OLEMATON KESÄLOMA

Moi ja onnea kaikille valmistuneille amiksille, peruskoululaisille, kolmannen asteen opiskelijoille ja ylioppilaille hurjan paljon. Eikö oo mahtava fiilis? Kuinka moni teistä muuten valmistu nyt? Itehän valmistuin tossa alku kuusta, että eipä niitä erikoisempia juhlia vietettykkään nyt kun eihän siinä oo mitään ideaa ainakaan omasta mielestä kuukauden jälkeen juhlistaa. Mun postauksen pointti ei nyt kuitenkaan ollu valmistumiset vaan se, että missä hitsissä mun kesäfiilis on. Ulkona on lämmin, ihmiset kulkee jo puolialasti, ihmiset kuulemma uikin jo järvissä, syö jätskiä biitsillä ja tekee roadtrippei motareilla ympäri Suomee. Mitä mä oon nyt missannu? Kesä tais tulla hitusen liian nopeesti mun hitaille aivoille, kun en oo ihan viellä kässänny, että tosiaan tänään suurimmalla osalla alkaa se kesäloma ja nyt siis pitäis olla kesä.

Ehkä kesä on menettäny jonkun merkityksen mulle peruskoulun jälkeen kun ei voi juhlistaa, että nyt alko kesäloma. Kesäloma tekee kesän kai sitten mun mielestä. Tänään laitoin sähköpostia mun toiselle pomolle ja kyselin kesälle lisää töitä ja saa nähdä mitä se vastailee, että toivottavasti tulis jotain. Oon jo miettinyt että tekisin kesällä yötöitä paljon, niin saisin käärittyä extra rahaa matkaa varten, eikä tarvis tuhlata koko kesää töiden parissa. Toivotaan nyt vaan parasta! Mites teillä onko jo kesätöitä tiedossa vai ihan normitöiden parissa menee kesä? Haluun tietää kuinka moni oikeesti saa löhöö ja kuinka moni joutuu painaa duunia. Se merkitsee aika paljon mun itsesäälin kannalta. No ei vaiskaa.

Ajattelin viellä lepäillä vähintään viikonlopun yli, että saan paranneltuu itteni ja sen jälkeen voin alkaa lähtee ulos ja näkee jopa ihmisiä. Alkaa meinaa pikkasen keittään yli tää mun sänky, sillä ei oo voinu tutummaks taas tulla. Melkeen oon onnellinen kun tarvii päästä käymään kasvopesulla, kun se on päivän kohokohta. Sairastelu ei oo mun juttu, mutta aion tehdä tän nyt kerrankin kunnolla. Juhlikaa te siis vaa kivoissa kesähepeneissänne, syökää hyviä grilliruokia ja älkääkä vaan sairastuko. Kesällä ei oo mikään yhtä hirveempää. Viettäkää ihana ilta vastavalmistuneet ja muutkin!

Ps. Huomenna suunnataan järkkärit kainalossa kuvaileen heti aamusta eräälle seudulle, jos vaan olo yhtään sallii (niin ja mun piti levätä..) ja sää on sen mukanen. Toivottavasti sais ees pikkuhiljaa tänne jotain järkevää kuvamateriaalia. ♥

SE TUNNE KUN SURU JA VIHA KOHTAA

Mun tekee kovasti mieli kirjottaa yhden naisen blogin pohjalta tännekkin vähän omia näkemyksiä ja tuntemuksia asiasta, kerran se mua koskettaa päivä päivältä niin paljon, erityisen paljon. Miten väärin voidaan ihmisiä kohdella ja miten kukaan ei edes pyydä anteeksi niiiltä ihmisiltä eikä asioihin tuu helposti muutosta. Miten pilalla voi tärkein tukipilari olla, meinaan lastensuojelu.

Tuntuuko teistä joskus ihan voimattomalta katsella sivusta joidenkin toisten ihmisten epäonnea ja koettelemuksia? Tuntuuko, että haluis tehdä niin pahasti jotain niiden hyväks muttei osaa, kykene tai voi? Mulla on tää tunne juuri nyt koskien erään erittäin vahvan ja kokeneen naisen blogia jota oon seuraillu hyvän tovin. Näissä mun omissa kiputiloissa itkukohtaukset on aika herkillä juuri nyt, niin oon tässä vuodattanu kyyneliä tolle blogille, mun kivuille ja kummallekkin yhtä aikaa. En halua nukkua edes kun mua ärsyttää niin paljon toi vääryys. Saatana soikoon Suomen lastensuojelu.

Tiedätte varmaan otsikoiden pohjalta paljonkin mitä Suomessa on tapahtunu viimesien vuosien aikana Lastensuojelun saralla. Millasia emämokia Lastensuojelun mukapätevät, välittävät ja osaavat henkilöt tekee? Miten paljon ongelmia ja tuhoa niiden valinnat ja ammattimaiset`näkemykset on saanut aikaan? Miten paljon pienet resurssit kostautuu joidenkin ihmisten elämässä lopullisesti ja miten kukaan ei koskaan puutu näihin tarpeeks vakavasti, ennen kun on liian myöhästä.

Huostaanottoja tapahtuu meiän maassa aivan liikaa vedoten siihen, miten hyvin täällä asiat on kuitenkin ja kaikkeen saa apua, tukea ja läsnäoloa. Perheitä ei tarvitse erottaa, jotta lasten etu tulee ensisijaiseksi. Missä helvetin koulussa tälläset ihmiset on käyny, jos perheiden hajottaminen on ainut ratkaisu taata lasten turvallinen lapsuus ja puitteet elämälle? Mä en opiskellut lähihoitajakoulussa koskaan mitään tollasta vaikka lastensuojelua käytiin myös aika tarkasti. Aina huostaanotto on viimesin ratkasu eikä sen koskaan pyritä oleen lopullisin.

Lastensuojelussa on ihmisiä jotka tekee joko liian ylihuolehtivia päätöksiä tai päätöksiä, joissa tarvittaisiin hirveesti apua mutta mitään ei tapahdu vedoten niihin vähäisiin resursseihin. Lapsen huostaanotto ja sijoittaminen uuteen perheeseen maksaa vähintään sen parikymmentä tuhatta euroa. Mistä ne rahat sitten ilmestyy? Eikö perheterapiat ja kuntoutus ois helpointa ja taloudellisempaa ihan kaikille osapuolille, jos tilanne sen sallii ja tapaus ei ole edes niissä mittakaavoissa että tarvitaan huostaanottaa ja viedä lapset toisille muka paremmille vanhemmille. Sekö on ammattimaisuutta? Sekö on pätevyyttä? Sekö on välittämistä? Mun tekis mieli huutaa näiden ihmisten korviin, että herätkää tähän maailmaan hitto vie.

En halua syyttää kaikkia kyseistä työtä tekeviä ihmisiä, jotka oikeesti auttaakin monia lapsia, nuoria ja perheitä ja se on ihan todistettua, mutta kun mennään hajottamaan perheitä ja ihmissuhteita siltä pohjalta, mitä näiden ammattilaisten omat näkemykset tilanteista on ja miten ne todellisuudessa ei ole lähellekkään niin pahoja kun he antaa ymmärtää. Miksei kukaan valvo näitä päätöksiä? Miten jollain yksillä ammattilaisilla on niin suuri vaikutus ja mahdollisuus vaikuttaa ihmisten elämään? Miten tässä ei toimita moniammattillisen ajattelumallin mukaan, mitä toilotetaan lähihoitajakoulussakin kolmen vuoden ajan? Miksei työelämä noudata samoja asioita mitä on opetettu ja mihin katoaa se tärkein, eli ihmisarvon kunnioitus?

Jos ajatellaan lapsen parasta, tehkää se myös sitten oikeesti. Asettukaa sen 5-vuotiaan tai 7-vuotiaan lapsen pieniin kenkiin, nähkää se maailma sieltä korkeudelta, sillä elämänkokemuksella ja näkymyksillä mitä niin pieni on voinu nähdä. Nää ihmiset sais mennä itseensä ja tajuta, että lapselle parhaat vanhemmat on aina ne omat, varsinkin jos ne ei ole tehnyt pahaa. Lapsi ei ajattele vanhemmistaan pahaa edes hyvin helposti. Lapselle tärkeintä on se, että on oma äiti ja isi. Lastensuojelun toiminta on nykypäivänä menny siihen, että tietyt henkilöt yrittää toimia kuin jonain jumalina ja hallita ihmisten elämää, koska niillä on siihen pätevyys. Mikään ammatti ei pitäis luoda tätä mahdollisuutta. Ei mikään. Kaikki valinnat ja päätökset pitäis tehdä vähintään muutamien ammattiryhmien kanssa, kuten lääkärien ja psykologien näkemyksien ja diagnoosien pohjalta. Ei koskaan vain yksi ammattiryhmä voi päättää mikä on oikein ja mikä on kannattavinta, koska se ei näköjään toimi sitten paskanvertaa.

Huoh, että saa suututtamaan tällänen. En kyllä voi ymmärtää millasia ihmisiä siellä näitä huonoja valintoja tekee. Kuka oikeesti voi olla niin kylmä. Mä toivon, että tän ihanan ja rohkeen naisen elämä ja perhesuhteet palautuu niihin mittakaavoihin kun niiden pitääkin olla eikä tota paskaa jatku enään pitkään. Tollasta ei toivo ihmisille, jotka oikeesti yrittää ja oikeesti on todistanu kykenevänsä olemaan hyvä ja mahtava äiti. Paras äiti lapsilleen. Käykää lukemassa ja osottamassa teiän hyväsydämisyytenne tälle naiselle, koska semmosta voimaa ihan varmasti tarvitsee. Blogiin pääsette tästä! ♥

Tässä on ehkä yksi pieni mahdollisuus päästä vaikuttamaan asian muutokseen. Kirjottamalla nimensä tähän kansalaisaloitteeseen.

TERVEYDENTILA ETUSIJALLE

Moi murut. Mulla on vähän ikävän puoleisempaa asiaa, enkä tiedä onko tää kovin järkevää tänne sitä ilmottaa kovin tarkasti, kun monet ystävätkin varotellu mahdollisten ei toivottujen silmäparien ilmestymistä lukemaan tätä, mutta kuitenkin avaan pintapuolisesti tätä tilannetta sillä koen, että on ihan mukavaa kertoo lukijoillekkin missä mennään jos postauksia ei ala näkymään. Mä en tiedä tuleeko blogin puolelle nyt hetkeen postauksia (toivon tottakai että tulee ja yritän kaikin voimin sitä toteuttaa heti huomenissa), koska mulla huomattiin olevan jotain sydämessä vikana. Siihen päälle vielä tulehdusarvot taivaissa ja virusinfektiota. En ois ikinä uskonu, että mä tuun joku päivä pelkäämään lääkärissä ja vielä näin pahasti. Suuntasin ensiapuun suoraan ja sain hoitoa todella tehokkaan nopeesti ja oon siitä kiitollinen. Ei tarvinut kun labrassa odottaa se pari minuuttia omaa vuoroaan, mutta muuten pidettiin ihan huippu hyvää huolta ja kokoajan tarkkailtiin!

Eilen oli kyllä aika kamala päivä ja tuntuu, että tää vaan pahenee ihmisten huolen takia. En oo koskaan kokenu mitään näin ahdistavaa epätietoisuutta omasta terveydestä. Syytän vaan itteeni tällä hetkellä, että en huolehdi ees niitä pikkuflunssia täysin kuntoon aina kun semmosen saan vaan jatkan työelämään liian nopeesti. Virhe, mistä tuun kärsimään nyt. Oon kaks viikkoa nyt sydänlääkityksellä aluksi ja tehoseurannassa, jonka jälkeen mun hoidot jatkuu. Onneksi sydänlääke on alkanut heti tepsimään ja syke on tipahtanut epärytmikkäästä 120, jopa 55. Paljon levollisempi olo.

Mua surettaa mun läheisten puolesta kun ne on aivan hämillään tästä ja emmä tämmöstä ois halunnu nyt kesän alle riesaks. Hoen ehkä nytkin liikaa sitä, että kyllä tää tästä.. tää on ihan perus flunssaa ja siks syke on epärytmissä ja pahoissa lukemissa ilman lääkettä. Takaraivossa kuitenkin kummittelee ne ilmeet, sanat ja huoli mitä eilen monet lääkärit viestitti. Mä en halua loppuelämäks sydänlääkitykselle, enkä mä halua että tää varmennetaan sydänlihastulehdukseksikaan. Lääkärien mielestä verenpaineet on ihanteelliset ja nyt on sykekin, mutta on silti epärytmissä.

Eilen sain tehokasta hoitoa mun sydämeen, mutta mun varsinaiset vaivat jäi aika vähälle huomiolle, mikähän harmitti aikas hurjasti kun eihän nyt sydänlääke auta mihinkään äänen lähtöön tai yskimiseen, joten tänään kävin uudestaan eri lääkärillä (tällä kertaa yksityisellä) joka hoiti homman kotiin kirjaimellisesti. Se löysi kaikki ne vaivat mistä alkujaankin menin eilen hoitoon ja sain ihan "kivasti" eri lääkkeitä tulehduksiin. Kuulemma mun on pakko mennä sydänfilmeihin vielä, koska hänkin alko epäilee sydänlihastulehdusta tähän päälle tai muuta vastaavaa. Voi taivas sentään.

Plussaa tässä on se, että saan syyä paljon mehujäitä ja juoda päärynäjuissia koska ne on ainoot asiat mitkä uppoo parhaiten. ♥

VIISKYT PLUS VIISKYT ASIAA MINUSTA

Heipsansaa! Tein tälläsen "100 asiaa minusta" - postauksen kun kuumeisena mun aivot ei oo pystynyt suodattaan mitään muuta inspiraatiota blogin puolelle toteutettavaks. Tähänkin meni parisen tuntia kun välillä piti nukkua päikkäreitä. Melkeen unohtanut mitä on olla kipeenä, hyi. Onneks huomenna meen yrittään töihin! Lässynlää diipadaapa, mennäänpä taas asiaan. Toivon että te muutkin bloggaajat teette tän. :)

• Oon syntynyt keväällä 1993.
• Mulla ei ole ajokorttia vielä.
• Rakastan yötöitä.
• Oon pahimman luokan limuholisti. Voisin juoda limsaa aina.
• Kun koen myötähäpeetä toisia kohtaan, niin mua pistelee kovaa rintaan.
• Oon ollut peruskoulun aikana vähintään 30 kertaa jälki-istunnossa.
• Mulla on murtunut kallo ja ollut aivoverenvuoto
• Oon ateisti.
• Nukahdan lähes aina vain vasemmalla kyljellä.
• Vasemmasta puheenollen, oon vasuri.
• Rakastan provosoida ihmisiä.
• Vihaan Cosmopolitan lehteä.
• Oon 3-vuotiaana ollut mönkijäkolarissa ja melkein puristunut kuoliaaksi sen alle ojaan.
• Nukun keskimäärin 3-5 tuntia joka yö.
• Onnennumeroni on 23. Syntymäpäiväni.
• Vihaan tiistaita päivänä. Kaikki ikävät asiat tapahtuu aina tiistaina.
• Ajattelen asiat aina etukäteen. Vihaan epäonnistumista.
• Oon luonnonlahjakkuus monissa urheilulajeissa ja oon siitä erityisen ylpeä.
• Oon todella hyväkäytöksinen joka paikassa paitsi kotona ja kavereiden kanssa.
• Samuli Edelmann on ihana mun mielestä.
• Haluan joskus ranteeseen pienen tekstitatuoinnin. Tärkeellä sanalla.
• Oon monien vuosien ajan ollut aktiivinen Murha.infon foorumilainen.
• Pelkään korkeita paikkoja mutta rakastan lentokoneessa aina olla naama kiinni ikkunassa. 
• Elämäni yksi vaikeimmista asioista oli isoisäni itsemurha. Tänä jouluaattona tulee 5 vuotta, enkä vieläkään ole lähelläkään ehjää.

• Oon liian avoin ihminen. Se kostautuu usein, mutta en silti muuta itseeni.
• En pysty nukahtamaan ilman telkkarin tuijotusta.
• Rakastan "tuoretta" tupakantuoksua. Ei ummehtunutta versiota.
• Halusin nuorena vuosia baarimikoksi. Ei ihan mennyt putkeen, kun musta kasvo absolutistikin.
• Olen nähnyt jokaisen Greyn Anatomian julkaistun jakson.
• Luen kirjat liian nopeasti ja sepä ärsyttää.
• Vihaan asua kotona, mutta kyllä tämä lopulta palkitaan ja kiitos seisoo kun saan omistuskämpän.
• Inhoan lihamureketta ylikaiken.
• Rakastan järjettömästi karviaisia ja raparperejä. Onneks niitä kasvaa takapihalla! ♥
• Olen uimakisoissa Maarianhaminassa heittänyt mereen lenkkarini mielenosoituksena.
• Mun parhaimmat kaverit asuu eri paikkakunnalla kun minä.
• Oon erityisen hyvä ihmistuntija. 
• Välillä toivon etten olisi niin kunnianhimoinen ja hölläisin.
• Franklin oli mun mielestä parhain lastenohjelma ikinä.
• Kävelen paljon, mutta se on ärsyttävän hidasta. Mieluummin meen bussilla ja säästän aikaa.
• En koe eläväni täysillä Suomessa. Ulkomailla koen olevani elementissäni.
• Liikutuin pahasti kun kuulin ensimmäisen peruskoulun opettajani kuolleen.
• Oon tyytyväinen, että vanhempani ei ole yhdessä.
• En osaa keskustella syvällisesti tyttöjen kanssa.
• En vastaa tuntemattomiin numeroihin. Liikaa traumoja.
• Channing Tatum on yhtäkuin täydellinen mies.
• Disney-leffat rauhoittaa pahimpanakin aikana.
• Omistan todella hyvät käsivoimat.
• Oon ihaillut lapsesta asti Jean Sibeliusta. 
• Minulla on kolme nimeä.
• Haluan oppia soittamaan pianoa täydellisesti ennen kuolemaa.
• Syön harvoin roskaruokaa.
• Puhun liian nopeasti.
• Kummatkin käteni on leikattu neljästi.
• Oon Ismo Alangolle sukua.
• Oon ollut kahdesti Elastisen keikalla.
• Selkäänpiirtäminen on parasta.
• Vihaan kun ihmiset syö suu auki, oli se sitten purkkaa tai ruokaa.
• En siedä sormien naksuttelun ääntä.
• Avaimissani on vanhin avain lapsuudenkotiini. Yli 13 vuotta vanha avain eikä se sovi edes lukkoon enää. Ei sillä että oisin kokeillut.
• Yläasteella ihailin Ryan Sheckleriä ja tein tietotekniikan lopputyönkin kyseisestä jäbästä ja sain kiitettävä plusplussan.
• En pysty uimaan järvissä. Tarvitsee nähdä pohjaan.
• En kykenisi enään elämään ilman järkkäriä.
• Viihdyn suihkussa aina vain alle 10 minuuttia, jos sitäkään.
• Haluaisin tykätä kookoksen tuoksusta, mutten kykene. 
• Haluaisin asua kaikki kesät Kreikassa ja talvet Suomessa.
• Syön epäterveellisen epärytmikkäästi. Esimerkkinä tänä viikonloppuna 48 tuntia ruokailujen välissä.
• Olen kasvanut jääkiekon ja futiksen parissa. Rakkaita lajeja.
• Serranon perhe oli joskus rakas juttu. Hitto kun se loppu.
• Lukitsen vessanoven vaikka olisin yksin kotona.
• Kävin tänään lääkärissä ja kieltäydyin viikon sairaslomasta. Oon ahkera työntekijä!
• En osaa tehdä ristikoita.
• En kadehdi ihmisiä helposti. Tatumin vaimoa ehkä.
• Rakastan lukea poikien blogeja.
• Mua ei voi vähempää kiinnostaa ihmisten asukuvat blogeissa.

• Haluaisin elää päivän menneisyydestä. 1950 tai 1960 luvulta.
• Vihaan kirjoitusvirheitä. Ei sillä etten itse tekisi.
• Kirjoitan puhekielellä ja se näyttää idioottimaiselta välillä.
• Olen etsinyt yli vuoden uutta laukkua.
• En ymmärrä ihmisiä jotka ei tervehdi bussikuskia. 
• Haluan kirjoittaa kirjan jossain vaiheessa elämääni.
• Haluan oppia viittomaan todella hyvin.
• Käytän liian harvoin kyniä. Teknologia teknologia..
• Haluaisin Keniaan työharjoitteluun kätilöopintojen aikana tulevaisuudessa.
• Mua pidetään aina ikäistäni vanhempana käytökseltä mutta olemukselta nuorempana. 
• Pulmuset on ainut tv-ohjelma joka saa mut nauraan joka kerta.
• En vihaa mitään ötökäitä/hyönteisiä, paitsi kärpäsiä ja muurahaisia. Ampparit on symppiksiä!
• En myöhästy ikinä mistään.
• Ihmiset luulevat tuntevan minut hyvin. Todellisuudessa en paljasta kaikkia kortteja.
• Jäädytetty jugurtti on miljoona kertaa parempaa kun jäätelö.
• Harjaan hiuksia hyvin harvoin. Takuttomat hiukset ♥
• Lakkaan varpaankynnet aina samalla värillä mitä sormienkin kynnet.
• Lapsena halusin olla Hermione.
• Mulla on maailman kaunein nainen ystävänä. Olen tosissani.
• Olin poikatyttömäinen lapsena. 
• Lokit on ärsyttäviä. En kestä lokkeja.
• Ahdistun jos kulmakarvat ei oo kondiksessa. Ostan pinsettejä pakonomaisesti, ettei vaan huku.
• Elloksen vaatteet on mun mielestä rumia, mutta silti pyörin siellä sivuilla tosi useesti. Niin halpaa!
• Joillekkin tietämättömille tiedoksi, elän päihteetöntä elämää.
• Oon omistanut koko elämäni aikana viisi marsua. En usko eläväni koskaan ilman marsuja.
• Rakastan tälläisiä postauksia.

MITÄ ODOTAN KESÄLTÄ 2013

Hei muruset! Ajattelinpa aikani kuluksi väsätä postauksen siitä, mitä odotan kesältä 2013. Perusmukavia ja hyviä asioita ja musta on kiva laittaa jonkinlaisia tavotteita ja odotuksia, eikä vain elää hetkessä ja kohta tajuta, että hupsis sinnehän se kesä taas menikin. Näin mulle käy joka kesä ja nyt enään ei raaski tuhlata niitä. Jokatapauksessa lätinät sikseen tästä ja mennään asiaan!

Ehdottomasti kotikaupunkini kesää odotan, koska se on Suomen kauneinta antia. Rakastan Tampereen "nähtävyyksiä" kesäsin kun muuten on niin harmaata ja synkkää lähes ympäri vuoden, paitsi kesällä. Paljon siis ajanviettämistä Tampereella jos ei muuta, se ainakin on ilmasta ja onnistuu helposti! Huomioikaa myös kuvakollaasissa Sauli Koskisen ja Jonnen peräkuvat. Uh.

No se etelänmatka tietenkin! Sitä odotan kun kuuta nousevaa ja tekis mieli jo pakata laukkuja. Ai taivas kun odotan sitä, että pääsee kärventeleen ylikuumaan maahan, pitään ihania kesävaatteita, nauttiin upeista maisemista, ihanista ihmisistä, hyvistä tuoreista ruuista.. ah niin monista asioista. En kestä. Tätä odotan eniten!

Mökkeilyä odotan myös. On aina mahtava palata sinne missä on viettäny maailman parhaimmat kesät. Muistoja täynnä jokainen nurmenmöykky, mökin rappunen, metsäpolut, leikkimökit ja kaikki. Se on niin parhautta tässä iässä mennä sinne missä vaan voi olla ilman huolia. Siellä ei oo muita ihmisiä kun sukua ja lähimpiä ystäviä jotka on viettäny kesiä yhdessä koko elämän ajan. Maailman paras mökki, maailman paras seura ja ehdottomasti maailman parhaat kesät. ♥

♥ Ihania ilmoja. Paljon aurinkoa mutta paljon tuulta myös!

♥ Erilaisten jätskien maistelua.

♥ Kavereiden kanssa hengailua yömyöhään.

♥ Paljon töitä, jotta rahaa kerääntyy kiitettävästi syksyyn.

♥ Hyviä yöunia.

♥ Livemusiikkia.

♥ Ihosyövän hankkimista, eli ruskettumista.

♥ Uusia tuttavuuksia ja kavereita.

♥ Sponttaaneja päätöksiä.

♥ Supervaloisat yöt.

♥ Roadtrippejä.

♥ Hyväntuulisia ihmisiä.

♥ Ukkosmyrskyjä! Paljon, kiitos.

♥ Joka päivä ulkona syömistä, sato tai ei.

♥ Värikkäät vaatteet, ihanat asusteet ja kesäkengät.

♥ Vapaus.

Mitä sinä odotat kesältä 2013?

YLLÄTTÄVÄÄ ITSENSÄ HEMMOTTELUA

Moi ja loistavaa uuden viikon alkua taasen kaikille. Tänään pääsin hihkaseen ilosta kun aamulla ei paistanut aurinko (joo, mä en pidä helteestä työviikoilla) ja seuraavaks piti taas miettiä melkeen kyyneliin asti, että mitä ihmettä pukee päälle. Päätin, että nyt on pakko muuttua tää ja mun on lähdettävä kaupoille ostamaan saakeli vaatteita, ettei tarvi aina murehtia. En kuitenkaan olettanu, että mä lähtisin sinne näinkin nopeesti kun yleensä tilanteiden takia mun shoppailut venyy viikko tolkulla.

Jokatapauksessa, suoraan töistä kaupoille ja suuntasin suoraan Crocsien liikkeeseen ja nappasin matkaan "balleriina crocsit" koska ne oli ehdottomasti sittenkin parhaimman tuntuset mun jalassa (ja sievimmät muutenkin). Hintaa noille mukavuuksille tuli alhaset 35 euroo mistä oon todella yllättäny. Noiden kenkien hinnat on tipahtanu kyllä vuosien aikana ihan hirmusesti. Päätin vähän tehä lisää mun näkösimmäks ja ostin jotain ihme timantteja, ei pystynyt vastustaan. ♥

Ostin myös kolme paitaa ja hei, kerrankin niistä oli vaan yks alepaita. Oon ylpee itestäni kun kerrankin raaskin ostaa jotain liian kallista. On ainakin nyt legginsien käyttöön sopivia paitoja ettei tarvi hiostavat farkut jalassa hillua helteissä. Helteistä puheenollen, ostin Prismasta aurinkorasvaa mitä olin just tilaamassa Nellyltä ja onneks löysin, koska oisin pettyny niihin mitä olin ostamassa. Järkyttäviä pulloja. Turhamainen oon, mut pääasia että nyt on iho turvattu ja huuletkin.

Pakko viellä masistella siitä kun Leijonat ei voittanut kultaa, mutta pääasia oli, että pojat pelas huikeita pelejä, sano kuka tahansa mitä vaan. Ylpeenä oon ainakin ite, toisin kun Suomen euroviisuista. Hävettävää katsottavaa jostain syystä. Liikaa yrittämistä, iloisuutta ja renkuttava kappale. No onneks muut maat oli erityisen hyviä tänä vuonna. Moldova, Azerbaijan, Norja ja Viro ♥ Mitkä oli teidän lempparit viisuista?

NÄITÄ EI OO KOSKAAN LIIKAA

Meinaan marsukuvia. Oli vaan niin lutusia otoksia, että oli pakko julkasta vaikkei mitään asiaa ookkaan. Avasin muuten blogille nyt "virallisen" Youtube tilin, minkä jopa muistan aikasemman sijasta, niin alan sitten sinne ehkä lisäilemään kesän mittaan kaikenlaisia videoita. :)

NATURAL OR UNNATURAL?

Jännittääkö teitä? Mua jännittää järkyttävästi. Tästä päivästä tulee todella huutokonsertin makuinen sekä sinivalkoinen olemukseltaan. Jääkiekkopeli ja euroviisut. Tärisyttää nyt jo matsi, ei niinkään ne viisut vaikka tietenkin Suomee kannatan vaikka erityisesti meiän esityksestä en pidä. Se myy, sehän viisujen pointti on. Jääkiekossa on ehkä se niin sanotusti tärkein matsi tänään, ainakin meiän perheelle koska Ruottin pojat luistelee samalle jäälle, niin ei voi kun voittoon huutaa jätkät. Tärinä tärinä tärinä.

Tänään vähän aion tilailla valokuvia, että saan mun kollaasiseinän tehtyä ja siinä menee pieni tovi ku järjestelen halutut kuvat tiedostoon. No hyvä väli siihen on matsin jälkeen kun on taas tunteja odotettavana seuraavaan jännitys näytelmään, meinaa niihin viisuihin. 

Ulkona on räjähtäny kesä oikeesti käytiin. Mun uuden objektiivin halukin vaan kasvaa kun kattelen näitä maisemii ja valitettavasti mun putkella ei paljoo kauas kuvailla kun on 18-55mm, mutta onneks tää pääsee elementtiinsä näissä lähikuvissa. Välineurheilua tää valokuvauskin tuppaa oleen. Joku mulle joskus sanokin, että kun blogia varten ostan järkkärin niin ei sitä kyllä yhteen putkeen pysty jäämään. Todistettu faktaksi.

Mulla olisi vähän semmosta kysyttävää teiltä, että onko kivempi kun en muokkaa niin paljoo mun kuvia nyt vaan annan olla omana ittenään, ehkä vähän kontrastia lisäen? Laitanko ulottuvuutta ja syvempää väriskaalaa muokkaamalla vai annanko olla luonnollisessa tilassa?

RAKKAUDEN JA TAHDON KAUTTA VOITTOON

Demi Lovato - Neon Lights 

Mun sisäinen harmonia taitaa pikkuhiljaan palautua normaaleihin kaaoksen merkkeihin, sillä mun henkinen maailma taistelee vaikka minkälaisten valintojen parissa tällä hetkellä. Mihin töihin lähden kesäksi? Mitä haluaisin tehdä? Paljonko pitäisi nyt tehdä prosentuaalisesti euroja, että saisi jouluun mennessä 80% omavastuusta kasaan lainaa varten ja koska mä teen ne? Taivas. Mulla on maailman paras työ tällä hetkellä, rakastan ylikaiken päivähoitoo, se on mun juttu ja aion tulevaisuudessa panostaa kasvatustieteiden lukemiseen ja voi olla, että hylkäänkin hetkeksi sairaanhoidolliset opinnot ja suoraan suuntaan lukeen kasvatustieteitä tai muuta vastaavaa, ehkä sosionomikin? Mutta ei vielä. Miksen osaa järjestellä mun tahtoa nyt tärkeysjärjestykseen. Liian paljon tavotteita, vuodet loppuu kesken jos tahtoo kaiken suorittaa nuorena. Perkele, mähän teen sen silti. On muutkin siihen kyennyt.

Tänään mut herätti taas näihin ajatuksiin eräs koulutus missä käsiteltiin lasten vähempi osaisuutta nykyajan perheissä. Lapsia tehdään tiuhaan, tyrkätään päiväkotiin mahdollisimman nopeesti ja hoidetaan vauvat kotona kaksistaan. Missä on se vanhanaikanen perhemalli? Perseessä. Miten me ammattilaiset voidaan siihen vaikuttaa? Mä haluan lukee lisää näistä aiheista ja alkaa tekeen tän asian eteen jotain. En jaksa tällästä pitkään, enkä halua olla yks näistä, jotka laskee eläkevuosiin aikaa kun ne on niin kyrpiintynyt nykyajan kasvatustapoihin ja hyysäykseen. Lapsi on kun pelinappula, jota pyöritetään isompien rattaiden välissä. Lapsi on lukema tai prosentti. Mäkin periaatteessa kasvatan paria kymmentä lasta parhaimpani mukaan sen puolikkaan niiden päivästä, jos mulla on se kaheksan tuntia aikaa tehdä niiden olo huipuiks, niin mähän aion siihen tähdätä ja se tavote mua ajaakin tässä työssä eteenpäin. Mieluummin mä rokotan mun työhyvinvoinnista ja huolehdin niistä pienistä yksilöistä. Se on mun työ, mutta se on paljon enemmän niille pienille. Ahdistaa tää vääryys taas. Mutta...

Megan and Liz - Are You Happy Now?

Muuten mun fiilis on ihan jees! Viikonloppu starttaa huomenna ja touhuu on vaikka minkälaista tiedossa. Oon myös lopullisesti tuhonnu mun jalat ja näytän ihan naurettavalta kun kävelen mahdollisimman "pehmeesti" ja varon nilkkojen rasitusta. Eipä se silti oo iso ongelma kun osaa kantaa niitä särkylääkkeitä mukana ja vetää lihasrelaksanttei ja vaikka mitä, niin johan tuppaa ainakin loppupäivästä olo oleen vetreempi.

Heräsin tänään viideltä. Olin aivan ihmeissäni, miten jumankauta mä herään viideltä ihan omatoimisesti ja alan toimimaan kun ei ois mitään ihmeellistä tapahtunukkaan. Olin valmis jo puol kuuden maissa ja puolisen tuntii palloilin ympäri taloo ja oottelin kyytiä pysäkille, oli meinaan sen arvosta. Kiireettömät aamut onkin yllättävän kivoja, yleensä kun ite teen kaiken viime tippaan kun en halua tuhlata yhtään minuuttia pois nukkumiselta, niin eipä mulla aamusin mihinkään muuhun oo aikaa kun nopeeseen meikkiin ja vaatteiden laittoon.

Nyt jos mun pieni purkautumisfiilis on helpottanu, loistavaa perjantain odotusta ja alkavaa viikonloppua. :) Gooddennaatten! ♥

PYSÄYTTÄVÄ KESKUSTELU

Eilisen päivän jälkeen tuntuu, että oisin jotenkin havahtunu siihen miten hyvin mulla nyt kaiken kaikkiaan on asiat enkä hae enään itteeni siihen malliin kun vuosia sitten. Oon saapunu siihe pisteeseen mitä oon aina havitellukkin. Ainut täysin kehitettävä asia mulla on tällä hetkellä se, että mun pitäis oppia olemaan enemmän kiitollinen ja osoittamaan sitä enemmän. En oo kuitenkaan varmasti ainut, joka ei ymmärrä olla kiitollinen itsestäänselvyyksistä. Ne ei kuitenkaan oo itsestäänselvyyksiä kaikillle.

Tänään mulla oli aivan upee tilaisuus kuulla miltä elämä näyttää pakolaisnuoren silmin ja kokemuksia, joita ei perus suomalainen nuori pystyis edes pienessä mielessä käsittämään, edes muutamien historiankirjojen ja sotaelokuvien jälkeen. Se todellisuus on jotain aivan erilaista verrattuna siihen, miten meillä on asiat. 

Keskustelun jälkeen sen tytön elämänilon ja positiivisuuden yltiöryöpyssä mä tajusin miten kiittämätön mä oon arkisessa elämässäni vaikka tiedostan nää asiat. Sain siis inspiksen koota esille asioita, joista mä oon erityisen kiitollinen. Haastan teidät tekemään saman! Tää antaa paljon identiteettipeiliä kun alkaa miettimään omia kiitollisuuden kohteita. 

Suomi on maa missä ei tarvitse pelätä jokaista askelta oman kodin ulkopuolella, meillä on todella inhimilliset ja reilut viranomaiset, kuten poliisit eikä meillä ole vaarallisia mellakoita koskien esimerkiksi politiikkaa. Meillä ei tapahdu elämää täysin muuttavia luonnonkatastrofeja, kuten tsunameja tai tornadoja eikä meiän maa oo terroristien ykköskohteena. Se on ykkös asia mistä pitää jokaisen olla kiitollinen, ellei välttämättä hae jotain actionia. 

Oon kiitollinen monipuolisesta ruuasta, puhtaasta juomavedestä, sähköstä, omasta kodista, ruokakaupoista, vaatekaupoista, lääkäreistä, busseista ja kaikista niistä asioista, mitä ilman meiän länkkärien elämä ei onnistuisi ilman kovaa luonnetta. Mulla on paljon enemmän annettavaa elämälle kun saan vettä, ruokaa ja nauttia esimerkiks siitä sähköstä, jonka avulla mä voin opiskella ja käydä töissä. 

Tällä hetkellä Suomen huonoiten menevä aihealue on työllistyminen. Työttömiä on enemmän kun koskaan ennen ja niitä tulee kokoajan vaan lisää säästösyiden ja vähennysten takia. Mä oon kiitollinen, että mä valmistuin alaan jossa on töitä niin paljon, että työtön ei tarvitse olla. Se on tärkeetä eikä todellakaan itsestäänselvyys. 

Ihmiset jotka tietää mun hyvät ja huonot puolet, mun luonteenpiirteet, mistä mä tykkään ja mistä en, mitkä on mun näkemyksiä ja omia säväytyksiä asioihin ja ne, jotka arvostaa mua just tälläsenä moralisoimatta, kyseenalaistamatta, tukematta tai väheksymättä. Näitä on harvoja ja harvat näin hyvistä ystävistä pääsee nauttiin. Oon kiitollinen niistä, jotka on ansainnu paikkansa mun oikeeks kädeks. Draamaa ei löydy mun ystäväpiireistä, koska mun ystävät on sitä ylintä luokkaa ja se on yks asia mikä auttaa mua ihan kaikessa kun ei tarvi joka toista sanomista varoa ja selitellä. Rakkaita kun on niin kovasti. ♥

Multa kysytään monesti, että mistä mä oon sisäistänyt tiettyjä moraalisia ajatuksia ja mistä mun ajatusmaailma sekä arvomaailmaa on kokoontunu. Päällisin puolin oon sen ite rakentanu, mutta mun perheellä on siihen suuri vaikutus. Oon saanu vanhemmilta, isovanhemmilta ja sukulaisilta mitä parhainta kasvatusta. Päihteitä ei ole käytetty lasten edessä paitsi siinä vaiheessa kun ikää on jo tullut niin paljon, että perustelu ja asioiden selittäminen luonnistuu. Mulle on opetettu kantapään kautta se, että kun rakentaa omanlaisen maailman päänsä sisään, pääsee pitkälle eikä muottiin pidä sulautua. 

Jotkut asiat on ollu yllättäviä ja jokseenkin vaikeita jopa mua elämään koulineille, mutta vähintään nyt ne on alkanu oppiin, että mä tein niiden opeista munlaisia ja nyt se sisältyy mun elämään kovasti. Mä en sulaudu muottiin, omistan erilaiset mielipiteet, arvomaailma pyörii jossain toisissa universumeissa eikä mulla oo erityisiä intressejä kasvattaa mun lapsia vapaalla tyylillä, kun tiedän miten helvetin mielenkiintosen päänsisällön se tuottaa kun vanhemmat kertoo karuja faktoja elämästä, ihmistä ja niistä, jotka sulautuu muottiin ja vanhana katuu sitä. Kiitollinen en vois olla enempää siitä, että musta tuli se mikä muhun ohjattiinkin.

Elämän lähtökohta. Se joka antaa yksinkertaisesti sulle elämän. Miten ei voisi olla kiitollinen? Äiti on henkilö joka on seisonu mun rinnalla vaikeissakin tilanteissa ja tilanteissa, joissa kummatkin on valmiita luovuttaan. Kaks määrätietosta ja niin erilaista ihmistä kun on lyöty yhteen, sama veri, geenit ja yhestä tultu kaheksi. Mun äiti ei ehkä ole se jokaisen unelma, kun oppii tuntemaan mutta mulle se on täydellinen just niin ärsyttävänä ja vaikeena kun se on. En tarvii enempää tai yhtään erilaisempaa. Äiti kuitenkin on mulle antanut isoimmat eväät elämään, oikeuden vaikuttaan omaan tulevaisuuteen esimerkiksi antamalla ja lähes toivomalla, että asun kotona niin kauan että kasassa on asuntolaina, jotta voin alkaa rakentaa omaa elämääni just semmoselle pohjalle mistä sekin on ponkassu, eikä kadu päivääkään, että on tehny niin isoja päätöksiä mun ikäsenä. Se luottaa munkin kykyihin ja se on tärkeintä. 

Oon kiitollinen siitä, että äidistä tuli just mun äiti. En uskois että olisin kovinkaa paljon tällänen mitä oon, jos mua ei ois joku ohjannu fiksumpiin valintoihin ja maailmankatsomukseen.

Rakkaat sisarukset, vanhemmat, isovanhemmat, kummit, serkut, pikkuserkut, tädit, sedät ja kaikki muut sukulaiset. Me ollaan yks iso perhe. Parhaimmat kokemukset ja opit oon saanu sukulaisilta. En ois oppinu ajaan 4-vuotiaana aikuisten mönkiää, matkustanu liikkuvan mökkisaunan lauteilla rantaan asti tai tullu julkisesti nolaistuks häissä, jos mulla ei ois niin värikästä ja mahtavaa sukua. Oon kiitollinen niistä vitutuksista, kyynelistä, naurusta ja kaikesta, jotka mun suku on antanu. Niin mahtavaa sukuu ei oo kun mulla. Etäisyyksiä  on paljon, mutta kun taas yhteen päädytään, niin tuntuu ettei koskaan ois oltukkaan erossa. Iso apinaperhe.

Mun kaikkien aikojen toivotuin asia oli pikkusisko nuorempana. Mä toivoin sitä enemmän kun mitään muuta. En luovuttanut siitä unelmasta ees sillon kun vanhemmat eros vaan vuosien ajan äidille selitin adoption mahdollisuudesta, tulostelin söpöjen intialaistyttöjen kuvia ja esitin tahtoni hyvinkin selvästi. Rakastin ideaa pikkusiskosta, siitä omasta ärsyttävästä pikkusiskosta. Lopulta mun iskä löysi uuden vaimon ja lopulta 2006 marraskuussa mulle synty pikkusisko. Kun sain tietää puhelimen kautta isältä, että niille syntyy tyttö, mä flippasin pahemmin kun koskaan ennen. Muistan sen päivän niin tarkasti ja oli aika lähellä etten parvekkeen lasiovee päin juossu kun juoksin kiireissäni huutamaan äitille ja mummulle, että se vauva on tyttö. Ei mua olis poikakaan harmittanu, mutta se pikkusisko.. se nyt vaan on pikkusisko.

Mulla on äärimmäisen rakas pikkuvelikin. joka synty Emiliaa kaks vuotta myöhemmin ja on mulle aivan yhtä rakas, tärkee ja iso juttu. Emilia on mulle kuitenkin kirjaimellisesti syy elää. Mun isoin unelma joka toteutu ja samalla todisti sen, että kyllä ne unelmatkin toteutuu eikä kannata luovuttaa. Siks mä en luovuta mistään, kun jos avioeroperheen lapsikin voi saada pikkusiskon, niin mikään ei oo mahdotonta. Ei oo sen parempaa opetusta.

Kun pääsee tähän kiitollisuuden makuun, tuntuu että tätä vois jatkaa ikuisesti. Oon itseasiassa aika kiitollinen ihminen, mutten vaan tajua sitä huomioida ja pitää ajatus siinä, että kaikilla ei nyt ehkä ookkaan mahdollista syödä pitkän työpäivän jälkeen kindermunaa ja odotella kun telkkarista alkaa jääkiekkopeli. Ei se oo vaan niin itsestäänselvyys kaikille. 

Kiitollisuus on täysin ilmaista, se antaa itellekkin hyvän mielen ja muille, jos sen vaan osottaa. Tein tänään päivän hyväntyön ja kiitin äitiä erityisen hyvästä ajotaidosta, ettei mun tarvi kuollakseni pelätä istua sen kyydissä vaikka se ajaa todellisuudessa kun mielipuoli jos sille päälle sattuu. Kiitollisuus on itsetuntoboostia, pitäkää se mielessä! :)

ON MULLA VAAN SYY HYMYILLÄ

Rakastan tätä päivää. Tänään on syytä ollu nähdä oikeesti ne elämän tärkeimmät keskipisteet mihin tahtoo panostaa ja ne hetket, mitä ei tarpeeks arvosta. Aamu oli mitä tavanomasin, heräsin tunti ennen nousemista ja voiko oikeesti täydellisemmin herätä kun auringonpaisteeseen suoraan sänkyyn? Tuijottelin telkkaria, selailin bloggeria puhelimella ja aloin jo miettiin mitä pukis. Nousin kuitenkin tuttuun tapaan 20 minuuttii ennen lähtöö ja päätinpä olla reipas ja kävellä suoraan monta kilsaa bussipysäkille erityiskuljetuksen ohittaen ja pääsin nauttii jo aamusta ihanista järvimaisemista ja pysäkillä törmäsin mun erittäin rakkaaseen kaveriin, Janneen.

Mä taidan liian harvoin kertoo mun ystäville, että ne on mulle tärkeitä, miks ne on mulle tärkeitä ja mikä niistä tekee niin mahtavia. Musta on ihana kun mulla on ystäviä, jotka kuuntelee mua ja ymmärtää täydellisesti eikä väheksy mun ajatuksia. Janne on yks näistä tyypeistä, jotka on pyöriny monen vuoden ajan mun elämässä ja en tietäis missä mä seikkailisin ilman sen jätkän tukee. Oonhan mä aina ollu enemmän poikien kaveri kun tyttöjen ja siihen vaikuttaa se, että mulla juttu yksinkertasesti luistaa vaan paremmin jätkien kanssa. Se on paljon rehellisempää, eikä tarvi paljookaa kaunistella mitään, kun vaan antaa tulla ja just niillä sanoilla millä haluu. 

Naurettiin bussissa posket tulikuumina ja puoliunessa kello seittemän ja ihmiset oli aivan pihalla, kun yks sanoo jotain, niin kummatkin repee aivan hillittömään nauruun. Hämmentäminen luonnistuu meiltä kahdelta aina ja me ollaan sitä tehty oikeesti tapaamispäivästä lähtien. Monet mieltääkin meiät ihan sielunsisariks, kun huumori ja ajatusmaailma ei voi toisiaan samankaltasempi olla. Potkas kyllä niin mun päivän käyntiin hyvin, että hymyilin tälle aamuselle episodille vielä keskellä työpäivääkin ja mun onneks sovittiin vielä yhteinen bussimatka kotiinkin, kun sama reitti toimii vielä hetken aikaa meillä. Vähän käytiin kuvaileen järkkäreillä pitkin kurasta järvee ja juotiin light ediä siihen tahtiin, että ihme jos uni tänä yönä tulee.

Töissä oli kanssa niin toiminnan täyteinen päivä, että ei varmasti oo huono maku suussa, kun joutuu meneen hieman myöhempään huomenna valvontavuoroon, koska tänään oli kyllä niin paljon viriketoimintaa, että ei varmasti tuu hetkeen oleen samanlaista. Käytiin kuunteleen aamulla aivan loistavaa livemusiikkia, minkä jälkeen ulkoiltiin aivan tajuttoman kauan ja wipii, mä sain kesän ensimmäiset rusketusrajat rintaan ja ranteisiin. Niin ja mä oon yleensä niin rusketusvastainen. Muhun on iskeny kesätauti.

Mulla on niin älyttömästi asiaa, että en tiedä onko kovin järkevää niitä kaikkia änkee tähän samaan postaukseen, mutta voittehan te lukee tän sitten osissa jos alkaa tökkiin. Jokatapauksessa, mulla ois kysymyksiä koskien ihan mielenkiinnosta semmosta tuotetta kohtaan, kun Acne Killer ja ei, mulla ei ole aknea (tiedän että tätä pitäisi käyttää vaan akneihoiset oikeesti), vaan haluan täydellisen ihon koska alan rakentaan kestävää rusketusta mun iholle enkä todellakaan halua tehdä sitä mun talven jälkeiselle iholle. Oon lukenu aikas jyrkkiä mielipiteitä ja kokemuksia monista blogeista, että on aika jytevä tuote, että saattaa lähtee naama irti kun tota käyttää. Silti mua kiehtoo, joten kertokaa onko järkevää ostaa.

Tänään lähtee aika varmasti tilaukseen monesta nettikaupasta juttui, kuten matalat conssit ja aidot crocsit, koska jalat huutaa jeesus mariaa jokaisen työpäivän jälkeen kun jaloillani oon sen 6-17 jokatapauksessa jokaikinen päivä. Pakko alkaa maksaan laadusta jos haluu työelämässä jaksaa sen 40 vuotta vielä. Pohdin vielä aika tarkasti sitä, että haluunko oikeesti valkoset conssit koska ne on lähes jokatoisella, kun taas ne värivalikoimat on niin herkullisia, että oishan ne paljon kivempia. Äh, valinnanvaikeus.

Loppuviikostakin on tulossa tosi toimelias, koska suunnitelmia löytyy enemmän kun hereillä olo tunteja. Viikonloppuna on talo tyhjillään ja suunnitelmia on tehty jo niin monenlaisia, että täytyy vaan pitää sormet ristissä ja toivoo, että kerrankin ne toteutuu ilman suurempia mutkia matkassa. Tän viikon oon kyllä pyhittänyt täysin mun kavereille, koska siihen on harvemmin täysin aikaa työssäkäyvällä nuorella.

Ainiin! Oon ostamassa piakoin mun kameraan uuden objektiviin. Meinaan tämä tai tämä. Mulle saa ehdottomasti kertoo mitkä objektiivit teillä on käytössä, jotka oikeesti ottaa tarkkoja kuvia niin läheltä kun myös kauempaa. Pyydänpä teiltä hirveesti taas asioita.

Kai mä nyt rohkenen lopettaa tän romaanipostauksen tähän ja suuntaan suihkuun jonka jälkeen on vielä semmoset vajaa 10 työsähköpostia käytävä läpi. Ah, no ei se mitään, mulla on jääkylmää sitruslimuu ja loistavaa seuraa. Ihanaa alkanutta viikkoa. ♥

VOI MAMMAPÄIVÄ

Taas näitä joidenkin päiviä. Mammapäivä ja isipäivä on sellasia mitä en jostain syystä ymmärrä. Sehän pitäis olla aina, että muistetaan ja söpöillään, eikä vaan kerran vuodessa. Tääkin on yhtä puhuttu kun se, että miten äitienpäivää pitäs viettää. Pitäs viedä aamupalat sänkyyn ja olla todella ihana äidille. Missä maailmassa ihmiset luulee elävänsä? Mun äiti nousee sängystä 5 tuntia aikasemmin kun mä ja ensimmäinen asia mistä me keskustellaan on se, että kumpi laittaa tänään pyykit kuivumaan. Meillä ei harrasteta kliseisiä söpöstelyjä.

Viime vuonna panostin äitienpäivää mut sekin iha turhaa, kun tänään kysyin äidiltä, että muistaako mitä tein sille, niin se on unohtanu koko jutun. Mähän en tee mitään merkityksetöntä! :D Ahaha tekosyitä nyt vaan sille miks oon ollu tänään todella huono tytär. No ei vaiskaan. Mitäs juttui te keksitte äidillenne tai vaikka mummullenne?

Oon tänään fiilistelly tota ulkona olevaa vihreyttä taas siihen mittakaavaan, että kamerassa oli räjähdysmäärä vihreitä kuvia ja oli vaan pakko todeta, että kyllä tää kesän tulo vaikuttaa siihen, että kuvaa useemmin kameralla ja nythän mulla on vielä toi hyvä kamera, niin tänä vuonna kyllä blogissa räjähtää vihreys-kukka-herkku-aurinkokuvia siihen malliin, että voi olla ettei ens talvena oo mitään energiaa postata tänne mitään. No ei vaiskaan vol 2.

Ootte muuten ihania kun autatte mua ton matkajutun kanssa, oon saanu jo hyviä ehdotuksia ja todellakin laittakaa lisää vaan. Ne hotelliehdotuksetkin on todellista plussaa, koska niissä on vielä enemmän valinnanvaraa kun matkakohteissa. En ihan kuvitellu että mun ongelmat pyörii kohteen kanssa, vaan kuvittelis et se budjetti askarruttaa eniten. Mut nääh, kerrankos sitä kunnolla lähetään etelään ilman, että ois vielä asuntolaina painamassa niskaa. Nyt vois hinautuu saunaan, että saa superisti energiaa huomiseen työviikon starttaukseen! Ihanaa loppu iltaa kaikille. ♥

MINNE MATKALIPPUMME OSTAN?

Hejsan! Kuten aikasemmin puhuin, oon suunnittelemassa matkaa etelän lämpöön tänä syksynä ja ainut ongelma tässä on se, että en tarkasti tiedä minne haluan. Kreikka on vahvimmillaa, koska se on mulle henkilökohtaisesti rakkain ja tietenkin kovana toisena tulee Espanja ja sitä mukaan noi muut, jotka kuitenkin on todella potenttiaalisia ehdokkaita, koska haluan nähdä mahdollisimman paljon maailmaa eikä aina turvautua niihin tuttuihin ja turvallisiin vaihtoehtoihin.

Oon koonnu tohon alas kuusi kohdetta mihin voisin ehdottomasti lähteä ja nyt on vaan toiveena, että joko kerrotte omia kokemuksianne kyseisistä paikoista tai ehdotuksia minne muualle kannattaa lähteä. Otan mielelläni vastaan ehdotuksia ja tonne kollaasin alle aion nyt koota vähän sellasia juttuja, mitä kuitenkin pitää huomioida niissä paikoissa mihin oon lähdössä. Enhän mä nyt paria tonnia laita kovalla työllä tehtyä rahaa ihan surkeeseen reissuun vaikka äkkilähdöllä lähtisinkin.

♥ Matkan on oltava tutun matkatoimiston matka. Esim. Tjäreborg, Aurinkomatkat tai Lomamatkat.

♥ Lennot lentää tuttu ja turvalinen Finnair.

♥ Kohteessa on paljon kulttuuria, nähtävyyksiä mutta myös rantaa.

♥ Kohde sijaitsee mieluusti Euroopassa. Thaimaa ei ole kohteena siis missään kohtaa.

♥ Kohteessa olisi hyvä olla lämmin vielä syyslokakuussakin.

 ♥ Matkabudjetti on se 2-3 tuhatta euroa.

♥ Kohteessa on laadukkaat hotellit, lyhyet kulkumatkat keskustaan, hyvät yhteydet muuallekin kun kohteen sisäisiin paikkoihin, edullisuus on myös plussaa sekä turistiystävällinen ilmapiiri.

Oon enemmän kun kiitollinen jos jotkut teistä vois vähän antaa mulle ehdotuksia matkakohteista ihan vaikka niin, että mihin kannattaa lähtee Espanjassa tai vaikka Kyproksella. Onko se Costa Del Sol vai Pafos ja miks? Rodos on mulle siis se tutuin ja oon kyseisen saaren kiertäny kokonaisuudessaan läpi, joten ehdottomasti haluan myös sieltä ehdotuksia olisiko joku syrjempi kohde kuin Rodoksen keskusta viikon asumisen arvoinen. Ehkä Lindos? Omia kokemuksia siis kehiin!

Ps. Hotelliehdotukset on myös ehdottomasti tervetulleita!