetoi vaikka just jollain vaaleensinisellä sekä lisää siihen Puh-boordin. :D
Sovittu! Meillä on niin samanlainen makukin, joten en usko, että yhteistyö menis metsään. :)
PoistaNäin jälkeenpäin ajatellen se Puh-boordi oli aika hellyttävä.. Mutta se vaaleansininen tapetti oli nappivalinta, ei välttämättä näyttäis nytkään pahalta, mutta sydän halajaa valkoista aina vaan enemmän ja enemmän. Se kuuluisa valkoisuussyndrooma!
En kylläkään vielä tiedä miten pitkässä korressa mulla nuo talonrakennushaaveet on, sillä ensin pitäis todellakin päästä opiskelemaan ja valmistua ammattiin ja sitten tulee vasta nämä ajatukset oman talon rakentamisesta ja asuinpaikasta. Joten luulen, että näiden haaveiden saa antaa muhia päässä varmaan sellaset viidestä vuodesta ylöspäin. Maaseutu ja oma rauha & tila on niin tärkeitä mulle, mutten kuitenkaan haluais tinkiä kaupungin/kylän läheisyydestä. Ja järvenrantatontti ois mulle jotenkin niin henkireikä.. Melkoinen combo, mutta luulisin, että ei ollenkaan mahdotonta toteuttaa!
Oi kyllä! Maalaismaisema mutta kaupungin palvelut lähellä. Se on niin ihanteellinen ja aivan realistinen toive onkin koska Suomi on täynnä tuollaisia paikkoja. :)
Poista