SLOW DOWN

Mä en aio paasata teille ikävästä asiasta, jota lähes poikkeuksetta jokainen blogin kirjoittakin tekee nyt näinä aikoina. Luonnonvalonpuute, you know. Itse suosin tätä pimeyttä niin täpöillä nyt, että en nää tässä mitään harmillista. Työpäivän päätteeksi kun tulee pimeyden laskeuduttua kotiin ja ainut valo mikä loistaa on peiliseinän jouluvalot niin - tekisi mieli iskeä joulukinkku uuniin ja laittaa glögit porisemaan liedelle - sielu lepää. Suoraan vaan takki päällä sytyttelemään kynttilöitä loistoonsa ja istumaan sohvalle hetkeksi nollaamaan ajatukset. Mieleisin mielenterapia sieltä ilmaisten asioiden kategoriasta.

Hyväksyttävää on mun mielestä se, että talven aikaan blogit täyttyy hieman hämärämmistä kuvista ja laatu ei ole kaikkein puhtainta. Rakastan ainakin itse selailla paljon kuvia näinä aikoina joissa loistaa kynttilät eikä niinkään lämmitä mieltä yhtä suuresti kuvat joissa on valkoisella karvapeitolla kuvattu villasukkia keinovalojen alla. Talveen kuuluu pieni hämäryys ja tunnelmallisuus eikä se oo automaattinen ei-toivottu asia. Antaa sen näkyä huoletta.

Itse oon viettänyt tämänkin viikon tuttuun kaavamaiseen tapaan päivät töissä, illat kynttilöiden loisteessa yltiöväsyneenä kotisohvalla ja popsinut isänpäivän leftovereita. Kovasti oon myös keräillyt joulukorttien tekoon tarvittavia juttuja, selaillut joululehtiä ja askartelukirjoja sekä mennyt joka ilta ennen kymmentä sänkyyn. Opeteltava rauhoittuun, väkisin. Ei terveys kestä enää kun on monta vuotta jo painellut koulussa tai töissä muutamien tuntien yöunilla. Selän hajottua on havahtunut ja nyt on loputtava. En oo enää jaksava teini-ikäinen joka menee kuin duracell-pupu. Tarviin lepoo tai oon työkyvyttömyyseläkkeellä pian - tai haudassa.

PS. Tänään tuli joulukalenteri postissa Kirkolta.

Se oli selvä lupa hankkia suklaakalenteri odottelemaan.