LUUKKU 10: KYMMENEN FAKTAA

Kymmenes luukku, kymmenen faktaa sekä viime talven kuvia. :)

1. Pyrin tekemään edes yhden hyvän asian päivässä. En tarkoita tällä sitä, että menen töihin tunnollisesti tai vien roskat vaan esimerkiksi sitä, että keitän kahvit ilman pyyntöä väsyneelle työkaverille ja vien kahvikupin tilanteeseen josta hän ei voi lähteä sitä itse hakemaan tai kuten tänään annoin tumput lainaan tuntemattomalle tytölle bussipysäkille siksi aikaa, että bussi tulee. Tuolla myrskyssä ei ilman tumppuja kukaan selviä ja varsinkaan tyttö, joka yrittää epätoivoisesti kiskoa lyhyitä takinhihojen sormien suojaksi. Pienet teot, ne on parasta koska ne antaa hyvän mielen saajalle mutta erityisesti antajalle. Eikä maksa mitään.

2. Torkutan 45 minuuttia aamuisin. Herätyskello alkaa soittamaan aina ensimmäisen kerran 45 minuuttia ennen kuin pitää alkaa nousemaan. Todella aikaisissa aamuissa kuten puoli viiden heräämisillä, laitan kellon huutamaan jo puoli neljä koska nopeesti ylösnouseminen on sama kuin ei olisi nukkunut ollenkaan mutta jos sen tekee hitaasti ja pikkuhiljaa niin se ärsytys ei ole niin suuri vaikka kannan päivittäin hirveistä univeloista johtuvaa riesaa eli väsymystä.

3. Juon lämpimiä juomia vain syyskuusta maaliskuuhun. En ole lämpimien juomien suurin ystävä mutta kausiluonteisesti tunnun tarttuvan teekuppiin luontevammin aina syyskuun aikaan ja sitä kestää sinne helmimaaliskuuhun. Kylmä sää on aika ilmeinen syy tähän tapaan mutta se pysyy aina noin enkä edes aina noteeraa sitä, että taas alkoi teekausi ja nyt se sitten loppui. Taaksepäin katsottuna sen vasta huomaa.

4. Soitan taskupuheluita äidille monesti päivässä. Ongelman nimihän on Samsungin "hätäpuheluominaisuus", joka paria nappia painamalla soittaa henkilölle jonka olet merkannut lähiomaiseksi hätätilanteen sattuessa. Voisihan sitä puhelinta myös pitää muualla kuin farkkujen takataskussa mutta onneksi äiti on tottunut siihen, että kun vastaa mun puheluihin ennen kello neljää niin sieltä saattaa kuulua vaippaikäisten kiljumista tai legopalikoiden kalinaa. 

5. Valikoiva sietokyky musiikin suhteen. Kaikki musiikki on hyvää kun se soi vaikka bussissa, työpaikan radiossa, ostoskeskuksessa tai kaverin luona mutta olen todella nirso jos se soi omasta Spotifysta. Mikään mainstream hittibiisi ei usein uppoo helposti kotona mutta muualla se saattaa olla juuri sitä suurinta hittiä. Kummallista.



6. Erakoitunut marsunainen. Ulkopuolinen ihminen saattaisi ajatella mun olevan ihan tärähtänyt erakko kun puhelen mun marsuille kuin he olisivat ihmisiä. Aamuisin aina töihin lähtiessä huudan moikat ovelta heille ja kerron monelta oon tulossa kotiin. Olisi kauheen karua vaan lähteä ja olla sanomatta mitään!

7. Ahdistus korkeista paikoista luonnossa mutta unelma vuorikiipeilystä. Ristiriitaisen luonteen ristiriitaisia piirteitä. Kammoan suuresti korkeilla kallioilla joissa on jyrkkä pudotus alas mutta silti koen hirveetä polttoa päästä joskus kokeilemaan vuorikiipeilyä. Olen miettinyt, että ehkä joskus vanhempana alan treenaamaan itsestäni vuorikiipeilijää ja sitten jos kuolen, niin en kuole ainakaan nuorena. Mount Everest, here I come!

8. Olen huono käyttämään rahaa netissä. Mietin liian pitkään aina kaikkia hankintoja ja monesti päädyn ostohetkellä siihen, että en ostakkaan. Viikkotolkulla saattaa olla juttuja ostoskorissa mutta en koskaan raaski tilata vaikka olisi rahaa ihan hyvin ostaa. Olen äärettömän tarkka ja pihi rahoistani vaikka ei aina olisi edes syytä. Hyvä olla säästeliäs mutta joskus olisi kiva vaan ostella ja nauttia materialismionnea. 

9. Ilmaisen ärtymyksen pahalla katseella. Kuinkahan moni tiuskija äiti on saanut multa pahan katseen ruokakaupan kassajonossa tai muualla jossa lapsen väsymys huipentuu riehumiseen tai loputtomaan kysymysmereen. Lukuisat. Tiuskija äidit ja "ole nyt hiljaa"-äidit saa multa pahan katseen lähes jokaisella kerralla jos tilanne sen sallii. Se on mun erityistaito koska ainakin mun läsnäollessa tiuskiminen loppuu. 

10. Aivot toimii iltaisin ja öisin. Kaikki luovuutta ja älyä vaativat jutut yritän pystyä tekemään vasta iltaisin ja öisin koska päivällä on ihan turha koittaa miettiä jotain (työn ulkopuolista) päihkältävää koska siihen menee muuten koko loppupäivä pahimmillaan ja sitten lopulta joskus yhdeksän pintaan illalla keksin ratkaisun koko asiaan pienellä sekunninmurto-osalla. Harmi vaan, että arki pyörii aina siihen aikaan kun aivot ei toimi.