Mä tein eilen jotain mitä oon halunnut tehdä pitkään. Nyt mulla oli kaiken huomioiden täydellinen syy ja ajankohta ryhtyä SOS-lapsikylän kautta jollekkin lapsukaiselle Filippiineiltä kummiksi. Avuntarve siellä on valtava ja monet lapset on menettänyt vanhempiaan, joten miksen voisi auttaa täältä lintukodosta, jossa isoimmat katastrofit on minimaalisia maailman mittakaavalla ja alkaa kummiksi sekä vähän laittaa omasta kuukausittaisesta palkasta jonkun pienen ihmisen elämän uudelleenrakentamiseen rahaa. Ei ole suuri vaiva edes puolikas satanen laittaa koska muutenkin tuntuu, että ihmiset vaan muuttuu entistä itsekkäimmiksi. Uskon, että valtaosa (ainakin perheetön) suomalainen työssäkäyvä kyllä pystyy parikymppiä tai vaikkapa just sen viiskymppiä lahjoittamaan jonkun lapsen hyväksi. Ei meidän maailma kaadu siihen. Onko teistä joku kummi SOS-lapsikylän kautta? Olisi mahtavaa kuulla teidän kummiudesta ja minkä maalainen lapsi teillä on. :)
Musta on parhainta ikinä kun voi vähän helpata edes pienesti jotain ihmistä. En malta odottaa, että saan parin viikon päästä kummilapsesta ja hänen kylästään tiedot. Haluan jo alkaa lahjoittamaan, kirjottamaan hänelle ja tehdä hänen olonsa huomioiduksi. Ei varmaan kovin moni lapsi kerkee tällä hetkellä Filippiineilläkään saamaan halia kaiken kaaoksen keskellä. Toivottavasti mun kummius auttaa edes sitä yhtä lasta, joka saa kodin ja kasvattajan jos omat vanhemmat menehtyivät taifuunissa. Maailma on vaan niin vääryyttä täynnä mutta minkäs sitä teet luonnonkatastrofeille kun vaan jatketaan eteenpäin ja autetaan hyväosaiset niitä huonommassa tilanteessa olevia. Jos sulla on mahdollisuus ja tahtoa lähteä muiden kummien lisäksi kummitoimintaan niin voi lähettää hakemuksen täältä!
Varmasti jokainen pystyy sen parin heseruuallisen verran antamaan rahaa. Se meille pieni raha kattaa jollekkin lapselle sen, että saa oman kodin, kasvattajan ja terveydenhuoltoa. Se on vaan karufakta, että tämän tilanteen päivitteleminen ja harmittavuuden korostaminen ei auta ketään. Kylmä raha ja lämmin sydän auttaa ja kuten oon nyt sanonut niin se ei ole meiltä iso menetys kun suhteuttaa paljonko se auttaa. Oonko nyt saanut puhuttua jostain muusta tulevan kummin? Hope so. ♥
Mäkin oon kyllä joskus kauan sitten miettiny kummiksi ryhtymista :) sitten kun oon itekin töissä niin aika ois varmasti hyvä. Vois nykyisilläki rahoilla sen heseruuallisen lahjoittaa kuukaudessa mut kyl mä mieluummin annan sen 50e kuukaudessa sit kun oma talous on varmasti kohdillaan :D opiskelija kun oon niin jonakin kuukautena ei välttämättä olis edes sitä viittä euroo antaa jos yhtäkkiä tuleekin joku iso rahanmeno...
VastaaPoistaTotta. Itellä oli ihan samat ajatukset kun opiskelin. Halua oli auttaa mutta mistään ei pystynyt irrottamaan sitä extrarahaa kun onnekkaimmillaan itellekin oli kuukaudessa se 50 euroo rahaa. Pääasia, että on tahtoa auttaa. Apua nyt tarttee aina, joten joskus kuitenkin pääsee olemaan hyödyksi vähäosasille :)
PoistaJep, nää ongelmat ei katoo varmaan ikinä. En käsitä miksei vaikka jokainen suomalainen ryhtyis tähän. Ehkä suurin osa ei oo vaan hokannu tätä hommaa ja toiset aattelen sen olevan liian monimutkasta :D Noo ainaki ite aion auttaa sitten tulevaisuudessa!
PoistaTai sitten valtaosa ei vaan välitä. "rahat on tiukilla" - on aika yleinen lausahdus monilta. Kummasti sitä rahaa silti löytyy kaikkeen turhaankin. Jonkilaista itsekkyyttähän se on mutta ei ketään voi pakottaa toisia auttamaan ja tukemaan rahallisesti. :) Jokainen päättää mikä on omalle elämälle ja moraalille hyvä tapa toimia.
PoistaNiimpä niin :D Varsinkin kyrsii kun ne rahat menee aina kaljaan ja tupakkiin... Miten monesti oon saanu nähä sen et kaverit on poikaystävälle velkaa ja sit ei oo muka rahaa maksaa takasi mut kummasti on varaa juopotella joka viikonloppu. Että joo...
PoistaArvaa vaan olinko hei sanomassa ton esimerkin! :'D ja se on aika hemmetin yleistä, että joku väittää ettei oo rahaa ja sitten kuitenkin on rahaa mennä ryyppäämään viikonloppusin.
Poista