HIEMAN JÄNNITTÄÄ

Huomenna alkaa ensimmäinen joulukalenteri tämän blogin eli koko blogihistoriani aikana. Jännittää ja kyllä totta puhuen myös hieman stressaa koska tarpeeksi ajoissa aloitettu suunnittelu ja intoilu ei kauheesti tuottanut tulosta. Aika pitkälti siis toteutan nämä luukut päivää tai kahta ennen julkaisua, joten ainakin on ajankohtaisia ja sydänverta itkien tehtyjä. Paljon on ihania juttuja tiedossa joista oon niin innoissani, että tekisi mieli jo kertoa teille ne kaikki mutta aion reenata tätä puutteellista taitoani ja pyrin pitämään suuni supussa. Luvassa on askartelua, itsetehtyjä joululahjoja ja leivontaa. Tämä kalenteri ei  siis tule sisältämään mitään linkattuja Youtuben videoita tai päivän horoskooppia. Tämä kalenteri on itselleni nyt todella iso urakka ja toivon, että siellä on ihmisiä, jotka tästä ovat kiinnostuneet koska nyt pyrin ylittämään omatkin odotukseni sekä viemään perfektionistisen luonteeni äärirajoille. 24 päivää, 24 luukkua eli vähintään 24 postausta.

Julkaisen joka päivä uuden luukun puolen päivän aikoihin tai ihan aamusta.

Oletteko te kiinnostuneita blogien joulukalentereista?

EI NIIN VAKAVAA

Kaksi päivää yli marraskuun puolivälin ja minä menin ja kannoin joulukuusen ja joulukoristeet kotiin varastosta vaikka tiukasti yritin pitää kiinni ensimmäisestä adventtisunnuntaista jolloin olisin kuusen laittanut loistoonsa. En kadu hetkeäkään tätä päätöstä siittäkään huolimatta. Monien englantilaisten mielestä olisin jo hitusen myöhässä mutta suomalaisittain tätä kutsutaan hätähousuisuudeksi mutta sekään ei muuta asiaa. Tahdon nauttia pitkään, rauhassa ja omalla tavallani joulusta. Tiedän jo valmiiksi, että joulukuu tulee olemaan todella kiireinen joululahjojen tekemisten, leipomisten sekä tättärätätädää blogin joulukalenterin takia, jonka aion pitää ensimmäistä kertaa koskaan. Pohdin jo aloittavani tulevana viikonloppuna ensimmäisten luukkujen teon niin ei tule kammottavaa paniikkia.

Helposti stressaantuvana ihmisenä omaan vauhtiin toimiminen on parempi kuin se, että yrittäisin mennä normien mukaan ja koristella joulukuusen aattoaamuna sekä ostaa joululahjat itkukurkussa ruuhkaisessa Ideaparkissa. Stressiä ei ole lähimaillakaan eikä toivottavasti tulekkaan olemaan ja se on kaikista tärkeintä. Hössöttämiseksi tämä silti saattaa hyvinkin suurella mahdollisuudella mennä mutta ei sekään ole niin vakavaa.

Glögiä, pörröhuopa ja pian alkava Devious Maids. ♥

Tämä oli hyvä startti uudelle viikolle!

KESTOTÄRINÄ

Joulukuusi ostettu! Edullinen, oikean korkuinen ja täydellisen mallinen. Kyseessä on tämä kuusi, jota oon vakavasti harkinnut pidemmän aikaa ja nyt kun näin sen vihdoin luonnossa niin ei minuuttia kauempaa mennyt kun kannoin kuusen kärryihin. Oon erityisen tyytyväinen myös siihen, että en antautunut trendien uhriksi ja ostanut valkoista joulukuusta vaikka sekin oli vaihtoehtona. Oon monissa asioissa vahvasti perinteiden ylläpitäjä ja sen ootte varmasti huomanneet blogin kautta, jos oot seurannut pidempään juttujani. Pidän uudistuksista ja trendeistä mutta mitä perinteisiin tulee niin en hevillä mieltäni muuta. Valkoinen joulukuusi on vastoin perinnettä. Joulukuusen pitää olla vihreä ja vielä mieluiten aito kuusi metsästä kannettuna. Mielelläni kuitenkin tyydyn muutaman vuoden ajan kestokuuseen koska kolmanteen kerrokseen aidon kuusen kantaminen olisi aika sotkuista puuhaa ja onhan tämä kaunis kestokuusi, täydellinen tehdastuote.

Viime joulun jälkeen oli aikamoiset alennusmyynnit joulukoristeissa ja silloin ostin isot määrät joulukuuseenkin koristeita tämän vuoden varalle kun tiesin viettäväni seuraavan joulun omassa kodissani. Ostin siitäkin huolimatta lisää joulukuusenkoristeita tämän päiväisellä kuusen ostoreissulla koska mun ongelma on jossain asioissa kohtuuteen lopettaminen. Oon katkeroitunut jollain tasolla lapsuuden vuoksi jolloin meillä oli omasta mielestäni hyvin niukasti joulupalloja kuuseen. Tänä jouluna peitteilen koko joulukuusen joulupaloilla enkä välitä siitä mikä olisi kohtuullista. Kapinallinen joulukuusen koristelija.

Reilusti yli kuukausi aikaa jouluaattoon enkä vain osaa hillitä omaa intoiluani. Olisin jo tänä iltana tahtonut koristella joulukuusen mutta sitten järki tuli tahdon edelle. Tahtotiloja alkaa olemaan siinä määrin liikaa, että taitaa mennä tämä pari viikkoa kivikkoisesti kun pitää odotella joulukuun ensimmäistä päivää. Marraskuussa onneksi on suotavaa aloittaa joulukorttien askartelu, joten edes jotain  millä pääsee purkamaan tätä lapsenomaista kestotärinää.

Minkälaisia joulukuusia te suositte omassa kodissanne?

SLOW DOWN

Mä en aio paasata teille ikävästä asiasta, jota lähes poikkeuksetta jokainen blogin kirjoittakin tekee nyt näinä aikoina. Luonnonvalonpuute, you know. Itse suosin tätä pimeyttä niin täpöillä nyt, että en nää tässä mitään harmillista. Työpäivän päätteeksi kun tulee pimeyden laskeuduttua kotiin ja ainut valo mikä loistaa on peiliseinän jouluvalot niin - tekisi mieli iskeä joulukinkku uuniin ja laittaa glögit porisemaan liedelle - sielu lepää. Suoraan vaan takki päällä sytyttelemään kynttilöitä loistoonsa ja istumaan sohvalle hetkeksi nollaamaan ajatukset. Mieleisin mielenterapia sieltä ilmaisten asioiden kategoriasta.

Hyväksyttävää on mun mielestä se, että talven aikaan blogit täyttyy hieman hämärämmistä kuvista ja laatu ei ole kaikkein puhtainta. Rakastan ainakin itse selailla paljon kuvia näinä aikoina joissa loistaa kynttilät eikä niinkään lämmitä mieltä yhtä suuresti kuvat joissa on valkoisella karvapeitolla kuvattu villasukkia keinovalojen alla. Talveen kuuluu pieni hämäryys ja tunnelmallisuus eikä se oo automaattinen ei-toivottu asia. Antaa sen näkyä huoletta.

Itse oon viettänyt tämänkin viikon tuttuun kaavamaiseen tapaan päivät töissä, illat kynttilöiden loisteessa yltiöväsyneenä kotisohvalla ja popsinut isänpäivän leftovereita. Kovasti oon myös keräillyt joulukorttien tekoon tarvittavia juttuja, selaillut joululehtiä ja askartelukirjoja sekä mennyt joka ilta ennen kymmentä sänkyyn. Opeteltava rauhoittuun, väkisin. Ei terveys kestä enää kun on monta vuotta jo painellut koulussa tai töissä muutamien tuntien yöunilla. Selän hajottua on havahtunut ja nyt on loputtava. En oo enää jaksava teini-ikäinen joka menee kuin duracell-pupu. Tarviin lepoo tai oon työkyvyttömyyseläkkeellä pian - tai haudassa.

PS. Tänään tuli joulukalenteri postissa Kirkolta.

Se oli selvä lupa hankkia suklaakalenteri odottelemaan.

ISÄNPÄIVÄNÄ

Mennyt viikko on vierähtänyt aika inhottavissa olotiloissa. Selkä hajosi näin kauniisti sanottuna. Kolmiolääkkeiden voimalla taistelen päivistä - myös niistä työpäivistä läpi ja koetan saada hieman öisin unta vaikka pelkkä seliltään makuu lamaannuttaa hengityksen kivusta. Ainoastaan kävely tai seisominen tuo hetkellistä helpotusta, ei kuitenkaan kokonaan. Lihasten muljahdukset selässä, kyljessä ja vatsassa katkasee hengityksen välillä niinkin pahasti, että joudun keräileen itteeni lattialla. Huolestunut alan olemaan. Ei tämän työn pitäisi vielä tässä iässä näkyä selässä vaan vasta vuosien päästä. Stressannut olen tätä ja myöskin ihmisten huolta, että eikai sielä ole jotain muuta sittenkin. Se tästä puuttuisi jos tämä ei olekkaan ihan selkäkipua vaan. Tänään kuitenkin sysäsin murheet sivuun ja kivuista huolimatta nousin kuudelta aamulla tekemään kinuskia täytekakkuun. Tämä oli koko viikon odottamani päivä; isänpäivä.

Isä ja sisarukset tulivat viettämään päivää herkuttelun ja kaupungissa syömisen merkeissä. Vieteltiin myös pikkusiskoni syntymäpäiviä, joten sain tehdä kahdet juhlat yhdellä iskulla. Tomerana tyttönä ilmoitin myös mummolle juhlien jälkeen, että olen valmis järjestämään kaikki suvun kissanristiäiset ja juhlat mun luona koska pidin niin paljon kaikesta suunnittelusta ja leipomisesta vaikka aikaahan se syö valtavasti. Joskus kuitenkin on se ajankohta elämästä kun on itse äiti ja lapsi saa jokaiselle ikävuodelleen kaupungin megalomaalisimmat teemasynttärit. Silloin kiinnostuskiikarit saattaa olla parin vuoden jälkeen kellarin viimeisessä pahvilaatikossa.

Jääkaappi on täynnä viiksimuffinseja, riisimurokarkkeja, kinuskikakkua ja mua kuvottaa pelkkä kakkulautasten tyhjentäminen tiskikoneesta. Hetkellisesti taitaa olla siis herkuttelukiintiö täynnä. Lyllerrän nyt kuuman suihkun kautta villasukkien kanssa katselemaan Sykkeen uusimman jakson.

Hymyilyttää vaikka kipu sumentaa näön. Olispa aina yhtä optimistinen, negatiivista asioista huolimatta. 

IKÄVÖITY TALVIAIKA

Ensimmäinen päivä marraskuuta. Maa pienesti jäässä sekä mielessä innostuneisuus alkaneesta talviajasta. Kynttilät kainaloon ja kohti hautuumaata äidin seurana. Tämä on yksi niistä päivistä vuodesta jolloin on mun päästävä haudoille ja tänä vuonna erityisen kovasti kiireistä huolimatta. Hautuumaalla aina puhumme samat tarinat menehtyneistä rakkaista sekä teemme aina saman kävelyreitin läpi hautuumaan, koskaan muuttamatta reittiä. Äiti kertoo aina miten hänen pappansa odotti mua kuin kuuta nousevaa ja kuinka olen syntynyt vaarin syntymäpäivänä. Osanotto toisten suruun ja ikävään sekä omia ajatuksia menehtyneille rakkaille. Se on tämän päivän merkitys enkä koe tätä mitenkään vääräksi itselleni vaikka en kovin uskonnollinen ihminen ole vaan miellän itseni ateistiksi.

Vaarini äiti eli isomummuni menehtyi viime viikon alussa. Viime viikolla myös oli vaarini syntymäpäivä. Ajatukset olleet taas vaarissa ja erityisesti toisessa isomummussani, joka nukkui pois. Lämpimät ajatukset omistan tänään hälle. Naiselle, joka on seisonut omien lastensa haudoilla kerta toisensa jälkeen.

Rauhallista pyhäinpäivää. ♥