KUMMILAPSENI SAI KASVOT

Vinkkailin vähän kertovani jostain tosi mahtavasta jutusta eilen ja nyt aion sen teillekkin kertoa kun mun kaikki tunteet on tasaantunut neutraalitilaan. Sain toissapäivänä postissa SOS-lapsikylältä paksuuuuun kirjekuoren joka oli täynnä lippusia ja lappusia kummiudesta. Eräs juttu kuitenkin sai kaiken tähän touhuun ryhtymisen ihan oikeenlaiseen mittakaavaan. Sain pienestä, vuonna 2006 syntyneestä tytöstä lyhyehkön elämänkertomuksen ja infon millainen hän on, mitä tykkää tehdä sekä hänen kuvansa. Se oli jotenkin niin oudon aitoo ja realistista pidellä ihan oikeaa valokuvaa lapsesta jonka kummi mä olen tällä hetkellä.

Sain ihan tosi paljon infoa kummiudesta ja yksi kivoimmista jutuista oli kyseisen tyttösen lahjoitustili johon voin laittaa extrarahaa kuukausilahjoituksen ohessa jos vaan tahdon. Heti aloin miettimään, että laittaisin tytön syntymäpäivänä aina sitten rahaa ja vähän opiskelujakin varten sekä tietenkin oman kodin hankkimiseenkin. Ihanaa olla avuksi ja piristää jotain pientä 7-vuotiasta, kaukana itsestä. Tällä avunkohteella on ihan oikeat kasvot, kädet, jalat ja sydän. Se ei ole vain kohdemaa tai epämääräinen hyväntekeväisyysprojekti. Kyseessä on ihan oikea lapsi. Se on kaikista parhainta tässä kaikessa!

En oo kuulkaas muuten ikinä herkistyny niin voimakkaasti (voi sitä kyynelten valtamerta) jostain tämmöisestä mitä tapahtui kun luin tästä pienestä taistelijasta. Jos haluaa herätellä itseään kunnolla niin tämä tapa sen ainakin tekee loistavasti. Laittaa asiat vaihteeksi uuteen tärkeysjärjestykseen. 

YÖLAMPPU MIELIKUVITUKSELLA

Pakko esitellä just äsken mun tekemä yölamppu! Päheempää saa etsii. Ideana ei todellakaan ollut mitään tällaista vaan tunti sitten kaupasta ostin 240-osaisen jouluvalosarjan minkä ajattelin laittaa ikkunan ympäri ja siinä kohtaa tajusin, että hupsista on meinaan hitusen liian pitkä yksilö. Valasi paremmin mun huoneen kun mun katossa oleva kattolamppu, joten ei se käy. Sainpa sitten pienen inspiraation kun kävelin olohuoneeseen ja äidin asettelemat samantyyliset vaasit sun muut täynnä valosarjoja sai mut heti kattomaan niitä eri silmällä. Nehän on tosi kauniita! Kaikista parhainta tästä teki sen, että ostin valosarjojen kanssa samaan aikaan omaan kotiin lisää tavaroita ja yhet niistä oli alla olevat ihanat karkkikipot tai mitä ikinä haluukaan niistä väsätä kuten vaikka yölampun. Pahvilaatikon sijasta nämä kaunokaiset saivat kotipaikakseen vaatelipaston päällisen ja valosarjat sisään tekemään omaa tehtäväänsä. Nyt valasee kauniisti mutta ei liikaa! 

Mitä mieltä ootte? Itse peukutan!

Btw, tummajohtoinen valosarja onkin yllättävän nätti.

TÄNÄÄN OLIN PORVARI

Mä en oo koskaan pitänyt merkkituotteita mitenkään erilaisessa arvossa kun tavallisia pussukoita ja hepeneitä. On kuitenkin jotain asioita mitä en voi kieltää ja se tulee vastaan Stokmannin "porvaripuolella" eli niin sanotusti minkkiturkkitätien ja isän pikkutyttöjen ostosparatiisissa. Se on täynnä mitä ihanempia laukkuja, lompakoita ja meikkipusseja. Tänään mä sitten erehdyin ostamaan allaolevan ihanuuden ihan naurettavaan 33 euron hintaan -20% alennuksella. Ensinnäkin ihmettelin, että onko Bakerin tuotteet oikeesti noin edullisia ja toisekseen miten mä oon aina kuvitellut, että Guesskin on jotenkin erityisen kallis? Pitäisi tosiaan, ehkä viettää enemmän aikaa niillä porvariosastoilla, että sivistyis jonkun verran. Eihän ne todellisuudessa edes ole pahan hintaisia!

Taisin hieman hurahtaa siihen shoppailufiilikseen, että piti puhelimen kautta siirtää käyttötilille muutamia satasia, että ei vaan mee tili nollille kun alko tahti oleen aika tiuhaa. Nappasin matkaan tosiaan tuon ihanan meikkipussin, tumput, pipon ja kaulahuivin, Tangle Teezerin sekä veljelle joululahjaksi Tommy Hilfigerin sukkasettilaatikon mitä olin ihaillut mun kaverilla jo aikaisemmin kun oli ostanut sen isälleen joululahjaksi ja mäpä päätin sitten veljelleni hakea saman. 

Käytiin ennen Stokmannia myös The Body Shopissa ja taisi sieläkin vähän mennä kovaa. Syli täynnä joulusettejä ja söpöjä tuotteita kassalle päin jossa vielä liityin heidän jäseneksi ja sainpa sitten ilmaiseksi vielä täysikokoisen bodybutterin kun käytin yli 50 euroa ostoksiin. Kyllä piristi meinaan koska ne ei missään kovin tervejärkisen hinnoissa Suomessa ole ja oon aina niitä halunnut paljon testailla mutta en oo raaskinut ostella parinkymmenen euron hintalapun takia.

Tämän piti vaan olla supernopea hehkutuspostaus (ja ei varmasti myöskään viimeinen) tuosta mun uudesta meikkipussirakkaudesta koska nyt tämä neiti suuntaa levolle kolmen viimeisen yön univelkojen painostuksen alla. Kauniita unia! ♥ Huomenna mun on ihan pakko kertoa ihania ilouutisia teille.. can't wait!

 Ps. Postauksen kuvat oli poikkeuksellisesti pienempiä koska kuvakulma tässä energiatilassa oli jotenkin tosi amatöörimäisen huono ja kuvat oli just niin keskitetty kameraan, että piti sitten pitää leveys samana ettei ihan äärilleen mennyt kohteet suhteessa kuvaan. 

NÄMÄ HALUAN HETI NYT!

Ihmiset tekevät jo hirveellä kiireellä toivelistoja jouluksi ja mulla tuli kanssa tarve tehdä jonkinlaista listaa vaikkakin itselleni lähinnä. En enää pyytele mitään keltään lahjaksi ja jos joku eksyy kysymään mitä haluan niin näytän vaikka sitten tätä. Tässä nyt on kuitenkin kymmenen (tiedän, kuvassa lukisi, että 11) asiaa mitä aion ostaa itselleni pienen ajan sisään tai sitten vinkua ja vonkua jonkun ostamaan mulle. No ehkei. Näitä toivelistoja teen varmaan enemmänkin tulevan joulukuun aikana koska mä olen kaikkien muistin virkitykseksi todella tavaroita hamstraava ihminen. Varsinkin tämän tulevan muuton takia. Se on hyvä syy haluta kaikkea.

1. Hemtexiltä haluan aivan ihanat Hotel Selectionin kylpypyyhkeet ja käsipyyhkeet valkoisina. Kaksi kylpypyyhettä ja kolme käsipyyhettä on tavoite!
2. Playstation 3. Kyllä! Tyttömäinen tyttö, joka ei koskaan pelaa mitään - haluu tämän. Kaipaan lapsuutta ja veljen vanhaa pleikkaria mitä sain välillä pelata.
3. Ei ole listassa koska vahingossa skippasin kolmosraukan. :(
4. OBH Nordican Powerblend-tehosekoitin. Oon kuolannut tota jo monta kuukautta. En tiedä mikä siinä mua kiehtoo mutta mun on saatava se. Haluan tehdä ihania smoothieita vaikka sain jo äidiltä etukäteen joululahjaksi erään blenderin mutta.. silti!
5. Iittalan mustavalkoiset Taika-mukit. Niin nätit ja sievät. Kaikista kauneimmat mukit mitä oon koskaan nähnyt.
6. Katy Perryn Killer Queen-hajuveden. Yksi harvoista, joihin rakastuin heti ensikokeilulla. En koskaan ikinä kokeile kaupoissa mitään hajuvesiä koska se on ärsyttävää kun ihmiset tekee sitä (migreeni) mutta jotenkin se kiehto mua ja kun kokeilin niin aah! Aivan täydellinen tuoksu. Mun on saatava tämä. ♥
7. Kunnon korvakorut. Oon ihan kyllästynyt ollut jo pitkän aikaan kaikkiin halppiskoruihin koska ne tummenee ja jostain kumman syystä hukkaankin ne. Jos mulla olisi arvokkaat ja laadukkaat korvikset niin voisin jopa pitää niistä huoltakin. Näissä on aika hyvää potenttiaalia!
8. OBH Nordican Talousvaaka pure white scale 9. Tarkalleen ottaen en näe tälle mitään sen suurempaa käyttöä mun tulevassa keittiössä kun vaan sen, että joskus huvikseen voin mitata paljonko joku annos painaa ja leikkiä fitnesspimua. No ei vaan! Aika käytännöllinen jos kokkailee suhkot paljon ja siihen tähtään.
9. Yankee Candlesin tuoksukynttilä Winter Wonderlandin. Yankee Candles tekee mun mielestä maailman parhaimmat tuoksukynttilät ja niiden joulutuoksut on mitä ihanempia. Näitä voi poltella vaikka kesällä koska ne on niin ihania.
10. Parakki 10-kirja. Koska mua kiehtoo Auschwitziin liittyvä historia ja haluan ahmia kaiken kirjallisuuden koskien kyseistä aikakautta.
11. Pako Auschwitzista-kirja. Sama perustelu kuin ylemmässä.

JOULULAHJASTRESSI

Uusi viikko alkoi ja luojan kiitos sille. Viikonloppu meni tosi (ihanan) hitaasti mutta kyllä sitä taas kaipaa tätä arkea ja ärsyttäviä työaikoja sekä pieniä haasteita mitä tällä viikolla tulee vastaan. Maanantain kuitenkin laitoin nyt sellaseks starttipäiväks koko viikolle, että meninpä istumaan iltaa kaverille töiden jälkeen ja tilattiin ruokaa. Piristävää nähdä kavereita pitkien työpäivien jälkeen. ♥ Kaverit todellakin on paras vastapaino rankalle arjelle.

Näen jo sieluni silmin miten tällä viikolla tuun raastamaan hermojani aivan tolkuttoman paljon. Tällä viikolla alan kuulkaas metsästämään kaikille joululahjoja koska haluan tehdä sen hyvissä ajoin. Etin nettisivut hoosiannaa huutaen jotain tarpeeksi hyvää vaativille perheenjäsenille, kaikki-kelpaa-linjalla oleville isovanhemmille ja sitten ystäville, jotka ei eivät edes tiedä mistä tykkää (muka) sekä sitten tietenkin itselleni. Tässä iässä en aio enää vonkua mitään joululahjoja ja en kyllä ole nuorempanakaan vonkunut, joten teenpä näppärän päätöksen ja teen toivelistat itselleni ja hankin ne sitten omasta pussista jos mitään ei tule herumaan muilta. En tyydy siis pettymään ja eihän tällä tavalla tuukkaan pettymään! Logiikka tämäkin.

Mulla on se ongelma kun alan ostelemaan jotain toisille niin keksin jatkuvasti jotain lisää. Mä oon se tyyppi joka kantaa lahjakassillisen kaikkee tavaraa kun voisin ostaa jonkun yhden superkivan jutun. Löydän aina lisää kivoja juttuja ja lopulta niitä on jo seitsemän. Ei kai sitä kukaan laita pahitteekskaan mutta nyt yritän tsempata ja ostaa jokaiselle ihan rahallisesti arvokkaan ja laadukkaan lahjan. Ei siis enää mitää Hennesin neulepaitoja tai sukkia joita ei edes haluta pukee päälle laaduttoman materiaalin takia. Nyt asetetaan kovat panokset ja aletaan leikkimään porvareita parin kuukauden ajaksi! Onhan mulla sitten vuoden alusta muutenkin kurilinja rahan suhteen kun deadline asuntolainan hakemisesta lähestyy. Ensi jouluna ostelen ihmisille vaan suklaalevyjä.

Mitä te aiotte ostaa ystäville tai perheelle joululahjaksi?

OJENSIN AUTTAVAN KÄDEN, AIOTKO SINÄ?

Mä tein eilen jotain mitä oon halunnut tehdä pitkään. Nyt mulla oli kaiken huomioiden täydellinen syy ja ajankohta ryhtyä SOS-lapsikylän kautta jollekkin lapsukaiselle Filippiineiltä kummiksi. Avuntarve siellä on valtava ja monet lapset on menettänyt vanhempiaan, joten miksen voisi auttaa täältä lintukodosta, jossa isoimmat katastrofit on minimaalisia maailman mittakaavalla ja alkaa kummiksi sekä vähän laittaa omasta kuukausittaisesta palkasta jonkun pienen ihmisen elämän uudelleenrakentamiseen rahaa. Ei ole suuri vaiva edes puolikas satanen laittaa koska muutenkin tuntuu, että ihmiset vaan muuttuu entistä itsekkäimmiksi. Uskon, että valtaosa (ainakin perheetön) suomalainen työssäkäyvä kyllä pystyy parikymppiä tai vaikkapa just sen viiskymppiä lahjoittamaan jonkun lapsen hyväksi. Ei meidän maailma kaadu siihen. Onko teistä joku kummi SOS-lapsikylän kautta? Olisi mahtavaa kuulla teidän kummiudesta ja minkä maalainen lapsi teillä on. :)

Musta on parhainta ikinä kun voi vähän helpata edes pienesti jotain ihmistä. En malta odottaa, että saan parin viikon päästä kummilapsesta ja hänen kylästään tiedot. Haluan jo alkaa lahjoittamaan, kirjottamaan hänelle ja tehdä hänen olonsa huomioiduksi. Ei varmaan kovin moni lapsi kerkee tällä hetkellä Filippiineilläkään saamaan halia kaiken kaaoksen keskellä. Toivottavasti mun kummius auttaa edes sitä yhtä lasta, joka saa kodin ja kasvattajan jos omat vanhemmat menehtyivät taifuunissa. Maailma on vaan niin vääryyttä täynnä mutta minkäs sitä teet luonnonkatastrofeille kun vaan jatketaan eteenpäin ja autetaan hyväosaiset niitä huonommassa tilanteessa olevia. Jos sulla on mahdollisuus ja tahtoa lähteä muiden kummien lisäksi kummitoimintaan niin voi lähettää hakemuksen täältä!

Varmasti jokainen pystyy sen parin heseruuallisen verran antamaan rahaa. Se meille pieni raha kattaa jollekkin lapselle sen, että saa oman kodin, kasvattajan ja terveydenhuoltoa. Se on vaan karufakta, että tämän tilanteen päivitteleminen ja harmittavuuden korostaminen ei auta ketään. Kylmä raha ja lämmin sydän auttaa ja kuten oon nyt sanonut niin se ei ole meiltä iso menetys kun suhteuttaa paljonko se auttaa. Oonko nyt saanut puhuttua jostain muusta tulevan kummin? Hope so. ♥

"ENSIMMÄINEN YHTEISTYÖ"

Oon tehnyt omia periaatteita huomioiden jotain täysin omituisen erilaista. Oon lähtenyt yhteistyöhön jonkun firman kanssa ja kaikista ihmeellisintä tässä on se, että se ei harmita mua yhtään. Mä itse henkilökohtasesti en voi sietää blogeja joissa on minuutti tolkulla selattavaa ylhäältä alas mainoksia ja mainospostauksia. Mä en itse aio missään nimessä muuttua sellaiseksi blogiksi ja uskonkin, että tämä yhteistyökumppani on niitä harvoja tai jopa se ainut joiden kanssa alan tekemään mitään yhdessä. Jokatapauksessa en siis halua että teille tulee fiilistä, että olen yksi näistä massablogeista koska ehei, mä en aio kuunapäivänä postata blogiin mitään hölynpölyntsippaduupa-mainoksia Indiedaysin ja nyt Ostohyvityksen juttuja lukuunottamatta. Enkä myöskään aio laittaa tähän nyt korulauseita, että "en lähde mihinkään yhteistyöhön, josta te lukijat ette hyötyisi" koska a) ensisijaisesti tämä yhteistyö hyödyntää mua myös koska mä olen tajuton nettishoppailija ja mä tässä blogia ylläpidän b) tekopyhän esittäminen on inhottavaa katseltavaa mutta c) te ootte sen verta mukavia lukijoita, että kyllä mä tykkään siitäkin, että te tästä hyödytte myös jos ette oo vielä lähtenyt tuohon toimintaan mukaan. Rehellisyys maan perii, eiks vaan? 

Monet bloggaajat on nyt pienen ajan sisään saaneet yhteistyökutsuja Ostohyvitykseltä ja jokainen niistä on kirjoittanut mitä ostoshyvitys on, miten toimii ja miten mahtava se on. En aio itse tehdä täysin samoin vaan aion yksinkertaisesti kertoa sen, että tämä on yksi järkevin harrastus mitä netissä voi tehdä. Jos todella shoppailee netissä aktiivisesti niin tästä ei oo mitään muuta kun hyötyä. Itse liityin kyseiseen toimintaan ehkä viikko ennen kun sain sähköpostia heiltä ja se oli hauska huomata, että olin jo aikasemmin kiinnostunut heistä enkä väkisin vääntämällä lähtenyt tutustumaan heihin sähköpostin takia. Mun mielestä tämä yhteistyö sai siis hyvät lähtökohdat jo siitä. Mua kun ei saisi kovin helpolla lähtemään minkään nettikaupan kanssa yhteistyöhön kun jotenkin mua raivostuttaa Yves Rocher tai Nelly-mainostuspostaukset ihan tolkuttoman paljon koska niitä on jokatoisella mainostavalla bloggaajalla ehkä jopa liikaakin.

Se mitä Ostohyvitys.fi sitten tarkoittaa on yksinkertaisuudessaan sitä, että kun tekee ostoksia heidän listatuilla nettisivuilla niin saa tietyn prosentuaalisen määrän kokonaisuudessaan takaisin siitä mitä on maksanut ostoksista yhteensä. Esimerkiksi jos ostat Stadiumin verkkokaupasta jotain saat 4% takaisin loppusummasta. Eihän tossa voi siis olla mitään negatiivista tai huonoa. Pelkästään näppärä ja käytännöllinen nettishoppailijalle. 

Verkkopalvelu on täysin ilmainen ja siihen on helppoa lähteä mukaan vaikka Facebook-tunnuksilla, joten ei tarvitse erityistä vaivaa edes rekisteröitymiseen. Bonustakin pystyy keräämään niinkin helposti kun vaan on kirjautuneena Ostohyvitykseen ja heidän omilta sivuilta klikkaa valitut nettikaupat auki eli siis selkokielellä bonuksien saamisen takaamiseksi on klikattava heidän sivuiltaan nettikaupat auki ja nettikauppalistaukseen pääset tästä.

Myöskin koen tärkeenä kertoa ja ilmaista sen suoraan teille lukijoille, että hyödyn itse oman kampanjasivun kautta liittyneistä käyttäjistä, jotka tekevät ostoksia heidän kauttaan. Sitä ei kovin moni sano suoraan vaan nostaa esiin vaan sen, että kyllä tekin tästä hyödytte! Jokatapauksessa kannatan ehdottomasti sitä, että lähdette mukaan tuohon toimintaan jos ette jo ole koska se on kannattavaa ja antaa jopa tekosyyn shoppailla entistä enemmän netissä koska rahaa sieltä tulee takaisinkin sitä enemmän mitä osteletkin!

Kuvaa klikkaamalla siis pääsette hyötymään tuosta suklaalevystäkin kun liitytte sitä kautta ja piristätte mun mieltä jos edes yksi typykkä tai poitsukka on liittynyt mun linkin kautta ja lähtenyt shoppailemaan heidän kauttaan. Vaikka pikkublogilla ei niin suuria mahdollisuuksia ookkaan mitä isommilla blogeilla niin ainakin tämä on hyvänmielen terapiaa jos ei muuta ja ainakin tämä hyödyttää teitäkin! :) Raivostuttava fraasi.

Postaus on tehty yhteistyössä Ostohyvityksen kanssa.

VARJELLAAN LAPSIA!

Oon tässä viikon sisään alkanut pohtiin tarkemmin mun syitä minkä takia mä olen niin kovin kiehtoutunut lapsiin ja heidän ajatusmaailmaan. Rakastan seurata vaikka tuntitolkulla kun lapset leikkii, ajattelee ääneen, kiistelee ja tekee päätöksiä nopeemmin kun ykskään aikuinen. Ihailen sitä hetkessä elämistä ja aitoutta. Ääretöntä viattomuutta ja tietämättömyyttä elämästä. Mä olen lapsen mielestä se päikkytäti, joka asuu päiväkodissa. Mä olen siellä aina kun lapsi tulee ja kun lapsi lähtee. Joka päivä. Mä olen se ihminen lapselle jonka etunimi on yksi ensimmäisten opittujen sanojen joukossa, se ihminen johon lapsi tukeutuu päivän aikana heti toiseksi eniten oman vanhemman jälkeen. Mä saan aidoimmat hyvän olontunteet töissä kun lapsi kysyy jotain niin sponttaania tai ilmaisee asian niin aidosti. 

"Mihin sä meet nukkumaan Jonna?" - Eräs lapsi kysäisi päivälevolle mennessä.

Mun päivässä isoimpia aitoja onnenhetkiä on se kun lapsi tekee pissan pottaan ja sitä riemuitaan yhdessä vessa raikaen, lauletaan tihkusateessa lapsen kanssa sylikkäin jotain tuttua laulua jo kun alkaa ilta pimenemään ja alkaa jo väsyttämään pitkä päikkypäivä, kun lapsi tulee päiväunilta unenpöpperössä ja haluaa syliin. Se kun lapsi on lapsi. Se tekee musta niin onnellisen. Mä saan joka päivä seurata monen kymmenen pienen ja vähän isomman lapsen iloa, itkuja, riitoja, oivalluksia, puuhaa ja toiveita. Musta on rentouttavaa olla itse siinä pisteessä, että oon ansainnut jonkun luottamuksen ja sen kun ansaitsee lapselta, niin ei parempaa fiilistä ole. Lapsi ei teeskentele eikä vääristele tunteitaan. Sen takia mä olen päiväkodissa töissä. Mä en voisi sietää teeskenteleviä ja mielisteleviä ihmisiä työssäni. 

Musta on joka päivä ihana mennä töihin. Mä saan joka päivä nähdä mun mielestä yksiä maailman ihanempia tyyppejä eli pikkuihmisiä. Onneksi näitä pikkuihmisiä on myös mun perheessä. Viikonloppuna vietetty erityinen aika mun pikkusisaruksien kanssa oli parasta hetkeen. Aitoa tunnetta riitti ja musta on vaan niin parasta kun sä voit olla just niin oma ittes ja lapsi kyllä hyväksyy sut just sellasena kun sä oot. Ehkä musta on vaan tämän kohta viisi vuotisen päiväkotityökokemuksen saattelemana kasvanut sellanen mammahahmo ihan sisaruksillekkin, että nään heissä niitä piirteitä joihin moni sisarus ei kiinnitä huomiota. Mä nään mun sisaruksissa paljon samaa kun mussa ja se on välillä hyvinkin rankkaa mutta taas niin mahtavaa. Välillä niihin menee totaallisesti hermo ja välillä niitä rakastaa enemmän kun mitään muuta asiaa koko maailmassa niin paljon, että voisit kävellä niiden puolesta rekan alle. Rakastan lapsia ihan niin paljon, että mua melkeen kauhistuttaa se ajatus, että ne kasvaa. Tuntuu myöskin turhauttavalta, että vaikka kuinka paljon annat hyvää ja parastas niin joku päivä joku menee ja tuhoo niiden viattomuuden ja aitouden. Se isoin joku on elämä itse. Mä mieluusti käärisin kaikki lapset pumpuliin ja lähettäisin Mikä-Mikä-Maahan. 

Seurasin pikkuveljeni touhuja viikonloppuna erityisen tarkasti kun pikkusiskolleni ostamat huulikiillot synttärin kunniaksi oli isoa riemua niin siskon mutta myös veljenkin osalta. Kyllä! Mun pikkuveli iloitsi niistä niin sanotuista tyttöjen jutuista. Se laitto huuliinsa huulikiiltoa ja hei mun veljeni oli se poika pihapiiristä, joka käveli tyttöjen mukana isosiskon röyhelömekon kanssa. Mun pikkuveli on mahtava tyyppi. Niin aito ja stereotypioista vielä tietämätön. Se ei pelkää muiden reaktioita ja sen takia se ei ymmärtänyt myöskään mun naurukohtauksia kun täyttelin sen kanssa pikkusiskon ystäväkirjaa mihin kirjasin veljeni vastauksia. Hän kun on kovan luokan Robin-fani, lehdistä lähtien löytyy vaikka mitä ja omassa puhelimessaankin hänellä on Robinin biisejä. Ihan mahtavaa ja koska toi ei tuu kauaa kestämään niin halusin ikuistaa sen kuvaan, että joskus voin näyttää pikkutyypille, että kyllä - joskus sä olit vielä puhdas kaikesta sonnasta.

Toivottavasti kaikki nykyvanhemmat kasvattaa lapsista lapsia eikä yritä yhtään edesauttaa niiden aikuistumista ja itsenäistymistä. En halua, että kenestäkään tulee sellasia ihmisiä liian aikasin mitä meitä on jo ihan liian monta tähän yhdelle maapallolle. Lapsien ideologian vallankumousta odotellessa. ♥

VIIKONLOPPU LANDELLA

Huh ja vielä kerran huh. Landella vietetty isäviikonloppu takana ja hienosti kurkku kipeenä ja sormet jäätymispisteessä näpyttelen teille todella väsyneenä jonkinlaista tilannepäivitystä mun touhuista. Tosiaan lähdin eilen isälle kauas sivistyksestä (kauas ja kauas) ja pääsin viettämään laatuaikaa ihanien ihmisten kanssa vaikka onneksi ei mitään ihmeempää tehtykkään. 24 tuntia melkeinpä istuttiin olkkarissa hieman paikkoja vaihdellen, välillä syöden voileipäkakkua, daimjuustokakkua ja iskän liharuokia, jonka jälkeen katseltiin telkkaria ja pikkuset pelas Ipadit käsissään monta tuntia. Ihan täydellinen irtiotto vaikka ei mitään tehtykkään. Sai vaan olla ja istua ilman, että piti miettiä yhtään sen kummemmin mitään. Niin erilaista kun kotona. Kaikenlisäks mun piristyksenä oli aivan mahtava koirakaveri Väinö ja en voi päästä yli sen söpöydestä ja täytyy myöntää, että järkkäri on täynnä kuvia siitä.

Vihaan myöskin junalla liikkumista. Taas muistu mieleen miten paljon mä vihaan Intercityjä ruuhka-aikaan ja tänäänpä hyvinkin oli ruuhka-aika. Vaihdoilla kun meen niin tuntu, että pää hajoo kun kannat painavaa kassia ja sen lisäksi kameralaukkua ja yrität viellä keretä siihen idioottimaiseen ruuhkajunaan. Kävelin reippaasti yhden vaunun läpi ja heitin laukut pienen aulan nurkkaan ja päätin seistä 40 minuuttia ja niinhän mä seisoin. Konduktöörillekkin ilmasin aika selvästi, että oon ihan pihalla tästä koko touhusta ja se naureskeli mulle, että koita nyt sitten jäädä oikeella pysäkillä pois ja alleviivas viellä lipusta mun pysäkin punasella tussilla ja viellä myöhemmin tuli tarkistuskäynnin jälkeen huikkaseen, että seuraavalla jään. Aika loistavaa palveluu mutta en mä nyt ihan niin saapas oo!

Kuvia on todella se reilu 300 kappaletta kamerassa mutta oon ihan liian väsynyt käymään niitä läpi tänään. Aamulla alkaa kunnon killeriviikko ja herätyskello huutaa jo viiden maissa. Voisin heivasta SodaStreamiin pullon ja tehdä vähän iltajuomista ja kattella vaikka jonkun leffan, jonka jälkeen voi tyytyväisenä päättää tänkin viikon. Paras viikonloppu oikeesti hetkeen. Kyllä se vaan niin on, että täällä mun ei oo hyvä olla koska heti kun oon jossain muualla niin mä oon ihan eri ihminen.

Rakastan tätä tunnetta. ♥ Ihanaa uuden viikon alotusta ja tämän lopetusta!

PÄIVÄ RAKKAILLE TAIVAASSA

Ilpo Kaikkonen - Terveiset sinne taivaaseen

Halloween tai niin sanotusti kuolleiden päivä on itselle ainakin ollut rakkaiden muistamista niin pitkään kun pystyn muistamaan. Tänään lähdin käymään kahdella hautuumaalla missä lepäilee mulle tärkeitä ihmisiä ja tietenkin myöskin sen takia, että yhdellä niistä on yleinen muistopaikka kaikille jokapuolella haudatuille. Mun rakas vaari kun ei ole haudattuna kovin lähelle niin hänelle on vietävä aina myös kynttilä tuonne isolle muistopaikalle.

Miten kaunista hautuumaalla voikaan olla jopa valoisalla. Tällä kertaa jopa ei ollut hyytävän kylmää tuulta paleltamassa ja ihmisiä oli todella paljon. Huomattavasti helpompi löytää hautakiviä kun jopa näkee hautakivistä nimiä. Pimeellä se on kyllä niin vaikeeta ellei ole joku tietty reitti mitä pitkin aina menee. Isopapan haudalle löydän vaikka silmät kiinni sekä lapsuudenystäväni haudalle. Liian monesti käyty, että reitti on piirtynyt jo selkärankaan.

Haikeeksi laittaa mielen silti jokainen kerta kun käy moikkaamassa rakkaita mutta tällä kertaa jopa hyviä fiiliksiä oli paljon. Kaverin haudalla käydessä aina mun mieleen muistuu mun 9-vuotissynttärit missä kaveri oli viimeistä kertaa mukana ja jokaisessa valokuvassakin Iidalla oli sormet "peace" tyylillä nostettu kohti kameraa. Muistan sen siitä päivästä ja kuvien avulla niin hyvin, että aina kun mietin sitä haudalla käydessä niin tekis mieli näyttää itekkin niin. Peace todellakin.

Olisipa kaikki rakkaat haudattu samalle hautuumaalle. Voisi laittaa jokaiselle kynttilän ja lähettää pusut taivaaseen. Liian kaukana on liian moni.


Onko teillä tapana käydä haudoilla Halloweenina? :)