Ensimmäinen päivä marraskuuta. Maa pienesti jäässä sekä mielessä innostuneisuus alkaneesta talviajasta. Kynttilät kainaloon ja kohti hautuumaata äidin seurana. Tämä on yksi niistä päivistä vuodesta jolloin on mun päästävä haudoille ja tänä vuonna erityisen kovasti kiireistä huolimatta. Hautuumaalla aina puhumme samat tarinat menehtyneistä rakkaista sekä teemme aina saman kävelyreitin läpi hautuumaan, koskaan muuttamatta reittiä. Äiti kertoo aina miten hänen pappansa odotti mua kuin kuuta nousevaa ja kuinka olen syntynyt vaarin syntymäpäivänä. Osanotto toisten suruun ja ikävään sekä omia ajatuksia menehtyneille rakkaille. Se on tämän päivän merkitys enkä koe tätä mitenkään vääräksi itselleni vaikka en kovin uskonnollinen ihminen ole vaan miellän itseni ateistiksi.
Vaarini äiti eli isomummuni menehtyi viime viikon alussa. Viime viikolla myös oli vaarini syntymäpäivä. Ajatukset olleet taas vaarissa ja erityisesti toisessa isomummussani, joka nukkui pois. Lämpimät ajatukset omistan tänään hälle. Naiselle, joka on seisonut omien lastensa haudoilla kerta toisensa jälkeen.
Rauhallista pyhäinpäivää. ♥
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti
∞ Siistiä kielenkäyttöä ja muistetaan toisten kunnioitus.
∞ Otan mieluusti vastaan palautetta hyvässä ja pahassa, mutta kritiikinomaisesti.