VIHAMIELISYYTTÄ JA AHKERUUTTA

Kuinkahan monta kertaa ihmisen pitää todeta itelleen, että miten vihaaminen on oikeesti vahva asia eikä se haihdu. Ainakaan mun tapauksessa. Välillä tulee kausia kun mulla on arki semmosta hehkeetä ja päivästä toiseen pomppimista ja toisinaan mua ketuttaa niin paljon koko mun tämän hetkinen (junnaava) tilanne, että tekisi mieli iskeä halolla päähän monia ihmisiä tietyin väliajoin. Kuitenkaan mulla ei ole oikeutta ilmaista tunteita niin kuin haluisin ja sitten se menee siihen, että paiskin töitä ja koitan selviytyä arjesta. Edellinen viikko oli sellainen ja sen takia ei ole postauksia tullut. Aina ei vaan jaksa jos ei ole mitään mistä ottaa sitä jaksamista edes. 8 kuukauden päästä ei ole enää tätä ongelmakohtaa mun elämässä. Noin 35 viikkoa kohokohdan ohittamiseen.

Blogihiljaisuus oli siis perusteltu ylläolevassa sepityksessä ja sitten jos menisi vähän iloisempiin asioihin kun oon jo tämän toimittaja-linjan ottanutkin päälle niin aloitetaan vaikka siitä, että tänään ostin taas juttuja omaan kotiin ja voi herramunjee tästä ei tuu helppoa. Näen entistä enemmän taas kaikessa jotain tarpeellista ja melkeen jopa tänään lähti mustia valokuvakehyksiä kassalle asti mikä on taas niin mun normaali-tilan vastaista kun mietitään mun sisustusihannetta. Jonkinlaista heräteshoppailua sekin on mutta onneksi ei ihan kassalle asti mene. Huomenna olisi tarkoitus lähteä pienelle "vip-alennusmyynnille" ihan vaan itseni ja toisen henkilön tiimillä ja voin jo naureskella sitä miten saan kaiken turhan sisustushömpän automaattisesti -40% alennuksella ja pienehkö paniikki iskee kun nykyinen huone alkaa täyttyä Ikean jättisäkeistä ja laatikoista. On meinaan nyt jo huolestuttavan paha tilanne. Mutta jokatapauksessa aion jatkaa.

Eilinen ilta on mennyt viisi tuntisen kuvanmuokkausprojektin siivittelemänä ja jatkui vielä tänäänkin monen monta tuntia ja on vielä jatkumassa mutta ei nyt koska nyt mä vähän aikaa rentoudun. On hirveä prosessi oikeesti käydä satojen ja satojen kuvien jälkeen jokainen tarkasti läpi, rajata, kontrassit, sävyt, syvyydet ja kaikki täydelliseksi. Perfektionistin ote ei kaikissa asioissa oo aina helpoin mutta ainakin yksi heitto autto jaksamaan koko tämän ikuisuusprojektin kanssa kun kuulemma käsitellyt kuvani näyttää ihan kuin elokuvan kuvankaappaukselta, joten oon kai jossain määrin onnistunut työssäni.

Mulla olisi vielä paljon sanottavaa koskien monia asioita mutta taidan jättää ne myöhemmälle koska nyt alkaa itteenikin ärsyttää tämä ainainen näpytys ja ilman irtohiirtä en ala lisäkuvia tähän postaukseen laittamaan vaan säästän ne seuraavaan joka tulee jo tänään myöhemmin tai ehkäpä sitten huomenna. Nyt kokeilen katsoo tuota erittäin ei-mulle-sopivaa elokuvaa ja koitan sosiaalisoitua hetkisen ennen kun jatkan kuvien muokkausta. Heippa! ♥

SE PARHAIN VUODENAIKA IKINÄ

Syksy. Tuo ehdottomasti ihanin vuodenaika itselleni on vihdoin täällä. Rakastan syksyä ja voisin ikuisesti kertoa sen hyviä puolia koska niitä on paljon enemmän kun huonoja. Rakastan vihdoinkin kun voi pukeutua lämpimiin vaatteisiin tuhkehtumatta, voi käyttää kenkiä jotka ei hiosta, takkeja jotka peittävät nopeestikkin valitut työvaatteet, viilenevä ilma, kaatosateet öisin, ötököiden häviäminen ja tietoisuus siitä, että pian on häät tiedossa! Hahaa miten ylläri käänne koko tekstiin. Koko ajatus siis oli kirjoittaa tulevista häistä, joihin on vajaa kuukausi aikaa ja vitsiläisen pitsiläinen odotan niitä kun kuuta nousevaa ja syyhän on se, että pääsen kuvaamaan kyseiset häät. Tästäkin sepitin jo hetki sitten blogiin ja sepitän taas koska olen niin innoissani. Tänään fiilistelin jo ammattilaisten ottamilla hääkuvilla eräiden perhetuttujen häistä ja inspiroiduin hirmuisesti kaikista mahdollisuuksista kuvata ja kahlasin kaikki netin syöverit etsien vinkkejä hyviin kuvaustekniikoihin. Oon niin innoissani tästä kun vihdoin pääsen todella purkaamaan mun kuvausintohimoa muuallekkin kun kukkapuskiin ja muihin tarpeettomiin asioihin. Vihdoinkin actionia tämän harrastuksen saralla! Haluan kaikenlisäksi vielä tuottaa mahtavia kuvia joista voi olla ylpeä eikä mitään nopeesti otettuja suttukuvia.

Toinen asia mikä pitäisi hoitaa on hääjuhliin se mekko, joka mahdollistaa silti kyykkimisen ja nopeet liikkeet koska haluan olla just siellä missä tapahtuu eikä tulla perässä vedellen helmaa suoraksi ja painava järkkäri toisessa kädessä. Pitäisi siis löytää joku näppärä mekko mutta mikään ei vaan nettikaupoiskaan miellytä silmään koska en ole mekkotyyppiä niin tämä on erityisen haastavaa mulle. Saattaa siis olla että jos mitään ei löydy niin farkku ja tunikalinjalla mennään plus extrapäheet korut koristamassa. Hope not but never know. Pakko heti tämän postauksen jälkeen avata kaikki mahdolliset nettiliikkeet ja kahlata taas kerran läpi.

Huomenna toivottavasti saisin jotain järkevääkin touhua järjestettäväksi koska haluan päästä tämän obsun kanssa tositoimiin ja testailla ihmisten kuvaamista. Mä en käsitä miten voin olla näin rakastunut valokuvaamiseen, inspiroitumaan toisten ottamista valokuvista ja tähän harjoitteluun mitä nyt uuden putken kanssa joutuu tekemään. Tää on oikeesti paras harrastus mitä voi tällä hetkellä olla. Suosittelen siis kaikille, jotka ei keksi mitään harrastusta töiden tai koulun ohelle. Niin rentouttavaa ja luovuuden purkamiselle paras vaihtoehto. Nyt pakko mennä fiilistelemään lauantai-iltaa. Ihanaa iltaa siis kaikille! ♥

Eikö olekkin onnistunut tilannekuva? Otin Nellasta kuvaa ja tadaa, kärpänenkin ilmesty siihen. Hetken tuli repeiltyä tälle. Aika hieno hei!

UUSI RAKKAUSOBSU

Uusi obsu kotiutettu ja puhdas kemiallinen rakkausreaktio syntyi välilemme. Juuri niin ihana kun halusinkin ja ehkä jopa astetta laadukkaampana mitä kuvittelin näin edullisesti saavan. Pääsin vajaalla 500 eurolla kun ostin tämän ja isomman muistikortin häitä varten. Moni varmaan miettii miten voi saada "hyvän obsun" näin edullisesti mutta hei, voi! Nyt mieli on taas tasapainossa. Ihana tunne kun vihdoista viimein ostin ja eihän tätä ole kuin 8 kuukautta odoteltu. ♥

Harmikseltaan koko päivän on satanut niin en uskaltanut lähteä obsunkaa edes kuvailemaan terassia ja autoa pidemmälle koska en ole vielä saanut hankittua vastavalosuojaa joka edes vähän suojaisi linssiä sateelta ja sen semmoista tärkeetä. Huomenna uusi yritys!

Näihin lähipäiviin on sisältynyt kyllä monenmoista settiä ja niistä voisin tarinoida erikseenkin mutta ehkä mä vähän availen teille juttuja koska tarinointifiilis on jossain hukassa just nyt. Läpimärät tennarit on tullut tosi tutuiksi, kipeytyneet pohkeet kyykyssä olemisesta vielä tutummaksi (kiitos työ vauvojen ryhmässä), lyhyet yöunet koska eilenkin tuli kiinnostava Beck-leffa ja nukkua kerkee myöhemminkin (aamulla eri mieltä), tilannut ihanat conssit jotka on juuri niin mua ja kärsinyt käärmepelkoa pahimmillaan. Vaan minä pystyn tiiivistämään 35 minuutin kävelymatkan 15 minuuttiin koska pelko oikeesti työntää mua eteenpäin kun tiet on sateen kastelemia ja kastemadot oikeen haisee ilmassa. Käärmeitäkin voi siis olla lähistöllä omasta mielestäni. Täähän on oikeesti niin naurettavaa koska toi samainen matka tuli hetki sitten vedettyä nopeempaa koska heinäsirkkojen sirinä kuulosti mun päässä käärmeen sihinältä. Tarviin ammattiapua tähän.

Vetää nää työpäivät ja tohinapäivät kyllä voimat. "Heräilen" tälläkin viikolla kuudelta ja kello soittaa jo joskus puolelta ja ehkä väkisin nousen vartin yli kuus. Töissä aika nyt meneekin nopeesti ja sitten heti kun on jotain tekemistä töiden jälkeen niin kello näyttääkin kotona ollessa jo 19-21 ja sitten onkin jo aika alkaa miettii nukkumista. Terve vaan. Ensiviikkoa odotellessa koska herätys neljältä joka aamu. Ei vituta silti koska viikko lähempänä taas omia avaimia, omaa kotia ja omaa elämää. Herään vaikka koko vuoden neljältä ja teen töitä kuuteen jos tää tahti vaan nopeutuisi. Oon liian malttamaton mutta perkule olisi se vaan niin helpompaa alkaa etsimään vuokrakämppää mutta ei, mä en luovuta! Viikonloppuna taas kaikki näyttää kirkkaammalta.

Nyt kuitenkin toi jääkylmä päärynäjuissi, lukuisat tyynyt ja Netflix viehättäisi mua. Ehkä armahdan ja annan itselleni luvan katsoa leffan ja nauttia 10 tunnista lepoa. Huomenna toivottavasti paljon kuvamateriaalia mun uudella rakkausobsulla. Hyvää keskiviikko iivningii kaikille! :)

APUA HÄÄKUVAUKSEEN?

Hei mussukat ja muut stalkkerit! Tarvisin hieman vinkkailua ja suosituksia koskien objektiiveja sillä mulla on ens kuussa aika tärkeä homma suoritettavana eli hääkuvaus. Mua pyydettiin hovikuvaajaksi ja tottakai mä suostuin - ja tajusin myös samantien, että nyt on hankittava viimeistään se objektiivi. Haluan objektiivin, joka kantaa niin pitkälle mutta kuitenkin läheltäkin helppo kuvailla ilman, että joutuu vaihtelemaan objektiivien kanssa. 

Kameranahan siis mulla on Canon Eos 600D eli Canon objektiivi tai muuten kyseisen kameran kanssa yhteensopiva objektiivi kelpaa. Yhtä objektiivia olen jo tutkiskellut pitemmän aikaa mutta en sitten tiedä onko laadultaan mikä vaikka hintaa löytyy melkein puoli tonnia. Nimeltään siis on Canon EFS 18-200 mm f/3,5-5,6 IS. 18-200 mm on siis aika ihanteellisen kuuloinen mulle mutta mites onko teillä ehdotuksia parempiin vaihtoehtoihin? Btw, kuvanvakain on löydyttävä objektiivista!

Taidanpa samantien hankkia myös kameralle jalustan, jotta saan alttarikuvat otettua tasaisena. Apuva, välineurheilua parhaimmillaan jos ei muuta. 

Kääk, mitä muuta voisin tarvita? 

Kaikki muutkin vinkit koskien hääkuvausta otan mieluusti vastaan!

UUPUNUT MUTTA ONNELLINEN

ItaloBrothers - This Is Nightlife

Terveisiä täältä peiton alta lämpimästä sängystä! Uuvuttavan pitkä päivä takana ja taivaallinen hedari jyskyttää pääkoppaa siihen malliin, että jo pari kertaa kysyin iteltäni onko aivan pakko vääntää blogipostaus. Kyllä on! Kuvamateriaalia on niin järjetön määrä, että en edes yritä mahduttaa niistä moniakaan tähän postaukseen, mutta ehkäpä mä niitä sitten myöhemmin laitan näkyville. Käytiin tosiaan alkuillasta kuvailemassa Haihunkoskella jossain Viialassakohan päin se oli ja mä olin ihan täpinöissäni kun se oli niin hieno paikka, monia siltoja ja pieniä kivitasoja mistä oli hauska kuvailla koskea, kukkia ja vaikka mitä eteen sattu. 

Ennen kuvausreissua kävin äidin kanssa pankissa hoitamassa säästötiliasiat kuntoon ja virallisesti mä oon nyt asuntosäästäjä, että wippidippidii! Hypin melkeen siinä tuolissa kun äiti ja pankkitäti juorus omia juttujaan (tuntevat) ja mä laskin jo kuukausia koska mun tavotesumma on koossa. Onko tää oikeesti edes mahdollista? Mä oon äidin jalanjälkien kohdalla just niinkun pitää. Äiti sai oman asunnon 21-vuotiaana ja oon pitänyt sitä itekkin henkilökohtasena tavotteena ja se kyllä tapahtuukin! Hemmetti voittajafiilis jo nyt. Nyt pitää löytää se asuinalue mihin haluan koska tuntuu, että mun elämä on muutenkin kolmen eri kunnan sähellys. Onneksi laskut mitä tehtiin Tampereenkin kaksioista ja kolmioista, niin oli (tosi) edullisia ja suhteessa halvempia kun Tampereella yksiön vuokra kuukaudessa. 

Mä en myöskään tiedä mitä mun huoneessa on tapahtunut. Okei, alotin menestyksellisen siivouksen tossa muutama päivä sitten kun meikkipöytä saapu ja huone alko näyttää paremmalta kun koskaan ennen ja sitten se vaan levis mun käsiin. Huomenna on pakko aamusta ottaa ittee niskasta kiinni ja alkaa raivaamaan tätä huonetta, että saan sitä huonepostausta loppuviikosta tehtyä kun nyt huone alkaa olee jo sen tyyppinen kun haluisinkin ja en enään tätä ala isommin remppaamaan kun ei tässä talossa muutenkaan kauaa asuta kukaan ja varsinkaan itse. Sitten mulla olis vähän kysyttävää koskien juuri tätä huonepostausta, että onko huonepostaus parempi olla videona vai kuvina tai jopa kumpanakin? Kertokaa kommentilla niin tiedän! :)

Olipas taas sekavaa asiaa mulla mutta minkäs sen väliä. Nyt alan rauhottuun ja lukemaan blogeja! Ihanaa iltaa kaikille. ♥

 On ehkä hirveintä tajuta kaukana kotoo, että puhelimesta on akku loppu. Kauhuskenariot alkaa pyörimään päässä: mitä jos murhaaja nappaa mut enkä voi soittaa apua, mitä jos putoon tohon koskeen, mitä jos eksyn jne. Riippuvainen mikä riippuvainen. Kohtalontovereita? 

YSTÄVÄKIRJA: TOMI

Blogeissa aina bongailee ihmisten omia asukuvia ja kirjotuksia itsestä mutta miksei voi olla postauksia myös huipputyypeistä omasta elämästä? Tämä on vähän kuin tämmöinen ystäväkirja blogin välityksellä ja se on ihan hauska idea toteutettavaks muidenkin linssilude-kavereiden kanssa. Tässäpä on siis ensimmäinen huipputyyppi mun elämästä ja eritoten katsokaa sen persoonallista tyylitajua! Tästä jäbästä tulee vielä jotain isompaa. 

Julma-Henri - Ghettotyylit

Syntynyt... 24.12.1991.

Horoskooppi... kauris.

Kotoisin... oulaisista.

Suhdestatus... epävirallisesti varattu.

Paras elokuva... millenium trilogia.

Paras kirja... millenium trilogia, remekset ja vastaavat dekkarit.

Lempiväri... räikeet värit.

Toiveammattini... ennen poliisi, nyt taivaanrannanmaalari.

5 tavaraa, mitä ilman ei voi elää... visa electron, iphone, aurinkolasit, canon eos 650d ja tietokone.

Rakastaa... energiajuomia, tupakkaa, vaatteita, taidetta, tatuointeja, ulkonäköön panostamista muussa kuin mainstream tyylissä, kuivalihaa, perhettä, ystäviä, hieman itseään, camokuviota vaatteissa, Ben&Jerry's keksijätskejä, äidin pöperöitä, kissoja ja koiria, luontoa, kalastusta, retkeilyä sekä keskusteluja.

Harrastaa... moottorikelkkailua freeride-muodossa, valokuvausta, videokuvausta sekä eri taiteen muotoja.

Nauttii eniten... matkustamisesta, hetkellisestä rikkaudesta, shoppailusta, mahtavista ihmisistä sekä sielunpurkaamisesta.

Inhoaa... rasismia, kapeakatseisuutta, ylimielisyyttä, rahanvaltaa, itsekkyyttä, ahneutta, nwo:ta, jyrki kataista, kokoomusta, kyrpäzombeja, pinnallisuutta, pintaliito elämää, virran mukana uivia lampaita, yhdysvaltain hallitusta, suuryhtiöitä,  lääkeyhtiöitä ja kiiltokuvapissiksiä. 

Hauskoja faktoja... kehittelee omaa vaatebrändiä, hakenut opiskelemaan vaatetusartesaaniksi tänä vuonna ja tulos selviää syksyllä, runsaasti media-assistentin opintoja takana kuten audivisuaalista viestintää.

Haluan elämältä... muistoja, joita muistella kiikkustuolissa vanhana, tehdä oikeasti merkittäviä asioita kuten reissuja, harrastuksissa tavoitella jotain suurta, uskoa itseeni, menestystä, rakkautta, perheen sekä oman pojan joka jatkais siitä mihin isä jäis.

Jonnalle terkut... oot ihana.

Ill Bil - War Is My Destiny

"Sulje silmäsi ja avaa mielesi"

"Lakkaa seuraamasta muita ja valitse oma polkusi. Se on kivinen, mutta se vie onneen."

"Kuuntele sydäntäsi"

Eiks ookkin symppisidea tehdä tämmöisiä? Musta ainakin!

NATURAL OR UNNATURAL?

Jännittääkö teitä? Mua jännittää järkyttävästi. Tästä päivästä tulee todella huutokonsertin makuinen sekä sinivalkoinen olemukseltaan. Jääkiekkopeli ja euroviisut. Tärisyttää nyt jo matsi, ei niinkään ne viisut vaikka tietenkin Suomee kannatan vaikka erityisesti meiän esityksestä en pidä. Se myy, sehän viisujen pointti on. Jääkiekossa on ehkä se niin sanotusti tärkein matsi tänään, ainakin meiän perheelle koska Ruottin pojat luistelee samalle jäälle, niin ei voi kun voittoon huutaa jätkät. Tärinä tärinä tärinä.

Tänään vähän aion tilailla valokuvia, että saan mun kollaasiseinän tehtyä ja siinä menee pieni tovi ku järjestelen halutut kuvat tiedostoon. No hyvä väli siihen on matsin jälkeen kun on taas tunteja odotettavana seuraavaan jännitys näytelmään, meinaa niihin viisuihin. 

Ulkona on räjähtäny kesä oikeesti käytiin. Mun uuden objektiivin halukin vaan kasvaa kun kattelen näitä maisemii ja valitettavasti mun putkella ei paljoo kauas kuvailla kun on 18-55mm, mutta onneks tää pääsee elementtiinsä näissä lähikuvissa. Välineurheilua tää valokuvauskin tuppaa oleen. Joku mulle joskus sanokin, että kun blogia varten ostan järkkärin niin ei sitä kyllä yhteen putkeen pysty jäämään. Todistettu faktaksi.

Mulla olisi vähän semmosta kysyttävää teiltä, että onko kivempi kun en muokkaa niin paljoo mun kuvia nyt vaan annan olla omana ittenään, ehkä vähän kontrastia lisäen? Laitanko ulottuvuutta ja syvempää väriskaalaa muokkaamalla vai annanko olla luonnollisessa tilassa?