sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

OMASSA KODISSA VIHDOIN!

Huh ja moi! Muutto on nyt taputeltu valmiiksi ja nyt on sen verta väsynyt tyyppi täällä, että välillä on päässä liikkunu ajatus luovuttamisesta. Tavaroiden roudaaminen ja kolmanteen kerrokseen kantaminen oli ihan helppo juttu vaikkakin se tuntuu nyt pohkeissa mutta tämä purkaamine ja järjestely perfektionistin luonteella on jotain aivan jäätävän hidasta ja väsyttävää. Isot Ikean kassit tyhjenee hitaalla vauhdilla kun kaikille pitää löytää sopiva paikka. Monille kavereillekkin jo valitin tätä ja sain lähes kaikilta ohjeet, että heitä nyt ne vaan johonkin vaatehuoneeseen ja kato sitten kun jaksat mutta en pysty siihen. Parempi se on nyt tehdä niin ei jää notkumaan viikko tolkulla ja muutenkin tässä pitää saada asunto suhkot siistiin kuntoon kun keskiviikkona aletaan iskän kanssa maalaamaan asunto.

Pariin viime päivään mahtuu paljon kantamista, siivoomista ja kaupoissa juoksemista. Tuntuu, että ostaa ihan liikaa asioita mutta todellisuudessa tuntuu vaan ettei koskaan oo kaikki mitä tarvitsisi. Tänään olin niin väsyny, että kävin pikasesti ostamassa netin asuntoon ja pari lukkoa kylmävarastoon sekä häkkikellariin. Kotiuduin vajaa tunti sitten ja tässä sitä vaan oon istunu pää aivan tiltissä ja miettiny, että tekiskö tänään kanaa pippurikastikkeella vai yrttikastikkeella. Muuttaminen tosiaan vie kaikki mehut ihmisestä. Onneks ei ainakaan itsellä ole muutto edessä muutamiin vuosiin. Ah!

Oon tehny ihan valtavasti järkkäilyä tässä nyt viimeset 24 tuntia ja pikkuhiljaa täällä alkaa näyttään kodilta vaikka mitään isoja huonekaluja ei vielä olekkaan. Iso ilmapatja mulla tässä olkkarissa on nukkumista varten ja tää on niin täydellinen, että toivottavasti mun keskiviikkona tuleva jenkkisänky ei oo kova tai sitten joudun myymään sen pois koska oon nyt niin myyty tälle patjalle. Ruokailuryhmänkin kävin eilen ostamassa ja yllätys yllätys sekin tulee vasta jonkun ajan päästä kun ne oli loppunut varastosta. Sohvaa ja ruokaryhmää siis odotelles sekä tietenkin sänkyä mutta sen tulon tiedänkin. Vielä uupuis tv-taso ja jotain hyllyjä keittiöön sekä jonkinlaista kirjahyllyä mutta ääh, mä en niitä nyt jaksa alkaa bongailemaan. Keskityn nyt tähän asunnon siivoomiseen ja järjestelyyn.

Seuraavaksi ruuanlaittoon!

tiistai 25. maaliskuuta 2014

ENSIMMÄINEN SOHVANI


Mä tein tänään yhden isoimmista huonekaluihin liittyvistä hankinnoistani mitä asuntoon tulee ja se oli aika selvästi sohva. Ostin sohvan lisäksi kyllä myöskin jenkkisängyn mutta päätin olla kuvaamatta sitä Askossa, että en ihan sekopäisen leimaa sais. Sohvaa kun tehdään se kolmisen viikkoa niin en pääsisi tätä kuvaamaan yhtä nopeesti kun sänkyä omassa kodissani, joten ehkä tässä oli jotain loogisuuttakin olla kuvaamatta toinen "iso juttu".

Oon ihan todella innoissani tästä löydöstä koska siis lähtökohtaisestihan mä oon kulmasohvia vastaan. Mun mielestä se tuo vaan laiskan fiiliksen ja sellasen "nääh" olon kun pitäis kuvitella sisustamista johonkin huoneeseen missä on kulmasohva. Mä sitten käppäilin tyypillisesti eka Askossa kulmasohvien ohi ja sitten jotenkin jäin katteleen tätä ja kokeilin miltä tuntuu istua. Kuulostaa ehkä typerimmältä ikinä sanoo jostain sohvasta tämmöstä mutta se fiilis kun istuin niin tuntu, että se on tässä. Mä en ole ikinä istunut noin mukavalla sohvalla ja noin kauniilla samaan aikaan. Okei siinä on kulma ja okei se ei ole täysin valkoinen mutta kuten aivan mahtava miesmyyjäkin sanoi niin siinä on harmaan ja valkoisen vivahteita eli se on tosi näppärä väri. Mä olin samaa mieltä koska mun olohuoneen sisustusväreiks on muutenkin tullu valittua valkoinen, harmaa ja vaaleen eri sävyt, joten why not sitten huoneen keskipistekkin ole vaaleenharmaa.

Askossa oli myöskin tosi hyviä tarjouksia ihan kaikessa ja ostinkin huonekalujen lisäksi sitten Luhtalta valkoisen korin, joka oli hinnaltaan vähän alle kympin koska olin etsinyt toiselle samanlaiselle kaveria kylppäriin. Ostin myös täydellisen huovan sohvalle (norm. 60e!) ja sain sen 30 eurolla muistaakseni sekä sitten ostin KYMPILLÄ kesäksi kevyen peiton. Jyskistä kävin varaamassa ja myöskin jo maksamassa erään ihanan sisustuspeilin makkariin (kuljetukseen tarvitaan isompi auto) ja samalla ostin jenkkisängyn runkopatjaan erillisen lakanan. Asko ja Jysk on ihan mahtavia kauppoja. Kummassakin ihan mieletön asiakaspalvelu!

Huh, jalat kiittää tästäkin päivästä.

Minkälaisia sohvaunelmia teillä on vai oonko mä ainut joka on tarkka tässäkin?

maanantai 24. maaliskuuta 2014

HETKELLINEN RIKASTUMINEN

Kolme päivää ja mä omistan asunnon. Kerrassaan ihan absurdi ja samaan aikaan ihan mieletön ajatus. Mulla on niin tyytyväinen ja rauhallinen fiilis kaikesta tämän päiväsen pankkireissun jälkeen, joka oli viimeinen paperi-allekirjotus-lomake-allekirjotus-käynti ja enää on jäljellä torstain kauppakirjapäivä jolloin asunto siirtyy mun nimiin. Oon hehkuttanut tätä asiaa niin kauan, että ei se enää niin maksimaalisen hienolta tunnu mutta voin sanoo, että hitusen pidin tarkemmin lompakosta kiinni kun kaupoilla pyörin pankkireissun jälkeen kun mun tileillä on aivan valtavasti rahaa. Onneksi isompi summa on lukittuna, että en pääse siihen käsiksi edes pahimmassa sekoomistilassa. Käyttörahankin sain käyttöön tänään ja nyt voin sanoo, että kaikki purkit, putelit, lasikipot, virvelit, lämpömittarit ja lattiateipit näyttää niin tärkeeltä, että mulla oli oikeesti ongelmia liikkua eteenpäin Clas Ohlsonilla koska se on aivan täydellinen kauppa ja tuntu, että tarvitsen sieltä kaiken ja kaiken senkin mitä en todellakaan tarvitse. Olin ostamatta yhtään mitään sieltä vaan annan tässäkin pölyn laskeutuu sijoilleen ja meen huomenna tai ylihuomenna kiertämään kunnolla kaupat. Voin sanoo, että on astetta aikuismaisempi olo kun kävelee Askossa ja Maskussa ja mulla on varaa ostaa oikeesti vaikka se kiva sohva tai aivan ihana tuoli meikkipöydän ääreen. Materialisti mikä materialisti. Töitä on tehty tän eteen, joten kai mulla on oikeus vähän fiilistellä sitä.

Oli pakko jotain ostaa kuitenkin tänään, joten kahvinkeitin ja sähkövatkain lähti mukaan koska ne on aika oleelliset asiat. Pesuaineita ostin ihan järkyttävän määrän. En käsitä miten mä tuun ikinä pärjään omillaan kun oon niin tarkka. Mä seisoin vartin ison pesuainehyllyn edessä ja olin ihan shokissa miten monia eri versioita on laminaatinkin pesuun ja miten monta eri tuoksua on yleispuhdistusaineissa. No ei siinä auttanut kun alkaa tuoksutteleen ja parhaimmalta tuoksuneet lähti mukaan eikä todellakaan hinnalla ollu merkitystä tässä tilanteessa. Voi olla, että se hinnan kyttäys alkaa viimestään kuukauden päästä kun arki ja todellisuus kolahtaa vasten innostuneita kasvoja. Nautitaan nyt tästä uusavuttomuudesta ja hetkellisestä rikkaudesta!

Parhain maanantai.

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

KAUNEIN LAHJA


21 vuotta sitten synnyin ja vasta nyt musta tuntuu, että mulla on oikeesti tahdoneläähetinyt-olo. Tunne ainakin on sellanen, että oli kyllä odottamisen arvonen. Pienet asiat elämässä oikeesti muuttaa paljon ajattelua ja asenteita eikä todellakaan huonon menneisyyden pidä olla mikään tekosyy sille, että elämä olisi aivan yhtä pettymys tulevaisuudessakin. Tästä päivästä lähtien en ihan oikeesti surkuttele mun menneisyyttä koska nyt tuleva viikko tulee olemaan niin mahtava kaikkine stresseineen ja onnellisuuksineen. Se käännöskohta kaikelle. Ihanaa tulla vanhemmaks koska tietää, että joka vuosi se nuoruusaika on paljon kauempana!

Aivan sairaan mukava päivä takana vaikka mitään synttärityylistä ei kyllä tapahtunut koska hei c'mon me keksittiin äidin kanssa selkeesti parempaa tekemistä. Meinaan me lähdettiin kiertämään koko Tamperetta ympäri eri huonekaluliikkeissä ja kuvattiin puhelimet kuumana kaikki mahdolliset huonekalut mittoineen talteen. Itselle on jo erittäin selkeät mielikuvat mitä huonekaluja jokaiseen huoneeseen asunnossa tulee ja mitä sarjaa ne tulee olemaan. Askosta tulee hankittua ainakin ruokailuryhmä, jenkkisänky sekä sohva ja Ikeasta tulee hankittua yöpöydät makkariin koska haluan makkariin edelleen samaa Birkeland-sarjaa mitä mulla on jo nyt. Tarkkaa puuhaa tämä sisustaminen taas kerran mulla ja sen takia vaadittiin ennen tulevan viikon häslinkiä ihan sellainen kierroskäynnit, että en osta yhtään (melkeen) mitään ja pohdin järkevästi mitä tahdon sinne asuntoon ja mitä en. Gigantti, Bauhaus ja Verkkokauppa on sellaset mihin vaan kävelen ja otan mikä hyvältä tuntuu koska niitä vaihtoehtoja esimerkiksi joissain telkkareissakin on niin paljon, että otan sen mieluisimman 46" tuumasen ja lähden kävelemään koska mun pää räjähtää muuten. Kodinykköset ja muut sisustuskaupat on mulle kun taivas, joten niissä voin ihan rauhassa vaikka pyöriä sen seitsemän tuntia ja mitään päänsärkyä ei ole lähimaillakaan. Noh, ehkä mä ressaan itteeni sitten vasta näillä telkkareilla sun muilla kotiteattereilla kun saan miehen matkaan mukaan. Sisustamisessa kun en mitään ohjeita ota vastaan keltään. Enintään hyväksytän äidillä jos sitäkään. Haha!

Koko päivän tepastelun jälkeen tultiin kotiin tänään iltapäivästä ja pääsin vihdoista viimein ihasteleen tarkemmin mitä äiti oli mulle tehnyt synttärilahjaksi. Ette voi oikeesti uskoa miten yllätyin unenpöpperössä aamulla kun äiti ojensi Iittalan pienen maljan jossa oli pinkkejä lappuja käärittynä rullalle. Olin aivan sekasin kello kahdeksalta ja hetki meni tajuta, että äitihän oli tehnyt kopion siitä minkälaisen "79 asiaa miksi rakastan sinua.." lahjan tein hälle jouluna! Vähän aikaa naureskelin yksinäni ja jatkoin uniani koska en halunnut alkaa niitä lukemaan aivot vielä error-tilassa. Kyllä hymy oli herkässä kun lueskelin näitä lappuja joita oli ihan hurja määrä ja muutamat piti ihan kuvauttaa teille, että näätte miten paljon vaivaa äiti onkin nähnyt näiden eteen. Ihana äiti.


Mulla on niin hyvä fiilis nyt, että aion selailla miljoona blogia läpi kun en sitä kovin usein ole nyt tehnyt.
Ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille!

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

HOITAJAKIN SAIRASTAA


Onko mitenkään mun tuuria, että juuri silloin kun ei pitäisi olla sairaana niin on niiiiiiiin sairaana, että pahaa tekee jopa ajatella. Jollain tapaa se on jo niin koomisesti mun tuuria, että en jaksa surkutella tätä. Oon sunnuntaista asti ollu korkeessa 39 asteen kuumeessa ja rampannut lääkärissä tulehdusarvoja seurailemassa ja huolestuttavan nopeeseen tahtiin kuulemma luvut nousee ja kuume kun ei laske niin mulle on annettu armoa torstaihin asti, että jos ei ole olo huomattavasti helpottunut huomiseen mennessä niin voin lähteä uudestaan lääkäriin.

Ei oo kyllä kehuttava olo ollut tässä viime päivinä ja eilen oli kyllä ehkä maksimaalisen hirveä päivä kun ajokortittomana ja kyydittömänä lähtee tarpomaan monta kilometriä bussipysäkille, että pääsisi lääkäriin ja leposyke oli lääkärissä samoja lukemia kun reenaavilla ihmisillä suoritussyke. Vähän hengitysharjotuksia ja rauhottumista kyllä vaati sekin, että lääkäri sitten vihdoin alkoi tekemään perustutkimuksia ja juhlavan pahassa kunnossa kuulemma olen. Lohduttavaa! Eihän tässä ole kuin reilu viikko siihen, että saatan saada avaimet asuntooni ja muutto voi startata. Mun on pakko parantua ihan senkin takia. Mulla on vielä tulevana sunnuntaina synttäritkin niin tosi mahtavaa jos joudun vielä viikonloppuna olemaan neliraajahalvaantunut kuolaava panda.

Tänä aamuna heräilin jo ennen viittä ja odottelin vaan pimeessä huoneessani (ah, ei enää kauaa tarvi sielläkään kykkiä), että pääsisin kuumaan suihkuun ja siirtymään tähän sohvalle tyynyjen sekä peittoni kanssa. Laitoin puolen tunnin suihkun ajaksi asuntoon läpivedon eli terassin oven auki ja ruokailutilasta ikkunat auki. Omassa huoneessa kun en voi ikkunoita pitää auki koska en anna marskuikkeloideni kärsiä mun sairastamisesta. Mulla kun tää kuume heittelee nyt ihmeellisesti puolella asteella kokoajan niin välillä on jäätävän kylmä ja kohta taas niin kuuma, että tekis mieli heittäytyä vasten olkkarin jääkylmää ikkunaa. Mikään ei oo yhtä inhottavaa kun kuume koska se vaikuttaa ihan koko jaksamiseen. Lääkäri onneks piristi sillä, että jos jaksan kiinnostua edes vähääkään "viihdykkeistä" eli telkkarista tai läppäristä niin ei ole mitään huutavaa hätää mutta heti jos tunne on se, että tekis mieli vaan nukkua niin pitää lähteä lääkäriin pikimiten.

Ps. On muuten kumma, että vaikka kuinka ammatilaisena tietää miten sairauksia hoidetaan ja oloa helpotetaan niin on ihan uusavuton silloin kun itse on kipeä. Kuinkahan monesti nytkin oon googlettanut, että mitä kikkoja olis kuumeisen olon lievittämiseksi. Tiedän tasan tarkkaan, että lepo ja neste on tärkeimmät mut silti sairastaminen taannuttaa mut taas johonkin 6-vuotiaan tasolle. Terveisin tyyppi, joka makoilee tällä hetkellä söpöjen hello kitty nenäliinojen keskellä.

perjantai 14. maaliskuuta 2014

KUTKUTTAVAN JÄNNITTÄVÄÄ


Hejdo! Mulla iski pieni morkkis tänään kun en ole vaivautunut kirjottelemaan mitään blogiin vaikka asiaa on pilvinpimein. On niin paljon asiaa, että ei edes tiedä mistä pitäisi aloittaa. Oon niin paljon saanut aikaan tällä viikolla, että sen näkee musta. Mä oon kun aave, joka oikeesti ei jaksa edes vastata jos joku kysyy jotain. Mä en tiedä miks mä vedän itseni piippuun tämän muuttoasian kanssa mutta mun on silti jokainen päivä tehtävä jotain muuton edesauttamiseksi. Tänään meni liian pitkälle ja sen myönnän. Pitkän työpäivän jälkeen aloin idioottimaisen päähänpiston takia tyhjentämään mun jo täynnä olevaa vaatehuonetta ja pakkaamaan paremmin tavaroita ja laatikoita virallisiin muuttolaatikoihin. Neljä valtavaa jätesäkkiä roskia ja erittäin väsynyt ihminen on koko viisi tuntisen urakan lopputulos. Miten mulla voi olla niin valtavasti tavaraa, että en ihan oikeesti pysty käymään sitä kaikkea läpi. Kirpparille vien huomenna lisää tavaraa myyntiin ja toivon, että ne lähtisivät kävelemään sieltä koska en aio kantaa yhtäkään kassia takaisin kotiin. Mieluummin jätän vaikka sinne ne.

Pitkiä työpäiviä on siis mahtunut tälle viikolle, lyhyitä yöunia ja valtavasti ajatusmylläkkää tulevista sisustussuunnitelmista. Mulla on ihan kamalan kutkuttava tarve näyttää teille myyntikuvia asunnosta mutta en voi tehdä sitä koska se on aika iso riski, että joku selailija on nähnyt asunnon myynti-ilmoituksen netistä ja on tietoinen osoitteesta ja en ota todellakaan sitä riskiä koska pyrin suojelemaan muutenkin mun "yksityisyyttäni" täällä. Ei enää kovin kauaa kun pääsen jopa sinne tyhjään asuntoon ja sitten napsin kuvia teille, että pääsette näkemään miksi olen niin mielettömän innoissani. Siis ihan oikeesti naurettavan innoissaan!

Mulla on sellanen epämääränen tunne kokoajan, että pitäisi kiljua ja oksentaa samanaikaisesti kun mua jännittää niin paljon se kun pääsen omaan kotiin. Mä en tiedä miten voisin kuvailla sitä onnellisuuden tunnetta mikä mussa on kokoajan. Saatan yhtäkkiä töissäkin vaan hihkasta ja alkaa taputtamaan kun joku mielipuoli kun saan jonkun onnellisuuskohtauksen. Odotan niitä ekoja laskuja, ekaa kauppareissua, ekaa siivouspäivää, ekaa iltaa kun saa istua omalle sohvalle kylmän limulasin kanssa ja katsoa telkkaria vaikka neljään asti aamuyöllä ja kukaan ei sano sanaakaan. Ei kukaan. Voisin elää tässä tunnetilassa ikuisesti!

Miten innoissanne te olitte ensiasunnostanne?

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

SANOINKUVAAMATTOMAN ONNELLINEN

On monia syitä miksen ole kirjoittanut hetkeen blogin puolelle mitään ja nyt voin huokaista helpotuksesta kun vihdoinkin on tunne, että nyt voin. Mulla on tapahtunut elämässä ihan mieletön käännös ja kaikki asiat ovat muuttaneet suuntaansa hurjalla vauhdilla. Olin muuttamassa alkukesästä asuntoon josta olen puhunut nyt ties kuinka kauan täällä bloginkin puolella mutta niin siinä vain sitten kävi, että löysin paremman. Kyllä - minä muutan toiseen asuntoon ja ei, en muuta alkukesästä vaan 23 päivän päästä. Muutan asuntoon, joka on sanoinkuvaamattoman ihana, minun näköinen ja helppojen liikenneyhteyksien päästä kaikesta mihin tarvitsee päästä. Tänään näin asunnon ja 15 minuutin jälkeen teimme paperit valmiiksi ja kaksi tuntia sen jälkeen myyjä hyväksyi tarjoukseni ja tässä sitä ollaan. Asunto on minun 23 päivän päästä ja voin yksinkertaisesti huokaista helpotuksesta, itkeä onnesta ja nauttia tästä kaikesta mitä tuleman pitää. 

Asioiden on tapana järjestyä ja tässä on tapaus mikä todistaa sen. Kauas muuttamisen vuoksi oli järkyttäviä huolenaiheita ja muita asioita joita ei niin kovin helposti hoideta ja tämä ratkaisu mitä tänään tein - oli yksi mun elämäni parhaimmista. Mulla on aivan ihana kaksio, suhkot vanhasta kerrostalosta ja aivan ihanasti rempattuna. Mä en voi käsittää, että mun asiat menee näin hienosti kaiken murhejakson jälkeen, joka aiheutui aikaisemmasta asunnosta. Mä olen onnellinen ja tämä tuleva kuukausi tulee olemaan mielettömän helpottava. Mä tiedän, että mä muutan ensimmäinen huhtikuuta ja mä tiedän, että se on mun koti ja mä voin siinä asua niin kauan kun haluan eikä mun tarvitse stressata yhtään mistään. Huojentunut, onnellinen ja erittäin kiitollinen kaikesta. 

Huomenna pankkiin tekemään viimeiset paperit ja sitten viimeiset toimenpiteet eli nimet paperiin ja sitten voidaan odotella vaan kuukauden vaihtumista. Olisitteko uskonut tämmöistä käännettä tapahtuvan asunnosta jota hehkutin kauan? - Asioilla on vaan tapana mennä niinkuin niiden pitää ja olen onnellinen, että heräsin todellisuuteen tarpeeksi ajoissa. Saan silti uuden alun elämälle ja samaan aikaan en vedä itseäni piippuun. 

Kohta 8 tuntia kiljuneena, hyppineenä ja innostuneena mun energiavarastot on aika nollissa, jotenka nyt menen suihkuun ja yritän saada lepoa huomista päivää varten. Miten mahtavaa elämä voi olla kun tekee valintoja omien tunteiden kautta. Harvinaisen onnellinen tyttö kuittaa!

lauantai 1. maaliskuuta 2014

25 FAKTAA ITSESTÄNI

Hej! Sain vihdoista viimein otettua itseäni niskasta kiinni kunnolla ja sain sitten lopulta viimeisteltyä teille tämän uuden faktapostauksen ihan julkaisukelpoiseksi ja käytin vähän piristämisessä hyödyksi viime kesänä otettuja kuvia, jotenka näissä merkeissä ja tunnelmissa koittakaa saada jotain uutta tietoa musta alle listattujen faktojen avulla. Lisää faktoja musta voitte muuten lukea täältä ja sitten tästä 100 faktan postauksestakin. Kertokaa muuten teidän Instagramei, että pääsen seurailemaan teitä koska ah, olen koukussa. Vähän viiveellä tosin kun muut mutta ei anneta sen häiritä.

- Käytän töissä puhekielen lisänä viittomakieltä niin paljon kuin osaan. 

- En voi nousta bussiin moikkaamatta kuskia. 

- Saan kylmiä väreitä kun ajattelen Mount Everestiä. Rakastan Mount Everestiä, ihailen sille vuorelle kiivenneitä, rakastan kaikkea koskien Mount Everestiä ja pidän sitä todellakin ihmisrohkeuden mittapuuna. Jos sinne pystyy kiipemään ja tulemaan vielä elävänä alas niin saa ikuisesti mun rispektit isolla ärrällä. Jim Medvetz on yksi näistä. Ekalla kertaa kun yritti huipulle niin joutu lisähapen ja ajan loputtua laskeutumaan 100 metriä ennen huippua alas ja seuraavalla kerralla mursi ranteensa lähes samalla paikkaa ja silti kiipesi huipulle ja tuli elävänä alas. Käsi murtuneena.  Ympäristössä missä ihmisen ei pitäisi pystyä edes elämään. Huh, mun henki salpaantuu jo pelkästä ajatuksesta.

- Olen tehnyt töitä ainakin yhdessätoista päiväkodissa viiden vuoden aikana.

- Olen ihaillut Jean Sibeliusta pienestä asti ja en osaa sanoa syytä miksi näin on. Tiesin hänestä jo ala-asteella ja sieltä asti vinkumalla vonguin, että mut vietäisiin käymään Ainolassa ja kun pääsin sinne niin huh, sitä päivää pidän kyllä yhtenä mun elämän hienoimpina päivinä. Sibelius on myös yksi ratkaiseva tekijä siihen, että olen oppinut rakastamaan Suomea paljon enemmän ja näkemään tässä kylmässä kansassa paljon rakastettavaa. On samaan aikaan pelottavaa mutta silti erityisen hienoa, että jo kovin nuorena on oppinut arvostamaan ihmistä, joka on kuollutkin 36 vuotta ennen kuin itse on syntynyt.

- En voi kuunnella nopeatempoista musiikkia kun kävelen pitkiä matkoja. Mun jaloilla on tapana kävellä siihen tahtiin kuin musiikki soi kuulokkeissa. Tuutulauluilla vedetään pitkät matkat tai muuten hapottaa.

- Mun vaatteet jää justiinsa siihen mihin ne riisun.

- Olen opiskellut espanjaa itsenäisesti 13-vuotiaasta asti.

- Mulla on yksi salaisuus jota kukaan muu ei tiedä.

- Saatan öisin herätä keskellä yötä vaan sitä varten, että näen suoraan sängystä liikkuuko marsut häkissä. Sitten kun näkyy että kaks karvapeppua liikkuu niin voin rauhassa jatkaa unia mutta jos ei hetkeen näy liikettä niin meen tarkistamaan, että nukkuuko he vai mitä duunailevat.

- En myöhästy ikinä mistään. Oon aina joko liian paljon etuajassa mutta en koskaan myöhässä.

- Suihkussa käyminen on tylsintä puuhaa mun mielestä ja yritän aina keksiä kauheesti tekemistä samalla kun teen tarvittavat puhdistautumiset. On kokeiltu jumppaamista, seinälaattojen laskemista, hengenpidättämistä suihkun alla ja varmaan seuraavaksi opettelen viron kielen Tallinnasta tuoduista puteleista.

- Vaalea iho ja ruskeat hiukset = kauneusihanteeni.

- Mun monet ystävät, ihmiset joiden seurasta nautin eniten ja ne ihmiset, jotka on tehnyt muhun suurimman vaikutuksen elämässä - on niitä ihmisiä, jotka tekevät tekoja joita halveksin. Teot ei määrittele ihmisiä mutta teot määrittelee ihmisen käsityksen arvoista ja koska me olemme yksilöitä niin en tuomitse ihmisiä tekojen perusteella vaikka itse halveksisin tiettyjä tekoja tai elämäntapaa niin en ikinä tuomitse ihmistä yksilönä. Ja silti kaiken tämän jälkeen on niitä ihmisiä, jotka sanoo että mä olen suvaitsematon koska he tietävät mun arvomaailmasta.

- Kun otan puhtaan juomalasin kaapista niin mun on puhallettava sinne, että kaikki kuviteltu pöly lähtisi pois.

- Mulla on perinteenä mennä kaksistaan äidin kanssa Tallinnaan överishoppailemaan aina mun synttäreiden aikaan. Näin on tehty vuosia.

- Minusta piti tulla Mira mutta koska se on kuulemma mummun mielestä kissan nimi niin eipä tullutkaan.

- Olen käsidesiriippuvainen. Jokaisessa ravintolassa alkaa käsidesiläträys kun aion syödä jotain.

- Mun ensimmäinen "työ" oli lapsena mökillä kun rakensin ison männyn alle kukkakaupan mihin keräsin kukkakimppuja eri maljakoihin ja asettelin ne mun eteen ja hain ison tuolin puun alle missä istuin kukkien keskellä monta tuntia. Meidän sukutila kun on yksityisaluetta hehtaaritolkulla niin eipä sielä mitään ulkopuolisia käy niin mun ainut asiakas oli pappa. Pappa kävi tietyin väliajoin ostamassa kukkia multa ja sitten kun mun "työpäivä" oli ohi ja olin ainakin kolmekymppiä rikkaampi niin mökille saapuessani näin oman työnjälkeni kauniissa rivissä meidän mökin terassilla.

- Olen kiertänyt koko Rodoksen saaren.

- Mulla oli parhain lapsuus mitä lapsi voi toivoa. Actionia ja rajoja täydellisessä tasapainoissa.

- Lähetän tekstiviestejä/whatsappviestejä noin parisen sataa kappaletta päivässä.

- Vietän paljon aikaa busseissa mutta myös yhtä paljon bussipysäkeillä eikä aina oikein keksi mitään tekemistä niin oon huomannut, että aina auton mennessä ohi katson sen rekkarin ja heti pitää keksiä mikä niistä kolmesta kirjaimesta tulee mieleen.

- Pappani on yksi harvoista, joka ymmärtää mua ja hyväksyy mut näin. Parhaita hetkiä on pitkät automatkat kaksin papan kanssa ja se puhetulva mikä puhdistaa kaiken ikävän sisältä pois.

- Nautin salaisesti kun muut ihmiset tekevät huonoja valintoja elämässään.