Henry Méndez - El Tiburón (The Shark)
Työtön-leima on nyt ikävä hetkellinen muisto tästä kesästä, meinaan se on nyt mennyttä. Alotan vähintään vuoden pituisen työpätkän elokuun ensimmäisenä päivänä ja voin toivottaa itelleni: hyvää elämää alotusta! Tästä se nyt lähti. Heinäkuun aion viettää mahtavasti rentoutuen ja tehden kivoja asioita kuten suunnitteilla olevia pikkumatkoja korvaamaan syksyn etelänreissun "peruuntumista" koska nyt ei mikään, edes Rodoksen kaipaava kutsuhuuto saa mua menettämään motivaatiota työtä kohtaan. En voi uskoa että ens vuonna tähän aikaan mulla saattaa olla ihan oman kodin avaimet ja paperit kädessä. Ei tarvi murehtia mistä saisi asuntolainaan rahat, koska seuraava vuosi ne mulle turvaa. Ihana tunne! Taidankin seuraavaksi alkaa ostelemaan omaan kotiin pieniä juttuja, kuten ihanista petivaatteista astioihin ja tehden muutosta harvinaisen helpon. Tämähän on täydellinen ajankohta alkaa ostelemaan asioita kun ei sitten kaaoksen keskellä tarvi. Eikä tarvi luopua siitäkään periaatteesta, että mitään lainattua tai "vanhaa" ei mun kotiin tulee. Minähän katson telkkaria vaikka puoli vuotta tyynyn päällä olkkarin lattialla kun otan sohvan joka ei täytä toiveitani täysin.
Oman kodin saamisen odottaminen korvaa kaiken menetetyn ja uhratun. Sitä mieltä mä oon ja oon hetkeen harvinaisen onnellinen. Nyt pitäisi keksiä missä haluan asua. Haluanko asua Pirkanmaalla vai missä. Avoimet ovet ja koko elämä edessä. Tätä se elämä nyt sitten on. Hyppäsin reippaasti kaikkien vuokrasäätöjen yli ja astelen isompiin kenkiin, eikä yhtään pelota se vastuu ja sitoutuminen. Voiko elämä enää mennä yhtään paremmin?
Terveisin, onnellisesti työllistetty ja omaan kotiin säästäjä.
Ps. Älkää luopuko unelmistanne vaikka ne veis teiltä 20 vuotta.